Kappale: Eve of Destruction (1965)
Albumi: Good Morning Saigon
Mieleenjäävin lause: "You're old enough to kill, but not for votin."
60-luvun protestilaululiike tuotti monia aikaa kestäneitä pop-klassikoita joita tulevat sukupolvet versioivat vaikka ajat ovatkin muuttuneet. Vai ovatko? Edelleen on sotia, syrjintää, epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Sinänsä on surullista että parannuksia ei ole saatu asioihin joiden puolesta tai vastaan nuoriso lauloi 50 vuotta sitten. Mutta ehkä musiikin voima ei olekaan kokonaisten vääryksien korjaamisessa vaan yksittäisten ihmisten elämän parantamisessa yksilö kerrallaan.
Toiset kappaleet ovat viimeisen päälle hiottuja mestariteoksia ja toiset rupisesti kasaan äkkiä kyhättyjä lauluja mutta tekotapa ei ratkaise paremmuutta. Eve of Destruction on P.F. Sloanin (jota myös köyhän miehen Dylaniksi kutsuttiin) tekemä kappale jonka tunnetuimman version teki Barry McGuire. Kappaletta tarjottiin Byrdsille jotka eivät sitä kuitenkaan kelpuuttaneet. Barry McGuire levytti kappaleen ensimmäisellä otolla ryttyisestä käsinkirjoitetusta paperista sanat lukien ja niissä kohdin joissa hän ei saanut sanoista selvää hän hymisi. Tätä raakaversiota ei tarkoitettu lopulliseksi mutta kappale ehti radioon jo seuraavaksi päiväksi niinpä vahinko oli jo päässyt tapahtumaan.
Eve of Destruction maalaa toivottoman kuvan maailmanlopun partaalla olevasta mailmasta. McGuiren raaka laulutapa toimi erinomaisena alleviivaavana tehosteena ja se tuo kappaleeseen uskottavuutta ja aitoutta. Tyypilliset protestilaulun elementit ovat läsnä huuliharppuineen ja akustisine kitaroineen ja laulua ei syyttä pidetäkään genren yhtenä arkkityyppinä. Kappale ei ole sanomastaan huolimatta ahdistava sillä sanoituksen henkilö jota laulaja sättii valheellisesta toivon elättelystä edustaa toivoa. 60-luvun protestilaulut eivät ehkä ole aivan suosikkigenreni mutta Eve of Destruction on kuitenkin genrensä paremmasta päästä. Ajat muuttuvat mutta ihminen ei.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti