Kappale: Don't Leave Me This Way (1976)
Albumi: Pure Disco
Mieleenjäävin lause: "Satisfy the need in me."
Discomusiikki ei ikinä kuollut vaikka se julistettiinkin kuolleeksi 80-luvun alussa. Disco muutti vain hieman muotoaan ja sitä kutsuttiin jollakin uudemmalla alagenrenimellä. Päivän sattuman sanelema on yksi 70-luvun tunnetuimmista discohiteistä ja samalla esittäjälleen Thelma Houstonille se ainoa huomattava hitti ja tähän päivään asti kestäneen uran elossapitäjä. Yhden hitin ihmeeksi jääminen ei ole häpeä sillä suurin osa ei ikinä saa sitä ainoatakaan.
Thelma Houston ei ollut ensimmäinen Don't Leave Me This Way:n levyttänyt artisti, mutta hänen versionsa on ylivoimaisesti tunnetuin. 70-luvulla oli yleistä tehdä discotettuja versioita vanhemmistä ja vähän uudemmistakin kappaleista Don't Leave This Way:n saamaa discokäsittelyä voidaan menestyksen puolesta pitää yhtenä onnistuneimmista. Kappaleen levytti alun perin vain vuotta aiemmin eli 1975 Harold Melwin & The Blue Notes. Jotkut saattavat myös muistaa Communardsin version 80-luvulta.
Don't Leave Me This Way sisältää lähes kaikki tyypilliset 70-luvun puolivälin discohitin ainekset. Kappaleen alku on hyvin samankaltainen Baccaran Yes Sir, I Can Boogien alun kanssa. Tässä vaiheessa discomusiikki oli vielä elinvoimaista eikä ylituotanto ollut vielä vienyt eloa ja lämpöä kappaleista kuten 80-luvun lähestyessä alkoi käymään. Kuten monissa suurissa hitissä kappaleessa voisi sanoa olevan useampi kertosäe tai ainakin kertosäekelpoinen osa. Biisin tasainen täsmädiscopoljento saa hieman vaihtelua lyhestä laukkaavasta kohdasta joka nostattaa kappaleen kohti kertosäettä. Klassikkohan tämä on ja vaikka ei aivan henkilökohtaiseen disco top 10 listalleni pääsekään niin kuitenkin aivan sen tuntumaan. Tarttuvuus, hyvä meininki, (yli)ladattu tunnetaso ja keinuvat discorytmit, niistä on suuret discohitit tehty.
Arvosana: 7,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti