Roxette - Make My Head Go Pop

Artisti: Roxette
Kappale: Make My Head Go Pop (2001)
Albumi: Room Service
Mieleenjäävin lause: "I wish you never stop to make my head go pop."

Roxetten vuoden 2001 Room Service albumin riviraita Make My Head Go Pop ei soinut myöskään heidän saman vuoden kiertueellaan Helsingissä. Tämä on ymmärrettävää sillä setti oli yhdistelmä 80- ja 90-lukujen suurhittejä sekä Have a Nice Dayn ja Room Servicen parempia raitoja. Noilta kahdelta vuosien 1999 ja 2001 comebackalbumeilta löytyy monta Roxettesuosikkiani vaikka niiden kaupallinen menestys ei ollut lähellä(kään) huippuvuosien tasoa. Molempien albumeiden päätösraidat kuuluvat suosikkeihini enkä haluaisi edes sanoa pidänkö enemmän Have a Nice Dayn päättävästä Beautiful Thingsista vai Room Servicen lopettavasta My World, My Love, My Lifesta.

Sääli ettei suomen kielestä löydy suoraa vastinetta englannin kielen termille hot mess sillä se sopii parhaiten kuvaamaan Make My Head Go Popia. Tai ehkä hot mess olisi liian ylistävä termi vaan sopivampi olisi käyttää urban dictionary sivuston ehdottamaa lievempää versiota above-average trainwreck. Sillä Make My Head Go Pop on kuin minä keittiössä silloin kun kokkaan ilman tiukkaa reseptiä ja heittäydyn kokeelliseksi. Yleensä lopputulos on parhaimmillaankin jotakin joka näyttää epäilyttävältä mutta maistuu mukiinmenevältä kuten vaikkapa tämä jättimäiseltä muffinilta näyttävä omenapiirakka. Onneksi Make My Head Go Pop ei sentään ole kuin se uuniomenapaistos johon käytin normaalin siirapin puutteessa leipäsiirappia makuhermoja järkyttävin seurauksin.

Make My Head Go Pop on sekoitus Per Gesslen oloa päälauluvastuussa Marien vain kompatessa, konebiittejä ja -jousia, hassua väliosaa ja unohdettavia kitarariffejä. Gessle ei ole pelännyt riimitellä stop-pop akselilla eikä leikkiä pop-pop-pop rallatuksilla ja yleensä hänen häpeilemätön popmaakarointinsa on johtanut parempiin lopputuloksiin. Ei tämä sentään päätäni puhkaise mutta rivibiisi on rivibiisi jolla ei ole edes sitä hetken hyvää makua kuten huonolla purkalla. Tuotantokin on ajoittain heikkoa ylipaljaiden konejousien ollessa suurin synti eikä kappale ole vanhennut tyylillä. Gesslen koekeittiö tuottaa välillä myös sudempaa mutta niin myös minunkin joten on meillä sentään jotakin yhteistä.  
   
Arvosana: 4,5/10

Neneh Cherry - Phoney Ladies

Artisti: Neneh Cherry
Kappale: Phoney Ladies (1989)
Albumi: Raw Like Sushi
Mieleenjäävin lause: "Don't you forget I'm your sister and your friend too."

Minulla ei ole muistikuvaa ruotsalaisen Neneh Cherryn Raw Like Sushi albumista sen ilmestymisvuodelta 1989. Kuten olen usein maininnut aloitin musiikinkuuntelun varsin myöhään eli vasta 15-vuotiaana vuonna 1993. Musiikkikanava MTV pyöritti tuolloin ohjelmaa (jonka nimen olen unohtanut) joka näytti 80-luvun videohittejä. Sieltä mieleeni jäivät Neneh Cherryn kappaleet Buffalo Stance ja Manchild. En voinut olla tietenkään kuulemmatta Neneh Cherryn ja Youssou N'Dourin 7 Seconds hittiä ja pidin myös Nenehin Woman -biisistä. Joskus musiikillisten siementen itäminen päässä ostotapahtumaksi kestää kauan, tässä tapauksessa yli 20 vuotta kunnes lopulta ostin viime vuonna Raw Like Sushi -albumin.

Raw Like Sushi albumilta lohkaistiin viisi singleä mutta Phoney Ladies ei kuulu tuohon joukkoon. Kappale kertoo naisten välisestä välienselvittelystä, selän takana pahaa puhumisesta ja ystävyyden tärkeydestä. Tuotannollisesti Phoney Ladies ei ole niin selvä aikansa tuote kuin vaikkapa Buffalo Stance ja jos en tietäisi etukäteen mitään voisin jopa arvioida sen ajallisesti pari vuotta uudemmaksi kuin se on. Tämä johtuu myös räposuuksien puutteesta sillä Neneh laulaa tällä kertaa puhtaasti. Olen myös kuulevinani pieniä kaikuja Princen tuotannosta mutta yleisesti ottaen voidaan sanoa että kappale on äänimaailmaltaan vanhentunut arvokkaasti.

Phoney Ladies on esimerkki biisistä jonka eväät on syöty puoväliin päästessä. Pidän nainen on naiselle susi -henkisestä sanoituksesta mutta muuten loppupuoli on lähinnä samojen elementtien pyörittelyä. Jos elementit kestävät toistoa niin toisto ei haittaa mutta tällä kertaa niin ei ole. Kaksi kertosäkeeksi käyvää säettä käyvät taistoa keskenään ja loppua kohti ne soivat päällekkäin. Tätäkin tehokeinoa on käytetty usein menestyksekkäästi mutta tällä kertaa se ei toimi muttei myöskään upota suohon. Lopputulos ei ole niin hypnoottinen kuin toivoisi ja minulle käteen jää vain keskinkertaista mutta kuunneltavaa musiikkia albumilta jolta löytyy parempaakin.
   
Arvosana: 5,0/10

Electric Light Orchestra - On the Run (Home Demo)

Artisti: Electric Light Orchestra
Kappale: On the Run (Home Demo) (1979)
Albumi: Discovery
Mieleenjäävin lause: "Wherever I go, whatever I do the same afterglow is keepin' me low."

Tiesin että näitäkin satunnaiselementin vuoksi vääjäämättä tulee joten ei kun näppäimistö laulamaan sillä tämänkertainen kappale ei laula kuin 59 sekuntia. Kyseessä on Electric Light Orchestran klassikkoalbumi Discoveryn remasterpainokselta löytyvä jälkeenpäin lisätty demoraita On the Runista. Tällaiset vaihtoehtoiset otokset ja demoversiot kiinnostava lähinnä kiihkeimpiä faneja jos heitäkään.

Jeff Lynne kommentoi bonusraitaa kansilehtisessä näin: "This is just me playing and singing in my little home studio, working out the song." Lynnellä on ollut jo demovaiheessa selkeä visio siitä millainen kappale tulee olemaan sillä studiossa on lopulliseen versioon lisätty vain lihaa luiden päälle ja kiillotusta. On the Run on minulle keskinkertainen tuotos ELO mittarilla mitattuna. Se ei ole niin discohtava raita kun muutama muu Discoveryn hiteistä vaan siinä on yhtyeelle tyypillisiä Beatleskaikuja. Mutta en käsittele On the Runin täysversiota tämän enempää sillä senkin aika voi vielä tulla jos random play niin päättää.

En voi antaa korkeaa arvosanaa tällaiselle kuriositeettibonusraidalle enkä myöskään antaa plussaa siitä että se on demoversio perustason ELO raidasta. Demoraidaksihan On the Runin kotistudioversio on laadukas vaikkei toki voikaan olla varma paljonko se saanut remasterointia osakseen. Toisaalta demoversion korkea laatu käy sitä vastaan. Usein alkutekijöissään oleva versio tai vaihtoehtoinen otos jossa bändi etsi kappaleen oikeaa suuntaa on mielenkiintoisempi. Kuuntele mieluummin täysversio paitsi jos olet kovimman luokan ELO-fani.

Arvosana: 4,0/10

Tori Amos - Precious Things

Artisti: Tori Amos
Kappale: Precious Things (1992)
Albumi: Tales of a Librarian
Mieleenjäävin lause: "So you can make me come that doesn't make you Jesus."

Kiinnitin ensi kertaa huomiota amerikkalaiseen laulaja-lauluntekijä Tori Amokseen hänen Cornflake Girl hittinsä aikaan. Video soi suhteellisen ahkerasti MTV:llä ja kappale jäi mieleni sopukoihin kummittelemaan. Mikään hänen myöhemmin vastaantullut tuotantonsa ei herättänyt mielenkiintoani kunnes kuulin hänen Crucify kappaleensa eräällä animemusiikkivideolla. Vasta aivan hiljattain poimin alekorista hänen Tales of a Librarian kokoelmansa "ei kahta ilman kolmatta" -hengessä. Ainakin tässä vaiheessa levyllinen Tori Amosta putkeen on vielä hieman liian tahmeaa kuunneltavaa  ja niinpä olenkin antanut itselleni luvan löytää biisit yksi kerrallaan jos niillä on ansionsa joilla löydettäviksi tulla.

Joskus saan arvosteltavaksi biisejä jotka olen kuullut satoja kertoja. Mutta tällä kertaa olen suhteellisen varma etten ole kuullut montakaan kertaa alunperin Tori Amoksen vuoden 1992 debyyttialbumilta Little Earthquakes löytyvää Precious Thingsiä. Niinpä mielipiteenikin syntyy tämän kirjoittamisen aikana kun kuulen kappaleen repeatilla useita kertoja. Precious Thingsin sanoitus on vahva ja katkeruudella maustetun vihainen.

Päähenkilö joka on nuori nainen kokee tulleensa hyväksikäytetyksi tai on ainakin pettynyt itseensä ja miehiin yleensä. Hänen itsetuntonsa täytyy olla huono, sillä vain heikkoitsetuntoisen voi iskeä lauseella: "You're really an ugly girl but I like the way you play." Laulun päähenkilö muistelee itsekin epäuskoisena kuinka hän tuolloin sanoi vastaukseksi vain kiitos. Eihän edellämainitusta lähtökohdasta tietenkään onnellista loppua saa.

Pianovetoinen kappale (onhan se Tori Amoksen tavaramerkki) mukailee sanoitusta noussen ja laskien sen tunnetasojen mukana. Tori Amoksen käsissä pianokin voi olla musiikillisen myrskyn nostattaja. Precious Thingsissä minulla on tapaus joka on hyvin vaikea arvosanoittaa. Perinteisesti arvostan korkealle hyvää poptuotantoa, vahvaa kertosäettä ja mieleenjäävyyttä. Precious Thingsin vahvuus on sanoituksen sisältämä tarina muttei tarttuvat loppusoinnut tai iskukertsi.

Ei tämä mieleen jää soimaan mutta minun on tunnustettava että olen silti vaikuttunut. Minua on kosketettu muttei niin että se tuntuisi pahalta. Minun täytynee ottaa opikseni ja lähestyä muutakin Tori Amoksen tuotantoa sanoitus edellä. Tämä on yksi suuri syy miksi pidän tätä blogia; saan itsekin oppia ja löytää uutta.
 
Arvosana: 7,0/10

Nouveau Riche - Big Dream

Artisti: Nouveau Riche
Kappale: Big Dream (2007)
Albumi: Pink Trash
Mieleenjäävin lause: "I'm only waiting for the sign, I know I can feel it."

Ruotsalainen dancepopduo Nouveau Riche koostui alunperin Ulrich Bermsjöstä ja Army of Loversista tutusta Dominika Peczynskistä. Philadelfiasta löytyy samanniminen yhtye jota ei tule sekoittaa tähän ruotsalaiseen. Kahden singlen jälkeen Dominika jätti yhtyeen tuntemattomaksi jääneistä syistä ja tilalle tuli Camilla Brinck.

Ikävä kyllä yhtyeen mainio ensisingle Oh Lord levytettiin Pink Trash albumille uudestaan erilaisena miksauksena ja Camilla Brinckin laululla. Olen useamman kerran koettanut hankkia alkuperäistä versiota singlenä mutta turhaan. Edellämainittu biisi on yksi syistä miksi digitaalinen musiikin ostaminen houkuttaisi ainakin siinä mielessä että niin paikkaisi ne puutteet mitä fyysisenä ei pysty hankkimaan. Toki molemmat versiot löytyvät Spotifystä joten kuuntelemaan niitä pääsen aina kun sellainen auraalinen mieliteko kutsuu.

Voi hyvin olla että vuonna 2007 julkaistu Pink Trash jää Nouveau Richen (nimi tarkoittaa uusrikkaita) ainoaksi albumiksi sillä vuoden 2008 jälkeen yhtyeestä ei ole kuulunut mitään. Tämä on harmi sillä Pink Trash on mukavan monipuolinen dancepopalbumi joka kulkee sujuvasti coolista klubityylistä melkein Army of Lovers tyyliseen eurotrashiin. Big Dream on enemmän ensimmäistä kuin jälkimmäistä ja kappale edustaa albumin vähemmän muistettavaa puolta vaikka kertosäkeessä onkin norjalaisen dancepopin mieleen tuovaa kuulautta. Camilla Brinck täyttää kelvollisesti joskaan ei ikimuistoisesti päälauluvastuun vaikka Ulrich Bermsjö komppaileekin kertosäkeessä ja hönkäilee "miehekkäästi" väliosissa.

Big Dream on tyylikäs ja melko vahvalla kertosäkeellä varustettua tanssipoppia mutta jokin pudottaa sen loistavuudesta keskinkertaisuuteen. Yhtyeen kahtiajakoinen tyyli toimii albumilla erinomaisesti sekä eurotrashimmissä että myös tyylikkäimissä kappaleissa mutta Big Dream ei vain ole niin tanssittava kuin tällainen biisi parhaimmillaan voisi olla. Ehkä basso-osastoa olisi voinut muhevoittaa ja leikata yhden Ulrichin välihuokailuista pois. Tuloksena olisi tiiviimpi ja tanssittavampi kolmeminuuttinen. Alkuintrokin on laiska eikä alusta kertosäettä hyvin. Mutta Big Dream on silti toimiva albuminsa osa vaikkei se biisi jonka soittamalla sitä haluaisin ensimmäisenä esitellä.
 
Arvosana: 5,5/10

Tommy Körberg - Guldet blev till sand

Artisti: Tommy Körberg
Kappale: Guldet blev till sand (1998)
Albumi: Från Waterloo Till Duvemåla
Mieleenjäävin lause: "Åh Kristina, guldet blev till sand."

Kristina från Duvemåla musikaali joka perustuu Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-teossarjaan ei ole minulle Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen yhteistyön tuloksista se kaikkein tutuin. Ruotsin kieli lienee osasyyllinen asiaan mutta toki pidän joistakin ko. musikaalin kappaleista. Mukavasti tällä kertaa käsittelyyn pääsee yksi suosikeistani; mahtipontismelankolinen Guldet blev till sand. Kyseessä ei ole alkuperäisversio vaan Tommy Körbergin esittämä (alunperin kappaleen esitti Peter Jöback) liveversio vuoden 1998 Från Waterloo Till Duvemåla konsertista. Göteborgissa pidetty konsertti oli sekoitus Abbakaksikon tuotannosta ajalta ennen Abbaa, Abban ajalta ja sen jälkeen.

Tommy Körberg on tehnyt pitkän uran jolla hän on ehtinyt mm. edustaa Ruotsia Euroviisuissa vuosina 1969 ja 1988, esiintyä Chess musikaalin alkuperäisversiossa ja olipa hänellä myös rooli Ronja Ryövärintytär elokuvassa. Hän on myös usein esiintynyt Benny Anderssonin orkesterin levyillä ja keikoilla. Tommy Körberg väittää ettei hän avaa ääntään ennen esiintymisiä mutta mitään kakisteluja ei ainakaan tästä esiintymisestä voi kuulla. Körbergin tulkinta poikkeaa varsin paljon Jöbackin alkuperäisestä mikä ei ole huono asia. Olisi tylsää kuunnella hiilikopiota ja Körbergilla on kyky tulkita joka oikeuttaa esittämään lähes mitä tahansa.

En ole useimpien livelevyjen suurin ystävä mutta Från Waterloo Till Duvemåla on onnistunut taltiointi laadukkaasta konsertista. Guldet blev till sandissa on dynamiikkaa jossa ei sorruta huippujen ylilataamiseen. Toki huippu saavutetaan muttei falskisti tai keinotekoisella paisuttelulla. Haltioituneen yleisön puolen minuutin aplodit on aiheesta jätetty levylle oikomatta heti kappaleesta toiseen. Kulta voi muuttua huonon onnen ja väärien valintojen myötä hiekaksi ja se käy eittämättä selväksi sanoituksessa jossa kerrotaan suurista haaveista ja kohdatuista vastoinkäymisistä. Guldet blev till sand on kokonaisvaltainen paketti; hyvä sanoitus ja sävellys, hieno tulkinta, oiva orkesteri ja hyvän päälle ymmärtävä yleisö. Tämä olisi ollut mukava nähdä ja kuulla paikan päällä.

Arvosana: 7,5/10

Electric Six - Nuclear War (On the Dance Floor)

Artisti: Electric Six
Kappale: Nuclear War (2003)
Albumi: Fire
Mieleenjäävin lause: "You're a pretty, pretty, pretty, pretty, pretty, pretty, pretty girl."

Aika palata taas puikoihin loman ja sairastelun aiheuttaman katkon jälkeen. Tunnettu faktahan on että tunnolliset työntekijät sairastava lomalla. Ehkä satunnaissoiton jumalat tunsivat sääliä vielä hieman valjua olotilaani kohtaan ja arpoivat vain 1:16 kestävän kappaleen. Toisaalta se tarkoittaa että ehdin kuulla biisin alusta loppuun luultavasti useamman kerran tämän kirjoittamisen aikana kuin on hyvästä. Amerikkalainen Electric Six on musiikkityylillisesti haastava määritelmä. Wikipediastakin löytyy bändin artikkelista monta eri genremääritystä mukaanlukien discopunk mikä on discoprogen jälkeen toiseksi hämmentävin kuulemani musiikin alalaji.

Kovin pitkää arvostelua en pysty kirjoittamaan kappaleesta joka on vielä lyhyempi kuin Pertti kurikan nimipäiväivien Aina mun pitää. Tekisi mieleni toistaa yksi yleisimmistä tässä blogissa käyttämistäni fraaseista eli hyvä biisi tietää oikean mittansa ja se pätee myös Nuclear War (On the Dance Floor) -biisiin. Kokonaisuus toimii parhaiten minuutin ja vartin runttauksena ehditäänhän siinä soittaa jopa kitarasoolokin. Pidän Electric Sixin Fire albumia yhtenä parhaista huumorirock albumeista joka yhdistää myös tanssittavuuden ja raskaan rockin lähes täydellisesti.

Nuclear Warin sanoituksessa ei ole suurtakaan järkeä ja se on tarkoituskin. Laulaja Dick Valentinen hillitön laulutyyli ei sopisi juuri mihinkään muuhun kuin Electric Sixin kappaleisiin mutta toisaalta voisin kuunnella hänen laulavan omaan tyylinsä vaikka viimeisintä ostoslistaani. Electric Six on yhtye joka voisi tehdä omantyylisensä tanssirockin vaikka ostoslistasta ja se toimisi. Niin toimii myös Nuclear War sillä huumori toimii usein parhaiten kun sitä ei alleviivata vaan se vain on. Ei tämä mikään klassikko ole mutta kelpo täytebiisi ja niitähän maailmaan mahtuu.

Arvosana: 6,0/10