Lara Fabian - I Will Love Again

Artisti: Lara Fabian
Kappale: I Will Love Again (2000)
Albumi: Woman Vol 2.
Mieleenjäävin lause: "You can't stop me from loving again, breathing again, feeling again."

Lara Fabian on eniten myyty belgialainen naisartisti 20 miljoonalla myydyllä levyllään. Hän edusti Luxemburgia vuoden 1988 Euroviisuissa kappaleella Croire tullen neljänneksi. Vuosi oli sama jolloin Celine Dion voitti. Suurimman menestyksensä hän on saavuttanut kotimaansa lisäksi Ranskassa ja Kanadassa mutta hänen suurin hittinsä, vuoden 2000 I Will Love Again hätyytteli monen muunkin maan listoja päässen mm. Usan tanssilistan kärkeen. Meilläkin kappale soi runsaasti mutta myöhempi menestys jäi Suomessa pieneksi vaikka muistankin että esimerkiksi Wonderful Life -cover sai jonkin verran radiosoittoa.

Cherin Believe oli yksi 90-luvun suurimmista hiteistä ja tuollainen menestys luonnollisesti saa vanaveteensä jäljittelijöitä ja hitintekijätkin päätyvät monesti kierrättämään kaavaansa. Believen nikkaroineet Mark Taylor ja Paul Barry jättivät sentään tällä kertaa autotunen nupit pois kaakosta joten saamme kuulla Lara Fabianin voimallista ääntä luonnollisesti. I Will Love Again on eroballadi dancemuodossa joka oli tyylisesti muodikasta vuosituhannen vaihteessa. Lara Fabian oli hyvä valinta esittäjäksi sillä hänen voimakas ja eikä danceen liian sävykäs tulkintansa pääsee erottumaan parhaassa valossaan. Liian sävykäs olisi haitaksi sillä dancen pitää viedä eteenpäin ja nimensä mukaisesti tanssittaa ja tässä valossa liian syvälle menevä tulkinta olisi haitaksi. Perinteiset eroballadit ovatkin sitten aivan toinen juttu.

Kovin moni naisartisti ei saanut tanssiballadi kaavalla monta hittiä ja ehkä sellaiset sopivatkin paremmin sisäänheittohiteiksi joista voidaan rakentaa uraa eteenpäin. Minulle I Will Love Again ei edusta aivan lajityyppinsä kärkeä vaikka se onkin paremmasta päästä. Se on hyvin tehty formaattibiisi jonka laulajan tulkinta nostaa tason ylemmäs. Se on melko hyvä nostalgiabiisi tuomaan mieleen ilmestysmisvuotensa muttei sitäkään vahviten. Parhaiten I Will Love Again toimii nostalgiahuuruissa tai sitten tilanteessa jossa särkynyt sydän alkaa eheytyä jälleen. Tanssisin, särkynein sydämin tai ilman.

Arvosana: 6,0/10

Haloo Helsinki! - Perjantaina

Artisti: Haloo Helsinki!
Kappale: Perjantaina (2008)
Albumi: Parhaat 2007-2012
Mieleenjäävin lause: "Perjantaina kaikki muuttuu."

Haloo Helsinki toi tullessaan raikkaan tuulahduksen kotimaiseen poprokkiin jossa oli TikTakin lopettamisen jälkeen ollut aukko. Radioystävällisellä ja taiten tuotetulla rokilla ei yksinään vielä tehdä maassamme tulosta ja kriitikotkin yleensä nyrpistävät nenäänsä bändeille jotka eivät sävellä kaikkea omaa materiaaliaan. Mutta Haloo Helsinki löi läpi suhteellisen kivuttomasti ja suosio nousi vaiheittain. Yhtye on myös löytänyt hieman keskivertoa laajemman yleisön vedoten myös vanhempaan kuulijakuntaan. Maassa jossa liian usein pelätään tehdä tarttuvaa musiikkia Haloo Helsinki on mukava poikkeus eikä kyse ole puhtaasta laskelmoinnista.

Perjantaina kertoo nuoren naisen viikonlopunvietosta. Kouluviikon jälkeen mieli palaa jo juhlimaan ja kokemaan kaikkea mitä nuorena on hyvä (tai josku pahakin) kokea. Meno on sopivan vauhdikasta ja jalkaa nostetaan kaasulta juuri sopivan vähän. Hetkittäin tulee olo että Perjantaina on hieman liian tukkoon ahdettu mutta tämä vaikutelma syntyy vasta silloin kun arvostelua kirjoittaessa kuuntelee kappaleen toistolla kymmeniä kertoja. Normaalisti tämä ei siis ole ongelma. Miksauksesta minulla ei ole valittamista paitsi että ainakin omalla laitteistollani rummut saisivat olla hieman kuuluvammat. Bändi soittaa mukavan tiukasti yhteen ja Elli todistaa että joskus on parempi kuulostaa persoonalliselta kuin teknisesti täydelliseltä.

Perjantaina on tehty nostatusbiisiksi viikonloppuun valmistaumiseen ja varmasti toimiikin siinä tarkoituksessa hyvin. Syvempää ajatusta sanoituksesta on turha etsiä eikä se tällaisiin biiseihin kuuluisikaan. Siinä vaiheessa kun lähdetään viettämään railakasta viikonloppua ei mietitä seurauksia vaan jälkilöylyt ovat sitten oma biisiteemansa. Mutta olen silti onnellinen että itselläni on elämä muulloinkin kuin perjantaina. Perjantaina oli hyvä näyttö nuorelta bändiltä joka kehittyi saaden aikaan vielä tätäkin parempia tuotoksia. (Ja toivottavasti tulee saamaan vielä tulevaisuudessakin) Muutta niistä sitten lisää jos satunnaissoiton jumalat niin päättävät.

Arvosana: 7,0/10

Lambretta - Cry In My Arms

Artisti: Lambretta
Kappale: Cry In My Arms (2001)
Albumi: Lambretta
Mieleenjäävin lause: "Hate to feel this way I feel."

Ruotsalainen Lambretta kuuluu niihin bändeihin joista olisi paremmalla onnella voinut tulla menestyvämpi kuin loppujen lopuksi kävi. Yhtyeen poprock ei ollut vaikeasti lähestyttävää ja karismattomat soittoniekat unohtuivat Linda Sundbladin toimiessa keulakuvana. Toki Bimbo oli jonkinmoinen hitti Pohjois-Euroopassa ja yhteistyökumppaneista löytyi mm. Max Martin mutta yhtyeen nousukiito jäi silti kesken. Yhtyeen hajottua Linda Sundblad siirtyi vaikuttamaan soolona lähinnä Ruotsissa ja muista jäsenistä kasattu bändi Psych Onation ei aiheuttanut suuria aaltoja.

Cry In My Arms ei ole yhtyeen nimialbumin kohokohtia mutta omilla jaloillaan seisova teos sentään. Kokonaisuus on ehkä hieman pateettinen lopussa tapahtuvaan räjähdykseen asti joka pelastaa paljon. Linda Sundblad ei ehkä ole maailman hienovaraisin tulkitsija mutta hänen äänessään on persoonallista särmää joka estää tätäkin kappaletta liukumasta keskinkertaisuudesta mitättömyyteen. Cry In My Armsin suurin vika pateettisuuden lisäksi on liiallinen mitta; minuutti pois ja kokonaisuus olisi ollut toimivampi. Alun jälkeen lähinnä odottaa lopun kohokohtaa tulevaksi ja vaikka kärsivällinen kuuntelija saakin palkinnon sen voisi tarjota nopeamminkin.

Mutkikkaasti rakkaudesta on tehty paljon lauluja eikä Cry In My Arms erotu joukosta vaikka Linda Sundblad saakin alleviivattua tekstistä onnistuneesti muutamia kohokohtia. Valitsen mieluummin biisin jossa on jotakin hyvää kuin tasavarmaa keskinkertaisuutta jos molempien kokonaisuus on yhtä hyvä. Siksi puutteistaankin huolimatta Cry In My Arms ei pudota rimaa vaikka se hieman heilahtaakin puuduttavimpien hetkien aikana. Sattuman sanelemat kappaleet jää tämän arvostelun myötä pienelle kesälomatauolle, mutta palaan heinäkuussa arvostelemaan vaikka joululauluja jos random play niin päättää.

Arvosana: 5,5/10

Boney M - Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday

Artisti: Boney M
Kappale: Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday (1979)
Albumi: Gold: 20 Super Hits
Mieleenjäävin lause: "Hey-di-hey-di-ho."

Kun oma kiinnostukseni musiikkia kohtaan heräsi suhteellisen myöhään vasta vuonna 1993 ei ole ihme että toisen tulemisen tuolloin Gold kokoelman kautta tehnyt Boney M herätti kiinnostukseni. Yhtyeen kappaleet saivat paljon radiosoittoa ja tämänpäiväinen sattuman sanelema Hooray! Hooray! It's a Holi-holiday tuli tutuksi myös mainion Koe-eläinpuiston välijinglenä. Boney M nimellä on kiertänyt myöhemmin sekalaisia kokoonpanoja mutta tällä ei liene niin suurta väliä, eihän osa alkuperäisestä kokoonpanostakaan juuri päässyt laulamaan levyillä.

Jos Boney M:sta ja Scooterista haluaa löytää jotakin yhteistä niin kumpikin on tehnyt paljon covereita tai muuten poiminut olemassaolevista lauluista pätkiä omiin kappaleisiinsa. Vuoden 1979 hittisingle Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday lainasi Polly Wolly Doodle lastenlaulusta melodian. Tämä ei ollut edes yksinkertaisin asia jota Boney M:n kappaleissa käytettiin minkä todistaa kuukausien nimistä koostuva Calendar Song. Mitään poikkeuksellista Hooray! Hooray! ei sisällä verrattuna aikakauden muihin Boney M hitteihin sillä se on menevä, hauska ja harmiton discokeinuttaja joita Frank Farian tuohon aikaan sujuvasti tuotti. Steel panit ovat aina jakaneet mielipiteitä ja omasta mielestäni ne tässä tapauksessa kohtuullisesti käytettyinä rikastavat kokonaisuutta.

Hooray! Hooray! kuuluu niihin kappaleisiin joidenka parhaat paukut on ladattu alkuun ja loppu on vain saman toistoa. Se ei ole suuri ongelma, sillä varsinkin näin lämpimänä kesäpäivänä pari viikkoa ennen kesäloman alkua Liz Mitchellin omintakeinen ääni on omiaan auttamaan jaksamaan viimeiset työviikot. Jos iloisuus ei ole sinulle myrkkyä ja discon jälkeen et liitä sanaa sucks niin Hooray! Hooray! on hyvää joskin ei parasta mielenletkeyttäjää. Hurraa! Hurraa! Loma tulloo!  

Arvosana: 6,5/10

The Cardigans - Please Sister

Artisti: The Cardigans
Kappale: Please Sister (2003)
Albumi: Long Gone Before Daylight
Mieleenjäävin lause: "You should know that love will never die but see how it kills you in blink of an eye."

Ruotsalaisen The Cardigansin paluulevy viiden vuoden levytystauolta yllätti minut positiivisesti. Suosikkibändin pitkä tauko harvoin lupaa hyvää mutta joskus se on juuri sitä mitä lääkäri määräisi. Omasta mielestäni Cardigans ei ole julkaissut urallaan huonoa albumikokonaisuutta, mutta Long Gone Before Daylight on silti suosikkini (Super Extra Gravity on hyvin lähellä). Albumi julkaistiin aikaan jolloin bändin tummempi ja aikuisempi linja osui omaan henkilökohtaiseen musiikkimurrokseeni ja antoi uskoa siihen että hyvää musiikkia tehdään vielä. Musiikilla olikin vielä jotakin annettavaa eikä kaikki hyvä jäänyt 70- ja 90-luvuille.

Levy ei toki näyttänyt millaista musiikki tulee nolkytluvulla olemaan, sillä sen amerikkalaisempi ja hieman juurevampi poprock olisi voitu tehdä milloin tahansa viimeisen 25 vuoden aikana. Nina Persson on soolotuotannossaan uponnut liiankin syvään päähän musiikin amerikkalaistumisessa tahtoen unohtaa ruotsalaiset popjuurensa.

Please Sister ei ole se biisi joka ensimmäisenä tulee mieleen kun mietin Long Gone Before Daylight albumia mutta en missään nimessä tahtoisi sen puuttuvan. Hyvät albumikokonaisuudet vaativat myös ne hiljaisemmat biisit jotka tekevät albumeista enemmän kuin osiensa summan. Hyvässä työporukassakin on yleensä se hiljaisempi kaveri joka ei saa mainetta eikä kehuja mutta otetaanpa hänet pois niin huomataan kuinka tärkeä hän on ollut. Please Sister on laulu naisen rakkaudenkaipuusta hetkellä jolloin pettymys pieleen menneestä suhteesta painaa vielä tuoreesti mieltä. Countryhtavat sävyt sopivat tähän kontekstiin hyvin ja Nina Persson on aina ollut piilohaikea tulkinnassaan jopa Cardigansin iloisemmissakin kappeleissaan. Palaset loksahtavat kauniisti paikoilleen tehden Please Sisterista pienen mattapintaisen pophelmen.

Please Sister ei ole korvamato jossa on supertarttuva kertosäe vaan kokonaisuus joka tavoittaa tunnetasolla jos antaa sille mahdollisuuden. Ihmiset tarvitsevat toivoa mutta sitä ei pidä tarjota liikaa sellaiselle joka ei pysty vielä uskomaan kuin pieniin parannuksiin tilanteessaan. Niinpä Please Sisterin sanoituksissakin toivo täytyy lukea rivien välistä. Hyvän miehen löytäminen on vaikeaa mutta vika on yhtä lailla päähenkilön omassa kyvyssä pilata suhteet kuin vastaan tulleissa miehissäkin. Pysyvän onnen löytämiseen vaaditaan onneksi lisäksi kykyä muuttua itse ja löytää ihminen joka on myös tehnyt samat korjaukset. Ei ihme että toivo on tällöin pientä ja syvällä pinnan alla.

Cardigans löysi 90-luvun jälkeen kyvyn muuttua oikein vaikka se merkitsikin kansainvälisen menestyksen tuntuvaa heikkenemistä. Kaikkea ei voi saada mutta se ei estä nauttimasta siitä mitä saa.

Arvosana: 7,0/10

Mike Oldfield - To Be Free

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: To Be Free (2002)
Albumi: Platinum Collection
Mieleenjäävin lause: "To be free, to be wild, and to be just like a child."

En omista vielä kaikkia Mike Oldfieldin albumeita vaikka tätä blogia seuranneet tietävätkin allekirjoittaneen pitävän hänen tuotannostaan lähes kauttaaltaan. En väitä että kaikki Oldfieldin albumit olisivat loistavia kokonaisuuksia sillä pitkälle uralle mahtuu monenlaisia tyylejä ja miehelle joka innostuu helposti sattuu myös huteja.

Albumi jonka ostan viimeisenä täydentääkseni Oldfield kokoelmani tulee kuitenkin mitä luultavimmin olemaan vuoden 2002 chillout albumi Tres Lunas. Lainasin levyn kirjastosta kuunnellakseni sen ja rehellinen mielipiteeni on että levy on enimmäkseen tylsää taustamusiikkia samannimistä virtuaalitodellisuus peliä varten joista Oldfield oli tuolloin innostunut. Maailmasta löytyy paljon parempaa pelimusiikkiakin.

Mutta en voi lytätä Tres Lunas albumia aivan kokonaan sillä sen ensimmäisenä singlenä julkaistu To Be Free on pirteä esitys. Muuten albumi ei täytä edes vanhaa albumin ostorajaani eli ostamisen arvoisessa albumissa täytyy olla vähintään kolme hyvää biisiä. (Thou Art in Heaven menisi ehkä rimaa hipoen toisesta hyvästä biisistä levyllä.) Mike Oldfield oli omalla tavallaan new age musiikin pioneeri 70-luvun tuotoksillaan joten genren noustua maineeseen 90-luvulla oli luonnollista että hänkin pisti taiteellisen lusikkansa tuohon soppaan. Tässä kohden edelläkävijästä vain oli tullut perässähiihtäjä joten hänen new age henkisiä albumeitaan vaivasi tunne siitä että Oldfield tekee omaa versiotaan musiikista jota toiset tekivät paremmin. Vaikka ikääntyvillä artisteilla usein huippubiisien tekotiheys laskee niin niitä kuitenkin voi yhä syntyä.

En tiedä mistä Oldfield kaivoi uransa suurimmassa taiteellisessa kuopassa hihastaan pienen helmen nimeltään To Be Free. Jazzlaulaja Jude Simin laulusuoritus osoittaa että Oldfield mieheksi joka ei tee mielellään yhteistyötä (ainakaan ilman että saa johtaa) osaa valita yhteystyökumppaninsa hyvin. To Be Free välttää monet keskinkertaisempien Oldfieldin uudempien new age sävellysten sudenkuopat sillä se ei kuulosta muotin läpi pusketulta ollen aidosti lämpimän ja innostuneen kuuloinen. Edes Adiemus henkinen taustalaulu ei häiritse. Yksi lempitermeistäni kuvailla musiikkia joka on rennolla tavalla hyvää on sanoa että se on kuin hyvin keitettyä irtonaista riisiä ja tämän voin sanoa myös To Be Freestä. Hyvä musiikki vaikuttaa kuulijansa tunteisiin ja To Be Freen kuuleminen tekee minut rennoksi ja iloiseksi.

Arvosana: 7,5/10

Celine Dion - Fade Away

Artisti: Celine Dion
Kappale: Fade Away (2007)
Albumi: Taking Chances
Mieleenjäävin lause: "Once touched by pain, you're not the same."

Celine Dion alkaa olla urallaan siinä vaiheessa että hän voisi kuten monet muutkin artistit ja bändit alkaa tekemään sellaista musiikkia mitä hän teki uransa ollessa suurimmassa nosteessa. Hän on vakiinnuttanut nimensä ja maineensa ja suurin osa kuulijoista on pitkän linjan faneja uusienkin pitäessä luultavasti eniten hänen 90-luvun tuotannostaan. Tämän ajan tuotanto toisi 90-lukumaisiin kappaleisiin kuitenkin oman silauksensa ja artistin ajan hieman patinoima ääni tekisi siitä riittävän erilaista. Albumi joka koostuisi David Foster - Diane Warren tyylisistä balladeista (tai heidän tekemistään jopa) yhdistettynä muutamaan menevämpään raitaan maustettuna parilla hyvin valitulla coverilla kelpaisi varmasti hyvin. Sanoitukset voisivat heijastella hieman kypsemmän naisen näkökulmaa rakkauteen ollensa silti vahvoja ja vahvasti tulkittuja.

Celine Dionin Taking Chances oli albumina hieman ylipitkä ja olisi  hyötynyt tiivitämisestä. 74 minuuttia ei ole harvoja poikkeuksia lukuunottamatta paras mahdollinen albumin mitta. 2-3 biisiä vähentämällä kokonaisuus olisi mielestäni ollut parempi mutten osaa sanoa olisiko Fade Away ollut se raita jonka olisin saksinut. Fade Away ei missään mielessä ylitä mittaansa ja sanoituskin toimii varsin hyvin joskin ikävä kyllä juuri kappaleen ensimmäinen lause on se mikä särähtää korvaan. Past-lasts loppusoinnuttelu ei toimi ja Celine lausuu ne hieman pakotetun oloisesti mutta onneksi tämä on ainoa tyylirikko. Tyylillisesti kyseessä on Taking Chances albumin teeman mukainen "riskinotto" eli tavanomaista rokimpaa Celineä.

Jos vertaa Fade Awayn sanoitusta aiempaan tuotantoon niin se poikkeaa aiemmista rakkauden päättymisbiiseistä. Vanhemmissa kappaleissa rakkauden päättyminen oli kuin maailmanloppu ja toivo oli siinä hetkessä mennyttä mutta Fade Awayn sanoituksessa on toivoa. Joskus ihmissuhteen vain ajavat karille ajan myötä ja epäonnistumisen aiheuttama kipu on kärsittävä pois. On koetettava olla vahva vaikka tulee romahduksen hetkiä. Sanoitus siis toimii.

Mutta musiikillisesti en ole varma onko tämä rokimpi tuotanto ollut omiaan palvelemaan sanoitusta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Perinteisessä sydänsuruballadissa on yleensä dynamiikkaa ja paukut ladataan kertosäkeeseen. Nyt kappaleessa mennään lujaa alusta loppuun mikä syö tehoa. Vika ei ole artistin tulkinnan vaan tuottajien. Tuntuu kuin biisiä ei olisi osattu sovittaa artistille vaan tulee mieleen että Fade Away sopisi tässä muodossaan paremmin jonkun nuoren Idols kisailijan taidonnäyteeksi.

Arvosana: 5,5/10