torstai 30. syyskuuta 2010

Mike Oldfield - Taurus 3

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Taurus 3 (1982)
Albumi: Crises
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Instrumentaali"

Jatko-osa kappaleet eivät ole kovin yleisiä mutta niitä on kuitenkin tehty maailman sivu. Johan sinfoniatkin järjestysnumeroitiin klassisessa musiikissa. Taurus 1 julkaistiin QE2 (1980) ja Taurus 2 Five Miles Out (1981) -albumilla. Toisin kuin kaksi ensimmäistä, Taurus 3 ei ole yli kymmenminuuttinen progressiivinen teos vaan alle kaksi ja puoliminuuttinen lähinnä akustisen kitaran varaan rakennettu instrumentaali. 

Mike Oldfield on kitaristina hieman aliarvostettu, ehkä miehen sisäänpäinkääntynyt ja rauhallinen persoona ei ole omiaan luomaan mielikuvaa virtuoosimaisesta kitarasankarista. Mutta kun kuuntelee kuinka miehen pitkiksi kitaransoittamista varten kasvatetut kynnet tanssivat akustisen kitaran kielillä päivän kappaleessa ei voi kuin ihailla. Oldfieldin soitettua akustista kitaraa brittitv:n aamuohjelmassa 80-luvun lopulla hämmästynyt juontaja ei voinut kuin ihmetellä miten yksi ainoa akustinen kitara voi kuulostaa kokonaiselta orkesterilta. Katso ko. esitys tästä.

Taurus 3 piirtää mielikuvamaisemia Espanjasta, joku voi ehkä nähdä ihmisiä juoksemassa pakoon härkiä härkäjuoksussa. Tai ehkäpä paahtavan kesäpäivän jonka lopulta myrskykuuro keskeyttää sillä Taurus 3:n akustinen kitarointi kasvaa loppua kohden pieneksi myrskyksi ja kun kappale päättyy, toivoisi sen kestävän vielä vähän pidempään. Se on kuin lyhyt virkistävä sadekuuro joka lankeaa juuri oikeaan aikaan. Taurus 3 on monella tapaa tekijänsä näköinen kappale: virtuoosimainen, hallitusti innostunut mutta loistavasta taidonnäytteestä huolimatta jotenkin jalat maassa pitävä. Kolmas härkä toden sanoi.

Arvosana: 8,0/10

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Vacuum - Tears

Artisti: Vacuum
Kappale: Tears (2002)
Albumi: Culture of Night
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "You can't take away what God once gave: water, nutrition and comfort of the cage."

Tämänkertainen kappale aiheutti minulle hieman päänvaivaa arvoituksen muodossa. En muistanut enkä myöskään googlettamalla löytänyt tietoa kenen kappale on kyseessä alunperin. Minulla oli hämärä muistikuva jostakin vanhasta foorumimaininnasta että kyseessä olisi jonkun kasarisyntikkabändin originaali, mutta sekään johtolanka ei vienyt mihinkään. 

Albumin kansilehtisen tekijätiedoissa oleva "Written by Westerlund/Fandén" tuotti kuitenkin pienen kaivelun jälkeen tuloksen. Kyseessä on alunperin Playground Internationalin kappale And Then The Tears Came vuodelta 1998. Kappale löytyy myös elokuvan Hamilton soundtrackilta. Kun tämä arvoitus on ratkaistu pääsemmekin itse päivän biisin arvosteluun.

Tears on Vacuumin uran keskitaipaleen tyypillistä syntikkapoppia jossa aiempi futuristisuus ja patsastelu on vaihtunut enemmän ihmissuhteista ja tunteista kertomiseen. Kappale kertoo naispuolisesta henkilöstä joka ei henkisen tuskansa vuoksi pysty kohtaamaan maailmaa vaan käpertyy itseensä. Hän myös joko lukittu omaan huoneeseensa tai ehkä jopa hoitolaitokseen, josta sanoitus mahdollisesti vihjaa. Eli mitään iloisimpia maailmoja ei tällä kertaa olla maalailemassa.

Kappale kulkee varsin rauhallista tempoa möyrivän syntikkabasson pitäessä tahtia yllä. Mattias Lindblomin ääni kulkee yhtä tummana ja vahvana kuin yleensäkin. Vahvasti efektoitu naisääni joka toistaa kertosäkeen "tears came" kohtaa on yksi näppäristä pikku oivalluksista. Vaikka kappaleen sanoitus onkin surumielinen, itse sävelkulku on vain harmaansävyinen. Biisissä on monia kirkkaita instrumentteja jotka luovat kontrastia ja luovat tasapainoa kokonaisuuteen. Tears on hyvää ja melankolista syntikkapoppia jota ei ruotsalaiseen tyyliin ole kuitenkaan raahattu aivan epätoivon mustimpiin vesiin kuten heidän itänaapureillaan on usein tapana. Ja onko se hyvä vai paha asia riippuu kuuntelijan mielentilasta.  

Arvosana: 7,0/10

tiistai 28. syyskuuta 2010

The Chordettes - Mister Sandman

Artisti: The Chordettes
Kappale: Mister Sandman (1954)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium 1955-1959
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Give him a lonely heart like Pagliacci and lots of wavy hair like Liberace."

Tämän päivän sattuman sanelema vie meidät hyvin kauas aina rock-aikakauden alkukajastukseen asti. Mutta rokista ei todellakaan ole kysymys, ei edes Rock Around The Clock tasosta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä kappaleesta löydä etsimälläkään, paljon muuta mielenkiintoista kylläkin. Mister Sandman oli nelihenkisen doo-wop lauluyhtye The Chordettesin suurin mutta ei ainoa hitti. Yhtye toimi vuosina 1946-1961 ja teki lyhyen comebackin 90-luvun alussa.

Mister Sandman on kappale jota kuunnellessa tulee mieleen paljon stereotyyppisiä mielikuvia viattomasta 50-luvusta. Kirsikkakolat, kellohameet, ja leveät amerikanraudat tulevat heti mieleen kun kappaleen pom-pom-pom harmonialaulu alkaa. Kappale kertoo viehättävän tarinan teinitytöstä joka toivoo Nukkumatin tuovan uniin sen unelmien prinssin. Aivan sekundaprinssi ei kelpaakaan vaan Nukkumatti saa hyvin tarkat ohjeet millainen sulho uniin toimittaa. Luonteelle ei tosin aseteta suuriakaan vaatimuksia, vain ulkonäölle. Noh, suotakoon teinitytölle hänen unelmansa. Itse Chordettesit olivat laulun levyttämisen aikaan jo teinivuotensa kunnialla ohittaneet vanhimman jäsenen ollessa 31-vuotias.

Siinä missä kappaleen acapella osuudet ovat hyvin toimivia myös väliosa jossa suurempi orkesteri tulee mukaan on hyvin svengaava. Matalaääninen "Yes?" jolla Nukkumatti vastaa laulun päähenkilön kutsuun istuu myös kuin kirsikka kermaleivoksen päällle. The Chordettes on yksi lenkki pitkässä naisten lauluyhtyeiden ketjussa eikä todellakaan mikään heikoin. Mister Sandman edustaa täydellisesti omaa aikakauttaan ja on kuin aikakapseli ilmestymisvuoteensa. Mitäköhän sitä itse pyytäisi tänä iltana Nukkumatilta?

Arvosana: 7,5/10

maanantai 27. syyskuuta 2010

Frida - I Know There's Something Going On

Artisti: Frida
Kappale: I Know There's Something Going On (1982)
Albumi: Something's Going On
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I know a good thing must come to an end, but it's hard to take losing a friend."

Viikko on hyvä polkaista käyntiin juuri tällä kappaleella sillä maanantai ei sovi minkään musiikillisen kalkkunan arvostelupäiväksi. Totta puhuen olinkin jo odottanut että sattuma poimisi jonkun lempibiiseistäni ja vaikka tähän asti onkin tullut ihan mukavia lähiosumia niin vasta nyt päästiin itse musiikkimieltymysteni ytimeen. Mutta blogin ideahan ei ollutkaan poimia arvosteltavaksi suurimpia suosikkejani vaan mitä tahansa mitä levyjeni joukosta sattumalta tulee.  

ABBA:n jäätyä 1982 määrittelemättön mittaiselle tauolle sekä Fridan että Agnethan kansainväliset soolourat käynnistettiin nopeasti. Fridan soololevylle kaikki tehtiin vimeisen päälle; Polar studios oli tuohon maailmanaikaan yksi maailman moderneimmista ja Phil Collins hankittiin tuottajaksi ja rumpuihin. Biisejä levylle tekivät mm. Collins, Giorgio Moroder, Bryan Ferry, Per Gessle sekä Russ Ballard joka on vastuussa tämänkertaisesta sattuman sanelemasta.

I Know There's Something Going on starttaa Collinsin lujaa hakkaavilla rummuilla jotka luovat kappaleelle jykevän pohjan alusta loppuun. Mutta aivan yhtä luja instrumentti on myös Fridan ääni joka tässä kappaleessa kuulostaa yhtä aikaa suututetulta, petetyltä ja loukatulta. Naiselta jonka taipuu mutta ei katkea vaikka pahin mahdollin asia on tapahtunut seurustelusuhteessa. Mies on pettänyt selän takana. Ehkä uskottavuus tuleekin siitä että sekä laulun henkilö että itse laulaja tosielämässä ovat kokeneet samankaltaisia asioita. 

Kappaleen yksi vahvuuksista on se että vaikka se on voimakas, se ei ammu yli. Lataus pidetään yllä ja se kestää alusta loppuun. Kitarasoolokin on pidetty juuri sopivan mittaisena ilman turhaa paisuttelua. Toiset laulajat ovat hyviä vain pysyessään tiettyjen tyylirajojen sisällä mutta tässä biisissä Frida osoittaa että hän voi halutessaan olla uskottava rocklaulajanakin. Ja se on on hyvä saavutus ottaen huomioon että hän aloitti laulu-uransa 60-luvulla laulaen ruotsinkielistä jazzia ja tangoja. Aika harva on päässyt siihen pisteeseen että moisista lähtökohdista 20 vuotta myöhemmin kilpailee Phil Collinsin kanssa siitä kumpi rokkaa biisissä kovempaa. Kaikki muut osa-alueet ovat tässä biisissä hyviä, mutta Frida on erinomainen.

Arvosana: 8,5/10

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Coolio featuring L.V. - Gangstas Paradise

Artisti: Coolio featuring L.V.
Kappale: Gangstas Paradise (1995)
Albumi: The Greatest Hits of the Nineties
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Tell me why are we so blind to see?"

Joskus kaikki palaset vain napsahtavat artistille kohdilleen. Valitaan oikea klassikkobiisi josta otetaan oleellisimmat osat ja sitten ajakohtaistetaan ja henkilökohtaistetaan se omaksi. 

Rapissa ja hip hopissa samplaus tai alkuaikoina toisen kappaleen päälle omien juttujen heittely on ollut hyvin yleistä. Usein rapartistit kaivelevat divareita vanhojen vinyyleiden vuoksi joista voi sitten löytää hyviä koukkuja ja juttuja käytettäväksi. Liekö sitten Coolion käteen eksynyt 90-luvun puolivälissä Stevie Wonderin Songs In The Key Of Life -kiekko vuodelta 1976 ja siltä tarttunut korviin kappale Pastime Paradise? Varmuutta asiasta ei ole mutta ainakin se voisi olla hyvin todennäköinen mahdollisuus.

Henkilölle jolle hip hop tai rap uppoavat vain varsin harvoin Gangstas Paradise toimii yllättävän hyvin. Tokihan se soitettiin puhki 1995, mutta 15 vuotta myöhemmin sitä voi kuulla virkeimmin korvin. Coolion flow kävisi suuremmassa määrin hieman puuduttavaksi joten onkin ollut hyvä päätös ottaa mukaan L.V. laulamaan kertosäe Cooliota sävykkäämmällä äänellään. Myöskin taustan maustaminen kirkkokuoromaisella laululla toimii. Sykkivä biitti sopii hyvin sanoihin jotka kertovat kadulla epätoivoisesti tulevaisuudestaan kamppailevasta nuoresta miehestä. Vääryksiä on tehty mutta omasta mielestä vain niille jotka ovat sen ansainneet, mutta vaarana on aina itse saada joku päivä ansionsa mukaan. Kadulla huominen on aina epävarma.

Kun kappaleeseen on saatu sisällytettyä sanomaa eikä se ole kunnianhimoton coveri ollaan päästy jo pitkälle. Gangstas Paradisen suhteen on tehty aikoinaan paljon oikeita valintoja ja juttuja ja kyseessä onkin mielestäni yksi 90-luvun parhaista biiseistä genressään. Aina ei ole niin paha asia ottaa lainaksi jotakin ja tehdä siitä omaa.

Arvosana: 7,0/10

lauantai 25. syyskuuta 2010

Teena Marie - I Need Your Lovin'

Artisti: Teena Marie
Kappale: I Need Your Lovin' (1980)
Albumi: Pure Disco
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I need your lovin', and that's the bottom line."

Klassista r&b discoa lauantai-illan huumaan, mikäpä siinä.   Teena Marie sai oppinsa funk-legenda Rick Jamesilta vaikka sitä ei välttämättä tämän päivän kappaleesta voikaan helposti kuulla. Ensimmäisen levyn jälkeen Teena Marie on itse säveltänyt ja sanoittunut lähes koko tuotantonsa. Teena Marien ääntä voisi luulla tummempi-ihoisen laulajan ääneksi. Teenan veressä onkin cocktail italialaista, portugalilaista, irlantilaista ja amerikan intiaanin perintöä Teenan ura on jatkunut tähän päivään asti hyvin tasaisena ilman suurempia nousu ja laskukausia mikä on hyvä saavutus suhdanneherkässä R&B -genressä.

I Need Your Lovin' on äänimaailmaltaan varsin samanalainen kuin samana vuonna ilmestynyt Michael Jacksonin Off The Wall -albumi. Off The Wallin ollessa klassikkoalbumi tätä vertausta voidaan pitää myöteisenä. Kappale on kultaisen discoaikakauden viimeisiä henkäyksiä ennen kuin 80-luku toi lopullisesti elektronisemmat tuulet tullessaan tanssimusiikkiin. Läsnä on hienoinen surumielisyys joka tuntui hiipivän näihin 80-luvun alun discokappaleisiin kuin itsestään.

I Need Your Lovin' on hyvin toimiva discobiisi, siinä ei ole yhtään varsinaista heikkoa osa-aluetta. Valitettavasti myös ehkä se aivan paras kuuntelukertoja kasvattava koukku jää puuttumaan. Kappaleessa on kuitenkin tarpeeksi tanssijalkaa kutittelevia elementtejä, se groovaa juuri sopivaan tahtiin. Se ei ole soidessaan illan kohokohta muttei myöskään tanssilattian tyhjentäjä. Jos minulta kysyttäisiin tanssisinko tätä vai en niin vastaus olisi kyllä ja siksi I Need Your Lovin' on hieman keskivertoa parempi kappale lajissaan. 

Arvosana: 6,5/10

perjantai 24. syyskuuta 2010

Ace of Base - Travel To Romantis (Love To Infinity Radio Remix)

Artisti: Ace of Base
Kappale: Travel To Romantis (Love To Infinity Radio Remix) (1998)
Albumi: Cruel Summer
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I travel to romantis, everytime I think of you."

Tämänpäiväinen sattuman sanelema on kaksi kertaa kaksi: se on blogin toinen kerta kun sama artisti saa toisen biisin ja se on myös toinen remix. Albumikin voisi olla sama kuin ensimmäisessä Ace of Base poiminnassa mutta ei aivan. Flowers albumi julkaistiin Euroopassa 1998, mutta Arista joka edusti Ace of Basea Amerikassa halusi muokata levyn enemmän amerikkalaistyyliseksi. Niinpä lähes kaikkia kappaleita muokattin ja yksi lisättiin. Mutta loppujen lopuksi paremmin kaupaksi olisi käynyt ruotsalaistyylinen musiikki ruotsalaisbändiltä eikä liikaa amerikkalaistettu, sillä sitä oli tarjolla rapakon takana jo omastakin takaa. 

Travel To Romantis on varsin tekijänsä näköinen biisi; Jonas Berggren oli tämän kappaleen kohdalta pääasiallisessa sävellysvastuussa eikä remix muuta alkuperäisversiota kovin radikaalisti. 1998 Jonas sävelsi mieluiten juuri tällaisia iloisia dancekappaleita, osa jopa hieman hassuttelun puolelle asti meneviä. Flowers levyn aikaan aiemmin päälauluvastuussa ollut Linn Beggrenin halusi taka-alalle joten hänen siskonsa Jenny Berggren sai enemmän lauluvastuuta. Tämän kappaleen kohdalla työnjako olisi joka tapauksessa saattanut olla sama, Jenny oli siskoksista se jonka ääni paremmin sopi iloisiin kappaleisiin. 

Kuten nimikin antaa jo ymmärtää, Travel To Romantis on rakkauslaulu. Siinä päähenkilö uppoutuu mietteisiinsä kesken työpäivän ajatellen rakastaan. Mielessä pyörivät aurinkoiset hiekkarannat joissa kirmatataan yhdessä auringonlaskuun asti. Näissä haaveissa pyöritään kappaleen loppuun asti eikä ehditä siihen vaiheeseen asti kun töissä pomo tulee koputtelemaan olkapäälle ja rikkoo päiväunelmoinnin.

Vaikka remix jääkin kakkoseksi alkuperäiselle, onneksi kappaletta ei ole muutettu tunnistamattomaksi. Aurinko ja tanssittavuus ovat yhä tallella. Mutta silti tämänpäiväisen kappaleen opetus on: "If it ain't broke, don't fix it."     

Arvosana: 6,0/10

torstai 23. syyskuuta 2010

Earth, Wind & Fire - Sunday Morning

Artisti: Earth, Wind & Fire
Kappale: Sunday Morning (1993)
Albumi: The Dutch Collection
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Ooh, sunday morning." 

Tällä kertaa sattuma erehtyi hieman viikonpäivästä, mutta sattuman ollessa kyseessä joudumme vain toteamaan että sellainen se sattuma on. Ehkä olisikin  vain ennalta-arvattavaa ja tylsää jos maanantaina arvosteltaisiin Manic Monday, lauantaisin Saturday Night ja niin edelleen.

EWF on tehnyt kunnioitettavan, yli 40-vuotisen uran jolle on mahtunut monenlaista tyylillistä ja menestyksellistä aikakautta. Tämänpäiväinen kappale Sunday Morning sijoittuu yhtyeen hieman myöhemmälle taipaleelle, Sunday Morning oli ensisingle vuonna 1993 julkaistulta Millennium -albumilta. 

Sunday Morning on julkaisuvuodestaan huolimatta hyvin tunnistettavaa ja jopa perinnetietoista EWF soundia. Niin torvi- kuin rytmisektiokin kuulostavat svengaavilta kuten myös aurinkoinen laulu. Vain hieman "siistimpi" tuotanto paljastaa ettei kyse ole bändin kultakauden biisistä. Tosin oikeastaan vain koskettimet ja hienoinen digitaalinen kylmyys erottuvat hieman selkeämmin vanhempaan tuotantoon verrattuna.

Kappale on ylistys aurinkoisille ja rakkaudentäyttämille sunnuntaiaamuille jotka on jaettu jonkun erityisen ihmisen kanssa. Ja tämän mielikuvan välittämisessä onnistutaankin hyvin. Maurice Whiten aina yhtä tunnistettava ääni vie kuulijan läpi muistojen sunnuntaiaamusta toiseen omalla pehmeällä mutta energisellä tyylillään. Aivan parasta EWF:ea tämä ei ehkä ole, mutta bändi on selvästi osannut Sunday Morningin tapauksessa pelata vahvuuksillaan ja se viekin pitkälle. Taidanpa tietää minkä kappaleen poimin soimaan kun koittaa seuraava auringonpaisteinen sunnuntaiaamu..

Arvosana: 6,0/10

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

John Fred & His Playboy Band - Judy In Disguise (With Glasses)

Artisti: John Fred & His Playboy Band
Kappale: Judy In Disguise (With Glasses) (1967)
Albumi: The 60's
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Lemonade pie with band new car." 

"Jos kopioit niin kopioi parhailta.", sanotaan usein. Sama pätenee myös parodioimiseen kuten John Fred & His Playboy band teki tehdessään The Beatlesin kappaleesta Lucy in the Sky With Diamonds parodiaversion. Samalla tosin bändi sai päälleen yhden hitin ihmeen leiman ja lisämenestys jäi tämän ykköshitin jälkeen tulematta. Mutta kuinka usein on parodiaversio pudottanut parodioitavan bändin ykkössijalta? Judy In Disguise pudotti Beatlesien "Hello,Goodbyen" ykköspaikalta, ei mikään pieni saavutus. 

Judy In Disguise sisältää samankaltaiset tajunnanvirtasanoitukset kuin esikuvansa mutta ilman psydeliaa joka on korvattu purkkapopilla. Kappale on hyvin iloluontoinen, huoleton ja sanoitukset istuvat tajunnanvirtamaisuudessaan hyvin kokonaisuuteen. Rytmisektio ansaitsee erityismaininnan; varsinkin basisti tekee loistavaa työtä. Bassot sykkivät iskevästi ja syvältä rumpalin svengatessa kuin muuli.

Judy In Disguise on ansiokas ja hyvin tehty biisi, parodiana tai ilman. Se kuulostaa hyvin 60-lukumaiselta ja on niitä kappaleita joiden kuuntelu vie ajassa taaksepäin. Se on niitä kappaleita joita kuunnellessaan ajattelee että ennen maailma oli yksinkertaisempi ja viattomampi paikka. Ehkä totuus on toinen, sillä menneisyys tuntuu aina nostalgiselta ja nykyaika itsestäänselvyydeltä.

Mutta palatakseni itse kappaleeseen, Judy In Disguise on lajissaan yksi parhaista parodiabiiseistä sillä se ei kuulosta aivan liian päinvänselvästi esikuvaltaan ja pystyisi seisomaan omilla jaloillaan vaikka Beatles ei olisi ikinä Lucy In The Sky With Diamondsia tehnytkään. Lucy ja Judy ovat kuin serkukset joilla on paljon yhteistä mutta molemmat ovat silti selvästi omia persoonallisuuksiaan.    

Arvosana: 7,0/10

tiistai 21. syyskuuta 2010

Neil Sedaka - Laughter in the Rain

Artisti: Neil Sedaka
Kappale: Laughter in the Rain (1974)
Albumi: The Super Sounds of the 70's Volume 1
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Oooo, I hear laughter in the rain walking hand in hand with the one I love." 

Tämänpäiväinen sattuman sanelema on sadebiisi sadepäivälle jollainen tämäkin sattui olemaan. Joten plussaa siis yhteensopivuudesta sään kanssa. Ja sateiset päivät ovat muutenkin osa syksyä ja miksei myös lämmön jakaminen kahden ihmisen kesken kun ulkona alkaa viilentyä. 

Neil Sedaka on tehnyt kunnioitettavan, 50-vuotisen uran musiikkibisneksessä. Menestystä on tullut niin artistina kuin lauluntekijänä muille. Mutta kaikesta huolimatta tämänpäiväinen on vain yksi kolmesta listaykkösensä sooloartistina hänen koko uransa ajalta. Se ensimmäinen oli Breaking Up Is Hard To Do ja kolmas Bad Blood. 

Laughter in the Rain alkaa hiljaisesti pianolla ja pian siihen yhtyy Sedakan varsin omaperäinen ääni. Hänen äänensä ei ole kaikkein voimakkain tai miehisin, mutta siitä huokuu vilpittömyyttä ja huolettumuutta. Jopa hänen falsettolaulunsa on samantyylistä. Kappale on toteutettu niin että se kuulostaa sateiselta mikä on tietenkin hyvä asia kun sanoitus otetaan huomioon. Mukaan on laitettu jopa yleensä ärsyttävä "kutusaksofoni", mutta kuten Sedakakin, sekin kuulostaa nyt jotenkin vilpittömältä. Ei hassumpi saavutus.

Laughter in the Rain on laulu siitä kuin olla olla onnellinen vaikka sataa. Tosin laulussakin siihen vaaditaan vierelle se oma rakas, jolloin edes sateen kosteus ja kylmyys eivät haittaa kun voi jakaa rakkauden tunteen ja kehon lämmön rakkaimpansa kanssa. Kappale vaatiikin hieman sadetta ja oikeanlaista mielentilaa jotta se toimisi parhain päin. Helteellä tai keskellä talvea on ehkä parempi kuunnella jotakin muuta. Tosin Sedakan oma huolettomuus ja optimismi ovat universaaleita asioita ja niiden varassa tämäkin kappale tuo hieman valoa muihinkin aikoihin kuin sateisiin ja pimeneviin syysiltoihin. 

Arvosana: 6,5/10

maanantai 20. syyskuuta 2010

Agnetha Fältskog - Vart ska min kärlek föra

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: Vart ska min kärlek föra (1972)
Albumi: My love my life
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Han, en man bland andra män"

Aloitamme viikon tunnetun kappaleen huomattavan vähemmän tunnetulla coverilla. Myöhemmin Abbasta tunnetuksi tullut Agnetha Fältskog esitti Maria Magdaleenan roolin vuonna 1972 ruotsalaisessa versiossa Jesus Christ Superstar musikaalista. Tämänkertainen kappale on cover ehkä musikaalin tunnetuimmasta kappaleesta I Don't Know How To Love Him jonka alunperin esitti Yvonne Elliman. 

Vart ska min kärlek föra on kaunis kappale joka pysyy hyvin pienimuotoisena alkupään ajan ja kasvaa suuremmaksi vain lyhyiden hetkien ajaksi. Pääpaino on laulajalla ja tämän tulkinnalla. Piano säestää hiljaisempina hetkinä ja kun tulee aika nostatukselle mukaan liittyvät rummut, kitara, urut ja jouset. Nuoren Agnethan ääni sopii hyvin kappaleeseen, sillä siinä on sopiva annos viattomuuden ja haavoittuvuuden tuntua sekä tarpeen tulleen voimaa. Kappale kertoo saman tarinan kuin alkuperäisversiokin, musikaalikappaleen ollessa kyseessä mitkään suuret muutokset tarinankerronnassa eivät tulisikaan kysymykseen. 

Kun kappale on ruotsinkielinen ja alkuperäinen on se "ainoa ja oikea" versio klassikosta, niin kenelle päivän sattuman sanelema on tarkoitettu? Oma syyni on ollut Abba-fanina omistaa myös Agnethan ja Fridan soolotuotantoa, joten tämä lienee yksi ilmeinen syy. Toinen minkä voin kuvitella on musikaalia fanittavien halu keräillä tai kuulla eri maiden versioita. Oli miten päin tahansa, ilman vahvan alkuperäisversion taakkaa mietittynä kyseessä on varsin mukava ruotsinkielinen pop-biisi jonka suurin vahvuus on Agnethan mukava tulkinta.  

Arvosana: 6,0/10

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sharleen Spiteri - Francoise

Artisti: Sharleen Spiteri
Kappale: Francoise (2008)
Albumi: Melody
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "To say, what you wanted was mine."

Ja näin saamme blogin ensimmäisten kertojen teemaviikon kunnialla päätöksen, sillä kyseessä on ensimmäinen sattuman sanelema joka on levynsä päätösraita. Teemaviikot tulevat varmasti aina vain hankalimmiksi saada aikaan, mutta hyvä että saimme ainakin yhden.

Kyynisempi olisi voinut voinut Texasista tutun Sharleen Spiterin Melody albumia laskelmoituna, olihan retrosoul kovassa nosteessa kiitos Amy Winehousen ja Duffyn. Mutta oikeastaan Sharleen on esittänyt blue eyed soulia jo Texasin alkuajujoista eli 80-luvulta lähtien. Kyse on siis enemmänkin hetkestä jolloin se artistin omin juttui sattui olemaan muodissa eikä pelkästä kyynisestä laskelmoinnista. 

Kappaleen nimi on Francoise mutta nimeä ei mainitaan kappaleen sanoituksessa ollenkaan. Teksti antanee kuitenkin olettaa että Francoise on toinen osapuoli suhteessa joka on päättynyt tai päättymässä. Kahden ihmisen halut ja tarpeet eivät kohdanneet tarpeeksi hyvin; on aika ensin surra ja toipua ja vasta sitten suunnata kohta uusia kuvioita.  Kappale kuvaa hetkeä jolloin kipu on vielä voimakkaana läsnä, tapahtunut ero on vasta tajuttu peruuttamattomaksi. Päähenkilön olo on vielä surumielinen ja turta.

Fracoise on siis Melody albumin päätösraita ja siinä onkin tietynlaista tuutulaulun makua. Kappale on hyvin rauhallinen, tausta koostuu pienistä ja hiljaisista soitinelementeistä ja pääosan saa Sharleenin rauhallinen laulanta. Kappale kulkee koko ajan samaa rauhallista tahtiaan ilman sen suurempia nostatuksia tai kikkailuja. Pientä ja kaivattua vaihtelua tuo lopussa mukaan tuleva mieslaulaja joka on kuin kappaleen päättyvän rakkaustarinan toinen osapuoli. Kappaleen parhaita puolia ovat Sharleenin laulu ja hetkittäin 60-lukumaista hittimelodiaa tapaileva melodiakulku jonka melkein uskoo tunnistavansa ilman että siitä kuitenkaan saa kiinni.

Francoise ei ole huono kappale, mutta ei myöskään loistokas. Se myös vaatii oikeanlaisen mielentilan jotta siihen voisi samaistua. Pieni apeus tai hiljaiset yöhön kääntyvät illat lienevät ominta aikaa kappaleen kuunteluun. Ja läsnäoleva syksykin auttaa. 

Arvosana: 5,5/10

lauantai 18. syyskuuta 2010

t.A.T.u - Ty Soglasna

Artisti: t.A.T.u
Kappale: Ty Soglasna (2005)
Albumi: Lyudi Invalidy
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Ty soglasnaaaaaaaaaa!"

Koska näitä teemaviikkoja on hyvin vaikea synnyttää satunnaiseen valintaan perustuvassa blogissa niin tyytyväisenä totean että tämänkertainen on blogin ensimmäinen venäläinen sattuman sanelema. Niin artistin kotimaan kuin esityskielenkin suhteen.

t.A.T.u johon tästä lähtien viittaan nimellä Tatu on venäläinen tyttöduo joka löi läpi valehduilla lesbousväitteillä (minkä ei olisi enää 2000-luvulla pitänyt olla mikään kohujuttu mutta toisin kävi) mutta toki myös kieltämättä varsin tarttuvilla ensisingleillä kuten All the Things She Said ja Not Gonna Get Us. Vaikka aivan alun veroinen menestys on heitä myöhemmin karttanut, uusia levyjä on silti julkaistu kohtuullisella menestyksellä ja Euroviisuissakin he kävivät edustamassa Venäjää kolmannen sijan arvoisesti.

Kappaleen nimi tarkoittaa suunnilleen "sinä hyväksyt" tai "sinä suostut". En hallitse venäjää kielenä muutamaa lausetta enempää joten merkitys voi hyvinkin hämärtyä englanninkielisestä käännöksestä suomenkieliseksi edelleen käännettäessä. Kappaleen sanoitus kuvaa yhden yön suhteesta toiseen päätyvää päähenkilöä joka myös perustelee sen miksi ryhtyy sellaiseen. Ihmisen joka ei pysty uskomaan perinteisempään rakkauteen täytyy silti saada tuntea itsensä jollakin tapaa rakastetuksi vaikka vain suostumalla jokaisen vastaantulijan tarjouksiin. Eli varsin sopivaa materiaalia Tatun tyypilliselle angstiselle tyylille.

Kappaletta kuunnellessa ainakin kertosäe tulee hyvin tutuksi, sillä lause ty soglasna kuullaa niin kertosäkeessä kuin ulkopuolellakin. Voi olla että vähempikin toistelu olisi riittänyt, sillä kappale ei muutenkaan ole taustoiltaan aivan tarpeeksi vaihteleva jotta vetovoima säilyisi koko ajan. Hieman vaihtelua tuovat alussa olevat kuiskailut ja rauhallisempi väliosa.  Viisaasti kuitenkin biisin kokonaismitta on jätetty karvan verran yli kolmen minuutin. Kokonaisuus on kuitenkin tarpeeksi siisti, syntikkasoundit ovat kunnossa ja tunnettakin välittyy. Keskinkertaisuuden rima ylittyy kuitenkin vain hipoen.

Arvosana: 5,5/10

perjantai 17. syyskuuta 2010

Ace of Base - Cecilia

Artisti: Ace of Base
Kappale: Cecilia (1998)
Albumi: Flowers
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Simon and Garfunkel had a little problem."

Blogin ensikertojen teemaviikko jatkuu sillä tämänkertainen on ensimmäinen epävirallinen jatko-osa aiemmalle kappaleelle. Lisäksi ensi kertaa kahden peräkkäisen päivän kappaleet ovat ilmestyneet samana vuonna. Ace of Basen Cecilia on eräänlainen jatko Simon and Garfunkelin samannimiselle biisillle. Tämä ei jää epäselväksi ruotsalaisnelikon laulussa, sillä aiempaan viitataan niin monin tavoin, jopa itse herrat Simon ja Garfunkel tulevat mainituiksi.

Ace of Basen Flowers albumin kappaleilla oli usein tyylillisiä lainoja varsinkin Motownin kultakauden tuotoksista ja Cecilia on puolestaan teemallista jatkoa sanoituksellisesti tunnetummalle Cecilia -kappaleelle, mutta mitään kovin samaa kappaleissa ei sävelen osalta ole. AoB:n kappaleessa laulaa nainen ja S&G:n mies. Jos oikein hakemalla hakee niin molemmissa on hieman samanlaista koputtavaa ja hakkaavaa rytmiä, mutta yhteneväisyys on silti hyvin hatara.

Cecilia on tyylillisesti ehkä jopa hieman euroviisumaista dancepoppia. Kappaleen rytmi on hakkaava mutta keskitempoinen. Naa-na-naa-na taustalaulut ovat mukava retromauste joka sopiikin yleiseen ideaan. Konetorvet ja jouset muodostavat rytmin ohella kappaleen taustan selkärangan. Jenny Berggren (se tummempi Berggrenin sisaruksista) tekee sopivan kepeän laulusuorituksen.

Cecilian ollessa teemallinen jatko-osa sanoitus koostuukin pääasiassa kysymyksistä joita yhä esitetään salaperäiselle Cecilialle. Mutta vastauksia saadaan yhtä vähän kuin 25 vuotta aiemmin. Cecilia elää yhä ikuisesti emmekä vieläkään saa tietää palasiko hän kotiin yksin vai jonkun kanssa. Ei olisikaan ollut sopivaa ottaa toisen bändin kappaletta ja pilata sen arvoitusta omalla tulkinnalla vaan on parempi tehdä kunnianosoitus klassikolle. Cecilia pysyköön yhtä arvoituksellisena kuin Mona Lisan hymy.

Arvosana: 6,0/10

torstai 16. syyskuuta 2010

Beastie Boys - Body Movin' (Fatboy Slim Remix)

Artisti: Beastie Boys
Kappale: Body Movin' (Fatboy Slim Remix) (1998)
Albumi: Beastie Boys Anthology: The Sounds of Science
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Now let me get some action from the back section."

Tämän viikon epävirallinen teema voisi hyvin olla tämän blogin ensi kerrat. Tämän kertainen sattuman sanelma on ensimmäinen remix ja ensimmäinen rap/hip hop biisi. Tahdon tehdä heti selväksi että 90% kaikista remikseistä on mielestäni alkuperäistä kappaletta huonompia tai jopa aivan kamalia. Sitäkin mukavampaa on että kohdille osui juuri yksi niistä poikkeuksista jotka vahvistavat säännön.

Voin hyvin kuvitella Beastie Boysien tilanteen ennen Body Movinin remixversion julkaisua singlenä. Intergalactic oli ollut hitti mutta sen perään ei ollut lohkaista Hello Nasty albumilta arvoistaan seuraajaa. Onnesi BB tajusi kääntyä Fatboy Slimin puoleen joka antoi kappaleelle juuri sen tarvittavan big beat käsittelyn. Myös musiikkivideo (varsin metka sellainen) käytti albumiversion sijasta remixversiota.

Beastie Boys ja Fatboy Slim ovat hyvä yhdistelmä sillä siinä missä big beat on tyylillisesti usein hypnoottisia biittejä ja muutaman lauseen toistelua ovat Beastie Boysien räpit värikkäitä ja vaihtelevia. Sopiva kauhun tasapaino on siis löydetty ja homma toimii paremmin kuin albumiversiossa. Aivan kummankaan osapuolen parasta tuotantoa tämä kappale ei edusta, mutta mielenkiintoinen yhteistyön tulos se silti on. Juuri kun kertosäkeen toistelu uhkaa kappaleessa käydä tylsäksi tuodaan jotakin muuta tilalle ennen kuin taas palatataan hypnoottiseen kertsiin.

Se että remix on parempi kuin alkuperäinen on vielä harvinaisempaa kuin että cover olisi alkuperäisen voittaja. (Remixien ystävät saavat vapasti toki olla eri mieltä.) On kuitenkin hyvä että jokunen poikkeuskin löytyy ja tässä tapauksessa Fatboy Slim sai korotettua vähän keskivertoa paremman albumiraidan yhtä pistettä paremmaksi.

Arvosana: 6,5/10

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Peabo Bryson and Roberta Flack - Tonight I Celebrate My Love

Artisti: Peabo Bryson ja Roberta Flack
Kappale: Tonight I Celebrate My Love (1983)
Albumi: Millennium - 40 Hits 1980-1984
Mieleenjäävin lause kappaleesta: (Tonight I celebrate my love for you, ooh.)

Keskiviikon sattuman sanelemaksi saimme duettoballadin joka kävisi oppikirjaesimerkistä. Tämäntyyppisessä balladissa miesvokalistin tulee tuoda mieleen Disney elokuvien prinssit ja naisvokalistin hieman epätoivoisesti rakastunut kohtalokas prinsessa. Tonight I Celebrate My Loven kohdalla perusasiat ovat siis kunnossa. Peabo Bryson kuulostaa sopivan poikamaisen miehekkäältä ja Roberta Flack on riittävän kohtalokas ja tunneskaalallisen sävykäs. Bryson loikin uransa duetoilla ja hän on kaksinkertainen grammyvoittaja kappaleista Beauty and the Beast (Celine Dionin kanssa) ja  A Whole New World (Regina Bellen kanssa). Flack jäänee popmusiikin historiaan parhaiten Killing Me Softly With His Song -klassikosta. 

Kun aiemmin kirjoitin että tämän päivän kappale kävisi oppikirjaesimerkistä, en tarkoittanut että kappale olisi esimerkillisen hyvä vaan että kappale on hyvin keskinkertainen lajityypissään. Siinä on rauhallinen alku josta sitten päästään kertosäkeeseen ja lopussa on vielä pieni lisänostatus.

Se mikä erottaa päivän biisin esimerkiksi I Know Him So Well:sta tai Beauty and the Beastista on liiallinen kliinisyys ja innottomuus. Vaikultelma suurista tunteista jää paljon laimeammaksi kuin edellämainituissa. Tonight I Celebrate My Loven kuvaama pariskunta on ehkä tunteiltaan intiimi muttei kovin intohimoinen. On ehkä virhe verrata tällaista balladia edellämainittuihin voimaballadeihin, mutta teen sen silti.

Tonight I Celebrate My Love kuulostaa kuitenkin varsin ajattomalta, se olisi varsin hyvin voitu julkaistu juuri tällaisena vuosina 1980-1999. Siinä ei ole mitään yllättävää tai erikoista ja se on kaikilta osin riittävän hyvin tehty ja toteutettu. Hellät tunnetilat välittyvät sen kautta varmasti riittävän hyvin ja varmasti olisi paljon huonompiakin vaihtoehtoja illan viimeiseksi hitaaksi.

Arvosana: 5,0/10