lauantai 27. syyskuuta 2014

Tarja Turunen - I Walk Alone (In Extremo Remix)

Artisti: Tarja Turunen
Kappale: I Walk Alone (In Extremo Remix) (2007)
Albumi: My Winter Storm
Mieleenjäävin lause: "My winter storm holding me awake."

Jos haluaa tietää mielipiteeni Tarja Turusen My Winter Storm -albumista kannattaa lukaista pari aiempaa poimintaa albumilta. Pidempiaikaiset lukijat tietänevät myös mielipiteeni remikeistä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Kun painoin tänään nextiä ja tulos paljastui niin pienen hetken ajan olisin halunnut jopa huiputtaa mutta sitten luonnollisesti päätin että blogin kantava idea pitää niin kuin aina tähänkin asti ja se arvostellaan mitä sattuma tuo. Äitikin opetti jo lapsena että pahaakin ruokaa pitää ainakin maistella, miksei siis musiikkiakin?

Aloitetaan positiivisesti toteamalla että In Extremo Remix Tarja Turusen vuoden 2007 sooloalbumille sanoituksestaan nimensä antanut biisi ei ole huonoimpia kuulemiani remiksauksia vaikka onkin pidemmän päälle hieman ärsyttävä. En saanut selville varmuudella viittaako kappaaleen nimen In Extremo saksalaiseen folkmetallibändiin vai ei. Jos joku tietää niin minua saa sivistää asiasta. In Extremo bändin soitinvalikoimaan kuuluisi ainakin säkkipilli ja puutorvet joita tässä remiksissä tarjotaan hyvin kuuluvasti. Laulu on poimittu alkuperäisversiosta mikä tekee miksauksesta kankeahkon sillä Turusen kylmänhivakka tulkintatapa ei täysin istu folksoittimien sekaan. Kilikellot tuovat välillä mieleen joulun enkä tiedä onko sekään hyvä asia.

Alkuperäinen I Walk Alone on albuminsa harvoja valopilkkuja ja tämä levyn bonusraita käy vaihtelusta harvakseltaan kuultuna. Ehkä parempaa jälkeä olisi saanut riisumalla sähkökitarat ja tekemällä kappaleesta puhdas folkremiksaus. Tästä antaa viitteitä vähän ennen kolmea minuuttia alkava folkimpi väliosa. Toki koko versiointi olisi pitänyt alunperinkin tehdä niin että Turunen olisi vetänyt lauluosionsa uudestaan folkimman version säestyksen kanssa. Kuultuani tätä versiota repeatilla tätä arvostelua kirjoittaessani tajusin ettei minua ärsytäkään eniten säkkipilli vaan huonosti mukaan miksattu sähkökitaravalli. Juuri sähkökitara tekee kokonaisuudesta tukkoisen kuuloisen eivätkä elävämmät soittimet pääse hengittämään kuin ajoittain. I Walk Alone (In Extremo Remix) ei ole tehty minua varten eikä se tuo lisäarvoa albumilleen.

Arvosana: 4,0/10

lauantai 20. syyskuuta 2014

Agnetha Fältskog - I Won't Let You Go

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: I Won't Let You Go (1985)
Albumi: Eyes of a Woman
Mieleenjäävin lause: "There's something magic when we touch."

Agnethan englanninkielisten soololevyjen paremmuusjärjestykseen laittaminen ei ole minulle mitenkään erityisen olennaista varsinkin kun uusin vaatii vielä pari vuotta etäisyyttä. Mutta Agnethan toinen englanninkielinen soololevy Eyes of a Woman on mielestäni vahva kokonaisuus. Se ei ole niin surumielinen kuin I Stand Alone ja se on linjakkaampi kuin Wrap Your Arms Around Me. (Hyviä albumeita toki kumpikin omilla vahvuuksillaan.) My Colouring Bookin heikkous oli olla coverikokoelma vaikkain hyvin toteutettu sellainen ja uusin A vaatii vielä aikaa asettuakseen järjestykseen.

Eyes of a Woman albumin ensisingle I Won't Let You Go oli 10CC yhteyksistä tutun Eric Stewartin tuottama sävellyksen ollessa Agnethan oma ja sanoitus Stewartin käsialaa. Sävellys on tyypillisiä Agnethan sävellyksiä iloisempi ja se onkin saanut kylkeensä sopivan pulppuavan rakkaussanoituksen. Itsevarma nainen (ei overly attached girlfriend) tietää saavansa haluamansa vaikka muutkin naiset haluaisivat unelmien prinssin omakseen. Suhdetta ei ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon ja menossa on hurmavaihe. Ehkä kyseessä on onni joka ei kestä, mutta se ei ole tämän kappaleen aikajanan tarina. Tuotanto on pömpöösiä kasaria jopa siihen asti että kappale on hieman tukkoinen ja kaipaisi ilmaa. Mutta toisaalta aikansa lapsena vahinko ei ole suuri, tältähän se 1985 auraalisesti kuulostaa.

Synteettisen äänimaton mukavimmankuuloinen piirre ovat koneistetut taustalaulut ja stemmat. Agnethan tulkinta on hyvä vaikka hänen ääntään on hieman "minnihiiritetty" varsinkin kertosäkeessä. Olen usein maininnut pitäväni Agnethan vahvuutena surumielisyyden tulkitsemista mutta hän on kuitenkin tarpeeksi monipuolinen selvitäkseen hyvin pulppuava ilonkin esiletuomisestakin. Itselleni I Won't Let You Go ei aivan pääse siihen sarjaan missä soittaisin sitä ollessani itse ilossa ylimmilläni mutta se on kuitenkin laatupoppia joka varsinkin albumikokonaisuutensa yhteydessä pääsee oikeuksiinsa.

Arvosana: 6,5/10

lauantai 6. syyskuuta 2014

Loreen - Sidewalk

Artisti: Loreen
Kappale: Sidewalk (2012)
Albumi: Heal
Mieleenjäävin lause: "I'm not in heaven, I'm not in hell, I'm just standing on a sidewalk."

Euroviisujen ei voi sanoa olevan suuri kansainvälisen läpimurron ponnahduslauta edes voittajille. Toki viisut takaavat hetkellisen näkyvyyden ja ydinviisufanit ovat uskollista sorttia mutta heidän varaansa ei voi uraa rakentaa. Jopa Abban piti käydä läpi vaikeampia aikoja ennen kuin ura urkeni viisuvoiton jälkeen. Viisuvoittajan leimasta piti jopa pyrkiä pääsemään eroon. Silti viisut ovat edelleen uniikki tapaus, sillä ilman niitä minä tuskin kuulisin joka vuosi edes yhtä uutta kappaletta suurimmasta osasta Euroopan maista.

Lorine Zineb Nora Talhaoui joka paremmin tunnetaan artistimeltään Loreen voitti Euroviisut vuonna 2012 kappaleella Euphoria. Voittokappale menestyi Euroopan listoilla huomattavasti keskivertoviisuvottajaa paremmin mistä todisteena UK listakolmonen ja Saksan paalupaikka. Mutta jälleen kerran tämän jälkeinen menestys on jäänyt pääosin artistin kotimaan Ruotsin kamaralle. Loreenin viisuvoittoa kompannut Heal albumi oli tasainen joskin hieman liian yllätyksetön kokonaisuus. Se tarjosi toki paljon niille jotka halusivat lisää Euphorian kaltaista musiikkia mutta toisaalta se ei esitellyt Loreenista uusia puolia. Albumin parempaa puolta edustaa tämänkertainen random playn valinta Sidewalk.

Sidewalk on tunnelmallinen erobiisi jossa suhde joka on ollut liian yksisuuntainen on lopultakin ajanut seinään. Loreenin tulkitsema naishenkilö on lopultakin luovuttanut joutuaan liian monta kertaa petetyksi ja ilman todellista rakkautta hankalassa suhteessa. Vaikka lopputulos on jo selvä, ollaan vielä siinä vaiheessa jossa olo on turta. Tuotannollisesti kappale seuraa Euphorian ja My Heart Is Refusing Me:n jalanjälkiä ja kotimaisista artististeita lähin vertailukohta voisi olla Jenni Vartiainen.

Loreen kuuluu mielestäni kategoriaan persoonalliset mutta yksiääniset laulajat. Tämä ei ole estänyt monia artisteja luomasta pitkää uraa jos vain sävellykset ja sovitukset ovat pysyneet korkeatasoisina ja tulkisijalla on karismaa. Loreenin tapauksessa en vielä tuomitse häntä lopullisesti sillä hän voi todistaa tulevilla levyillään olevansa monipuolisempi miltä tähän asti on näyttänyt.

Sidewalk on sympaattinen kappale sillä sen sanoitus toimii ja muu tuotanto komppaa sitä (melkein) riittävän hyvin. Terävin koukku jää puuttumaan ja nykytyyliin tuotanto on hieman liian täyteen ahdettua. Kertosäe tulisi isommin esiin jos se tuotaisiin sisään dramaattisemmin. Loreenin ääntä voitaisiin myös käyttää riisutummin sillä nyt rosoja on tasoiteltu liikaa. Kaikesta huolimatta Sidewalk onnistuu herättämään minussa sympatiaa mutta silti toivoisin että tämä hieno sanoitus olisi saanut yhtä laadukkaat raamit ympärilleen. Olisi mielenkiintoista kuulla tämä sydäntärepivän riisuttuna versiona.

Arvosana: 6,0/10