lauantai 25. tammikuuta 2014

Mike Oldfield - Part four

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Part four (1978)
Albumi: Incantations
Mieleenjäävin lause: "Hesper us entreats thy light, goddess excellently bright."

Ei ole yllättävää että tälläkin kertaa käsiteltäväkseni arpoutui Mike Oldfieldin tuotantoa sillä onhan hän levyhyllystäni suurimman pinta-alan rohmunnut artisti. Enkä omista edes hänen täyttä tuotantoaan vaan loput tulen hankkimaan sitä mukaa kun niitä sopuhintaan eteeni tulee. Kuten olen usein maininnut levyostoslistastani on pitkä kuin nälkävuosi ja pyrin hankkimaan haluamani levyt niin kustannustehokkaasi kuin pystyn. Esimerkkinä tästä on Didon Life for Rent albumi jonka viime viikolla lopultakin ostin vaikka olen harkinnut sen ostamista jo albumin ilmestymisvuodesta 2003 lähtien. 11 vuotta jokin muu tarjous houkutteli enemmän mutta Life For Rent ei silti unohtunut mielestäni. Kannattiko odottaa niin pitkään? Ehkä ei sillä varmasti sen aikaisemminkin olisin saanut seitsemällä eurolla.

Incantations oli julkaisunsa aikana vuonna 1978 tuplavinyyli mutta cd-tekniikan kehityttyä se on nykymuodossa vain yhden levyn mittainen 72 minuutin pituudestaan huolimatta. Part four oli alkuperäisessä vinyylijulkaisussa kakkosvinyylin b-puoli täyttäen sen kohtuullisesti 17 minuutin mitallaan. Incantations oli tyylillisesti minimalistinen albumi jonka kappeet tuovat uudet teemat esiin hitaahkosti. Kyseessä on eräänlaista esi new agea. Levyn teon aikana Oldfield kävi Exegesis vaihtoehtoterapiassa mikä vaikutti Incantationsin musiikkiin ja sai esiintymispelkoisen artistin lähtemään kiertueelle.

Part four on yhtä aikaa rauhallinen, mystinen ja mahtipontinen ja luo itselleni tunteen lentämisestä. Edellämainittu 17 minuutin mitta mahdollistaa rauhallisen maalailun ja varsinkin alku voi väsyttää tottumattoman kuulijan. Tuntuu kuin samat teemat toistuisivat vaihtuen hitaasti vain toisiin yhtä paljon toistuviin. Mutta kärsivällinen tai maalailevampaan musiikkiin tottunut kuulija saa palkinnon jo kauan ennen loppua. Vasta lopussa kuullaan laulua kun Sally Oldfield pääsee ääneen englantilaiskirjailija Ben Jonsonin näytelmään perustuvin lyriikoin.

Jälkimmäisempi puolisko onkin Part fourista mieleisempi minulle sillä siellä tapahtuu enemmän ja Oldfieldin kitarointi on Sallyn laulun lisäksi kappaleen kantavimpia voimia. Part four kuten koko Incantations albumi ei ole jokaisen hetken musiikkia mutta silloin kun on aikaa kuunnella paneutuen se toimii.

Arvosana: 6,0/10

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

PMMP - Auta mua

Artisti: PMMP
Kappale: Auta mua (2005)
Albumi: Kovemmat kädet
Mieleenjäävin lause: "Sä teet musta sairaan, sinisen ja harmaan."

Vaikka yleensä on haikeaa kun suosikkiartisti tai bändi laittaa pillit pussiin niin PMMP lopetti mielestäni oikeaan aikaan. Selvästi se luova energia joka lupaavasti kipinöi debyyttialbumilla ja liehahti liekkeihin kahdella seuraavalla alkoi vähentyä myöhemmillä albumeilla. Viimeiset albumit sisälsivät vähemmän meneviä rockralleja ja leikkisyyskin antoi yhä enemmän tilaa elämän kurjuuden vatvomiselle. Nyt voimme vain seurata mitä Paula ja Mira saavat aikaan erikseen sillä en usko että PMMP palaa yhteen ainakaan lähitulevaisuudessa jos koskaan. (En syö kuitenkaan hattuani jos niin käy.)

Auta mua ei ehkä ole Kovemmat kädet albumin parhaita raitoja mutta koska albumi on kauttaaltaan hyvätasoinen on kyse kuitenkin kelpo biisistä. Sävellys on vähemmän yllättäen Jori Sjöroosin ja sanoitus Paulan ja Miran yhteinen. Auta mua voisi hyvin olla suhteessa toisena naisena olevan tilitys tai ainakin niin sen itse tulkitsen. Sellainen suhde on usein lyhyt kuin perhosen lento johon asiaa sanoituksessa verrataankin. Yksi asia mikä erottaa minusta Kovemmat kädet ja Leskiäidin tyttäret albumit myöhemmistä on mielenkiintoisemmat sovitukset. Vaikka Auta mua ei olekaan  iloinen kappale on se silti juuri sovituksen puolelta riittävän kuulas ja mielenkiintoinen eikä pelkkää kauttaaltaan raskasta paatosta.

Kehuista huolimatta Auta mua ei ole tarttuvinta PMMP:tä sillä kertosäe ei kuulu yhtyeen mieleenpainuvimpiin. Voidaan jopa esittää kysymys onko kappaleessa kertosäettä ollenkaan lukuunottamatta "orjatar likainen.." -kohtaa. Mutta kaikki kappaleet eivät tarvitse voimakertsiä vaikka sellaiset ovatkin suotavia. Vuonna 2005 PMMP oli epävarma tulevaisuudestaan mutta näytönhaluinen ja se kuuluu koko Kovemmat kädet albumilla Auta mua mukaanlukien. Ehkä juuri se menestyksen tuoma tyytyväisyys on se väsyttävä myrkky joka heikentää luovuutta. Ei ole ollenkaan hassumpaa että PMMP oli luovimmillaan ollessaan huonoimmillaankin näin hyvä.

Arvosana: 6,0/10

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mike Oldfield - Ringscape

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Ringscape (2005)
Albumi: Light + Shade
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."

Mike Oldfield ei tähänastisen uransa aikana ole luultavasti ikinä kuulostanut synteettisemmältä kuin vuoden 2005 Light + Shade albumilla. Tupla-albumin ykköslevy Light sisälsi leppeämpiä sävellyksiä kun taas kakkoslevy Shade oli tummempisävyinen. Elektroninen ja new age sävytteinen levy ei sisältänyt luonnollista ihmisääntä vaan kaikki vokaaliosuudet oli toteutettu Vocaloid laulusyntetisointiohjelmistolla. Ehkä Oldfield katsoi tämän levyn myötä tulleensa yhden tien päähän sillä seurannut Music of the Spheres albumi vei toiseen suuntaan klassisen musiikin epäsynteettiseen maailmaan.

Vocaloid ohjelmiston laulua emme kuule Ringscape kappaleessa jonka kosketinosuuksien sovituksesta vastasi monessa muussakin yhteydessä Oldfieldin kanssa yhteistyötä tehnyt säveltäjä-sovittaja-kapellimestari Robin Smith. Juuri koskettimet yhdessä Oldfieldin aina yhtä tunnistettavan kitaroinnin ovat ne elementit jotka saavat Ringscapen hengittämään orgaanisemmin kuin monet muut saman albumin kappaleet. Oldfield ei eksy mukavuusalueensa ulkopuolelle sillä hetkittäin Ringscape kuulostaa siltä kuin se olisi 11 vuotta vanhemmalta The Songs of Distant Earth albumilta pois jäänyt raita. Kehumani kitarointi pelastaa paljon sillä ilman sitä lopputulos olisi liian leppoisa ja tasapaksu mukavasta ääniavaruudesta huolimatta. Valitettavasti se se korkein vaihde jää löytymättä sillä kappale loppuu juuri kun odottaisi vielä sitä viimeistä nostatusta.

Light+Shade albumin suurin heikkous on mielestäni epäonnistunut ajoitus, sillä Ringscapenkin kaltainen newage olisi varmasti löytänyt enemmän yleisöä 90-luvulla. Lisäksi yhdyn niihin kriitikoihin joidenka mielestä Oldfieldin kaltaisen instrumenttitaiturin lahjat menevät hukkaan näin koneellisessa musiikissa. Mutta kuten jokainen kappale tässä blogissa, tämänkertainenkin pyritään arvostelemaan omana irtonaisena tuotoksenaan. Jäähän Ringscape toki Oldfieldin laajassa tuotannossa keskitason alapuolelle, mutta se on kuitenkin tarpeeksi sympaattinen tapaus jotta se pysyy pinnalla. Sopii satunnaissoittoon mutta viikko tai parin tämän arvostelun jälkeen tuskin saisin kysyttäessä kappaleesta mitään muuta mieleen kuin albumin nimen ja ehkä puoliskon jolta se löytyy. (Shade)

Arvosana: 5,5/10

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kylie Minogue - Heart Beat Rock

Artisti: Kylie Minogue
Kappale: Heart Beat Rock (2007)
Albumi: X
Mieleenjäävin lause: "I can make your heart beat rock."

Vuonna 2007 julkaistu albumi X oli Kylie Minoguen uran yhden vedenjakajista jälkimmäisellä puolella. Kylie oli toipunut rintasyövästä ja edellinen albumi oli vuoden 2003 Body Language joten aikaa oli ehtinyt vierähtää pop-maailman mittakaavassa kohtuullisen pitkään. Toki välissä oli julkaistu kokoelma Ultimate Kylie ja syöpätapauksen julkisuuskin piti nimeä pinnalla niin raadollista kuin se onkin. Vaikka X:n singlet nousivatkin listoille niin aivan samanlaista täsmäiskua ei albumille osunut kuin edellisiltä albumeiltä löytyneet. Toki albumilta löytyi omaan makuuni hyviäkin korvakarkkeja ja tuotanto oli yhtä laadukasta kuin koko tämän vuosituhannen Kylie albumeilta on tottunut odottamaan.

Skotlantilainen DJ-säveltä-tuottaja Calvin Harris sai kaksi kappalettaan (jotka myös tuotti) Kylien X albumille joista tämänkertainen on se vähemmän onnistunut. Heart Beat Rock on se kaksikon äpärälapsi ja häviää In My Armsille selvästi. Tuohon aikaan Calvin ei ollut vielä se maailmankuulu DJ ja hän on kertonut ottaneensa rohkaisuryypyn ennen Kylien ensitapaamista. Liekö hermostus purkautunut ensin Heart Beat Rockiin sillä onnistuneesta tuotannosta ja Kylien aina tunnistettavasta laulusta huolimatta lopputulos jää keskinkertaiseksi. Kasarihenkistä elektrorynkytystä ysärimausteilla on tehty huomattavasti onnistuneemminkin.

Toinen ongelma on se ettei ole koskaan hyvä merkki jos biisi herättää liikaa vertailumielleyhtymiä ja tässä tapauksessa niitä syntyy esimerkiksi Annien ja Linda Sundbladin suuntaan. Olen varsin perinteinen mitä loppusointuihin tulee ja olenkin pettynyt kun kohdassa "their feet are itching to dance, their bodies ready to rock" minulle ei sitä annetakaan. Toki joskus on hyvä tehokeino jättää odotettu loppusointu tekemättä ja se toimii muissakin kuin huumoribiiseissä. Aina ei pop-prinsessakaan voi onnistua ja ehkä koko albumi olisi ollut parempi ilman Heart Beat Rockia.

Arvosana: 4,0/10