lauantai 28. toukokuuta 2011

The Sweet - Blockbuster!

Artisti: The Sweet
Kappale: Blockbuster! (1973)
Albumi: Coronation Street: The official 40th anniversary
Mieleenjäävin lause: "We just haven't got a clue what to do."

Random play ei aina tätä blogia tehdessä tunnu niin satunnaiselta kuin luulisi. Blogin lyhyen historian aikana tämä on jo neljäs Sweetin kappale ja kaikki ovat tämän lisäksi olleet niitä suurimpia hittejä. Blockbuster! joka valikoitui tämän päivän kappaleeksi tosin sai hieman apua siitä, että huomasin sen olevan kahdella eri levyllä: Sweetin hittikokoelmalla sekä hieman hämärällä Coronation Street 40-vuotisjuhlakokoelmalla jonka olen joskus poiminut alekorista mielenkiintoisen sisältönsä ja eittämättä halvan hinnan vuoksi.

Blockbuster! (tai Block Buster!) jäi Sweetin ainoaksi UK listaykköseksi ja sen takana ovat jälleen kerran kaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman. Kappale onkin varmasti Sweetin tunnetuimpia eikä syyttä sillä siinä on paljon mieleenjääviä elementtejä. Jo alku herättää kiinnostuksen sireeniäänineen ja aa-aaa yhteislauluineen. Kappale ei kerro korttelipommista vaan ilmeisesti ilmeisen kovasta kaverista jonka mellastusta ei kukaan saa pysäytetyksi. Kuten lähes kaikki tämän kauden Sweet hiteisä on tässäkin hektinen tunnelma ja pieni annos vaaraa.

Blockbuster! on hyvä esimerkki siitä millaisena glamrokkini haluan. Ei liian totisena muttei myöskään huumorirokkina. Hyviä riffejä, sopivasti kimallusta ja hieman vistaa meininkiä. Täyteläistä muttei pömpöösiä. Kikkailua muttei pelkästään niiden varaan rakentamista. Jos tulet tästä pahalle tuulelle niin päiväsi on silloin jo peruuttamattomasti pilalla.  

Arvosana: 7,5/10

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Within Temptation - Frozen

Artisti: Within Temptation
Kappale: Frozen (2007)
Albumi: The Heart of Everything
Mieleenjäävin lause: "Tell me I'm frozen but what can I do."

Pieneksi maaksi Hollanti on tuottanut paljon minulle mieluista popmusiikkia. Shocking Blue, George Baker Selection, Mouth & MacNeal, Mistral, Luv' ja monet muut puukenkämaan yhtyeet ovat päässeet tai tulevat pääsemään levyhyllyäni koristamaan ja ansiosta. Itse olisin valmis rankkaamaan Hollannin musiikillisten suosikkimaideni joukossa jopa Saksan edelle eli suoraan sinne suurimpien jälkeen. (Englanti, USA ja Ruotsi ovat henkilökohtainen kolmen kärkeni.)

Perheväkivalta- ja hyväksikäyttöteemoja käsittelevä Frozen oli Within Temptationin The Heart of Everything albumin toinen singlejulkaisu. Bändi lahjoitti singlestä saamansa tulot hyväntekeväisyyteen. Jos olet kuullut Within Temptationia edes radiohittien verran ei Frozen yllätä. Rauhallinen intro johdattaa massiivisiin sinfoniaorkesteri- ja kitaravalleihin joiden seassa Sharon den Adelin ääni on kuin kotonaan. Eli bändi liikkuu omilla vahvuusalueillaan muttei yllätä tai tarjoa mitään poikkeavaa normaalista. Kappale on laadukas mutta herättää jonkinlaisen kuunteluähkyefektin joka vaivasi koko The Heart of Everything -albumia.

Ehkä Within Temptation syyllistyy Frozenissa hieman liialliseen särmien hiomiseen. Hyvä musiikki ei herätä fiilistä joka muistuttaa elämyksenä eilisen pizzan makua uudelleenlämmityksen jälkeen. Pisteet bändille kuitenkin vaikeiden teemojen esilletuomisesta vaikka se ei itse kappaleen sanoituksessa kovin suoraan ilmenekään vaan on enemmän pinnan alla. On aina ristiriitainen tunne kun kuulee laadukasta musiikkia josta tietäisi pitävänsä enemmän jos se olisi ensikosketus bändiin. Mutta tässä kohden Frozen on vain perusvarmaa ja tyypillistä Within Temptationia, niin hyvässä kuin pahassa.

Arvosana: 6,0/10

maanantai 23. toukokuuta 2011

OMD - Enola Gay

Artisti: OMD
Kappale: Enola Gay (1980)
Albumi: The Best of Techno and Classics
Mieleenjäävin lause: "It shouldn't ever end this way."

Tämän arvostelun johdanto voisi olla vaikkapa erilaisten hassujen kokoelmien nimien tai sisältöjen pohtimista mutta ehkä käytän sitä aihetta toisella kertaa. Nimittäin päivän kappale Enola Gay ja sen esittäjä Orchestral Manoeuvres in the Dark (tai OMD lyhennemuodossa) tarjoavat tarpeeksi materiaalia johdannolle. Suurin osa historiansa tuntevista tietänee että Enola Gay oli ensimmäisen atomipommin Hiroshimaan vuonna 1945 pudottaneen pommikoneen nimi. Enola Gay sisältää runsaasti viittauksia tähän historialliseen tapahtumaan ja lisäksi kannanoton ydinaseita vastaan 80-luvun alun syntetisaattoripopin keinoin.

Pidän vanhojen tietokonepelien musiikista melodisuuden vuoksi. Simppelit äänipiirit pakottivat yksinkertaistamaan ja käyttämään riisuttuja mutta tarttuvia melodioita. Enola Gay tuo mieleen semiprimitiivisillä syntetisaattorisoundeillaan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun pelimusiikin. Kappaleen mieleenpainuvin kohta ei olekaan laulettu kertosäe vaan näppärä syntetisaattorimelodia joka starttaa kappaleen. En ole koskaan ollut näiden kasarisyntsabändien mieslaulajien laulutyylin ihailija. Kuivakka lakonisuus ja leikattu tunneskaala ilmaisussa eivät iske minuun. Ei Andy McCluskey silti kappaletta onnistu tuhoamaan vaan hän hiljenee synamaton tieltä riittävän usein.

On hankala antaa kokonaisarvosanaa Enola Gayn kaltaiselle kappaleelle jossa toisaalta on loistava melodia ja sympaattiset synasoundit mutta josta puuttuu se jokin mikä tekee keskivertoa paremmista kappaleista hyviä tai peräti loistavia. Ehkä vika on minussa itsessäni sillä pitkään 80-luku oli minulle se musiikillinen äpärävuosikymmen loistavan 70-luvun ja nuoruusvuosien 90-luvun välissä ja vasta viime vuosina olen alkanut löytää ne kasarihelmet joista saatan pitää. Mutta edelleenkään Miami Vicen ja juppien vuosikymmen ei ole se minun musiikillinen vuosikymmeneni. Siitä huolimatta Enola Gay:ssa on riittävästi charmia ja varsinkin ensimmäiset 30 sekuntia tuovat hymyn huulille. 

Arvosana: 6,0/10

lauantai 21. toukokuuta 2011

Roxette - Crash! Boom! Bang!

Artisti: Roxette
Kappale: Crash! Boom! Bang! (1994)
Albumi: Don't Bore Us - Get To The Chorus!
Mieleenjäävin lause: "I'm still breaking the rules."

On aina ilo nähdä suosikkibändiensä tekevän paluun, ainakin useimpien. Roxetten tapauksessa paluu oli positiivinen asia sillä hetken jo näytti että Marie Fredrikssonin aivokasvain vie bändin pysyvästi telakalle. Tänä vuonna ilmestynyt uusin albumi ja fanien kuorolaulun täyttämä kiertue kertovat yhtyeen elinvoimasta vaikka siinä onkin enemmän kyse nostalgiasta ja vanhoista hiteistä kuin uudesta musiikista joka tosin sekään ei ole hassumpaa.

Crash! Boom! Bang! oli samannimisen albumin toinen singlejulkaisu jonka muistan soineen meilläkin varsin tiuhaan. Slovarit olivat vielä 90-luvulla kova juttu ja olen viimeisen 10 vuoden aikana usein miettinyt milloin ne tekevät paluun. Roxette saavutti kultakaudellaan menestystä niin reteillä stadionrokeilla kuin stadionslovareillakin. Crash! Boom! Bang! on ehkä hieman 90-lukumaisempi toteutukseltaan kuin kolmen ensimmäisen levyn slovarit mutta tärkein elementti eli Marien tulkinta on tässäkin vahvaa. Myös särisevät kitarat on saatu mukavasti mukaan soimaan taustalle ja asiaankuuluvat nostatukset löytyvät toki. Vaikka bändissä alkoi jo tässä vaiheessa näkymään hieman menestyksen taakan aiheuttamaa väsymystä niin singlet pysyivät laadukkaina vaikka suosio hieman jo laskikin.

Crash! Boom! Bang! ei lukeudu listoillani aivan Roxetten parhaimpien slovareiden joukkoon sillä se ei ole aivan yhtä tunteisiin vetoava kuin heidän parhaansa. Se ei toki tarkoita että kappale olisi huono vaan sitä että bändin taso niiden tuottamisessa on korkea. Kaikki on tässäkin kuitenkin tehty taiten, vain se jokin mikä tekee kappaleesta ikimuistoisen jää puuttumaan. Ysärimuistoja kelpaa varmasti kuitenkin verestellä tämänkin tahdissa.

Arvosana: 6,5/10

lauantai 14. toukokuuta 2011

Robyn - Blow My Mind

Artisti: Robyn
Kappale: Blow My Mind (2002)
Albumi: Don't Stop The Music
Mieleenjäävin lause: "Blow my mind."

Satunnaissoitto on usein vähemän satunnaista kuin luulisi. Tämänpäiväinen kappale on blogini lyhyen historian aikana jo kolmas biisi Robynin Don't Stop The Music albumilta. Next -napin painaminen on aina se jännittävä heti ennen blogin kirjoittamisen aloittamista sillä vaikka periaateessa valikoima on rajattu omiin hankintoihini tulee aina välillä vastaan yllätyksiä. Tämä siitä huolimatta vaikka minulla on hyllyssä vain hieman yli 300 cd-levyä. Voin vain kuvitella miten hyvin henkilö jolla on vaikkapa 5000 albumia voi tuntea kokoelmansa läpikotaisin.

Mitä tuttuuteen tulee niin jos minulta kysyttään mitä muistan Robynin biisistä Blow My Mind niin osaisin laulaa kertosäkeen. (Eri asia sitten kuka sitä laulua kestäisi kuunnella.) Kertosäe onkin kappaleen suurin vahvuus tuoden hieman mieleen Annien. Näin Euroviisufinaalipäivälle sopivasti kyseessä on rakkauslaulu, vielä sitä rauhallisempaa ja hempeämpää osastoa. Kappaleen koneellinen tausta on tehty kuulostamaan pehmeältä ja muhkealta. Blow My Mind tuo mieleen rakastavaisten välisen tyynysodan joka ei ole totista mutta voi silti johtaa totisempiin asioihin.

Blow My Mind junnaa hieman liian samaa rataa alusta loppuun ja pientä vaihtelua olisi tarvittu. Ehkä kipaleesta on yritetty tehdä hypnoottisen kuuloinen mutta mielestäni lopputulos kärsii siitä hieman. Tästä huolimatta kokonaisuus jää plussan puolelle ollen samaan aikaan tunkkainen ja raikas. Robynin laulu on kappaleen kantavin elementti yhdessä kertosäkeen perään kuiskaavan miesäänen kanssa joka onkin vahvin koukku mitä Blow My Mind tarjoaa. Ei tämä mieltä räjäytä mutta liikuttaa ilmaa varsin mukavasti.

Arvosana: 6,0/10

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Barry McGuire - Eve of Destruction

Artisti: Barry McGuire
Kappale: Eve of Destruction (1965)
Albumi: Good Morning Saigon
Mieleenjäävin lause: "You're old enough to kill, but not for votin."

60-luvun protestilaululiike tuotti monia aikaa kestäneitä pop-klassikoita joita tulevat sukupolvet versioivat vaikka ajat ovatkin muuttuneet. Vai ovatko? Edelleen on sotia, syrjintää, epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Sinänsä on surullista että parannuksia ei ole saatu asioihin joiden puolesta tai vastaan nuoriso lauloi 50 vuotta sitten. Mutta ehkä musiikin voima ei olekaan kokonaisten vääryksien korjaamisessa vaan yksittäisten ihmisten elämän parantamisessa yksilö kerrallaan.

Toiset kappaleet ovat viimeisen päälle hiottuja mestariteoksia ja toiset rupisesti kasaan äkkiä kyhättyjä lauluja mutta tekotapa ei ratkaise paremmuutta. Eve of Destruction on P.F. Sloanin (jota myös köyhän miehen Dylaniksi kutsuttiin) tekemä kappale jonka tunnetuimman version teki Barry McGuire. Kappaletta tarjottiin Byrdsille jotka eivät sitä kuitenkaan kelpuuttaneet. Barry McGuire levytti kappaleen ensimmäisellä otolla ryttyisestä käsinkirjoitetusta paperista sanat lukien ja niissä kohdin joissa hän ei saanut sanoista selvää hän hymisi. Tätä raakaversiota ei tarkoitettu lopulliseksi mutta kappale ehti radioon jo seuraavaksi päiväksi niinpä vahinko oli jo päässyt tapahtumaan.

Eve of Destruction maalaa toivottoman kuvan maailmanlopun partaalla olevasta mailmasta. McGuiren raaka laulutapa toimi erinomaisena alleviivaavana tehosteena ja se tuo kappaleeseen uskottavuutta ja aitoutta. Tyypilliset protestilaulun elementit ovat läsnä huuliharppuineen ja akustisine kitaroineen ja laulua ei syyttä pidetäkään genren yhtenä arkkityyppinä. Kappale ei ole sanomastaan huolimatta ahdistava sillä sanoituksen henkilö jota laulaja sättii valheellisesta toivon elättelystä edustaa toivoa. 60-luvun protestilaulut eivät ehkä ole aivan suosikkigenreni mutta Eve of Destruction on kuitenkin genrensä paremmasta päästä. Ajat muuttuvat mutta ihminen ei.

Arvosana: 6,5/10

lauantai 7. toukokuuta 2011

Byron Lee & Mighty Sparrow - Only A Fool

Artisti: Byron Lee & Mighty Sparrow
Kappale: Only A Fool (1966)
Albumi: Millennium: 40 Hits 1965-1969
Mieleenjäävin lause: "Only a fool breaks his own heart."

Monet iskelmät tuovat mieleen lapsuusmuistoja auton takapenkiltä. Päivän sattuman sanelema on minulle tutuin Joukon ja Kostin versiona "Muisto vain jää". Kuten monen käännösiskelmän tapauksessa kuulin alkuperäisversiion vasta paljon myöhemmin ja sattumalta. Nykyinternet kaikkine hienoine palveluineen tekee musiikin löytämisestä lähes liiankin helppoa vaikka se onkin aina hieno hetki kun tunnistaa ensin hämärästi ja sitten selvästi tutun melodian eri sovituksena ja sanoituksena. 

Byron Leen ja Mighty Sparrowin versio Only A Fool Breaks His Own Heartista ei ole alkuperäislevytys mutta yksi varhaisimmista kuitenkin. En tiedä miten Grenadasta kotoisin oleva kalypsolaulaja Mighty Sparrow päätyi levyttämään yhdessä jamaikalaisen Byron Leen kanssa mutta tärkeintä että yhteistyö kantoi näinkin hienoa hedelmää. Alunperin Arthur Prysockin vuotta aiemmin (1965) levyttämä kappale sai kyllä kohtalaista radiosoittoa muttei ollut mikään suuri hitti. Suurempi menestys syntyikin juuri coverversioiden kautta ja sävelmä on ikivihreä esimerkiksi Hollannissa ja Suomessa.

Only A Fool on kaunis ja herkkä kappale jonka sanoitus on taiten sommiteltu soljumaan musiikin mukana. Sopivan hienovarainen orkestraatio antaa laulajalle tilaa vuodattaa sydänverensä tarinaan menetetystä rakkaudesta. Erikoismaininta täytyy antaa tunnelmallisille urkusoundeille. Kyseessä on kappale joka varmasti saa parit tanssilattialla painautumaan hitusen lähemmäksi toisiaan. Only A Fool tuntuu aikamatkalta yli 40 vuoden taakse mutta miksipä jättäytyisi kyydistä sillä tämä nostalgia on kaukana tunkkaisesta. 

Arvosana: 7,0/10

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Crash Test Dummies - Mmm Mmm Mmm Mmm

Artisti: Crash Test Dummies
Kappale: Mmm Mmm Mmm Mmm (1993)
Albumi: Superhits of the 90's
Mieleenjäävin lause: "Mmmm Mmmm Mmmm Mmmm."

On pakko tunnustaa että itselleni antaa lisäarvoa jos muistan elämäni varrelta kappaleen kun se oli uusi. Varsinkin teinivuosien suurimmat hitit tuovat mieleen ne hetket kun kappaleet soivat radiossa tai televisiossa. Toki iso osa suosikkibiiseistäni on myös elinaikani ulkopuolelta mutta nekin muodostavat omanlaisiaan ajankuvia. Kun ylittää 30-vuoden rajapyykin niin huomaa että parikymppiset eivät enää tiedäkään kaikkia samoja biisejä kuin itse mikä oli itselleni pieni ikäkriisin paikka.

Vuoden 1993 (ehkä musiikillinen suosikkivuoteni 90-luvulta) suurimpia hittejä oli kanadalaisen Crash Test Dummiesin Mmm Mmm Mmm Mmm. En itse laske bändiä yhden hitin ihmeisiin vaikka tokikaan menestys ei myöhemmin päässyt lähelläkään tuota yhtä suurhittiä. Yllätyin kun luin Wikipedian artikkelista että kappale on useamman kerran äänestetty korkealle ärsyttävämpien tai huonoimpien kappaleiden listoille. Makunsa kullakin, mutta minusta Mmm Mmm Mmm Mmm on nimensä kirjoitusasua lukuunottamatta sympaattinen kappale. Jotakin omaperäistä täytyy biisissä olla jos sille ei keksi toista samanlaista vastinetta.

Mmm Mmm Mmm Mmm kulkee akustisvoittoisesti ja muutamaa pientä kohotusosiota lukuunottamatta rauhallinen poljento kestää alusta loppuun. Laulaja Brad Robertsin syvä ääni kertoo tarinaa lapsista jotka joutuvat kokemaan elämässään erilaisia vaikeuksia tai jopa kärsimyksiä. Robertsin äänelle sopivaa vastapainoa tuo taustalaulaja Ellen Reid. Mmm Mmm Mmm Mmm on niitä aikansa hittibiisejä joista pidän nykyään enemmän kuin silloin vuoden 1993 voimasoiton aikoihin. Ei aivan suurimpia suosikkejani mutta kyllähän tämä pienen hymyn suupieliin nostattaa.

Arvosana: 6,5/10

maanantai 2. toukokuuta 2011

Leila K - Check The Dan

Artisti: Leila K
Kappale: Check The Dan (1993)
Albumi: Carousel
Mieleenjäävin lause: "Jump."

Cheiron studio oli ruotsalaisen pop-musiikin kultakaivos 90-luvulla. Mm. Denniz PoP, Max Martin ja Douglas Carr tuottivat ja sävelsivät studiolta käsin hittejä liukuhihnalta. Soolouralleen vauhtia haki Cheironin kautta myös Leila K jonka vuoden 1993 albumi Caroulse sisälsikin monta hittiä kuten Open Sesame, Ca plane pour moi ja Slow Motion. Tämä vuosi olikin kaupallinen kohokohta Leila K:n uralla hänen ollessa Euroopan myydyin naisartisti.

Joskus törmää kappaleisiin joidenka lokeroiminen vain yhteen genreen ei tekisi kappaleelle oikeutta. Tai ehkä tämänpäiväisen tapauksessa sopivin genre olisi vain Leila K. Ca plane pour moi -hitin b-puolena julkaistu Check The Dan sisältää ragga vaikutteita ja selviä 90-luvun alun houserytmejä mutten ole niinkään varma punaisesta langasta. Ehkä tämä on ollut tarkoituskin sillä kappaleen kuuntelu on hieman kuin autokolarin todistamista; ei haluaisi katsoa muttei voi katsoa muuallekaan. Leila K on tunnettu hektisistä laulusuorituksistaan joista ei kannata etsiä suuria elämänviisauksia ja tämä pätee myös Check The Daniin. En edes ala arvaamaan mistä kappaleessa lauletaan sillä tärkeämpää tässä tapauksessa lienee ollut miltä lopputulos kuulostaa kuin mitä se sisältää. 

Check The Dan on albumiversiona lähes viisi ja puoli minuuttia pitkä ja tässä on kaksi minuuttia liikaa. Kappaleessa on toki omat hyvät hetkensä mutta kyse ei ole Leila K:n parhaista veisuista. Kertosäe ei erotu joukosta eikä ole erityisen tarttuva. Pidän toki Cheiron in tunnistettavista ysärisoundeista ja nämä ovatkin kappaleen paras valtti Leila K:n pitelemättömän ulosannin lisäksi. Muuten kappaleesta jää hieman vaikutelma että soppaan on heitetty aineksia toisensa perään ja katsottu mikä on lopputulos. Tässä tapauksessa kappale on kuin eksoottisen ravintolan ruokalistalta sokkona tilattu ruoka joka maistuu kyllä erikoiselle muttei niin hyvälle että sen toista kertaa tilaisi. Mutta kuten esimerkkitapauksessakin, tämänkin kuulemisen jälkeen on kokemusta rikkaampi.

Arvosana: 5,5/10