maanantai 23. toukokuuta 2011

OMD - Enola Gay

Artisti: OMD
Kappale: Enola Gay (1980)
Albumi: The Best of Techno and Classics
Mieleenjäävin lause: "It shouldn't ever end this way."

Tämän arvostelun johdanto voisi olla vaikkapa erilaisten hassujen kokoelmien nimien tai sisältöjen pohtimista mutta ehkä käytän sitä aihetta toisella kertaa. Nimittäin päivän kappale Enola Gay ja sen esittäjä Orchestral Manoeuvres in the Dark (tai OMD lyhennemuodossa) tarjoavat tarpeeksi materiaalia johdannolle. Suurin osa historiansa tuntevista tietänee että Enola Gay oli ensimmäisen atomipommin Hiroshimaan vuonna 1945 pudottaneen pommikoneen nimi. Enola Gay sisältää runsaasti viittauksia tähän historialliseen tapahtumaan ja lisäksi kannanoton ydinaseita vastaan 80-luvun alun syntetisaattoripopin keinoin.

Pidän vanhojen tietokonepelien musiikista melodisuuden vuoksi. Simppelit äänipiirit pakottivat yksinkertaistamaan ja käyttämään riisuttuja mutta tarttuvia melodioita. Enola Gay tuo mieleen semiprimitiivisillä syntetisaattorisoundeillaan 80-luvun lopun ja 90-luvun alun pelimusiikin. Kappaleen mieleenpainuvin kohta ei olekaan laulettu kertosäe vaan näppärä syntetisaattorimelodia joka starttaa kappaleen. En ole koskaan ollut näiden kasarisyntsabändien mieslaulajien laulutyylin ihailija. Kuivakka lakonisuus ja leikattu tunneskaala ilmaisussa eivät iske minuun. Ei Andy McCluskey silti kappaletta onnistu tuhoamaan vaan hän hiljenee synamaton tieltä riittävän usein.

On hankala antaa kokonaisarvosanaa Enola Gayn kaltaiselle kappaleelle jossa toisaalta on loistava melodia ja sympaattiset synasoundit mutta josta puuttuu se jokin mikä tekee keskivertoa paremmista kappaleista hyviä tai peräti loistavia. Ehkä vika on minussa itsessäni sillä pitkään 80-luku oli minulle se musiikillinen äpärävuosikymmen loistavan 70-luvun ja nuoruusvuosien 90-luvun välissä ja vasta viime vuosina olen alkanut löytää ne kasarihelmet joista saatan pitää. Mutta edelleenkään Miami Vicen ja juppien vuosikymmen ei ole se minun musiikillinen vuosikymmeneni. Siitä huolimatta Enola Gay:ssa on riittävästi charmia ja varsinkin ensimmäiset 30 sekuntia tuovat hymyn huulille. 

Arvosana: 6,0/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti