lauantai 29. syyskuuta 2012

Roxette - Opportunity Nox


Artisti: Roxette
Kappale: Opportunity Nox (2003)
Albumi: The Pop Hits
Mieleenjäävin lause: "I'm living in a box but I'm out when opportunity nox."

Roxetten Opportunity Nox julkaistiin vuoden 2003 The Pop Hits -kokoelman uutena biisinä. Single ei tehnyt suuriakaan aaltoja maailmalla mutta sai yllättäen kehuja ja menestystäkin bändin kotimaassa Ruotsissa. Opportunity Noxin julkaisu sijoittui vaikeaan aikaan Roxetten historiassa sillä Marie Fredriksson taisteli syöpää vastaan. Niinpä singlen promootio jäi vähälle eikä kappaleella kuulla hänen ääntään kuin vähän. Musiikkivideokin tehtiin poikkeuksellisesti animaatioksi. Toki jokaisella Roxetten albumilla on aina ollut biisejä joilla Per Gessle ottaa vokaalivetovastuun vaikka varsinkin bändin alkuaikoina hän ei luottanut omaan ääneensä niin paljon kuin nykyään.

Jokaisen elämässä on varmasti ollut hetki jolloin joku tai jokin kolahtaa todella kovaa aivan yllättäen. Opportunity Nox kertoo juuri tällaisesta hetkestä kun poika retkahtaa tyttöön. Kun motivaatio löytyy niin silloin täytyy tarttua tilaisuuteen ja ottaa riskejä joita ei muuten tekisi. Sanoitus ei kerro saiko tarina onnellisen lopun joten se jää yhden tilanteen ja tunnetilan kuvaukseksi. Roxette julkaisi uransa kakkosvaiheen (1999-2003) aikana monta hyvää singleä mutta Opportunity Nox jää vertailuissa keskinkertaisten joukkoon. Kappale on toki menevä ehkä jopa liiankin kanssa sillä joku pieni hidasteluväliosa olisi voinut tehdä terää. Marien puuttuminen vaivaa kappaletta, sillä voisi hyvin kuvitella että The Look -tyylinen vuorolaulelu olisi tehnyt biisistä kertaluokkaa paremman.

Hetkittäin Opportunity Noxissa kuulee häivähdyksiä 70-luvun glamrockista ja tämä Gesslelle tyypilliseen loppusointujen viljelyn lisäksi ovat biisin parasta antia. You - hairdo - used to -tyyliset loppusoinnittelut ovat häpeämättömän yksinkertaisia mutta ne ovat aina tehonneet minuun. Tässäkään ei tosin päästä esimerkiksi Crush On You -tason hullutteluun joten Roxetten parhaasta jäädään myös siinä. Ei paha, ei hyvä, mutta helppoa kuunneltavaa.

Arvosana: 5,5/10


lauantai 22. syyskuuta 2012

Tracey Ullman - Breakaway


Artisti: Tracey Ullman
Kappale: Breakaway (1983)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium: 40 Hits 1980-1984
Mieleenjäävin lause: "Breakaway-breakway-breakaway."

Mietin hyvän coverin luonnetta edellisessä blogipäivityksessäni ja yksi mahdollinen piirre oli se että löydetään unohdettu tai muuten täysin menestyksettä jäänyt raita ja tehdään siitä hitti. Random play tarjosikin heti perään loistavan esimerkin kun kohdalle sattui englantilaislähtöisen koomikko Tracey Ullmanin kasarihitti Breakaway. Breakawayn levytti alunperin Irma Thomas vuonna 1964 singlen b-puoleksi, mutta tuolloin kappaletta ei ottanut tilastojen mukaan soittolistoilleen yksikään radio eikä se noussut ainoallekaan viralliselle myyntilistalle. Tällaisesta ajan virtaan hukkuneesta biisistä olikin Tracey Ullmanin varmasti herkullista lohkaista 19 vuotta myöhemmin UK listan nelossijalle yltänyt hitti. Ajoitus oli oikea sillä nostalgia kurottaa yleensä juuri edellisen vuosikymmenen yli ja 80-luvulla haikailtiin 60-luvun soundeihin.

Ikäiseni ja vanhemmat muistanevat meilläkin televisiossa pyörineen Tracey Ullman Shown jossa mm. Simpsonit tekivät ensiesiintymisensä. Vasta paljon myöhemmin sain tietää kyseisen komediennen omaavan myös laulajan uran. 80-luvulla en ollut vielä kiinnostunut musiikista ja Breakawayn ilmestymisvuonna 1983 olin vasta kuusivuotias. Breakaway kumartaa hyvinkin paljon 60-luvun tunnelmiin ja eron huomaa lähinnä puhtaammista soundeista. Breakawayn sanoitus ei liene kappaleen tärkeintä antia mutta se kertoo usein kerrotun tarinan jossa tyttö ei pääse pahasta pojasta eroon vaikka haluaisi. Kovin suurta surua tämä ei tunnu aiheuttavan sillä kappale on hyvin nopea ja kepeä eikä taatusti mollisuossa lahoava uppotukki.

Tracey Ullmanin hieman ohut nenä-ääni sopii hyvin tämänkaltaiseen kepeilyyn varsinkin kun tulkinnallisesti ei olla kovin tosissaan. Eikä tarvitsekaan sillä Breakawayta ei ole tehty sydänsuruissa rypemistä varten vaan tunnelmannostattajaksi. Biisi laukkaa hengästyttävää tahtia alusta loppuun ja tietää oikean mittansa kestäen vain hieman yli kaksi ja puoli minuuttia. Joskus on toimiva ratkaisu tehdä biisi joka on kuin yhtä kertosäettä alusta loppuun vaikka vaarana on se että biisistä tulee kuin purkka josta lähtee äkkiä maku. Breakaway on sopiva yhdistelmä nostalgiaa, hauskuutta ja hyvää meininkiä. Se ei ole klassikkojen klassikko mutta se saa minut hymyilemään puolen tunnin repeatilla kuuntelunkin jälkeen mikä on näin lyhyelle biisille hyvä saavutus.

Arvosana: 6,5/10

perjantai 14. syyskuuta 2012

Boney M - Still I'm Sad


Artisti: Boney M
Kappale: Still I'm Sad (1977)
Albumi: Gold
Mieleenjäävin lause: "Still I'm sad."

Hyvin valitut lainabiisit voivat viedä bändin tai sooloartistin pitkälle tai ainakin auttaa alkuun. Toki olisi hyvästä että luovuutta riittäisi uusienkin tuotosten tekemiseen, mutta musiikkihistoria on täynnä sen verran nerokkaita covereita ettei lainabiisin käyttöä voi mitenkään tuomita. Aina ei kannata valita versioitavakseen sitä ilmeisintä historian suurhittiä, sillä todennäköistä on että alkuperäisversio on niin vahva että se varjostaa kaikkia muita myöhempiä tulkintoja. Niinpä onkin hyvä löytää joku suhteellisen tuntemattomaksi jäänyt pikkuhitti tai joku omansa aikansa päiväperhoksi jäänyt teos. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Annie Lennox No More I Love You's -coverillaan vuodelta 1995.

Boney M ei vierastanut lainabiisien käyttöä ja yksi esimerkki on tämänkertainen random playn valinta Still I'm Sad vuodelta 1977. Kappale on alunperin brittirockbändi The Yardbirdsin albumiraita ja kahden singlen b-puoli vuodelta 1965. En usko ikinä kuulleeni alkuperäistä eikä se tämän arvostelun kirjoittamisen kannalta ole oleellistakaan. Boney M sai suurimmat hittinsä discoaikakauden tanssittajillaan, mutta heidän albumeilleen mahtui toki rauhallisempaakin tavaraa. Still I'm Sadin Yksinkertainen sanoitus ei paljasta selvästi kaipuun syytä kuin hieman vihjaten mahdollisesta kaukaisesta rakkaasta. Boney M:n tunnistettavimman naisäänen Liz Mitchellin tulkinta pääsee tässä haikeassa biisissä oikeuksiinsa. Mitchell löytää juuri oikean tasapainon eikä hän kuulosta täysin surun murtamalta mutta tulkinnassa on silti oikea määrä kaihoa.

Mieskuoro (Frank Farian?) joka laulaa mmm- ja aaah-taustoja on toinen tärkeä osa Still I'm Sadin haikean tunnelman luonnissa. Tällä kertaa arpa osui oikeaan aikaan sillä tämänkaltainen tunnelma sopii hyvin juuri sateiseen syysiltaan. Kertosäkee heikkous tai sen puute täytyy omasta mielestäni laskea miinuspuoleksi. Vaikka toki on tunnustettava että juuri nimilause "Still I'm Sad" ja kappaleen aloittava "See the stars come joining down from the sky" ovat ne mieleenpainuvimmat kohdat. Meillä on siis kelpo laulutulkinta, hyvä alku ja keskinkertainen kertosäe joka kuitenkin jotenkin jää mieleen. Kokonaisuus on siis kuin ruoka joka ei kuulu lempiruokiin, ei ole inhokki mutta jonka nauttii mielellään ja siitä voi jäädä jopa hyvä maku suuhun hetkeksi aikaa.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 8. syyskuuta 2012

PMMP - Maria Magdalena


Artisti: PMMP
Kappale: Maria Magdalena (2005)
Albumi: Kovemmat Kädet
Mieleenjäävin lause: "Vanno, rakkaani että et muuta haluaisikaan kuin likaiset käteni."

PMMP:n kehityskaari on kahden viimeisimmän albumin myötä mennyt sävyllisesti yhä synkimpiin ja tummempiin vesiin. Eron huomaa varsinkin kun hankin juuri kokoelman täydennykseksi bändin debyyttialbumin Kuulkaas enot! Hieman raakile mutta selvästi innostunutta energiaa täynnä oleva ensilevy sisältää jo merkit tulevasta kuten hyvän debyytin kuuluukin. Toivoisin kuitenkin ettei bändi unohda mukavasti aiempia levyjä rytmittäneitä rokkiralleja ja huumoripläyksiä tulevilta levyiltään. Minulla ei ole mitään "patteriin hirttäytymis" -teemoja vastaan kunhan niillä ei täytetä koko levyä.

PMMP:llä on useampi biisi joka jakaa nimen toisen tunnetun biisin kanssa olematta silti cover. Paula Vesalan sanoittama Maria Magdalena jakaa nimensä lukuisten biisien kanssa joita esittäneet esimerkiksi Mana Mana ja Sandra. Nimessä olevan Raamatun Uuden Testamentin henkilön nimi on muuten nykyisessä käännöksessä Magdalan Maria. Tässä voisikin olla jollekin biisinikkarille mahdollisuus olla ajassa kiinni ja tehdä uudempaa nimimuotoa käyttävä biisi.

Maria Magdalena on hieman alakuloissävytteinen biisi olematta kuitenkaan synkkä. Tarkasteltuani sanoitusta huomasin löytäneeni taas yhden väärinkuulemani sanoituksen. Lauseen joka oikeasti menee: "Puu kaltereihin asti ulottuu.." on tähän asti mielessäni mennyt: "Kuu kaltereihin asti ulottuu.." Kuu joka heijastaa valonsa vain kaltereihin asti muttei sisälle kuulosti mielestäni hienolta joten ikävää että kyseessä olikin vain puu. Maria Magdaleenan suurin vahvuus on heijaava itämainen "junnauslaulu" vaikka samalla se paljastaa heikkouden joka on hieman liian täyteenahdettu äänimaailma. 'Elementtien vähentäminen olisi voinut toimia muissakin kohdin kuin alussa. Tai sitten olisi pitänyt sisällyttää biisiin yksi väliosa jossa pistetään ranttaliksi. (Jokainen PMMP:tä kuunnellut tietäänee mitä tarkoitan.)

Sanoitus kuuluu niihin joista en saa kestävää otetta koska se on vain pieni hetki laulun henkilön elämää puristettuna vähän alle viiteen minuuttiin. Toki kaikkien biisien ei tarvitse kertoa kokonaista tarinaa alusta loppuun ja ratkaisemattomuus sopii omalla tavallaan näin maalailevaan tunnelmaan. Maria Magdalena kuuluu niihin lauluihin joita on vaikeahko arvosanoittaa. Mutta koska se ei kuulu siihen PMMP:n tuotannon parhaimmistoon joita poimin erikseen kuunneltavaksi ollen kuitenkin kelpo esitys on se haarukoitavissa.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 1. syyskuuta 2012

The Cardigans - Choke


Artisti: The Cardigans
Kappale: Choke (1996)
Albumi: First Band on the Moon
Mieleenjäävin lause: "We'll choke on it and die."

The Cardigansin First Band on the Moon -albumi oli yksi niistä lukemattomista albumeista jotka odottivat pitkään ostoslistalla. Talous antaa myöten ostaa tietyn määrän levyjä ja 90 prosenttissa levyistä odotan muutenkin että ne tippuvat midpriceksi. Tietyt levyt ovat pakko-ostoksia ja ne ostetaan heti kun hinnan muodostama kipukynnys on ohitettu. Mutta tämän ryhmän perässä tulee joukko levyjä, jotka kyllä kiinnostavat, mutta joihin kohdistuu jokin pieni epäilyksen häivä. Joidenkin albumien täkybiisit ovat puolestaan jääneet usein soiviksi klassikoiksi joten niiden ostaminen tuntuisi vähemmän palkitsevalta. Alanis Morissetten Jagged Little Pill on esimerkki albumista joka on ollut ostoslistalla harkinnassa ilmestymisestään lähtien. Viimeksi viime viikolla pidin albumia kädessäni levyosastolla mutta jälleen kerran ostopäätös jäi tekemättä, sillä olinhan juuri laittanut levyjä tilaukseen netistä.

Länsinaapurin popylpeys The Cardigans teki pienen paluun konserttikiertueen muodossa vuonna 2012, mutta ikävä kyllä ainakaan näillä näkyminen uutta levyä ei ole luvassa. Täytyykin siis tyytyä ruotimaan vanhaa tuotantoa vuoden 1996 First Band on the Moon -albumin päätösraita Choken muodossa.

Olen joskus lukenut mielipiteen jonka mukaan suomalainen ja ruotsalainen melankolia poikkeavat toisistaan sillä tavoin että ruotsalaisessa on aina jonkinlainen valonpilkahdus joukossa. Edellämainitun sanoja voisikin käyttää Chokea teoriansa tukena, sillä vaikka kariutuvaa suhdetta ruotiva sanoitus onkin melankolinen, se ei ole täysin toivoton. Joskus asiat kaatuvat siihen että usko loppuu ja ne tarvittavat sanat juttuvat kurkkuun molemmilta. Sitten suhde vain kuolee hiljaa mutta tässä tapauksessa varsikin musiikki maalaa tarinaan hieman surkuhupaisiakin sävyjä.

Choke ei ole aivan yhtä retroa kuin edeltäneen Life -albumin kappaleet keskimäärin, mutta siinä on silti mausteena samoja 60- ja 70-lukujen kaikuja. Pidän siitä kuinka kappale on tehty kulkemaan ilman suuria nousuja ja laskuja mikä sopii yhteen sanoituksen henkisesti hieman turran päähenkilön kanssa. 90-luvun Cardigansille tyypillinen pieni ilkikurisuuskin on annosteltu hieman pienemmällä lusikalla mikä on tässä tapauksessa hyvä ratkaisu. Nina Persson onnistuu "vähemmän on enemmän" tyylisessä tulkinnassaan hyvin muodostaen kuvan tytöstä jonka surua jokainen poika haluaisi olla helpottamassa jos vain osaisi. Choke ei ehkä ole Cardigansin musiikillinen merkkipaalu, mutta osoittaa heidän hyvän tasonsa joka on näkynyt heikkojen lenkkien vähyytenä jokaisella heidän albumeistaan.

Arvosana: 6,5/10