lauantai 25. lokakuuta 2014

Dr. Alban - Sing Hallelujah!

Artisti: Dr. Alban
Kappale: Sing Hallelujah! (1992)
Albumi: The Very Best of 1990-1997
Mieleenjäävin lause: "Sing hallelujah!"

Dr. Alban on yksi monista 90-luvun dancemusiikkiartisteista jotka yhä kiertävät enimmäkseen ysärinostalgiahengessä ja miksikäs ei. 90-luvulla hurjimman nuoruutensa eläneet ovat nyt maksukykyisemmässä iässä ja valmiita muistelemaan "vanhoja hyviä aikoja". Toisaalta nostalgian takaa löytyy myös elämään jääneitä popklassikoita joita voisi olla vaikea jättää pois 100 suurinta 90-luvun hittiä -tyylisiltä kokoelmilta. Pidän lähes kaikesta mitä Denniz Pop tuotti 90-luvulla Cheiron hittistudiossaan ja hänen oppipoikansa Max Martin saa hitin aikaiseksi tasaisin väliajoin jopa nykyään.

Dr. Alban ei ole notkein tai karismaattisin räppäri mitä musiikkimailmasta löytyy mutta kieltämättä hänen kankea tyylinsä on omintakeinen. Nigerialaissyntyinen hammaslääkäri  joka on syntynyt 1957 oli jo reilusti oli 30-vuotias saadessaan ensihittinsä ja tämänkertainen Sing Hallelujah on hänen kansainvälisistä hiteistä se toiseksi suurin It's My Lifen jälkeen. Kappale oli Top 10 hitti lähes jokaisessa Euroopan maassa vaikka ykkössijat jäivätkin sillä kertaa väliin. Menestystä ei ole vaikea ymmärtää. Sing Hallelujahin sävelsivät ja sanoittivat Denniz Pop ja Dr Alban yhdessä Douglas Carrin toimiessa apulaistuottajana.

Mukavasti potkivan alkuintron jälkeen esitellään amerikkalaistyylinen nelihenkinen kuoro joka kantaa biisiä lähes yhtä paljon kuin Dr. Alban itse. Olisi mielenkiintoista kuulla versio joka olisi muuten samanlainen albumiversion kanssa mutta siitä oli jätetty pois gospelhenkinen kuoro. Väitän että tarttuvuus ja tehokkuus laskisi selvästi. Ainoa pieni tyylivirhe on rauhallinen väliosa jota tällä kertaa ei tarvittaisi. Hyvää menoa ei tarvitse katkaista mutta toisaalta paluunostatus antaa paljon anteeksi. Kuitenkin löytyy se pieni ero hyvän ja loistavan välillä tässä tapaukssa hyvän riman ylittyy mutta loistavan ei. Se mitä jää puuttumaan ei ole oleellista, sillä tällaisenaankin Sing Hallelujah keinuttaa sisäistä ysäriteiniäni mukiinmenevästi.

Sing Hallelujah on jälleen kerran yksi osoitus parhaiden ruotsalaistuottajien kyvystä ottaa vaikutteita muualta maailmista ja tuottaa niistä jotakin mikä kuulostaa erehtymättömän tarttuvasti kansainväliseltä ruotsipopilta. Mutta mistä me saisimme edes yhden tällaisen huipputuottajan meille Suomeen?  

Arvosana: 6,5/10

lauantai 18. lokakuuta 2014

Carly Simon - You're So Vain

Artisti: Carly Simon
Kappale: You're So Vain (1972)
Albumi: 100 Hits of the 70's
Mieleenjäävin lause: "I had some dreams they were clouds in my coffee."

En ole koskaan pitänyt itseäni musikaalisena tai musiikillisesti lahjakkaana ihmisenä. En päässyt edistyneempien musiikkiryhmään kolmannella luokalla vaikka elämäni ainoan kerran lunttasin vastauksia vieressäni istuneelta. Peruskoulun musiikkitunnit veivät kiinnostuksen musiikkia kohtaan joka heräsi uudestaan vasta 15-vuotiaana. Kenenkään opettajan ei pitäisi koskaan sanoa oppilaalleen ettei hänestä koskaan voi tulla mitään jossakin niin kuin minulle tehtiin lauluääneni suhteen kolmannella luokalla.

Nykyisen työni jota teen nuorten parissa sai minut innostumaan hankkimaan bassokitaran jota olen nyt Rocksmith -ohjelman avulla treenannut noin 16 tuntia. Pelkäsin etukäteen että instrumentin oppiminen voisi pilata musiikin kuuntelun hieman samalla tavalla kuin radiotyön tekeminen teki radion kuuntelusta erilaista. Aika näyttää miten käy sillä mitä tulee basson soittamisessa olen vielä vihreääkin vihreämpi vaikka huomaan toki korvieni tarkentuneen kuuntelemaan biisien bassolinjoja.

Tämänkertainen random playn valinta sisältääkin sopivasti varsin tunnetun bassointron jonka soittaa Klaus Voormann. Mutta Carly Simonin vuoden 1972 suurhitti You're So Vain lienee kaikkein tunnetuin arvoituksellisuudestaan sen suhteen kenestä Carly Simon on laulun kirjoittanut. You're So Vain on kappale johon muutenkin sisältyy keskivertoa enemmän triviaa sillä pelkkä wikipedia-artikkelikin on keskivertoa mielenkintoisempaa luettavaa. Tunnustan etten ole ikinä kappaletta kuunnellessani tullut huomanneeksi että Mick Jagger laulaa siinä taustoja. Muistan varmuudella kuulleeni kappaleen ensi kertaa siskoni omistamalta Blue Moon 3 -kokoelmalta 90-luvun puolivälissä.

You're So Vain on jälleen yksi niistä kappaleista joita on vaikea muuttaa arvosanaksi. Sävellyksenä ja toteutuksena siinä on paljon hyvää mutta se ei ole minulle niitä 70-luvun kappaleita jotka tekevät minulle tuon omasta mielestäni pop-historian parhaan vuosikymmenen. Sanoitus on näppärä olematta liian kitkerä, katkera tai surullinen. (Vaikka se toki onkin niitä kaikkia) Pieni ilkikurisuus sopii sen sijaan mainiosti. Nobody Does It Better on mielestäni paras Carly Simonin esittämä kappale mutta You're So Vain ei jää siitä liian kauas. You're So Vain on eritoten vahva sanoitukseltaan vaikka se toki onkin kauttaaltaan hyvää työtä. Se on myös esittäjänsä tavaramerkkikappale jota on lähes mahdoton kuvitella kenenkään muun versioivan lähellekään yhtä hyvin.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 11. lokakuuta 2014

Meja - Dindi

Artisti: Meja
Kappale: Dindi (2004)
Albumi: Mellow
Mieleenjäävin lause: "Oh Dindi, if I only had words I would say all the beautiful things that I see."

Mejan vuoden 2000 Realitales albumi kuuluu suosikkeihini joten ostin sitä seuranneen Mellow albumin ilman suurempaa ennakkotutustumista. Ensikuuntelua seurasi pieni järkytys, sillä Mellow osoittautui artistin eronjälkeiseksi terapialevyksi joka oli tyylillisesti jazzia ja bossa novaa. Ainakin albumin nimi oli kerrankin hyvin kuvaava sillä kokonaisuutena se on hyvin rauhallinen ja kypsä. Tässä tapauksessa 10 vuotta on tehnyt hyvää sillä sinä aikana levyn biiseihin on tullut hiljalleen tutustuttua ja vaikka Mellowista ei ikinä tulle suosikkilevyäni sillä on ansaittu paikka levyhyllyssäni. Joskus on tarvetta rauhalliselle himmailulle bossanovan tahdissa.

Dindi ei ole erityisen tarttuva tai näppä popsävellys sillä ainakin epäasiantuntevaan korvaani se kuulostaa hieman liian tyypilliseltä jazzahtavalta bossa novalta. Pohjimmiltaan kyseessä on iloinen rakkauslaulu vedettynä ikävän kauhoisan hunnun taakse. Dindi on bossa nova musiikin klassikko jota on versioitu ahkeraan. Dindi oli brasilialaisen bossanovalaulajattaren Sylvia Tellesin lempini joka menehtyi auto-onnettomuudessa vain 32-vuotiaana. Kyseessä on historialtaan traaginen kappale sillä Telles ehti levyttää lauluosuutensa (uutta versiota varten) juuri ennen onnettomuuttaan.

Mejan tulkinta on moitteeton ja ainakin omaan korvaani taustaorkesteri hoitaa hommansa niin kuin pitääkin. Mitään irtiottoja tai crossoverpyrkimyksiä tässä versiossa ei ole vaikka toki mukana on Mejan musiikissa usein mukana olevia amerikkalaisvaikutteisia sävyjä. Se mitä yritän sanoa on että tyylillisesti musiikki on liikahtanut Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikan suuntaan. Toki kielen muuttuminenkin vaikuttaa asiaan. Dindi keinuu kauniisti ja se on genreä jonka itse olen nimennyt lauantaiaamumusiikiksi. Mielestäni lauantaiaamuihin sopivat hieman haikeat ja rauhalliset kappaleet. Carpenters on esimerkki musiikista joka myös sopii mielestäni lauantaiaamuihin.

Dindi on musiikkia jota on vaikea arvottaa pisteillä. Toisaalta se ei ole musiikkia jonka ottaisin autiolla saarelle eikä se myöskään ala soimaan päässäni. Kuitenkin olen aina ollut haikeaniloisen musiikin ystävä eikä minulla ole ylitarjontaa bossa novasta levyhyllyssäni. Meja on artisti jonka vahvuus on juuri kappaleissa joissa on pieni alavire. Näin syksyn pimetessä on hyvä saada musiikillista aurinkoa joka ei kuitenkaan muistuta liikaa kesästä. Dindi voi olla juuri sitä musiikillista d-vitamiinia kapselimuodossa joka ei maistu niin hyvältä mutta tulee tarpeeseen aika ajoin.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 4. lokakuuta 2014

Whigfield - Saturday Night

Artisti: Whigfield
Kappale: Saturday Night (1993)
Albumi: Coronation Street
Mieleenjäävin lause: "Da ba da dan dee dee da."

Tanskalaissyntyinen Sannie "Whigfield" Carlson jonka 90-luvulla pop-musiikkia kuunnelleet ja varmasti monetkin muutkin muistavat hitistä Saturday Night ei ole laskettavissa yhden hitin ihmeeksi vaikka kappaleen ilmestyessä soitto-ohjelman ruutuun nextin painamisen jälkeen sai minut niin ajattelemaan. Saturday Night oli toki jättihitti mutta sen lisäksi hänellä oli kaksi muuta Top10 hittiä mm. UK:ssa, Italiassa ja Espanjassa. (Another Day, Think of You). Saturday Night myi Englanissa yli miljoona kappaletta ollen siellä kaikkien aikojen 74. eniten myydyin single ja 15. eniten myyty naisartistin single. Whigfield oli myös ensimmäinen artisti Englannissa jonka debyyttisingle debytoi listalla suoraan kärkipaikalla.

Hittistatuksestaan huolimatta Saturday Night ei kuuluisi minun ysäripartyjeni soittolistalle. Nostalgisen hitin teinivuosilta pitäisi olla joko a) hyvä biisi, b) tuota hyviä/huonoja muistoja mieleen tai c) olla hauska. Saturday Night ei ole mielestäni erityisen hyvä biisi. Dancebiisin pitäisi nimensä mukaisesti olla tanssittava eikä tässä tapauksessa voida puhua kappaleesta joka saisi minut ryntäämään tanssilattialle. Mottonani on että kaikkea rytmikästä voi tanssia mutta toisia silti paremmin kuin toisia.

En muista että ikinä olisin erityisesti halunnut poimia Saturday Nightia kuultavaksi soittaessani nostalgiahenkisesti läpi teinivuosieni hittibiisejä. Minulla ei ole mitään erityisiä muistoja tämänkertaisesta arvosteltavana olevasta valinnasta vaikka toki muistan sen soineen ahkerasti MTV Europella. Kiistämättä Saturday Night on iloinen kappale mutta siitä puuttuu mukaansatempaavuus eikä se kohota erityisesti mielialaani, oikeastaan päinvastoin.

Saturday Night kuulostaa liian riisutulta ja väärällä tavalla yksinkertaiselta. Se on monotoninen vaikka sen bassolinja onkin varsin metka kokonaisuudesta irrotettuna. Bassolinjan lisäksi toimivin osa ovat kaikki da ba da dan dee dee da -tyyliset lallatukset. En suoranaisesti vihaa tätä eurodanceklassikkoa mutta se ei vain ole sensorttinen genrensä edustaja joka vetoaisi minuun parhaiten. Eurodance on parhaimmillaan harmitonta ja tarttuvaa sekä osa 90-luvun Euroopan pop-muistijälkeä.

Jos 90-luvulle tunnusomaisista musiikillisista jutuista puhutaan niin ainakin itselleni ensimmäisenä mieleen tulevat grunge ja eurodance. (Ysäribrittipop ja indierockin nousu ehkä tämän jälkeen) Varmasti on ihmisiä joille Saturday Night on se ysäribiisi ja heille se suotakoon, musiikkihan ei ole mikään muu kuin makuasia.

Arvosana: 4,5/10