lauantai 31. tammikuuta 2015

ABBA - Does Your Mother Know

Artisti: ABBA
Kappale: Does Your Mother Know (1979)
Albumi: Voulez-Vous
Mieleenjäävin lause: "So you're blue but I can't take a chance on a chick like you."

Tein 90-luvulla pelinteko-ohjelmalla jonka nimen olen jo unohtanut pystyscrollaavan ammuskelupelin jonka musiikiksi laitoin midiversion Abban Does Your Mother Knowista. Ehkä on vain hyvästä etteivät tuon pelin tiedostot ole enää tallessa sillä tekele oli kömpelö ja vastaan tuli vihollisena mm. luokkakuvasta skannattuja luokkakavereiden kasvoja. Ja kenen mielestä Does Your Mother Know sopii shoot-em-upin taustamusiikiksi? Joskus sitä tekee eniten vääryyttä sille musiikille josta eniten pitää.

Abban discoalbumilta Voulez-Vous löytyy monta kaikkien aikojen suosikkibiisiäni (Angeleyes, Chiquitita ja If it Wasn't For the Nights) mutta Does Your Mother Know ei kuulu suurimpiin Abbasuosikkieni joukkoon. Kun puhutaan Abbasta niin rima on todella korkealla joten jos Does Your Mother Know olisi vaikkapa jonkun saksalaisen yhden hitin discoihmeen biisi niin saattaisin ajatella että tämän takia ko. bändi ansaitsi olemassaolonsa. Abban biisinä Does Your Mother Know on kuin vieraan tekemä versio omasta lempiruoasta josta puuttuu se tärkein mauste ja sisustakin on jäänyt hitusen raa'aksi.

Rock-discohybridin aiheena on nuoremman, ehkä jopa alaikäisen lähentely-yritykset jotka vanhempi herrasmies tahdikkaasti torjuu. Kyseessä onkin poikkeuksellinen Abba-single jossa Björn saa päälauluvastuun Agnethan ja Fridan tyytyessä komppaamaan taustalla. Does Your Mother Know on kepeä ja hauska ja varmasti innostuisin jos kuulisin sen tanssilattialla ollessa tai vaikkapa jonkun Abba-coverbändin keikalla. Kappaleen parasta antia ovat pieni rytmikäs nostatus ennen kertosäettä sekä Björniltä shown varastavat taustalaulut.

Kolme kuukautta bassokitaran omistaneena DYMK olisi varmasti hauska opeteltava mutta sama pätisi lähes kaikkiin discobiiseihin. Onhan 70-luvun disco yksi ensimmäisiä musiikillisia genrerakkauksiani. Eikä ensirakkautta unohda koskaan. Mutta tätäkin vertauskuvaa miettiessä DYMK on kuin sen luokan kauneimman tytön ei aivan niin söpö paras kaveri. Miellyttävä ja mukava mutta ei se mitä eniten haluaisit.  

Arvosana: 6,0/10

lauantai 24. tammikuuta 2015

Meja - Life is a River

Artisti: Meja
Kappale: Life is a River (2004)
Albumi: Mellow
Mieleenjäävin lause: "Live for a moment just let go and trust in the feeling."

Sokeana levyn ostaminen on nykyään harvinaista sillä niiden etukäteen kuunteleminen on helppoa. Mutta vielä vähän yli 10 vuotta sitten vuonna 2004 tilasin ruotsalaisen Mejan Mellow albumin kuulematta siitä etukäteen biisiäkään. Pidin niin paljon edeltäneestä Realitales albumista että seuraajan hankkiminen tuntui riskittömältä. Mutta riski on silti aina olemassa, varsinkin kun albumien väli venyy neljään vuoteen. Se mitä sain ei ollutkaan edeltäjän kaltaista ruotsipoppia vaan artistin eronjälkeinen terapia-albumi joka soljui enimmäkseen bossa novan tahtiin. Kuuntelin kyllä albumia siinä toivossa että se aukeaisi mutta aukeaminen on tapahtunut hyvin hitaasti vuosien varrella.

Näin tammikuun pakkasten keskellä annos lattarikeinuntaa käy auringon korvikkeesta. Life is a River on Mellow albumin helpoiten lähestyttävimpiä tuotoksia yhdessä Carole King cover It's Too Laten kanssa. Life is a Riverin sanoitus ammentaa osittain samasta lähteestä kuin Mejan suurin hitti All About the Money. Mutta nyt sävy on kepeämpi ja leppoisampi kun maailmantuskan tilalle on tullut viisautta. Siinä missä All About the Moneyn päähenkilö oli stressaantunut länsimaisen elämän kiireisiin osaa Life is a Riverin kertoja hidastaa. Vedet virtaavat, vuodenajat vaihtuvat ja aika menee eteenpäin. Voit räpiköidä vastaan tai mennä lastuna laineilla, valinta on sinun. Jossakin vaiheessa matkasi joella päättyy silti elämän mereen.

Kahden kielen käyttäminen on riski siinä missä kahden eri musiikkityylinkin. Life is a Riverin tapauksessa espanjan kielellä lauletut lauseet tuntuvat loksahtavan paikoilleen kiitos musiikkityylin. Ehkä tämä genre ei ole omimpiani mutta tässä tapauksessa on kunniaksi että se edustaa minulle parasta laatuaan. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä. Olen 11 vuotta vanhempi kuin kuullessani tämän ensi kertaa ja ymmärrän paremmin rauhoittavien "terapiabiisien" tarpeen. Nyt voisin jopa poimia tämän varta vasten soimaan silloin kun mieli tarvitsee hellää piristystä. Antaa sen virrata.

Arvosana: 6,5/10

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kemopetrol - Planet

Artisti: Kemopetrol
Kappale: Planet (2006)
Albumi: Teleport
Mieleenjäävin lause: "And I could teleport myself to you, if your planet planet is big enough for two."

En tiedä mikä on se polttoaine joka artisteilta tai yhtyeiltä ennemmin tai myöhemmin loppuu puhuttaessa kaupallisesta menestyksestä. On selvää että toiset ovat varustettuja suuremmalla bensatankilla kuin toiset ja joidenkin kohdalla ei ikinä päästä edes liikkeelle. Kemopetrol sai hyvän alun uralleen kahdella ensimmäisellä albumillaan jonka jälkeen menestys lähti selvään laskuun. Asiaa ei auttanut Laura Närhen nousu suosituksi sooloartistiksi joka söi suuren yleisön mielenkiintoa vaikeammin lähestyttävää Kemopetrolia kohtaan. Onhan toki myös omasta henkilökohtaisesta mielestäni niin ettei Kemopetrol onnistunut kahden ensimmäisen levyn jälkeen tekemään yhtä tarttuvia singlejä kuin vaikkapa Child is My Name tai Saw it on TV. Toki myöhemmätkin albumit ovat olleet tasalaatuisia mutta menestyksen kannalta voimasoittoon pääsevien sinkkujen merkitystä ei voi vähätellä.

Hankin Kemopetrolin neljännen Teleport albumin vasta vuosia sen ilmestymisen jälkeen paljolti siksi etteivät albumilta lohkaistut singet tehneet aikoinaan juurikaan vaikutusta. Näin myöhemmin kuunneltuna ensisinglenä julkaistu Planet ei ole toivoton tapaus vaikka siitä puuttuukin sellainen maaginen taikapöly jota tällainen avaruusbiisi tarvitsisi. Alkuintro lupaa paljon enemmän mitä loppujen lopuksi tarjotaan sillä se antaa lupauksen jota tasaista potkua loppuun asti puksuttava biisi ei lunasta. Ehkä Kemopetrolin biisien tunneskaala alkoi neljännellä albumilla käymään jo liian kapeaksi. Etäinen tyylikkyys joka maustetaan joko kevyellä ilolla, surulla tai kyynisellä narttumaisuudella olisi tarvinnut jo toisen albumin jälkeen uusia variaatioita.

Mutta on Planetilla ansionsakin. Kertosäe aukeaa kauniisti kun se tuodaan sisään sopivasti alustettuna. Se myös kuulostaa suurelta mikä ei ole ikinä huono asia. Laura Närhen ääni on erinomainen joskin hieman yksipuolinen työkalu tulkinnaltaan. Hänen tulkinnassaan on positiivisimmillaankin aina taustalla pieni surumielisyyden häivähdys samoin kuin esimerkiksi Karen Carpenterilla. Planet on elektronisuudessaan liian kliininen ja pieni soundeilla leikkiminen tai rouhea kitarasoolo olisi voinut piristää kokonaisuutta. Tai sitten vain olen avaruusbiiseissä avaruusdiscon ystävä eikä Planetin kasarihtavampi soundimaailma ole niin makuuni. Kelpaa muttei innosta.

Arvosana: 5,0/10

lauantai 10. tammikuuta 2015

Nanne - Martyr

Artisti: Nanne
Kappale: Martyr (1998)
Albumi: Cirkus homo sapiens
Mieleenjäävin lause: "Ständig martyr, jajamensam."

Aika on taas palata takaisin ruotuun vuoden 2015 ensimmäisen sattuman saneleman myötä. Ei ole erikoista kun minun levyhyllystäni on kyse että artisti löytyy länsinaapuristamme ja niin kävi tälläkin kertaa. Nanne Grönvall on persoonallinen räpätäti jonka energiataso on esiintyessä useammin lähellä sataa. Tosin hän on kanavoinut omaa pirskahtelevaa persoonaansa vasta siirryttyään soolouralle 1998. Tätä ennen hän oli kuulunut Sound of Music ja One More Time yhtyeisiin joista jälkimmäisen voivat Euroviisujen ystävät muistaa vuoden 1996 kisasta.

Ruotsinkielentaitoni ei aivan riitä avaamaan täyttä merkitystä Nannen debyyttilevy Cirkus homo sapiensilta löytyvän Martyr kappaleen takana. Pääidea lienee kuitenkin marttyyriksi heittäytyvä nainen joka ei ole elämäänsä tyytyväinen. Oli merkitys tarkalleen ottaen mikä hyvänsä Nanne ei käsittele aihetta vakavuudella. Sen ymmärtäisi vaikka ei osaisi sanaakaan ruotsia pelkästään kappaleen kuulemalla. Tekisi mieli käyttää paremman suomenkielisen termin puutteessa englanninkielistä ilmaisua "hot mess" sillä se kuvaa parhaiten musiikillista kokonaisuutta. Se mitä tarttuvuudessa puuttuu korvataankin persoonallisuudella ja yllättävillä naamaa kohti heitetettävillä keltaisilla lumipalloilla. Martyr on varmasti mielipiteitä jakava tuotos ja omassa tapauksessani peukalo kääntyy varovaisesti ylös.  

Sanoitus on sen verran ruotsinkielellä leikittelevää että olen onnellinen etten saanut ikinä mitään tällaista kuulun ymmärtämisen kokeessa. Nanne muistaa omia länsinaapureitaan eli norjalaisia pienellä piikillä biisin viimeisessä lauseessa. Huumoribiisien jos minkä tulee tietää suosimani sääntö siitä että hyvä kappale tietää mittansa ja tässä tapauksessa mittaa on ehkä puolisen minuuttia liikaa. Tai sitten vauhtia olisi saanut olla enemmän, onhan Nanne parhaimmillaan Håll om mig -tyylisissä ilotulitusbiiseissä. Mutta persoonansa voimalla Nanne pitää Martyrin plussan puolella vaikka kyseessä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevansa albuminsa avainraita. Tässä on kuitenkin hyvä tasonmittari vuoden avaukseen. Toivottavasti loppuvuoden random playn poiminnat menevät useammin tästä yli kuin ali.

Arvosana: 5,5/10