lauantai 26. marraskuuta 2016

Suzi Quatro - 48 Crash

Artisti: Suzi Quatro
Kappale: 48 Crash (1973)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "You know the 48 crash come like a lightning flash."

Maailman toiseksi huonoimpana basistina arvostan basisteja paljon enemmän kuin ennen soittoharastukseni alkua. Niinpä jo aiemmin diggailemani Suzi Quatro sai uusia ulottuvuuksia sillä olihan hän yksi ensimmäisiä naisbasisteja rokissa jotka nousivat parrasvaloihin. Voi tosin olla että ensikosketukseni Suzi Quatroon oli Onnenpäivät tv-sarja jossa hänellä oli Leather Tuscaderon rooli. Quatro on edelleen aktiivinen sekä uuden musiikin julkaisun että maailmankiertämisen suhteen.

48 Crashissa voi hyvin kuulla aikansa kultasormien Mike Chapmanin ja Nicky Chinnin hittikosketuksen. Luonnollisesti kolmantena singlenä Suzi Quatron debyyttialbumilta lohkaistu 48 Crash oli hitti ja se sai myös ajalle tyypillisesti kotimaisen käännöskäsittelyn. Yleisen käsityksen mukaan biisi käsittelee miesten vaihdevuosia vaikka toisenlaisiakin teorioita on esitetty. Kotimainen käännösversio (Kun oot 52) perustuukin tähän teemaan. Jos pidän tätä blogia vielä kun olen 48-vuotias voin palata kommentoimaan romahtiko maailmani edellämainitussa iässä. (Ja varmuuden vuoksi vielä 52-vuotiaanakin, voihan käännösversiokin olla oikeassa.)

Tutun hittinikkarisoundin lisäksi 48 Crash kuulostaa aikansa tuotokselta. Glamrockmausteet ovat läsnä vaikka Suzi Quatro suosikin enemmän pelkistettyä mustaa nahkaa kuin kimalletta. Bassokitara ei ole pinnassa vaikka keskushahmo sitä soittaakin. Vilkaistuani pikaisesti bassotabulatuureja voin todeta että kappale olisi minunlaisellenikin basistille mukavan suoraviivainen soitettava. Ehkä rummut ovat korostetuimmassa asemassa soittimista mutta ylimpänä on tietenkin Quatron takakireäksi studiossa viritetty lauluääni. Hyvässä popbiisissä on monta koukkua ja yksi pienemmistä on miestaustalaulajien hokema 48 Crash.

48 Crash on niitä kappaleita jotka tarttuvat kuulijasta kiinni jo alussa ja pitävät huolen siitä ettei vauhtista päästetä ennen loppua. Onko biisi enemmän hypnoottinen vai junnaava riippuu kuulijan musiikkimausta. Minä kallistun positiivisen puolelle vaikka suurimmat Suzi Quatro suosikkini löytyvät 70-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Aika ei anna lainaa joten parempi elää nuoruus lujaa teema ei ole ainutlaatuinen rokissa mutta 48 Crash on löytänyt siihen omanlaisensa näkökulman. Sitä en tiedä miksi sanoituksen nainen varoittelee komeata nuorta urosta ikääntymisen väistämättömyydestä mutta ehkä tarkoituksena on hiljentää kukonpoika edes vähäksi aikaa. Itsekin aloin miettiä että enääkö siihen mainittuun ikään on niinkin vähän aikaa. Aika ei odota ketään mutta musiikki voi jäädä elämään sukupolvelta toiselle.  
    
Arvosana: 6,5/10




lauantai 12. marraskuuta 2016

Johnny Cash - Daddy Sang Bass

Artisti: Johnny Cash
Kappale: Daddy Sang Bass (1968)
Albumi: Essential Johnny Cash
Mieleenjäävin lause: "I remember when i was lad, times were hard and things were bad."

Uskonnollista musiikkia minulta löytyy hyvin vähän. Puhtaita gospelalbumeita en omista ainuttakaan mutta monilta varsinkin amerikkalaisilta artisteilta löytyy yksittäisiä uskontoaiheisia kappaleita. Toki gospelkakustakin otan maistiaisia silloin tällöin sillä hyvä biisi on hyvä biisi aihevalinnasta riippumatta. Huomaan joskus miettiväni lapsuuttani ja ala-asteen aamunavauksia joissa seisoimme luokittain pituusjonoissa ahtaassa aulassa laulamassa virsiä opettajan urkuharmoonin säestyksellä. Silloin tällöin joku pyörtyikin mutta tilaisuudet vietiin aina loppuun. En tiedä kuinka vakaumuksellista koulujen nykyinen uskonto-opetus on ja kuinka paljon se näkyy oppilaiden elämässä mutta toivottavasti asiat ovat neutralisoituneet omasta lapsuudestani.

Countrylegenda Johnny Cash ei ikinä peitellyt uskonnollisuuttaan ja antoi sen kuulua myös musiikissaan. Levyttihän hän uskonnollisia albumikokonaisuuksiakin joilta yhdeltä tämänkertainen kappalekin on. Vuonna 1968 julkaistu Daddy Sang Bass sisälsi voimakkaita kristillisiä elementtejä sillä siinä lainattiin kertosäkeessä vanhaa virttä Will the Circle be Unbroken. Tämä ei haitannut menestystä Amerikassa jossa irtosi countrylistan ykkössija.

Toki sanoitus on muutenkin uskonnollissävytteinen jossa jo aikuisikään ehtinyt mies muistelee lapsuuden yhteislauluja perheen parissa. Isä lauloi bassoäänet ja äiti tenorin lasten liittyessä lauluun mukaan mistä kappaleen nimikin tulee. Pikkuveli on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen mutta laulaja uskoo vielä laulavansa hänen kanssaan taivaan kuorossa. Biisin takana oli Carl Perkins joka levytti sen myös itse. Kappale sai inspiraationsa siitä että itse uskonnon avulla huumeista irti päässyt Cash auttoi samoin keinoin Perkinsin kuiville alkoholista. Sanoituksessa mainittu veli oli Cashin nuorena kuollut veli Jack.

Kappaleen toteutus ei Cashinsä tunteville aiheuta yllätyksiä. Cashille ominainen naputtava kitarasoundi on tietysti läsnä sekä miehen tunnistettava ääni. Jos joku keskinkertainen laulaja esittäisi tämän kappaleen en kallistaisi sille korvaani mutta Cashin karismaa vastaan ei käy taisteleminen. Tulkinta on yhtä aikaa kevyt mutta kuitenkin jokaisen sanan takana seisova. Ehkäpä tämä keventävä seikka tekee Daddy Sang Bassista tavallista helpompaa kuunneltavaa gospeliksi. Eikä vähän yli kaksiminuuttinen mittakaan tee kuuntelukokemuksesta liian uuvuttavaa. Eihän tämä minulle ominta musiikkigenreä edusta mutta Cash on aina Cash.

Arvosana: 5,5/10
Youtuben rajattua albumiversion liittämistä jaan sen sijaan liveversion:

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Mike Oldfield - Nothing But / Bridge to Paradise

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Nothing But / Bridge to Paradise (1989)
Albumi: Earth Moving
Mieleenjäävin lause: "You will have nothing but love, nothing but hope, blue sky above."

Vuonna 1989 julkaistu Earth Moving oli viimeinen albumi jossa Mike Oldfield totteli Virgin levy-yhtiön toivetta ja teki kaupallisen levyn ilman pitkiä instrumentaaleja. Earth Movingin jälkeen alkoi teiden arkaneminen jossa tahallisesti epäkaupallisia albumeita julkaissut Oldfield täytti sopimuksen ehdot ja pääsi toiseen levy-yhtiöön. Radioystävällistä aikansa poprocksoundia tavoitellut Earth Moving vaikuttaisi olevan monen fanin inhokkialbumi mutta minä itseasiassa pidän siitä. Ne harvat Oldfieldin albumit joista en niin paljoa pidä ovat 90-luvun loppupuolen hieman epätasaiset teemalbumit (Guitars, Voyager) sekä nolkytluvun liian kylmän koneelliset (Tr3s Lunas, Light+Shade).

Vaikka Earth Moving oli tehty aikansa trendejä mukaillen niin Virginille kelpasivat myös progressivisempien Oldfieldfanien rahat. Heille albumin päättävä raita Nothing But / Bridge to Paradise vaikuttikin varmasti houkuttelevalta yli kahdeksan minuutin kestoineen. Mutta oikeasti kyseessä olikin kaksi toisistaan täysin irrallista raitaa jotka oli liitetty yhdeksi. Täyttä huijausta siis omalla tavallaan ja varmasti taas yksi sulka kamelin selän katkaisuun sekä syy lisää vihata ko. levyä. Vaikka yleensä käsittelyssä tässä blogissa on vain yksi biisi kerrallaan niin tällä kertaa kyse on kahdesta.

Nothing But on kappaleduon rauhallisempi tapaus ja tyylipuhdas slovari. Hieman tylsähkön biisin pelastus on Carol Kenyonin sielukas laulutulkinta. Bridge of Paradise on poprokkia ja ehkä se parempi biisikokonaisuus näistä kahdesta. Max Bacon ei ole paras laulaja joka on päässyt Oldfieldin levyille mutta hänen äänensä sopii kappaleeseen. Oldfieldin kitarointi on omaan makuuni liian efektoitua saaden sen kuulostamaan liian elektroniselta. (Ja sitä on myös liian vähän.)

Onko näiden kahden biisin yhteenliittämiseen ollut mitään oikeutusta? Ei sillä linjaukset täytyisi keksiä väkisin. Albumikokonaisuuden puolesta Nothing But olisi sopinut paremmin levyn päättäväksi kappaleeksi. Muutenkin tuntuma on se että kaksi täyteraitaa yhdistettiin vain yhden ostajakunnan houkuttelemiseksi ilman sen kummempaa yritystä lisätä niiden koheesiota. Kokonaisuus kärsii yhdistämisestä ja kuuntelijoilta evättiin mahdollisuus hypätä tarvittaessa yhden raidan yli. Kummankin kappaleen pienet vahvuudet hautautuvat pakkoyhdistämisen ja hieman innottoman yleistunnelman alle. Kuuntelen tämän ennemmin kuin otan amalgaamipaikan suuhuni mutta ero on pienempi kuin voisi luulla.

Arvosana: 4,0/10

Koska tekijänoikeuksien haltijat eivät salli biisiä Youtubessa sen voi kuunnella Spotifysta: 
Nothing But / Bridge to Paradise