lauantai 28. tammikuuta 2012

Therion - Summer Night City


Artisti: Therion
Kappale: Summer Night City (2001)
Albumi: A Tribute To ABBA
Mieleenjäävin lause: "Tonight I'm loose and fancy free."

Pidempään blogiani seuranneet ovat varmasti jo huomanneet että suosikkibändini on Abba. Minulla on luonnollisesti leijonanosa (ihan kaikkea ei voi ikinä saada) heidän tuotannostaan sekä tietysti soololevyjä ja erilaisia projekteja joissa bändin jäsenet ovat olleet mukana. Tämän lisäksi minulla on useita coverlevyjä jotka olen hankkinut lähinnä sillä periraateella että olisi suunnilleen yksi hyvä albumi per tyylisuunta. Olenkin löytänyt hyvät tribuuttibändi-, dance-, rock- ja sinfoniaorkestericoveralbumit enkä oikeastaan kaipaa lisää ellei sitten jotakin todella mielenkiintoista ilmannu. Toki esimerkiksi Rajattoman Rajaton Sings Abba tai The Nils Lindgren Funk Unitin Funky Abba voisivat sopuhintaan joskus päätyäkin levyhyllyyni.

Nykyään voi kuulla erilaisia versiointeja varmasti enemmän kuin koskaan. Youtube on pullollaan mitä erilaisimpia esityksiä ja Idolsin ja X-factorin kaltaiset realitykilpailut sisältävät hyvin vähän uutta musiikkia. Minulla ei ole mitään sitä ajatusta vastaan että lempibändini musiikkia versioidaan hyvin erilaiseen muotoon. Hyvä cover vaatii kunnioitusta alkuperäisversiota kohtaan ja kykyä siitä huolimatta tehdä kappaleesta oma. Tällä mittapuulla ruotsalainen sinfonista metallia soittava Therion onnistuu Summer Night Cityn kanssa hyvin.

Tämä alunperin vuonna 1978 julkaistu Abbahitti ei koskaan ollut bändille itselleen kaikkein mieluisin sillä he kokivat etteivät saaneet sitä parhaaseen mahdolliseen muutoon kovasta yrittämisestä huolimatta. Tästä huolimatta Summer Night City on aivan siellä suurimpien hittien kantapäillä mitä tunnettuvuuteen tulee ja nousi meilläkin singlelistan ykköseksi asti.

Abba taipuu kuulemieni biisien perusteella hyvin sinfonisen metallin muotoon mikä luultavasti johtuu siitä että genre on sieltä metallimusiikin popimmasta päästä. Therion käsittelee Summer Night Citya kunnioituksella ja taidolla ja siinä missä alkuperäisversiossa on enemmän ilta-auringon lämmintä kajoa on Therionin näkemyksessä enemmän alkusyksyn hämyä.

On hyvä ettei koko kappale ole kokonaan miesvokalistin varassa sillä hänen äänensä voisi suurempina annoksina käydä ärsyttämään. Kuorolaulu ja ooppera/klassistyylinen naislaulu toimii erinomaisesti ja vaikka moitinkin miesvokalistia niin vuorotteluperiaate toimii silti parhain päin. Jos jotakin moiteen sijaa haluaa löytää niin kappale junnaa alusta loppuun kuin juna ja pieni vaihtelu olisi tehnyt terää. Lienee myös sanomattakin selvää että alkuperäisversiolle tämä ei pärjää vaikka onkin suosikkicoverini Summer Night Citystä.

Arvosana: 6,0/10


lauantai 21. tammikuuta 2012

Auscultate - Beauty and the Beast


Artisti: Auscultate
Kappale: Beauty and the Beast (2003)
Albumi: Love Songs
Mieleenjäävin lause: "And ever just as sure as the sun will rise."

Impulssiostaminen sisältää aina suuremman vaaran hutiostokselle kuin harkinnan kanssa tehty. Tämän päivän sattuman sanelema ja albumi jolta se on poimittu ovat tästä karvas esimerkki. En köyhtynyt levystä montaa euroa, mutta astuin ansaan kun kannessa luki Gregorian Chants Love Songs ja yhdistin tämä Gregorianiin. Siinä missä Gregorianin sovituksiin ja toteutukseen on sentään nähty hieman vaivaa, tämä Auscultate -nimimerkin tekemä lätty on kyllästetty halvoilla syntikkasoundeilla ja studiossa lisätyllä jälkikaiulla. Koko levy on hyvin ponneton ja hengetön ja tyypillinen halpishyllyn ansa. Sama projekti on työstänyt gregoriaaniset coverlevyt mm. Beatlesin, Celine Dionin ja Simon & Garfukelin hiteistä. Pysykää kaukana.

Beauty and the Beast oli hittisingle samannimisen Disneyleffan soundtrackilta vuodelta 1991. Alunperin tämän kauniin mutta ei ehkä suurimpiin suosikkeihini kuuluvan balladin esittivät Celine Dion ja Peabo Bryson. Auscultaten versio on alkuperäisen valokopion kopion kopio. Halvat syntikat eivät herätä hurraahuutoja tai luo tunnelmaa ja "gregoriaaninen" laulu on kovin väsynyttä. Laulettu hissimusiikki kuvaa tätä huonointa kuulemaani Beauty and the Beastin coveria hyvin.

Arvosanan plussat tulevat pohjana olevan sävellyksen vuoksi ja siitä että ponnettomuudessaan Auscultate ei ole tehnyt ala-arvoista jälkeä, vain tylsää. Näin latteasta tuotoksesta ei ole helppoa keksiä paljoa sanottavaa. Kun kappaleen taustat kuulostavat keskiverron karaokelevyn taustoilta ja laulukin on parhaimmillaan ärsyttämätöntä niin lopputulos on tämä. Suosittelen välttämään sillä tästä ei irtoa edes huumoriarvoa.

Arvosana: 3,5/10

lauantai 14. tammikuuta 2012

Sarah Brightman - Island


Artisti: Sarah Brightman
Kappale: Island (1993)
Albumi: Dive
Mieleenjäävin lause: "Like living on an island, I'm lost no land in sight."

Sarah Brightman löysi nyt jo hyvin tutuksi tulleen crossover klassisen tyylinsä Dive albumilla vuonna 1993. Tärkeä elementti oli mm. Enigman kanssa työskennellyt ja Gregorian projektia tuottanut saksalainen Frank Peterson josta tuli myös Sarah Brightmanin puoliso. Dive albumi aloitti myös teema-albumien sarjan, jossa jokainen albumi sidottiin jonkin väljän teeman ympärille, tässä tapauksessa veden. Dive ei vielä ollut suuri kaupallinen läpimurto mutta loi pohjaa myöhemmälle menestykselle joka toden teolla alkoi Time To Say Goodbyen myötä.

Eri tyylien sekoittaminen ja pop-lauluun kykenevä klassinen ääni ovat kaksi Sarah Brightmanin tuotannon kantavaa voimaa minulle. Esimerkiksi Luciano Pavarotti oli varmasti oman alansa  huippu mutta hän ei olisi kyennyt normaaliin laulutyyliin edes halutessaan. Brightman pystyy liikkumaan näiden kahden laulutyylin sisällä vaivattomasti ja hänen parhaimmat kappaleensa useimmiten rakentuvatkin tälle. Island on perushyvää Brightmania mutta siitä puuttuu toinen puoli edellämainituista laulutyyleistä. Hieman ohueksi jäävä sanoitus ei  osaa päättää ollako filosofinen, rohkaiseva vai hieman haikea.

Tuotantopuoli on kunnossa eikä Brightman petä tulkinnassaan mutta silti Islandia kuunnellessa ei pääse sitä tunnetta pakoon että kyseessä on perustason täytebiisi joka on omimmillaan oman teema-albuminsa sisällä eikä erikseen. Kokonaisuus on hieman liian mahtipontisen laiskanpulskea eikä lähes neljän ja puolen minuutin kesto auta asiaa. Jälleen kerran voisi kuvitella että puolikkaan tai jopa kokonaisen minuutin leikkaaminen olisi tehnyt hyvää. Etten syyllistyisi liialliseen negatiivisuuteen sujuvasti kuunneltavan biisin kohdalla täytyy mainita että pidän synteettisistä steel pan soundeista sekä rummuista kokonaisuutena. Voikin sanoa että rytmipuoli toimii melodiapuolta paremmin. Jos Island olisi tehty vedestä, se olisi sokerittomasta mehutiivisteestä tehtyä hieman laihaksi sekoitettua mehua.

Arvosana: 5,0/10
Maakohtaisten estojen vuoksi en saa Islandia linketettyä Youtuben kautta mutta se on kuunneltavissa Spotifysta: Sarah Brightman - Island

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Cilla Black - Anyone Who Had a Heart


Artisti: Cilla Black
Kappale: Anyone Who Had a Heart (1964)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium 1960-1964
Mieleenjäävin lause: "What am I to do?"

60-luvulla oli liuta erinomaisia ja vahvoja naisartisteja jotka myös levyttivät ristiin monia klassikoiksi muodostuneita kappaleita. Aretha Franklin, Dusty Springfield, Dionne Warwick, Cilla Black, Lulu, Lesley Gore, Mary Hopkin, Nancy Sinatra.. ..listaa voisi jatkaa pitkälle. Suurinta osaa yhdistää myös se tekijä että menestys ei jatkunut samanmoisena myöhemmin kuin korkeintaan pistemäisinä comebackeina mutta arvostus oli ansaittu joka tapauksessa. Hyvät ja vahvat laulajattaret tarvitsevat lisäksi hyviä biisejä ja niidenkin tehtailijoita riitti 60-luvulla, esimerkistä käy tämänpäiväisen sattuman saneleman säveltynyt Burt Bacharach.

Anyone Who Had a Heart toi Dionne Warwickille uransa ensimmäinen Top Ten hitin Billboardin listalla mutta Englannissa hän joutui tyytymään jämäsijoihin. Tämä ei johtunut niinkään brittien erilaisesta mausta vaan siitä että George Martin oli saanut vihiä kappaleesta ja levytytti sen Cilla Blackilla ehtien julkaisemaan sen kotomaassaan viikkoa ennen Warwickia. Cillan versio meni Englanissa aina ykköseksi asti mistä Warwick on yhä tänäkin päivänä katkera. Ilmeisesti se että originaaliversio menestyi muualla Euroopassa keskimäärin paremmin ei paljoa lohduttanut. Vaikka vertailu ei suoranaisesti tämän blogin henkeen kuulu, voin sanoa että arvostan molemmat versiot yhtä korkealle. Dusty Springfieldin versio on mielestäni myös maininnan arvoinen polkien kahden edellämainitun kengänkantoja.

Anyone Who Had a Heart on ajaton klassikko ja syystä. Toki kaikki klassikot jotka ovat osoittaneet kestävänsä aikaa ovat paikkansa ansainneet mutta aina on annettava tila myös henkilökohtaisille mielipiteille. Monien muiden 60-luvun kanssa-artistisisartensa tapaan Cilla Black kykeni niin herkkään kuin vahvaankin tulkintaan ja vielä samassa kappaleessa. Anyone Who Had a Heartin keskimääräinen tunnetaso on korkea mutta onnistunut rytmitys pitää huolta siitä ettei kuulija ehdi turtua. Orkestraatio on mainio ja pienet erot alkuperäisversioon nähdet ovat tervetulleita ja onnistuneita. On ilo kuunnella musiikkia jossa on sydäntä, sielua ja hyppysellinen pippuriakin.

Arvosana: 8,0/10


lauantai 7. tammikuuta 2012

Army of Lovers - Israelism


Artisti: Army of Lovers
Kappale: Israelism (1993)
Albumi: The Gods of Earth and Heaven
Mieleenjäävin lause: "Evenu shalom alechem."

Lähes kaikilla on varmasti levyhyllyssä jotakin joka aiheuttaa ihmetystä joissakin ihmisissä. Army of Lovers on yksi niistä artisteista joidenka vuoksi minulle on useammin kuin kerran esitetty kysymys miksi kuuntelen moista. 90-luvulla kun bändi oli suosiossa ja paremmin tunnettu joten asiaa ei niinkään ihmetelty mutta tämän vuosituhannen puolella kylläkin. Mutta ehkä minun pitäisi vastata tuohon kysymykseen: Pidän Army of Loversista koska heidän musiikkinsa on hauskaa, hyvintehtyä popmusiikkia länsinaapurimme tyyliin joka on lisäksi vielä piilosivistynyttä. Kaikessa minkä tekemisessä bändin johtohahmo Alexander Bard on ollut mukana kuuluu aina hänen persoonallinen kädenjälkensä jollakin tavalla, oli sitten kyseessä esimerkiksi Army of Lovers, Vacuum, alkuaikojen Alcazar, Bodies Without Organs (BWO) tai Gravitonas. Koska pidän kaikista edellämainituista on Bardin mukanaolosta tullut minulle laadun tae.

En tiedä montako juutalaisiin yhdistettävää ominaisuutta tai peräti stereotypiaa Army of Loversin Israelismissa mainitaan mutta sanotaan vaikka että niitä ei ole aivan vähän. En muista että kappaleesta olisi aikoinaan aiheutunut suurempaa kohua, eikä eräs juutalainen nettituttunikaan pitänyt kappaletta loukkaavana kun hänelle kappaleen youtubelinkin lähetin. Eikä Israelism varmasti pyrikään olemaan ilkeä vaan hyväntahtoisen hauska. Army of Loversin biiseissä usein käsiteltiinkin juuri tähän tapaan monia muitakin aiheita kuten vaikkapa raskasta rockmusiikkia (Sons of Lucy), laihduttamista (The Grand Fatigue), itserakkautta (I Am), maailmanloppua (monessakin kappaleessa) tai seksiä (We Are the Universe).

Olen varma että Israelism on niitä kappaleita joita tehdessä tekijöillä on ollut hauskaa. En vain osaa kuvitella että kukaan pystyisi tekemään tällaista ollessaan kallella kypärin. Kappaleessa toistuva hepreankielinen lause evenu shalom alechem (tästä tuntuu tosin googlella löytyvän monta eri kirjoitusmuotoa) kääntyy suunnilleen muotoon me tuomme rauhan sinulle. Suomalaiseen korvaan kyseinen lause kuulostaa toki sitten aivan muulta ilkityöltä mikä on omiaan lisäämään huumoriarvoa. Niin Alexander Bard kuin Jean-Pierre Barda ovat vekkulissa sanailussaan hyvässä iskussa ja estävät kappaleen päätymisen liian kertosäepainotteiseksi. Huumorimusiikki on parhaimmillaan silloin kuin se ei liian alleviivatusti kuulosta sellaiselta ja tämän riman yli Israelism selvästi pääsee. Mutta ketkä ovat "ne" jotka veivät sen sanomalehhen?

Arvosana: 7,0/10