lauantai 28. maaliskuuta 2015

Nouveau Riche - Big Dream

Artisti: Nouveau Riche
Kappale: Big Dream (2007)
Albumi: Pink Trash
Mieleenjäävin lause: "I'm only waiting for the sign, I know I can feel it."

Ruotsalainen dancepopduo Nouveau Riche koostui alunperin Ulrich Bermsjöstä ja Army of Loversista tutusta Dominika Peczynskistä. Philadelfiasta löytyy samanniminen yhtye jota ei tule sekoittaa tähän ruotsalaiseen. Kahden singlen jälkeen Dominika jätti yhtyeen tuntemattomaksi jääneistä syistä ja tilalle tuli Camilla Brinck.

Ikävä kyllä yhtyeen mainio ensisingle Oh Lord levytettiin Pink Trash albumille uudestaan erilaisena miksauksena ja Camilla Brinckin laululla. Olen useamman kerran koettanut hankkia alkuperäistä versiota singlenä mutta turhaan. Edellämainittu biisi on yksi syistä miksi digitaalinen musiikin ostaminen houkuttaisi ainakin siinä mielessä että niin paikkaisi ne puutteet mitä fyysisenä ei pysty hankkimaan. Toki molemmat versiot löytyvät Spotifystä joten kuuntelemaan niitä pääsen aina kun sellainen auraalinen mieliteko kutsuu.

Voi hyvin olla että vuonna 2007 julkaistu Pink Trash jää Nouveau Richen (nimi tarkoittaa uusrikkaita) ainoaksi albumiksi sillä vuoden 2008 jälkeen yhtyeestä ei ole kuulunut mitään. Tämä on harmi sillä Pink Trash on mukavan monipuolinen dancepopalbumi joka kulkee sujuvasti coolista klubityylistä melkein Army of Lovers tyyliseen eurotrashiin. Big Dream on enemmän ensimmäistä kuin jälkimmäistä ja kappale edustaa albumin vähemmän muistettavaa puolta vaikka kertosäkeessä onkin norjalaisen dancepopin mieleen tuovaa kuulautta. Camilla Brinck täyttää kelvollisesti joskaan ei ikimuistoisesti päälauluvastuun vaikka Ulrich Bermsjö komppaileekin kertosäkeessä ja hönkäilee "miehekkäästi" väliosissa.

Big Dream on tyylikäs ja melko vahvalla kertosäkeellä varustettua tanssipoppia mutta jokin pudottaa sen loistavuudesta keskinkertaisuuteen. Yhtyeen kahtiajakoinen tyyli toimii albumilla erinomaisesti sekä eurotrashimmissä että myös tyylikkäimissä kappaleissa mutta Big Dream ei vain ole niin tanssittava kuin tällainen biisi parhaimmillaan voisi olla. Ehkä basso-osastoa olisi voinut muhevoittaa ja leikata yhden Ulrichin välihuokailuista pois. Tuloksena olisi tiiviimpi ja tanssittavampi kolmeminuuttinen. Alkuintrokin on laiska eikä alusta kertosäettä hyvin. Mutta Big Dream on silti toimiva albuminsa osa vaikkei se biisi jonka soittamalla sitä haluaisin ensimmäisenä esitellä.
 
Arvosana: 5,5/10

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tommy Körberg - Guldet blev till sand

Artisti: Tommy Körberg
Kappale: Guldet blev till sand (1998)
Albumi: Från Waterloo Till Duvemåla
Mieleenjäävin lause: "Åh Kristina, guldet blev till sand."

Kristina från Duvemåla musikaali joka perustuu Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-teossarjaan ei ole minulle Benny Anderssonin ja Björn Ulvaeuksen yhteistyön tuloksista se kaikkein tutuin. Ruotsin kieli lienee osasyyllinen asiaan mutta toki pidän joistakin ko. musikaalin kappaleista. Mukavasti tällä kertaa käsittelyyn pääsee yksi suosikeistani; mahtipontismelankolinen Guldet blev till sand. Kyseessä ei ole alkuperäisversio vaan Tommy Körbergin esittämä (alunperin kappaleen esitti Peter Jöback) liveversio vuoden 1998 Från Waterloo Till Duvemåla konsertista. Göteborgissa pidetty konsertti oli sekoitus Abbakaksikon tuotannosta ajalta ennen Abbaa, Abban ajalta ja sen jälkeen.

Tommy Körberg on tehnyt pitkän uran jolla hän on ehtinyt mm. edustaa Ruotsia Euroviisuissa vuosina 1969 ja 1988, esiintyä Chess musikaalin alkuperäisversiossa ja olipa hänellä myös rooli Ronja Ryövärintytär elokuvassa. Hän on myös usein esiintynyt Benny Anderssonin orkesterin levyillä ja keikoilla. Tommy Körberg väittää ettei hän avaa ääntään ennen esiintymisiä mutta mitään kakisteluja ei ainakaan tästä esiintymisestä voi kuulla. Körbergin tulkinta poikkeaa varsin paljon Jöbackin alkuperäisestä mikä ei ole huono asia. Olisi tylsää kuunnella hiilikopiota ja Körbergilla on kyky tulkita joka oikeuttaa esittämään lähes mitä tahansa.

En ole useimpien livelevyjen suurin ystävä mutta Från Waterloo Till Duvemåla on onnistunut taltiointi laadukkaasta konsertista. Guldet blev till sandissa on dynamiikkaa jossa ei sorruta huippujen ylilataamiseen. Toki huippu saavutetaan muttei falskisti tai keinotekoisella paisuttelulla. Haltioituneen yleisön puolen minuutin aplodit on aiheesta jätetty levylle oikomatta heti kappaleesta toiseen. Kulta voi muuttua huonon onnen ja väärien valintojen myötä hiekaksi ja se käy eittämättä selväksi sanoituksessa jossa kerrotaan suurista haaveista ja kohdatuista vastoinkäymisistä. Guldet blev till sand on kokonaisvaltainen paketti; hyvä sanoitus ja sävellys, hieno tulkinta, oiva orkesteri ja hyvän päälle ymmärtävä yleisö. Tämä olisi ollut mukava nähdä ja kuulla paikan päällä.

Arvosana: 7,5/10

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Electric Six - Nuclear War (On the Dance Floor)

Artisti: Electric Six
Kappale: Nuclear War (2003)
Albumi: Fire
Mieleenjäävin lause: "You're a pretty, pretty, pretty, pretty, pretty, pretty, pretty girl."

Aika palata taas puikoihin loman ja sairastelun aiheuttaman katkon jälkeen. Tunnettu faktahan on että tunnolliset työntekijät sairastava lomalla. Ehkä satunnaissoiton jumalat tunsivat sääliä vielä hieman valjua olotilaani kohtaan ja arpoivat vain 1:16 kestävän kappaleen. Toisaalta se tarkoittaa että ehdin kuulla biisin alusta loppuun luultavasti useamman kerran tämän kirjoittamisen aikana kuin on hyvästä. Amerikkalainen Electric Six on musiikkityylillisesti haastava määritelmä. Wikipediastakin löytyy bändin artikkelista monta eri genremääritystä mukaanlukien discopunk mikä on discoprogen jälkeen toiseksi hämmentävin kuulemani musiikin alalaji.

Kovin pitkää arvostelua en pysty kirjoittamaan kappaleesta joka on vielä lyhyempi kuin Pertti kurikan nimipäiväivien Aina mun pitää. Tekisi mieleni toistaa yksi yleisimmistä tässä blogissa käyttämistäni fraaseista eli hyvä biisi tietää oikean mittansa ja se pätee myös Nuclear War (On the Dance Floor) -biisiin. Kokonaisuus toimii parhaiten minuutin ja vartin runttauksena ehditäänhän siinä soittaa jopa kitarasoolokin. Pidän Electric Sixin Fire albumia yhtenä parhaista huumorirock albumeista joka yhdistää myös tanssittavuuden ja raskaan rockin lähes täydellisesti.

Nuclear Warin sanoituksessa ei ole suurtakaan järkeä ja se on tarkoituskin. Laulaja Dick Valentinen hillitön laulutyyli ei sopisi juuri mihinkään muuhun kuin Electric Sixin kappaleisiin mutta toisaalta voisin kuunnella hänen laulavan omaan tyylinsä vaikka viimeisintä ostoslistaani. Electric Six on yhtye joka voisi tehdä omantyylisensä tanssirockin vaikka ostoslistasta ja se toimisi. Niin toimii myös Nuclear War sillä huumori toimii usein parhaiten kun sitä ei alleviivata vaan se vain on. Ei tämä mikään klassikko ole mutta kelpo täytebiisi ja niitähän maailmaan mahtuu.

Arvosana: 6,0/10