lauantai 22. heinäkuuta 2017

Aika - Stay

Artisti: Aika
Kappale: Stay (2002)
Albumi: Pophitit 1995-2003
Mieleenjäävin lause: "La-la-la-la-la."

Onkohan olemassa varmempaa kuoleman suudelmaa kuin se että kotimainen lehdistö kirjoittaa jonkun kotimaisen artistin tai bändin yrittävän maailmanvalloitusta. En tiedä voidaanko sanoa yhdenkään suomalaisen artistin onnistuneen siinä vaikka toki jonkinmoista rajoitetumpaa menestystä on joillekin suotu. Mutta sellaista hetkeä ei ole ollut jolloin suomalainen artisti tai yhtye olisi ollut tunnettu kaikkialla maailmassa edes yhden hitin ajan.

Vuosituhannen vaihteessa asian suhteen oltiin toiveikkaita sillä tuossa kohti menestystä tuli varsin mukavasti useammallekin yrittäjälle mutta sekin lähde ehtyi. En uskaltaisi lyödä vetoa siitä näenkö päivän jolloin esimerkiksi vuoden suurin maailmanlaajuinen hittibiisi tulisi Suomesta. Tällaiset asiat tulevat yllättäen kuten vaikka Lordin Euroviisuvoitto. Minulla ei ole paljoa uskoa mutta kestän sen jos tulen olemaan väärässä.

Aikakone onnistui 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla saavuttamaan Suomessan dancepopillaan sen verran paljon menestystä että sillä oli vuosituhannen vaihteessa vain yksi suunta; alaspäin. Niinpä siinä tilanteessa ei ollut mitään menetettävää vaan ja laulukieli vaihtui englanniksi ja nimi lyhentyi Aikakoneesta Aika -muotoon. Kokeilu jäi yhden albumin mittaiseksi eikä aiheuttanut toivottua menestystä rajojemme ulkopuolella. Tulos oli sentään hitusen parempi kuin Movetronin englanninkielisellä uralla samoihin aikoihin.

Tämän jälkeen oli enää yksi oljenkorsi käyttämättä ja Aika päätti osallistua Suomen viisukarsintoihin vuonna 2002 kappaleella Stay. Tuloksena oli kakkossija kun Laura Voutilaisen Addicted to You vei voiton. Hieman ironisen tuloksesta tekee se että Aika -yhtyeen terävin sävellyskynä Maki Kolehmainen oli ollut säveltämässä myös Lauran voittobiisiä. Joskus riittää kun ostaa tarpeeksi monta arpaa.

Stay tuntui hieman vanhahtavalta vuonna 2002 jolloin viimeistään 90-luvun dancekikat alkoivat olla mennen vuosikymmenen lumia. Englannin kieli vie myös osan Sanin persoonallisesta laulutavasta joka toimi hyvin Aikakoneen kappaleilla. En myöskään usko että menestystä olisi tullut viisuissa vaikka siellä vähemmän ajan tasallakin olevat soundit pystyivät tuohon aikaan pärjäämään kohtuullisen hyvin. Viisuja on selvästi mietitty sillä ne pakolliset loppunostatukset luonnollisesti löytyvät. Rauhallinen intro on vahvin osa ennen kuin yllättävän ponnettomat eurobiitit lähtevät laukalle. Samalla tavalla ponnettomia ovat myös kappaleen koukut. Ei ole koskaan hyvä merkki jos kuunnellessa tulevat mieleen muut samankaltaiset ja vertailun voittavat biisit.

Stay ei tunnu nimestään huolimatta jäävän mieleen vaikka tätäkin kirjoittaessani olen ehtinyt kuulla sen kymmenkunta kertaa läpi. Kun random play pompautti biisin nimen esille tätä arvostelua varten en edes muistanut mistä biisistä oli kyse. Sanoitus on yhdentekevä samalla tavalla kuin loputkin biisistä. Koska vahvimmat hetket ovat ne kappaleen rauhallisimmat niin ehkä olisi voinut olla mahdollista sovittaa kappale hitaammaksi ja tunnelmallisemaksi. Tällaisenaan minun ei ole syytä antaa tälle biisille yhtään lisää rivejä.
       
Arvosana: 4,5/10


lauantai 15. heinäkuuta 2017

September - Intimate Connection

Artisti: September
Kappale: Intimate Connection (2011)
Albumi: Love CPR
Mieleenjäävin lause: "La-la-la-la-la."

Ruotsalainen (kuka yllättyy enää huomioiden runsaan ruotsiedustuksen blogissa) laulaja-lauluntekijä Petra Marklund tuli ensin tunnetuksi tanssipopistaan September nimekkeen alla. Vuoden 2011 Love CPR albumin jälkeen Marklund vaihtoi laulukielen ruotsiin ja alkoi esiintyä omalla ristimänimellään. Oliko syynä tähän paikallisen Vain elämää (Så Mycket Bättre) shown tuoma kotimaan menestys vai mikä sitä en ole saanut selville. Ehkä kansainvälinen menestys ei kuitenkaan ollut aivan toivotunlaista. En silti ole pettynyt sillä hänen ruotsinkielisestä tuotannostaan löytyy yhtä lailla mukavia kappaleita vaikka tyyli onkin muuttunut vähemmän tanssittavan konepopin suuntaan.

Love CPR albumilta löytyvä Intimate Connection voisi yhtä hyvin löytyä vaikkapa Kylien vuosituhannen alun albumeilta. Kimmoisa biitti on hyvin samanlainen ja muutenkin iloinen sekä leikkittelevä tanssipop on samasta lähesteestä kannettua. Tämä ei ole silti paha asia sillä reseptiä on varioitu tarpeeksi eivätkä Septemberin ja Kylien äänet ole liian samanlaiset. Sanoitus on tarina rakkaudessa näppinsä polttaneesta naisesta joka uuden ihastuksen myötä on valmis sukeltamaan taas lemmen pauloihin. Vaikka järki sanoo että liian nopeasti ei kannata mennä niin samat tunteet nykäisevät silti mukaansa. Kuin ihmiset jotka tuntuvat aina päätyvän seurustelemaan samanlaisten ihmisten kanssa ja kohtaavan suhteissaan aina samat ongelmat. Mutta sen alkuhuuman hetkellä on vain se hetki eikä mennyt ole kuin vaimea varoituskellon kilinä taustalla ja tuleva on sumussa.

Paras hetki Intimate Connectionissa tapahtuu kertosäkeen esilletuovan bassopyyhkäisyn ja tutun mutta lähes aina toimivan la-la-la lällättelyn myötä. Olen kahden vaiheella haluanko rankaista kappaletta liiasta autotune-efektin käytöstä. Kun efekti tuodaan esiin ajattelen että kyllä tällaisessa dancepopissa sitä voi mausteena käyttää mutta ennen kuin se loppuu ehdin jo ajattelemaan että vähempikin olisi riittänyt. Tämä on hieman kuin se hetki kun olet kiinnostanut jostakusta ja tarkkailet häntä ja kaikki vaikuttaa lupaavalta. Sitten hänestä kuitenkin paljastuu joku ikävä piirre minkä joka pystyy sivuuttamaan tai sitten ei. Eli siis klassinen right dress, wrong girl -dilemma.

Se jokin viimeinen tekijä on jäänyt Intimate Connectionista puuttumaan. La-la-laa kohta on itse laulettua kertosäettä tarttuvampi kappale hyytyy ennen viimeistä kertosäkeen toistoa autotune-efekteihin. Syntikkahaitari tekee kappaleesta kesäisehkön ja sitä olisi ehkä voinut käyttää enemmänkin. Kyliebiitti toimii Septemberinkin käytössä ja kyllähän tämän tahdissa keikuttaisi itseään tavalla joka voisi saada tanssilattiakammoisemmat ystäväni nolostumaan. Mukiinmenevä rivibiisi mutta September sai tanssiketkutusjyvän paljon paremminkin kohdilleen.          

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Shocking Blue - Hello Darkness

Artisti: Shocking Blue
Kappale: Hello Darkness (1970)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Hello darkness, step inside, make the hours run thru the night."

Hollantilainen rockyhtye Shocking Blue muistettaneen parhaiten heidän Venus hitistään jonka mm. Bananarama coveroi 80-luvulla. Yhtyeen pitäisi olla suomalaisillekin tutumpi sillä käännösiskelmien kulta-aikana yhtyeen biisejä julkaistiin suomiversioina yllättävän monta. Suurin hitti Venus kääntyi meillä samannimiseksi Kirkan tulkitsemana. Never Marry a Railroadman sai meillä nimen Jos konduktöörin nait ja tämän version esitti Paula Koivuniemi. Muskan Kirjoita postikorttiin oli versionti Send Me a Postcardista. Lea Laven levytti tukun Shocking Bluen alkuperäisbiisejä suomeksi albumilleen Vuosikertaa 1972; näistä mainittakoon ainakin On miten on (Shocking You), Vuosikertaa (Blossom Lady) ja Pahuksen esmi (Roll Engine Roll).  

Vuonna 1970 kokoelmaLP:n täytteeksi julkaistu single Hello Darkness ei jostakin syystä päätynyt Lea Lavenin esittämäksi mutta singlen B-puoli Pickin' Tomatoes sai nimekseen Kanssa sun on kaikki okei. Hello Darkness ei edustanut Shocking Bluen rokinta linjaa eikä siinä ollut niin paljoa 60-luvun rockpsykedelian kaikuja. Yhtyeen tyyli liukuikin 70-luvulla enemmän kohti juurevampia amerikkalaissoundeja ja teemoja. Hello Darkness onkin yhtyeen siirtymäkauden tuote; toinen jalka on vielä 60-luvulla ja toinen katselee varovasti eteenpäin. Minulle on joskus väitetty että vuosi 1970 olisi ollut musiikillisesti yksi huonoimpia. 60-luvun progression ja rokin nopean kehityksen jälkeen musiikkimaailma huokaisi 1970 henkeä ja listoja hallitsi purkkapop. Mielestäni kyseessä on enemmänkin siirtymäkausivuosi mutta sallittakoon jokaiselle mielipiteensä.

Kaikessa yksinkertaisuussaan Hello Darkness on laulu ihmisen ikävästä ja erossaolon aiheuttamista fiiliksistä. Aika kuluu hitaasti jälleennäkemistä odotellessa mutta yöt helpottavat sillä nukkuvan aika menee nopeaan. Pimeys on siis ikävöivän ystävä olettaen että on hyvillä unenlahjoilla varustettu. Mene ja tiedä onko kappaleen nimi ja kertosäe saanut vaikutteita Simon and Garfunkelin Sound of Silencen kuuluisasta avauslauseesta mutten pitäisi sitä mahdottomanakaan.

Naisvetoiset rockyhtyeet eivät olleet vielä kovin tavallisia 60- ja 70-lukujen taitteessa mutta Mariska Veres (joka menehtyi syöpään 2006) hoiti keulakuvan tonttinsa esimerkillisesti. Hello Darkness ei kuulu Shocking Blue suosikkeihini sillä yhtye loisti mielestäni paremmin menevimmissä biiseissään. Kertosäe ei ole tarttuvimpia ja riisutuhko soitanta antaa toki laulutulkinnalle sijaa mutta ei silti nosta kokonaisuutta plussalle. Veresin ääni on tunnistettava mutta hänen tulkintakirjonsa ei ole laajimmasta päästä ja tämä tulee alleviivatusti esiin karsitummassa ympäristössä.

Lyhyt kitarasoolo samoin kuin alun kitaraintro ovat itselleni parasta antia. Aistittavissa on myös pientä luovuuden puutetta ja sitä että on alettu tekemään jotakin idealla että tehdään samantapaista kuin joku muu. Inspiroituminen voi johtaa myös erinomaisiin lopputuloksiin mutta tällä kertaa tuloksena on synkkä ojanpohjallinen vettä jonka voi nähdä virtaavan vain jos työntää kasvonsa lähes siihen kiinni.      

Arvosana: 5,0/10

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ace of Base - Lucky Love

Artisti: Ace of Base
Kappale: Lucky Love (1995)
Albumi: The Bridge
Mieleenjäävin lause: "I'm prisoner of hope I know."

Kuten blogiani hieman pidempään seuranneet tietänevätkin ruotsalainen Ace of Base oli minun porttihuumeeni popmusiikin pariin. En tiedä miksi en ollut kiinnostunut musiikin kuuntelusta ennen luokkaretkeä Maarianhaminaan keväällä 1993. Hotellin televisiosta näkyi MTV (Music television) ja Ace of Basen All That She Wants videon näkeminen aiheutti niin rajun reaktion että teeskentelin sairasta jotta sain jäädä hotellille odottamaan että video näkyisi uudestaan. Onneksi vuonna 1993 kappale oli kovassa rotaatiossa ja muistan muitakin kappaleita jotka avasivat korvani pop-musiikille. Happy Nation albumi päätyi minulle ensin kasettina ja myöhemmin cd- ja jopa lp-painoksenakin. Koulusta tultuani aloin tekemään läksyjä ja laitoin kasetin soimaan taustalle ja pidin kirjaa että kuuntelin sen läpi joka päivä yli vuoden ajan.

Voidaan siis huoletta sanoa että olin fanaatikko mitä Ace of Baseen tulee. Yhtyeen nettifaniyhteisö oli WWW:n alkuaikoina yllättävänkin suuri ja muistan kirjoitelleeni monille keskustelupalstoille ja kuuluneeni sähköpostitusryhmiin. Kirjoitin fanaattisuuteeni menneessä aikamuodossa ja katson nykyään olevani "vain" yhtyeen musiikin ystävä. En silti väitä olevani puolueeton kirjoittaessani Ace of Basen musiikista sillä se vaikutti niin suuresti elämääni herkkinä teinivuosinani. Musiikin voimalla selviydyin kiusatuksi tulemisesta, kaverin kuolemasta ja uskon sen auttaneen myös yli masennuksesta. Ja se ei ole ihan vähän se.

Mutta se Lucky Love ja vuosi 1995. Odotin luonnollisesti kovasti yhtyeen toista levyä ja siltä ensimmäisenä julkaistavaa Lucky Love singleä. Nauhoitin joka päivä Jyrkin jotta lopultakin saisin videon talteen ja lopulta onnisti. Yhtye oli selvästi mennyt eteenpäin tyylillisesti ja ihmettelin kun kotimaiset arvostelijat kirjoittivat kyseessä olevan sitä samaa vanhaa länsinaapurin hittinikkareilta. Tänäkin päivänä mieleni valtaa hämmästys kun muistelen niitä lukuisia kotimaisia levyarvosteluita joissa väitettiin The Bridgen olevan hiilikopio Happy Nationista.

Lucky Lovessa ei ollut niitä dancereggaesävyjä jotka tekivät omalta osaltaan tekivät yhtyeen debyyttialbumista suositun. Määrittelisin kappaleen itse keskitempoiseksi eurodance(piilo)balladiksi. Euroopassa kappale julkaistiin ensimmäisenä singlenä mutta Amerikassa se julkaistiin vasta toisena singlenä akustisena versiona. Lucky Loven sävelsivät ja sanoittivat Billy Steinberg ja Jonas Berggren ja tuotantopuolesta vastasivat Denniz Pop ja Max Martin yhdessä Jonas Berggrenin kanssa. Tarkkakorvainen voi kuulla jo kaikuja niistä soundeista millä Max Martin valtasi pop-maailman 90-luvun lopulla.

Lucky Lovessa on kyse nuoruuden ja rakkauden huumasta nostalgialla maustettuna. Kun se julkaistiin olin itse teini ja luonnollisesti haaveilin paljon kaikenlaista enkä kaikkein vähiten rakkaudesta. Nyt 22 vuotta myöhemmin  teinivuodet ovat onneksi kaukainen muisto ja nostalgian voima vain kasvaa vuosi vuodelta. Ilmestyessään pidin Lucky Lovea hyvä mutten loistavana biisinä ja olen edelleen teini-ikäisen itseni kanssa samaa mieltä.

Ace of Basen levyillä bassoihin on kiinnitetty hyvin huomiota ja ne kulkevat mukavasti tässäkin tapauksessa. Rakenne on kunnossa nousuine ja laskuineen ja Berggrenin sisarusten äänten ympärille kelpaakin rakentaa juuri tällaista ruotsipoppia. Sanoitus ei aivan onnistu päättämään hieman samalla tavalla kuin sovituskaan mitä se haluaa olla jääden vain melko hyväksi hybridiksi. Suomalaisia on joskus syytetty siitä että musiikissamme kuuluu aina molli vaikka yrittäisimme tehdä iloista musiikkia. Lucky Love on todiste siitä että joskus länsinaapurissammekin osataan sama taito. Mutta toisin kuin me, he käyttivät duurin ja mollin epätavallista vuorottelua luomaan hittejä mittakaavassa johon me ehkä emme ikinä pysty. Ganska bra.

Arvosana: 7,0/10