lauantai 29. lokakuuta 2011

Cockney Rebel - Mr. Soft


Artisti: Cockney Rebel
Kappale: Mr. Soft (1974)
Albumi: Super Sound of the 70's
Mieleenjäävin lause: "You paint everything so cruel, coming on like Mr. Cool."



Oman musiikkikirjaston täydentäminen sekalaisilla kokoelmalevyllä on ollut hyvä asia. Olkoonkin että maailma on pullollaan monenkirjavia koosteita joista saa suurennuslasin kanssa etsiä pientä pränttiä jossa mahdollisesti lukee: "Includes re-recordings to ensure highest possible quality." Tai jotakin vastaavaa jolla koetetaan mahdollisimman pehmeästi kertoa että alkuperäisversiot eivät ole kyseiselle kiekolle tietään löytäneet. Oppirahat on silti tullut maksettua, aikoinaan ostin liiankin huokean The Supremes kokoelman jossa oli mukana ilmeisesti yksi jossakin vaiheessa mukana ollut jäsen ja uusintaversiot oli tehty markan syntikkasoundeilla. Tämä levy on hävitetty jo hyvän aikaa sitten joten tänne ko. pyhäinhäväistys ei tule päätymään.

Brittibändi Cockney Rebel (myöhemmin Steve Harley & Cockney Rebel) ei ole minulle erityisen tuttu bändi sillä tämän päivän sattuman sanelema taitaa olla ainoa edustus heiltä mitä levyhyllystäni toistaiseksi löytyy. Bändin vuoden 1974 hittisingle Mr. Soft on juuri sellainen hauska irtopala mitä muutaman euron kokoelmilta on metkaa bongailla. En tiedä miten karsinoisin tämän biisin tyylillisesti silllä se on hyvin persoonallinen monin tavoin. Mutta koska aina täytyy yrittää niin kuvailisin Mr. Softia glamrockiksi kapakkasoundeilla. Steve Harley laulaa tökkivällä tyylillä jossa on kuitenkin glamrockille tyypillistä kukkoilua. Mr. Soft kulkee hauskan pomppivin rytmein ja välillä mennään jopa sirkukseen.

Mr. Soft sivaltaa aikansa glamrokkareita kohti. Maskeeratulta kimallekeikarilta kysytään kuinka pitkään voitkaan jatkaa asennevammaista mahtailuasi. Mr. Soft on kahtiajakoinen: Toisaalta se on rupinen ja maanläheinen ja silti pömpöösi ja mahtaileva. Joskus on hyvä että musiikkia joutuu miettimään eikä sitä voi heti ymmärtää ja karsinoida. Välillä tekee mieli pikaruokaa ja välillä haluaa kokkailla tunnin ja sama pätee musiikin kuunteluun. Mr. Soft on sopivasti outo ja erikoinen kuuntelukokemus vaikkei ehkä se mieleenjäävin. 

Minulta löytyvä versio Mr. Softista on ilmeisesti yleisön äänistä päätellen liveversio (kokoelman lehtinen ei valaissut asiaa) joten linkitän videoksi sellaisen joka vastaa eniten minulta löytyvää.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 22. lokakuuta 2011

Meja - All 'Bout the Money


Artisti: Meja
Kappale: All 'Bout the Money (1998)
Albumi: Seven Sisters
Mieleenjäävin lause: "This pretty world is getting out of hand, so tell me how we failed to understand."

Usein artistien kovalla työllä musiikkiinsa liittämä sanoma joko ymmärretään väärin (Born In the USA) tai sitten se jää melkein kokonaan huomiotta kuten tämän päivän sattuman sanaleman tapauksessa. Paleface on kummastellut useammassakin haastattelussa että vaikka hänen englannikielisessä tuotannossaankin oli sanomaa, vasta kielen vaihdettua kotimaiseen se huomattiin ja tavoitti ihmiset. John Lennon väitti että jos sanoman haluaa läpi, se täytyy sokeroida kuten hän taivavasti Imaginessa tekikin.

Mejan All 'Bout the Money oli varmasti vaikea vältettävä vuonna 1998. Kuten monet 90-luvun suosikkini, löysin Mejan artistina vasta tämän vuosituhannen alussa. Herkässä ja vastaanottavassa iässä tarjontaa on yksinkertaisesti liikaa ja vasta myöhemmin huomaa mistä on kestosuosikiksi. Maailmantuska kapitalistisessa maailmassa on All Bout the Moneyn sanoma ja julistus. Sanoma on kääritty hyvin radioystävälliseen popkääreeseen tavalla jonka ruotsalaisesti totisesti taitavat. Mejan tavassa tulkita on kuitenkin jotakin amerikkalaista mikä varmaankin juontaa juurensa hänen musiikkiopintoihinsa Los Angelesissa.

Jos artisti haluaa sanoa että raha on paha, voiko/saako sen tehdä tarttuvasti? Mielestäni kyllä, vaikka osan kuulijoista dum-dum-duh-dee-dum-dum -rallattelu varmasti viekin harhaan. Hyvän kappaleen voi kääntää hyvinkin erilaiseen muotoon ja se silti toimii. Pystyn mielessäni kuvittelemaan All Bout the Moneyn heavyversiona ja danceremix siitä tehtiin jo ilmestymisvuonnaan. Inhoan liian saarnaavia ja syyllistäviä biisejä eikä tässä tapauksessa syyllistytä siihenkään. Tästä lienee kiittäminen juuri sujuvaa tuotantoa ja tulkintaa josta on jätetty pois liika raivo ja paatos. All Bout the Money on vuoden 1998 pophelmiä josta voisin hyvin kuvitella jonkun vielä tekevän coverhitin.

Arvosana: 8,0/10

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Stevie Wonder - Uptight


Artisti: Stevie Wonder
Kappale: Uptight (Everything's Alright) (1965)
Albumi: Dancing In A Street: 43 Motown Dance Classics
Mieleenjäävin lause: "Baby, everything is alright, uptight, out of sight."

Ensikosketukseni Stevie Wonderiin oli 80-luvulla I Just Called To Say I Love You -hitin kautta. Muistan myös hänen vierailunsa Bill Cosby showssa jossa perheen nuorimmainen oli tehnyt Stevielle lahjaksi paperisen kirahvin. Ajatus sokealle lahjaksi annettavasta paperikirahvista huvitti silloin nuorta jannua mutta myöhemmin olen toki ymmärtänyt että lasten lahjoissa on aina enemmän aitoa hyvää tahtoa kuin aikuisilla ikinä. Stevie Wonder oli myös koulunpihavitsien kohde joissa tehtiin pilaa hänen sokeudestaan. (Toivottavasti edes hyväntahtoisesti.) Miksi Stevie Wonder pyöritti opaskoiraansa päänsä päällä levykaupassa? -Hän katseli ympärilleen. 

Vaikka Stevie Wonder ei viime vuosina ole suuria saavutuksia kirjannutkaan tililleen uuden musiikin muodossa on hän kuitenkin hyvin arvostettu ja paikkansa suurten joukossa vakiinnuttanut artisti. Hän on myös yksi niistä lapsitähdistä joiden ura ei kääntynyt laskuun aikuisuuden myötä. Vuonna 1965 Stevie Wonder levytti kappaleen Uptight ollessaan vasta 15-vuotias. Wonder oli saavuttanut menestystä aiemminkin mutta Uptight löi hänet läpi osoittaen ettei hän ollut yhden hitin ihme. Lisäksi kyseessä oli artistin itsensä ensimmäinen single jonka kirjoitustyössä hän oli ollut itse mukana. Tällaisia tarinoita lukiessaan on parempi olla miettimättä mitä itse teki 15-vuotiaana..

Uptight kertoo köyhästä nuoresta miehestä joka on löytänyt rinnalleen paremmista piireistä olevan tytön. Mutta tämä ei ole ongelma sillä tyttö ei ole omaisuuden perään vaan arvostaa poikaa sellaisena kuin tämä on. Soundillisesti kappale on ehtaa 60-luvun Motownia, hyvin menevää sellaista. Wonderin laulussa on aitoa nuoren miehen intoa jossa on vain yksi vaihde joka vie täysillä eteenpäin. Aivan se tarttuvin koukku jää uupumaan mutta fiilikset jäävät silti selkeästi plussan puolelle. Kolme ja puoli Stevie Wonder pepsodenthymyä viidestä.

Arvosana: 6,5/10

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

H & Claire - Centre of My Heart


Artisti: H & Claire
Kappale: Centre Of My Heart (2002)
Albumi: Another You Another Me
Mieleenjäävin lause: "It's like a waterfall, so strong you lose control."

Vaikka suurin osa minunkaltaiseni pop-musiikin suurkuluttajan pitämästä ja kuuntelemasta musiikista on ollut hyvin populaaria eli suosittua ainakin jossakin vaiheessa niin poikkeuksiakin löytyy. Turha tosin luulla että minulla olisi jotakin underground luurankoja kaapissa. Kyse on useimmiten esimerkiksi yhden hitin ihmeen kakkoslevysta pitämisestä joka ei edes käynyt enää listoilla tai sitten jossakin bändiprojektissa menestyneen artistin kaupallisesti epäonnistuneesta soolourasta. Muutenkin olen hyvin uskollista sorttia kun alan pitää jostakin artistista tai yhtyeestä. Vain todella suuri tasonlasku saa minulta kritiikkiä ja sekään ei muuta mielipidettäni aiemmasta tuotannosta. Toki on musiikkia joka kasvaa korkoa ajan kanssa ja toiset hieman harmaantuvat alkuinnostuksen jälkeen.


Steps oli vuosituhannen vaihteessa varsinkin Englannissa huippusuosittu tuottajavetoinen pop-projekti joka pääsi jonkin verran kuuluviin meilläkin. Bändin hajottua kaksi Stepsin jäsentä, Claire Richards ja Ian "H" Watkins muodostivat duon H & Claire jota myös Handclaireksi kutsuttiin. Duo jäi lyhytikäiseksi kun kolmesta top10 singlestä huolimatta levy-yhtiö veti johdon seinästä Another You Another Me albumin flopattua pahasti. Omasta mielestäni albumi on kelpo tuotos joskin se oli ehkä 2002 jo hieman vanhentunut soundeiltaan kuulostaen hyvin ysäriltä. Claire Richards oli Stepsin jäsenistä selvästi vahvaäänisin ja olisin toivonut kuulevani häntä enemmänkin H & Clairen hajoamisen jälkeen. H puolestaan täytti paikkansa vaikka hyvälläkään tahdolla hänen laulusuorituksiaan ei voi sanoa erinomaisiksi. Tämä oli onneksi otettu huomioon ja hänellä olikin enemmän kakkoslaulajan rooli.


Centre of My Heart on hyvin paljon Britney Spears -henkiseltä ysäriruotsipopilta kuulostava kappale. Kappaleen tekijätiedoista paljastuvat nimet A. Högdah, M. Ankelius ja H. Andersson joten korvani eivät olleet väärässä. Mikään korvamato ei ole kyseessä vaan enemmänkin perusvarma popralli ilman suurempia heikkouksia tai vahvuuksia. Kertosäe yrittää kovasti mutta se jokin tarttuvuutta aiheuttava tekijä on jäänyt uupumaan. Centre of My Heart on niin keskinkertainen että siitä on vaikea keksiä edes mitään erityistä sanottavaa. Pidän Clairen äänestä ja kappale on sentään hitusen hyväntuulisuutta aiheuttava joten aivan ansioton raita ei ole kyseessä. Tätä soundia ei tänä päivänä radiosta juurikaan kuule joten Centre of My Heart lievittää pahintaa ysärinälkää niiltä joita sellainen vaivaa.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 8. lokakuuta 2011

Irina - Seinät


Artisti: Irina
Kappale: Seinät (2004)
Albumi: Vahva
Mieleenjäävin lause: "Et tahdo tuntee varmaa, roihussa poltat karmaa."

Asennevammat tai vahvat periaatteet ovat hankalia asioita muuttaa, koskivat ne sitten suuria tai pieniä asioita. Kotimainen musiikki oli itselleni pitkään melkoinen mörkö, sillä se edusti sitä musiikin pakkokuuntelua mitä sai kuunnella lapsena auton takapenkillä pitkillä automatkoilla joita perheemme teki harva se viikonloppu. Vaikka vanhempieni musiikkimaku edustaakin 90 prosenttisesti kotimaista iskelmää, näin jälkikäteen ajatellen oli siellä helmiäkin seassa. Esimerkiksi monien käännösbiisien takaa on löytynyt paljon hyviä alkuperäisversioita kun vuosien varrella on saanut eräänkin ahaa -elämyksen: "Tämähän on se jonka suomeksi teki.." Onneksi musiikkimakuni on hiljalleen vapautunut asemasotavaiheesta ja seinät (kömpelö aasinsilta) ovat kaatuneet yksi kerrallaan.

Irinan vuoden 2004 debyyttialbumi Vahva on edelleen mielestäni hänen tasalaatuisin albuminsa. Myöhemmillä albumeilla on isompia hittejä ja itse artistikin on kehittynyt niin tulkisijana kuin sanoittajana mutta yhtä ehjiä kokonaisuuksia ei silti ole syntynyt. Eikä kyse ole edes "eka demo/single/ep/albumi oli paras" -ilmiöstä jota vastaan olen. Irinan luottomies Toni Wirtanen on vahvasti myös Seinät kappaleessa mukana, säveltäjän, sanoittajan ja tuottajankin ominaisuudessa. Wirtasen lisäksi sanoituksen takana on Irina itse. Marzi Nyman tekee hyvä työtä kitaran varressa.

Seinät kertoo sisäisistä konflikteista, estoista ja kyvyttömyydestä kontrolloida riittävästi omia tekemisiään. Joskus välittää liikaa ja liian vähän yhtä aikaa mikä vain pahentaa asioita. Soitannollisesti kappale on hetkittäin vaarassa mennä tukkoon mutta äänimatto saadaan kuin saadaankin pidettyä riittävän puhtaana. Kun poprockista on kyse on löydettävä oikea tasapaino ettei synny liiian kliinistä "mukarokkia" muttei myöskään liian rasvaista suurta yleisöä karkoittavaa räimettä. Eikä tämä ole ongelma sillä Seinät on tuotettu taiten oikein mukavaksi rivibiisiksi. (Kirjoitin ensin täytebiisiksi mutta ei tämä ole täytettä vaan kelpo kokonaisuuteen istuva nelosraita hyvällä albumilla.) 

Arvosana: 6,0/10

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Whitney Houston - In My Business


Artisti: Whitney Houston feat Missy Elliot 
Kappale: In My Business (1998)
Albumi: My Love Is Your Love
Mieleenjäävin lause: "Too many girls they dislike me."

Moderni R&B musiikki hiipi hiljalleen suosioon Euroopassa ja meillä Suomessakin 90-luvun edetessä. Muutos oli selvästi havaittavissa 90-luvun loppupuolella ja muistan sen ärsyttäneen itseäni kun esimerkiksi baareissa soiva musiikki muuttui itseäni vähemmän miellyttävään suuntaan. Myöhemmin opin poimimaan rusinat myös edellämainitusta genrestä sillä hyvää biisiä ei voi ikinä täysin sovituksella pilata.

Vuonna 1998 julkaistu My Love Is You Love on toistaiseksi jäänyt Whitney Houstonin uran viimeiseksi hurraaksi. Kahdeksan vuotta edeltäneen täyspitkän albumin jälkeen ilmestynyt lätty oli erittäin onnistunut kaupallisesti ja onnistui tekemään Houstonista hetkeksi jopa katu-uskottavan. Levy oli soinniltaan muodikas sekametelisoppa jonka takana oli joukko isoja nimiä Babyface, David Foster, Rodney Jenkins ja Wyclef Jean vain joitakin mainitakseni. Missy Elliott oli mukana tämänkertaisessa sattuman sanelemassa räppääjän, säveltäjän sekä tuottajan ominaisuudessa. In My Business ei päätynyt singleksi asti eikä se toki albumin parhaimmistoa edustakaan.

Naiset ovat toistensa pahimpia vihollisia, väittää sanonta mikä tulee mieleen In My Busineksen sanoituksesta. Onnensa kukkuloilla oleva soulsisko saa kuulla muilta naisilta vain kateellista panettelua poikaystävänsä todellisista aikomuksista. Musiikillisesti kappale on hyvin tyypillistä puolinopeaa 90-luvun loppupuolen amerikkalaista R&B:ia. Missy Elliot piristää biisiä tuomalla Whitneyn osuuksista puuttuvaa asennetta. Siinä missä Whitneyn huolehdi omista asioistasi on vain diivamaista nenän nostelua on Missyn räpäytyksessä jopa pientä vaaran tuntua. In My Business on keskitason hyvin tuotettu täytebiisi jonka suurimmat ansiot ovat vierailevan artistin tuomaa. 

Arvosana: 5,0/10

lauantai 1. lokakuuta 2011

Humble Pie - Natural Born Bugie


Artisti: Humble Pie
Kappale: Natural Born Bugie (1969)
Albumi: The 60's
Mieleenjäävin lause: "Natural born woman."

Usein ei tule miettineeksi mitä nimekseen laittaa netin eri palveluihin mutta hetken mielijohde voi johtaa pitkäänkin kestäviin tottumuksiin. MrBoogie nimen otin käyttöön ensi kertaa vuosituhannen vaihteen paikkeilla koska yleisin käyttämäni nick oli jo jossakin pelissä tai palvelussa varattu. Pidän sanasta boogie ja siihen piti lisätä vielä jotakin joten herraliite edessä antoi sopivalle sointuvan lisän. Uniikki keksintö se ei valitettavasti ollut kuten harva asia on. Mitäs se boogie sitten tarkoittaakaan? Wikipedia: "Today, the term "boogie" usually refers to dancing to pop, disco, or rock music."

Englantilaisbändi Humble Pien Natural Born Bugie (usein käytetään myös nimeä Natural Born Boogie) on 60-luvun lopulle tyypillistä hieman viskin, rasvan ja mullan tuoksuista bluesrokkia. Vertailukohtana voisi käyttää vaikka Creedence Clearwater Revivalia tai Beatlesin Get Backia.Ihan edellämainittujen tasolle Natural Born Bugie ei kuitenkaan yllä. Mutta jos aluksi muodostamani epäreilut vertailukohdat unohdetaan on kyseessä kuitenkin letkeä ja rento rockpala joka ei helposti ala ärsyttämään. Tarttuvuutta kaipaisi lisää mutta luulen että tavoitteena on ollut enemmän kokonaisvaltainen hyvä meininki kuin listoille laskelmoidusti ohjelmoitu napalmi-isku.

Mitä allekirjoittaneelle siis jää Natural Born Bugiesta käteen hyvän meiningin lisäksi? Kertosäe on ihan kivasti yhteislaulettu kolmen hengen voimin ja kapakkahenkinen piano toimii aina. Ehkä vika onkin minussa sillä tämänkertainen sattuman sanelema ei edusta aivan sitä ominta tyyliä. Voin olla väärässäkin mutta luulen että enemmän tähän genreen kallellaan olevat voivat saada tästä parempiakin viboja. Esimerkillinen ei ylitsehypättävä biisi jota ei jää kuulemisen jälkeen pahemmin kaipaamaan.

Arvosana: 5,5/10