lauantai 26. huhtikuuta 2014

Frida - Sovrum

Artisti: Frida
Kappale: Sovrum (1996)
Albumi: Djupa andetag
Mieleenjäävin lause: "Hon som var ditt liv, din älskade och bästa vän."

Fridan vuonna 1996 julkaisema ruotsinkielinen Djupa andetag oli ensimmäinen ikinä ostamani ruotsinkielinen albumi. En koskaan pitänyt kouluruotsista mutta musiikilla on aina ollut kyky riisua minut aseista. Abbafanina oli luonnollista bändin oman tuotannon ohella laajentua soolomateriaaleihin ja muihin Abbaan liittyviin musiikillisiin projekteihin. Lista Top40 ohjelmassa näin ensivilauksen Även en blomma kappaleesta ja kiinnostukseni heräsi. Ajatus siitä että yksi Abban jäsenistä tekisi uutta musiikkia vaikkakin soolona kiinnosti ja kun Yle ystävällisesti teki Fridan Suomen vierailun ohessa hänestä lyhyen dokumentin oli levy ostettava. Voisi kuvitella että 18-vuotias ei voisi pitää yli 50-vuotiaan naisen hyvin kypsästä levystä mutta musiikin voima on sen kyvyssä rikkoa rajoja ja ennakkoluuloja. Mitä enemmän saan itse ikää, sitä enemmän pidän Djupa andetag albumista.

Sovrum on Djupa andetag albumin rauhallisinta osaa vaikka toki koko albumi on enemmän juuri rauhallisempaan puoleen kallellaan. Fridan tuotantoon tutustuneet tietävät hänen kykynsä tulkita laajasti erilaisia tyylejä jazzista rokkiin. Ei pidä kuvitella että romanttinen päiväunelmointi sopisi vain teineille sillä Sovrum tyyliltään kappale joka sopisi monenikäisen suuhun mutta toki tulkinta muuttuisi. Sanoitus kertoo kauniisti kaikesta siitä mitä nainen haluaisi miehelle olla jos vain saisi mahdollisuuden. Vaikka laulun päähenkilö haluaisi olla miehelle makuuhuone, ei erootikan puolelle astuta vaan pysytään unelmoinnin tasolla. Valinta on sopiva vaikka toki Fridasta on tarpeen tullen tulkitsijana löytynyt myös se syöjättärempi (tai jopa pirttihimpumpi) puoli.

Suomen kieli ei tunnetusti kuulu universaalisti kauneimpina pidettyjen kielten joukkoon eikä varmasti ruotsikaan mutta yhtä lailla kummallakin voidaan laulaa kauniisti. Kokenut artisti tietää ylitulkinnan vaarat eikä liiallisen revittelyn tai makeilun kanssa edes flirttailla. Sovrum ei ole se biisi jota alkaisin kesken työmatkan hyräilemään mutta se on oleellinen osa Djupa andetag albumia kuuntelukokemuksena. En voi toki antaa lisäpisteitä tästä mutta olen viime aikoina löytänyt albumikuuntelun ilot pienen tauon jälkeen. Kaikki kunnia iskuhiteille joidenka ympärille kasataan puolivillainen levy mutta albumikokonaisuuksissa on sitä jotakin. Eikä minua todellakaan harmita kun Sovrum alkaa soimaan erikseenkään onhan kyseessä mitä sympaattisin pieni helmi.

Arvosana: 6,0/10

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kansas - Point of Know Return

Artisti: Kansas
Kappale: Point of Know Return (1977)
Albumi: The Best of Kansas
Mieleenjäävin lause: "How long, how long to the point of know return?"

Viimeisen kuukausien toistaessa samojen artistien ja bändien kappaleita random playn arpomana voisi kuvitella ettei levykokoelmassani olisi minkäänlaista leveyttä tai syvyyttä. Toki myönnän etten ole mikään jättikokoelman omistaja mutta levykokoelmani biisien määrä kasvaa nopeammin kuin ehdin niitä tässä blogissa käsitellä. Tämänhetkinen kaikkien levyjeni kaikki biisit sisältävä soittolista on 5602 kappaletta pitkä. Kansasia omistan vain yhden suppean kokoelman verran ja silti nyt kuukauden sisään on käsittelyssä jo toinen biisi tuolta levyltä. Tässä välissä soittolistalle on lisätty kahden uusimman ostamani albumin biisit joten järjestyskin on ehtinyt muuttua. Satunnaissoiton ehdoilla mennään, minä olen vain se joka lompakollaan päättää mistä joukosta.

Point of Know Return on nimibiisi jenkkiprogebändi Kansasin viidenneltä albumilta joka ilmestyi syntymävuotenani. Edellisen albumin kautta tehty läpilyönti asetti riman korkealle ja riitaisasti valmistunut levy onnistui kuitenkin tavoitteissaan ja tuotti monta Kansasin tunnetuimmista sävellyksistä. Point of Know Return on kappaleena saanut palkinnon mm. saatuaan yli kaksi miljoonaa radiosoittokertaa. Kansas on progebändien joukossa sieltä vähemmän kimurantista päästä ja se kuuluu tässäkin tapauksessa. Toki kappaleessa on eksoottinen tahtilaji ja genretyypillisiä ominaisuuksia mutta toisaalta vain vähän yli kolminuuttinen kesto. Myös kertosäe on varmasti kelvannut radiosoittoon.

Kaikista rockklassikoista eivät kaikki voi pitää enkä itse pysty innostumaan Point of Know Returnista vaikken sitä toki inhoakaan. Pidän enemmän Electric Light Orchestran tavasta käyttää jousia rockissa ja tuotannollisestikin soundeissa voisi olla enemmän potkua. Kun sanoituskaan ei saa mieltä lentämään tutkimusmatkailijan seikkailussa ei immersiostakaan saada vetoapua. Minkäs sille mahtaa, omasta mielestäni Kansas on pystynyt parempaankin. Toki tämä on vain oma mielipiteeni mutta esimerkiksi juuri omistamallani kokoelmalla Point of Know Return jaa kakkoseksi sekä edeltävälle että sitä seuraavalle biisille. (Carry on My Wayward Son ja Fight Fire With Fire). Jottei jää pelkäksi valittamiseksi niin akrobaattinen kosketinosasto on biisin vahvinta antia.

Arvosana: 5,0/10

lauantai 12. huhtikuuta 2014

PMMP - Leskiäidin tyttäret

Artisti: PMMP
Kappale: Leskiäidin tyttäret (2006)
Albumi: Leskiäidin tyttäret
Mieleenjäävin lause: "Jotenkin ovat silmätkin vanhat jo aikaisin."

PMMP ei jäänyt pitkälle tauolla blogissani sillä maaliskuun arvostelu sai jatkoa heti huhtikuussa. Kun aikoinaan kuulin PMMP:n julkaisevan Leskiäidin tyttäret -nimisen albumin oletin että siinä olisi Metro-tytöt coveri mutta näin ei ollutkaan. Olisihan laulu vaaleasta ja tummasta leskiäidin tyttäristä ollut sopiva myös Paulan ja Miran suihin. Siksi olisi ollut mielenkiintoista kuulla olettamani versiointi mutta hyvä näinkin. Albumin lopetusbiisi ei ole mielestäni aivan yhtä tärkeä kuin aloitusbiisi mutta albumi joka hiipuu loppua kohden ei voi tulla täydellistä klassikkolevyä. Omassa arvojärjestyksessäni Leskiäidin tyttäret on PMMP:n toiseksi paras albumi Kovempien käsien jälkeen. Kummassakin on sopiva tasapaino vakavien ja menevien kappaleiden suhteen ja singletjulkaisut olivat vahvoja.

Ehkä on sopivaa että Tässä elämä on ja Kohkausrock eivät päätyneet albumin päätösbiiseksi vaan sen kunnian sai nimibiisi Leskiäidin tyttäret. Toisaalta vain albumin lopetus- ja nimibiisinä Leskiäidin tyttäret on ansainnut paikkansa niinkin vahvalta albumilta. Tästä voinee jo päätellä etten pidä kyseessä olevaa biisiä PMMP:n parhaimmistoon kuuluvana. Se on junnaava viiden minuutin keston täytteeksi ja on ennusmerkkinä sille mitä tulevat albumit toivat liialti tullessaan. Pidän sekä Paulan että Miran laulusuorituksista ja he onnistuvat tuomaan tämän hieman kalpean kappaleen poskille edes hitusen punaa. Alle kolmiminuuttisena outrona mielipiteeni olisi varmasti parempi. Ylipitkä outro ei ole koskaan mairitteleva kuvaus.

Leskiäidin tyttärissä on haettu mausteeksi ripausta iskelmää mutta ehkä se olisi pitänyt ripotella sekaan vielä retrommalla otteella. Ei voi sanoa etteikö PMMP ja sen taustavoimat halutessaan osanneet flirttailla iskelmän kanssa, senhän todistaa jo Leevihtävä Henkilökohtaisesti. Nyt silmää on isketty väärälle miehelle, väärässä baarissa ja väärään aikaan. Vain hetkittäin Leskiäidin tyttäret saavuttaa keskivertouden riman ylittäviä tasoja ja mukaan olisi kaivattu enemmän junnauksen katkaisevia väliosia. Nyt laulua lainaten "raskas on kivi kantaa".

Arvosana: 4,5/10


lauantai 5. huhtikuuta 2014

BWO - You're Not Alone (Disco Version)

Artisti: BWO
Kappale: You're Not Alone (2009)
Albumi: Big Science
Mieleenjäävin lause: "And when you walk in the valley of darkness you will feel you will be left alone ."

BWO kuuluu omasta mielestäni niihin kokoonpanoihin joidenka musiikillinen taso laski hitaasti hyvän alun jälkeen mutta joista ei silti ikinä tullut huonoja. Yhtyeen neljäs ja viimeiseksi jäänyt albumi Big Science sisälsi edelleen yksittäisiä hyviä kappaleita mutta debyyttialbumi Prototypen raikkaudesta jäätiin kauaksi. Ehkä Alexander Bard oli tuossa vaiheessa jo hieman kyllästynyt kokoonpanoon ja seuraavana vuonna hän pistikin BWO:n jäätyä määrittelemättömälle tauolle pystyyn Gravitonaksen Andreas Öhrnin kanssa.

You're Not Alone osallistui Ruotsin viisukarsintoihin vuonna 2009 mutta kyseessä ei ollut nyt arvostetavana oleva discoversio vaan balladiversio. Menestys karsinnoissa ei ollut toivottua sillä kappale putosi Andra Chansen keräilyerissä hävittyään äänestyksessä Lili & Susien Show Me Heavenille. You're Not Alone ei ole parasta eikä huonointa BWO:ia. Riippuu päivästä pidänkö enemmän disco- vai balladiversiosta ja omasta mielestäni kumpikin versioista on se oikea. Versiosta riippumatta huippukohta on puhuttu dramaattinen väliosa eivätkä taustakuorotkaan ole hassummat. Ja toki se pakollinen viisunostatuskin löytyy.

Kaikki eivät pidä Martin Rolinskin lauluäänestä ja joidenkin mielestä hän oli jopa huono laulaja eritoten livenä. En allekirjoita kumpaakaan sillä livepuolikin kehittyi BWO-vuosien aikana. Mielestäni Rolinskin muovipinnotteinen ääni sopi BWO:n digitaaliseen soundiin. Ehkei kyseessä ole kaikkien monipuolisin tulkitsija mutta BWO tarjosi hänelle täysin mukavuusalueensa ydinalueella olevan laulukentän.

You're Not Alone kaipaisi mausteeksi hieman Alexander Bardin parhaista tuotoksista löytyvää persoonallista outoutta. Ehkäpä biisi on räätälöity viisuja ajatellen hieman liiankin turvallisen muottiin. Tarttuvuutta toki löytyy ja kolmeen minuuttiin on saatu mahtumaan mukavasti pikkujippoja mutta discoversio on hieman tukkoisen kuuloinen ja kaipasi enemmän kirpeyttä ja ilmavuutta soundipuolelle. Kolmen minuutin mitta ei ikinä ole este kun pop-musiikista puhutaan sillä juuri sen mittaisen kappaleen saa parhaiteen pyörimään konaisuudessaan korvamatona ihmisten päissä. Aivan tähän ei You're Not Alone yllä mutta se on kuitenkin perusvarmaa BWO:ia. (Ja kappaleen video on visuaalisesti juuri sitä mitä BWO:lta voikin odottaa)

Arvosana: 6,0/10