lauantai 25. helmikuuta 2017

Kim Wilde - Love Blonde

Artisti: Kim Wilde
Kappale: Love Blonde (1983)
Albumi: The Very Best of Kim Wilde
Mieleenjäävin lause: "She's got that sensuality for love."

Ei ole harvinaista että artisti tai bändi tekee biisin joka kommentoi heistä luotuja stereotypioita. Kim Wilde teki tämän jo kolmannella albumillaan Catch as Catch Can vuonna 1983 kappaleella Love Blonde. Vaalea hiusväri on seurannut Wildea koko uran ja medialla on ollut tapana kuvata näyttävät vaaleaveriköt hieman yksinkertaisina. Ricky Wilde ja Marty Wilde eivät tehneet pilaa siskostaan ja tyttärestään kun sävelsivät kappaleen vaan tekivät kasari-swing hybridin jossa on yllättävänkin paljon iskua ja asennetta. Kim itse ei olisi kappaleen nimen kuultuaan kuullakaan koko kappaleesta mutta isän jämäkkä asenne muutti hänen mielensä. Tämänkin jälkeen hän mietti onko viisasta käydä käsiksi teemaan jonka "uhri" hän itsekin on ollut mutta päätti silti julkaista kappaleen singlenä.

En osaa sanoa onko Love Blondessa parasta sen blondistereotypioita pilkkaava asenne vai todella groovesti kulkeva pystybassottelu. On hyvä että kaiken empimisen jälkeen Kim Wilde päätti heittäytyä täysillä kappaleen teemaan mukaan mikä näkyy musiikkivideossakin. Jos haluat ajaa jotakin asiaa ei sitä kannata tehdä toinen jalka vedessä ja toinen varmuuden vuoksi rannalla. Love Blonden blondi on itsenäinen, ihailtu ja iloisen elämänasenteen omaava. Hän tietää miten hyödyntää lahjojaan, milloin olla esillä ja milloin olla pois parrasvaloista. Sopii varmasti artistin omaksi kuvaksi tässä tapauksessa.

Pidän siis kappaleen asenteesta ja pystybassottelusta mutta mitä puuttuu? Aina voi miettiä onko Love Blonde tyylillisesti kovin yhtenäinen Kim Wilden 80-luvun singlejulkaisujen joukossa mutta toisaalta alkupään albumitkin olivat tyyllisesti kirjavia. Ei Love Blonde suurin Kim Wilde suosikkini ole, ne löytyvät hänen elektronisemmista biiseistään 80-luvulta. Mutta olen silti iloinen että päädyin tämän arvostelun vuoksi kuuntelemana tätä biisiä puoli tuntia repeatilla sillä löysin samalla tämän kappaleen idean ja jujun. Musiikista lisää oppiminen ja sen ymmärtäminen ovat tärkeimpiä syitä tämän blogin pitämiseen sen lisäksi että haluan jakaa mielipiteeni ja tuoda kappaleita toisten löydettäviksi. Anna korviesi päättää onko "lemmemblondi" sinun juttusi ja muista että blondeillakin on älyä, sielua ja sisua.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 18. helmikuuta 2017

Earth, Wind & Fire - Devotion

Artisti: Earth, Wind & Fire
Kappale: Devotion (1974)
Albumi: The Dutch Collection
Mieleenjäävin lause: "Thru devotion, blessed are the children."

Musiikkimakuni ei missään nimessä ole maailman laajin mutta se ei myöskään ole suppeimmasta päästä. Aloitin kuten lähes kaikki muutkin innostumalla yhdestä tyylistä (omalla kohdalla ruotsalainen ysäripop) ja myöhemmin laajentamalla siitä eri genrehaaroihin sitä mukaan kun uutta mieleistä musiikkia tuli vastaan. Klassisen suhteen makuuni sisältyy lähinnä ne tunnetuimmat mainstream klassikot ja jazz on lähinnä sivusosumia jatsahtavista kappaleista. Blues ja bluesrock eivät myöskään ole omimpia genrejäni vaikka sieltäkin muutamia kelpo biisejä löytyy. Proge kelpaa tietyissä muodoissaan.

Yllätyin kun luin että Amerikan R&B-soul-funk-disco ylpeys Earth, Wind & Fire on yhä aktiivinen. Kultakauden jäseniäkin löytyy vielä kokoonpanosta muutama. Uutta musiikkiakin on julkaistu niinkin vasta kuin vuonna 2014. Yli 40 vuoden katalogista on varmasti vaikea koostaa sellaista keikkasettiä että kaikki fanit kuulisivat lempibiisinsä. En tiedä kuuluuko vuoden 1974 pienehkö hitti Devotion nykyiseen soittolistaan muttei se mahdotontakaan ole. Varmasti leppoisa ja sanoitukseltaan kannustava R&B keinutus sopisi menobiisien väliin antamaan veteraaneille hieman aikaa vetää henkeä. Itselleni kappale ei edusta ikimuistoisinta EW&F tuotantoa mutta onhan komeille laulusuorituksille annettava arvoa.

Jos Devotion olisi hieman hikisempi ja sokerisempi sen voisi kuvitella soivan Tarantinon elokuvien soundtrackeilla. Nyt kuitenkin liikutaan puhtaammissa teemoissa eikä se ole minulle mikään ongelma. Instumentaalina Devotionilla ei olisi paljoakaan tarjottavaa ja voima tuleekin harmonioista sekä komeasta mieskirkaisusta joka antaa sen pienen tarvittavan särmän. Pitäkseen tästä täytyy olla 70-luvun alkupuolen R&B musiikin ystävä muttei ole vaikea keksiä miten tästä pienellä sovituksella voisi tulla myös 90-lukumainen Boyz to Men versio. Devotion ei tartu kuulijaan kiinni lujasti vaan keinuttaa mukana vähän alle viisi minuuttia ja päästää sitten suosiolla menemään. Mitään erityistä ei jää mieleen sillä suuria koukkuja ei ole. Tyylikästä, mielyttävää muttei erityisen särmikästä tai jännittävää. Toimii kun mielentila on sopivan melto.      

Arvosana: 5,5/10

lauantai 11. helmikuuta 2017

The Bangles - Manic Monday

Artisti: The Bangles
Kappale: Manic Monday (1986)
Albumi: Best of Bangles
Mieleenjäävin lause: "It's just another manic monday."

Olen maanantailapsi. Johtuneeko siitä etten erityisesti inhoa maanantaita. Kyllästyn usein jo viikonlopun aikana ja kaipaan takaisin arkirutiineihin. Maanantaina riittää hyvin energiaa kaikkeen toisin kuin vaikkapa perjantaina. Olen nähnyt tutkimuksen jonka mukaan työteho laskee tasaisesti työviikon aikana. Johtuuko inho maanantaita kohtaan niistä jotka juhlivat viikonlopun eivätkä ehdi kunnolla toipua maanantaihin mennessä? Mene ja tiedä mutta ainakin maanantai on innoittanut kelpo musiikkiteoksiin kuten vaikkapa suosikkini Rainy Days and Mondays (Carpenters), Monday Monday (Mamas and Papas), I Don't Like Mondays (Boomtown Rats) ja Blue Monday (New Order).

Tarkoituksella jätin mainitsematta tämänkertaisen random playn valinnan eli amerikkalaisen The Banglesin ensimmäisen ison hitin Manic Mondayn. Kappale on vuonna 2016 toisten ulottuvuuksien konserttisaleihin poistuneen Princen kynästä lähtöisin. Princen tarkoitti kappaleen alunperin luomalleen naistrio Apollonia 6:lle mutta projektin mentyä mönkään hän Banglesin debyyttialbumista pitäneenä tarjosi sitä heille ja kulunutta fraasia käyttäen lopputulos on historiaa. Toisen version mukaan Prince tarjosi kappaletta päästäkseen Banglesin komppikitaristi Susanna Hoffsin kanssa intiimimpään yhteyteen. "Minulla olisi bändillesi biisejä tarjolla.", kuulostaa ainakin paremmalta iskurepliikilta kuin moni muu. Mene ja tiedä mikä on totta mutta hyvä tarina on aina kertomisen arvoinen.

En viitsi rankaista Manic Mondayta siitä että se on taas yksi monista maanantaita mustamaalaavista kappaleista. Maanantai on samalla tavalla väärinymmärrätetty kuin me maanantailapsetkin. Päivä menee pilalle jo herätessä kun sanoituksen naisen romanttinen uni jossa oli Rudolpf Valentino keskeytyy herätyskellon pirinään. Vaatteiden valinnasta ei meinaa tulla mitään ja julkisilla matkustamisen haasteista selviämisen jälkeen ollaan armotta myöhässä töistä. Maaninen maanantai tuntuu raskaalta suussasulavan sunnuntain jälkeen.

Kuuntelin Princen ja Apollonia 6:n alkuperäisen demoversion sen perusteella kappale on sovitettu Banglesille juuri oikein. Sovitukset eivät aina saa ansaitsemaansa kiitosta ja tässä kohden se kuuluu antaa. Onhan Manic Monday kelpo popbiisi muutenkin. Tarttuva kertosäe, hyvät lauluharmoniat, oikea kolmen minuutin mitta, 60-lukua 80-lukumaisesti lainaava sovitus ja samaistuttava (suurimmalle osalle) aihe. Mutta lupaan että jos blogiin joskus päätyy kappale joka ylistää maanantain hienoutta niin annan sillle tuntuvat lisäpisteet. Kaikista ei tule maanantailapsia mutta maanantai tulee aina kaikille.

Arvosana: 7,5/10