lauantai 14. kesäkuuta 2014

Lambretta - Cry In My Arms

Artisti: Lambretta
Kappale: Cry In My Arms (2001)
Albumi: Lambretta
Mieleenjäävin lause: "Hate to feel this way I feel."

Ruotsalainen Lambretta kuuluu niihin bändeihin joista olisi paremmalla onnella voinut tulla menestyvämpi kuin loppujen lopuksi kävi. Yhtyeen poprock ei ollut vaikeasti lähestyttävää ja karismattomat soittoniekat unohtuivat Linda Sundbladin toimiessa keulakuvana. Toki Bimbo oli jonkinmoinen hitti Pohjois-Euroopassa ja yhteistyökumppaneista löytyi mm. Max Martin mutta yhtyeen nousukiito jäi silti kesken. Yhtyeen hajottua Linda Sundblad siirtyi vaikuttamaan soolona lähinnä Ruotsissa ja muista jäsenistä kasattu bändi Psych Onation ei aiheuttanut suuria aaltoja.

Cry In My Arms ei ole yhtyeen nimialbumin kohokohtia mutta omilla jaloillaan seisova teos sentään. Kokonaisuus on ehkä hieman pateettinen lopussa tapahtuvaan räjähdykseen asti joka pelastaa paljon. Linda Sundblad ei ehkä ole maailman hienovaraisin tulkitsija mutta hänen äänessään on persoonallista särmää joka estää tätäkin kappaletta liukumasta keskinkertaisuudesta mitättömyyteen. Cry In My Armsin suurin vika pateettisuuden lisäksi on liiallinen mitta; minuutti pois ja kokonaisuus olisi ollut toimivampi. Alun jälkeen lähinnä odottaa lopun kohokohtaa tulevaksi ja vaikka kärsivällinen kuuntelija saakin palkinnon sen voisi tarjota nopeamminkin.

Mutkikkaasti rakkaudesta on tehty paljon lauluja eikä Cry In My Arms erotu joukosta vaikka Linda Sundblad saakin alleviivattua tekstistä onnistuneesti muutamia kohokohtia. Valitsen mieluummin biisin jossa on jotakin hyvää kuin tasavarmaa keskinkertaisuutta jos molempien kokonaisuus on yhtä hyvä. Siksi puutteistaankin huolimatta Cry In My Arms ei pudota rimaa vaikka se hieman heilahtaakin puuduttavimpien hetkien aikana. Sattuman sanelemat kappaleet jää tämän arvostelun myötä pienelle kesälomatauolle, mutta palaan heinäkuussa arvostelemaan vaikka joululauluja jos random play niin päättää.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Boney M - Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday

Artisti: Boney M
Kappale: Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday (1979)
Albumi: Gold: 20 Super Hits
Mieleenjäävin lause: "Hey-di-hey-di-ho."

Kun oma kiinnostukseni musiikkia kohtaan heräsi suhteellisen myöhään vasta vuonna 1993 ei ole ihme että toisen tulemisen tuolloin Gold kokoelman kautta tehnyt Boney M herätti kiinnostukseni. Yhtyeen kappaleet saivat paljon radiosoittoa ja tämänpäiväinen sattuman sanelema Hooray! Hooray! It's a Holi-holiday tuli tutuksi myös mainion Koe-eläinpuiston välijinglenä. Boney M nimellä on kiertänyt myöhemmin sekalaisia kokoonpanoja mutta tällä ei liene niin suurta väliä, eihän osa alkuperäisestä kokoonpanostakaan juuri päässyt laulamaan levyillä.

Jos Boney M:sta ja Scooterista haluaa löytää jotakin yhteistä niin kumpikin on tehnyt paljon covereita tai muuten poiminut olemassaolevista lauluista pätkiä omiin kappaleisiinsa. Vuoden 1979 hittisingle Hooray! Hooray! It's a Holi-Holiday lainasi Polly Wolly Doodle lastenlaulusta melodian. Tämä ei ollut edes yksinkertaisin asia jota Boney M:n kappaleissa käytettiin minkä todistaa kuukausien nimistä koostuva Calendar Song. Mitään poikkeuksellista Hooray! Hooray! ei sisällä verrattuna aikakauden muihin Boney M hitteihin sillä se on menevä, hauska ja harmiton discokeinuttaja joita Frank Farian tuohon aikaan sujuvasti tuotti. Steel panit ovat aina jakaneet mielipiteitä ja omasta mielestäni ne tässä tapauksessa kohtuullisesti käytettyinä rikastavat kokonaisuutta.

Hooray! Hooray! kuuluu niihin kappaleisiin joidenka parhaat paukut on ladattu alkuun ja loppu on vain saman toistoa. Se ei ole suuri ongelma, sillä varsinkin näin lämpimänä kesäpäivänä pari viikkoa ennen kesäloman alkua Liz Mitchellin omintakeinen ääni on omiaan auttamaan jaksamaan viimeiset työviikot. Jos iloisuus ei ole sinulle myrkkyä ja discon jälkeen et liitä sanaa sucks niin Hooray! Hooray! on hyvää joskin ei parasta mielenletkeyttäjää. Hurraa! Hurraa! Loma tulloo!  

Arvosana: 6,5/10