sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Maggie MacNeal - Amsterdam

Artisti: Maggie MacNeal
Kappale: Amsterdam (1980)
Albumi: The Singles
Mieleenjäävin lause: "Amsterdam, de stad waar alles kan."

Mukava korkata uusi kieli blogin historiassa hollannin kielen muodossa. Jos kappaleen laulukieli on jokin muu kuin englanti, suomi tai ruotsi niin silloin on todennäköisesti kyse euroviisukappaleesta ja se pätee tähänkin.

Maggie MacNeal tuli parhaiten tunnetuksi Mouth & MacNeal duon toisena puoliskona, jotka tulivat Euroviisuissa kolmanneksi vuonna 1974 kappaleelaan I See a Star. Duon suurimmat hitit olivat Hello A ja How Do You Do. Hajoamisen jälkeen Maggie MacNeal (oikealta nimeltään Sjoukje van't Spijker) siirtyi soolouralle mutta onnistui hankkimaan pientä menestystä lähinnä kotimaassaan. MacNeal pääsi toistamiseen edustamaan kotimaataan viisuissa vuonna 1980 Alankomaiden pääkaupunkia Amsterdamia ylistävällä samannimisellä kappaleella.

Ainakaan meillä suomalaisilla ei ole varaa pilkata Amsterdamin saamaa viidettä sijaa, sillä samana vuonna päätimme jostakin syystä osallistua Vesa-Matti Loirin Huilumiehellä jumbosijan arvoisesti. Itse ainakin kuuntelen Huilumiehen vain jos haluan rypeä Suomen mustimmassa viisumenneisyydessä. Amsterdamin sentään kuuntelen ihan kuulemisen ilosta. Oikeastaan pidän siitä enemmän kuin tuon vuoden voittajasta eli Johnny Loganin viisuklassikosta What's Another Yearista.
Ajalle tyypillisesti menestyneet viisubiisit saivat käännösiskelmäversion ja niin kävi myös Amsterdamille. Meillä sen levytti samannimisenä mm. Katri Helena ja Armi Aavikko. Kotimaisesta sanoituksesta vastasi Juha Vainio.

Ottaen huomioon että Mouth & MacNeal tuli tunnetuksi iloluontoisista ja jopa humoristisista kappaleistaan vaikuttaisi siltä, että soolourallaan Maggie MacNeal pyrki olemaan enemmän vakavastiotettavampi artisti. Ehkei hänen soolotuotantonsa ollut sentään aivan niin iskelmällistä kuin Amsterdam, mutta Euroviisuilla onkin usein tapana muokata artistin tyyliä kilpailulle sopivaksi arveltuun suuntaan. Rakenteellisesti kappale on kasattu oikein. Lyhyt ja tunnelmallinen alkuintro johtaa ilman suurempaa rakentelua mahtipontiseen kertosäkeeseen, jonka jälkeen jatketaan hiljaa-kovaa-hiljaa rytmityksellä nostatusta lopussa unohtamatta. Kappale ei edes käytä hyväkseen täyttä kolmen minuutin viisumittaa vaan tyytyy kahteen ja puoleen minuuttiin. Olisi mielenkiintoista kuulla kappale neljään minuuttiin kasvatettuna sillä nyt draaman kaaren rakentaminen tuntuu jäävän hieman kesken.   

Mietin mielessäni olisiko meillä ollut ikinä pokkaa lähettää viisuihin Helsinkiä ylistävää kappaletta? Tuskin ainakaan niin matkailumainosmaisilla sanoituksilla kuin Amsterdamissa on. Toisaalta Amsterdamillahan on maine sympaattisena kaupunkina joten sen hyödyntäminen lienee luonnollista. Maggie MacNeal selviytyy tulkinnallisesti hyvin varsinkin kertosäkeessä. Mutta väliosissa olisi ehkä ollut käyttöä aavistuksen laajemmin soivalle äänelle. Kun nykypäivänä kuulee hieman liikaa amerikkalaisella tyylillä tulkittua mahtipontista laulua on tämäntyylinen tulkinta mukavaa vaihtelua. Kaikkea ei tuutata täysillä tai venytellen vaan muistetaan kunnioittaa dynamiikkaa. Minulle Amsterdam on näitä sympaattisia ja mieluisia viisujen pieniä helmiä. 

Arvosana: 7,0/10

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Electric Six - Vengeance & Fashion

Artisti: Electric Six
Kappale: Vengeance & Fashion (2003)
Albumi: Fire
Mieleenjäävin lause: "I'm a man, and I am torn between vengeance and fashion"

Amerikkalainen kuusikko Electric Six on niitä bändejä joidenka debyyttialbumi innosti minua, mutta mikään sen jälkeinen tuotanto ei enää niinkään. Eikä kyse ole yrittämisen puutteesta (en tosin väitä kuunnelleeni yhtyeen jokaista omakustannetta) sillä vuoden 2003 debyyttialbumi Firen jälkeen yhtye on laittanut ulos yhteensä kolmetoista muuta albumia. Tähän vielä päälle pari kokoelmaa harvinaisuuksia sekä livelevy. Mutta mikään ei auta, vain Firellä yhtye osui omalla kohdallani maaliinsa tekemällä mielenkiintoisen fuusion rokkia, punkkia ja discorokkia. Yhtyeen huumorikin toimi tai ehkä huumorin ei tarvitse olla niin toimivaa jos musiikki kantaa kokonaisuutta. Vitsit vanhenevat yleensä nopeammin kuin musiikki.

Fire albumi ei juurikaan sisältänyt hitaampia hetkiä ja tämä pätee myös Vengeance & Fashioniin. Yhtyeen laulaja Dick Valentinen laulullinen ulosanti tuo tässä kappaleessa mieleen klassisen piiretyn suden joka iskee silmänsä vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Kappaleen tarinakin istuisi tuohon piirrettyyn hyvin jos anakronistiset tekijät unohdetaan. Jos joku tekisi pikkunäppärän editoinnin ja muodostaisi animaatiosta tämän kappaleen musiikkivideon niin se näyttäisi uskottavalta. Harva kappale, jossa mies kuvailee kuinka superkiimainen hän on samalla kehuen itseään vuolaasti saisi minulta edes loivaa yläpeukkua, mutta koska tässä ei olla tosissaan niin osaanhan minä olla leikissä mukana.

Yhtyeen svengaava fuusiogroove sekä Valentinen täysillä heittäyvä semilimainen laulutyyli on se mikä kantaa Vengeance & Fashionia. Yhtyeellä on tarttuvampaakin materiaalia, mutta on osoitus Fire albumin tasosta että sen rivibiisikään ei ole filleriä. Miksaukseltaan kappale on hitusen tunkkainen, mutta ehkä liiallinen siloitus ei toisi tälle lisäarvoa. Yhtye tiesi, että sen biisien voima pakataan parhaiten vähän alle kolmen minuutin tiukkiin rypistyksiin. Ehkäpä tyyli ennen tarkoitusta sopii hyvin kuvaamaan Electrix Sixin musiikkia, mutta tässä tapauksessa ei tehdä tyylivirhettä, muttei myöskään olla se, jonka puvusta linnan juhlien jälkeen puhutaan.

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Nanne - Viktiga små ord

Artisti: Nanne
Kappale: Viktiga små ord (1998)
Albumi: Cirkus Homo Sapiens
Mieleenjäävin lause: "Svårt att ge beröm och våga säga; "vad jag gillar dig!"."

Olen muutaman kertaan aiemmin maininnutkin, että vaikka tottelen aina random playn valintaa niin samaa biisiä en arvostele kahdesti kuin en myöskään levyjen lyhyitä introja tai outroja. Ruotsalaisen Nanne Grönvallin debyyttialbumin Cirkus Homo Sapiens päättävä Viktiga små ord on kuitenkin puolentoista minuutin pituudestaan huolimatta kokopitkä biisi.

Ei ole sinänsä huono idea päättää albumi lyhyempään kappaleeseen sillä sillä vain parhaat albumit kykenevät pitämään kuulijansa otteessaan alusta loppuun. Tähän joukkoon ei ainakaan omasta mielestäni Cirkus Homo Sapiens kuulu vaikka sillä epätasaisuudestaan huolimatta onkin hetkensä.

Kappale joka alkaa mekaanisen herätyskellon vetämisäänellä tuo heti mielikuvan tuutulaulusta eikä Viktiga små ord yritä tätä ideaa peitellä millään tavoin. Se lauletaan hellän hiljaisesti ja tausta on varsin yksinkertaista kilinää joka tuo mieleen vanhojen lastenlelujen äänet. Tuutulauluissa ei myöskään pohdita elämän suuria filosofisia kysymyksiä tai tunneta maailmantuskaa. Lyhyesti sanottuna kappaleen sanoituksessa on kyse siitä, että muista sanoa niille tärkeille ihmisille että välität heistä. Ehkä tässä todella on jotakin rauhoittavaa vaikutusta sillä kymmenen kertaa toistona läpikuuntelun jälkeen mieleni todella tekisi siirtyä päiväunille.

Viktiga små ordin kaltainen kappale on hieman epäreilussa käsittelyssä näin erikseen poimittuna. Se mikä on kelpo albuminlopetusraita voi olla erikseen melko tylsä. Mutta ei tästä mitenkään erityisen hyvää popkappaletta saa punnituksi. Mutta varmasti tämä olisi aivan kelpo ruotsinkielinen tuutulaulu. Mutta sellaista ei ala laulamaan ruotsin kielen kurssien vuoksi lähes ammattiin valmistumatta jäänyt musabloggari. 

Arvosana: 4,5/10