lauantai 30. tammikuuta 2016

Fatboy Slim - Everybody Loves a Carnival

Artisti: Fatboy Slim
Kappale: Everybody Loves a Carnival (1997)
Albumi: Greatest Hits: Why Try Harder
Mieleenjäävin lause: "Everybody needs love."

Joskus epäonnistuminen alkuperäisessä tavoitteessa voi silti johtaa menestykseen ja toisinaan on vain yritettävä sitkeästi uudestaan. Molemmat asiat voi johtaa Fatboy Slimin ensisingleen Everybody Needs a 303. Debyytti ei johtanut menestykseen vaan sillä jäätiin UK singlelistalla vaatimattomasti sijalle 191. Kappaleen nimen 303 viittaa Rolandin TB-303 bassosyntetisaattoriin jonka alunperin oli tarkoitus olla basistin korvaava laite treenaamista varten. Laitetta tehtiin pienen kysynnän vuoksi vain 10000 kappaletta mutta 80-luvun puolivälissä laitteen löysivät ja siihen rakastuivat Chicagolaiset DJ:t ja tuloksena syntyi mm. Acid House -genre. Nykyään alkuperäinen TB-303 rauta on kallista ja haluttua tavaraa konemuusikkojen keskuudessa.

Norman Cook alias Fatboy Slim ei luovuttanut vaan Everybody Needs a 303 sai remiksauksessa uuden nimen Everybody Loves a Carnival ja listasijoituskin nousi jo 34. sijaan asti. Suurempi menestys odotti tietenkin vasta lähitulevaisuudessa mutta kyseessä on osoitus siitä että joskus kannattaa yrittää pienen hienosäädön jälkeen uudestaan uudestaan. Mielestäni Everybody Loves a Carnival on niitä harvoja poikkeuksia joissa pidän remiksia alkuperäistä parempana. Lisätty Edwin Starr sample tuo tunnelmaa ja vaikken olekaan sambamaisen intron suurin ystävä se kuitenkin monipuolistaa kokonaisuutta. Metkat 303 soundit on säilytetty remiksissäkin vaikka hieman viilattuna.

Mutta Everybody Loves a Carnival ei ole minulle parasta Fatboy Slimiä sillä siitä puuttuu se jokin tekijä mikä parhaimmista FS singleistä löytyy. Eikä alkuperäisversion tai remiksin musiikkivideokaan (molempien video on kuvallisesti sama) ole yhtä hyvä kuin ne legendaarisimmat. "Everybody needs love" ei ole tarpeeksi vahva kertosäe ja paras koukutin ovatkin 303 soundit joita voisi olla mielenkiintoista koettaa soittaa sähköbassolla. Mutta soundillisestikin Fatboy Slim on saanut aikaan mielenkiintoisempaa elektronista ääninautintoa korville. Ehkä kyseessä olikin vasta prototyyppi ja lupaus tulevasta. Ja se lupaus sentään lunastettiin vaikkei Fatboy Slimin menestyspiikki ollutkaan erityisen pitkä. Kaikki rakastavat lunastettuja lupauksia.

Arvosana: 5,0/10

lauantai 23. tammikuuta 2016

Mike Oldfield - North Star/Platinum Finale

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: North Star / Platinum Finale (1979)
Albumi: Platinum
Mieleenjäävin lause: Instrumentaali

Soittoharrastus ei voi olla vaikuttamatta tapaan jolla musiikkia kuuntelee. Kun hankin basson vähän yli vuosi sitten aloin kuuntelemaan selvästi tarkemmin kappaleiden bassoraitoja. Saa nähdä miten käy nyt kun olen omistanut sähkökitaran vähän yli kaksi viikkoa. Olen huomannut jo pientä orastavaa riffikorvani terästymistä.

Mutta toivon että minusta ei ikinä tule harrastelijana ja omaksi huviksi soittelijana sellaista kuin joistakin muusikoista jotka arvottavat musiikin lähennä sen mukaan kuinka vaikeaa se on soittaa. Soittaessani tunnettuja popbiisejä olenkin ihaillut usein yksinkertaisen toimivia ratkaisuja sen sijaan että olisin ihastellut vaikeutta. Se mikä toimii parhaiten on paras ratkaisu ei välttämättä se mikä on teknisesti monimutkaisin.

Jos soittoharrastus vaikuttaa siihen miten musiikkia kuuntelee niin multi-instrumentalisti Mike Oldfieldille voi tulla ylikuormitusta. Onhan hän levyillään soittanut lähes kaikkia yleisimpiä soittimia ja joitakin epätavallisempiakin kuten vaikkapa sähköhammasharjaa Amarokilla.

Oldfieldin viides albumi Platinum osui keskelle siirtymää jossa Oldfieldin tyyli hiljalleen lipui Tubular Bellsin kaltaisesta progeteoksesta kohti tavanomaisempaa albumirakennetta. Toki A-puolen neliosainen Platinum muodostaa vielä suuremman kokonaisuuden vaikkakin jos löysemmän kuin aiemmin. Kaava jossa A-puoli muodostui pitkästä teoksesta ja B-puoli sisälsi lyhyempiä rock ja pop-kappaleita alkoi tästä albumista ja kesti lähes 10 seuraavaa vuotta. Tämä oli levy-yhtiön haluama kompromissi jolla kosiskeltiin sekä vanhempia että uudempia faneja tasapuolisesti.

Neliosaisen Platinumin viimeinen osa on hieman mutkikkaasti nimetty North Star / Platinum Finale (tästä lähtien vain North Star) koska kappaleen kuoro-osio on lainattu minimalistisäveltäjä Philip Glassin kappaleesta North Star. Kaikki muu onkin Oldfieldin omaa sävellystyötä. North Star on mielenkiintoinen sekoitus sillä ilmeisesti vuonna 1979 discon vaikutus oli niin vahva että se kuului jopa Oldfieldin tuotannossa. Tuskin olen ainoa joka kuulee discovaikutteita kappaleen rytmipuolella. Progressiivista discoa? On se realistisempaa kuin progressiivinen punk! Ja tokihan Oldfieldin tuotannosta löytyy ihan rehellinen discobiisikin eli Guilty joka löytyi Platinum -albumin jenkkiversiosta nimeltä Airborn.

En tiedä ovatko ne juuri ne discovaikutteet jotka toimivat minulle lähes aina vai yleensäkin Oldfieldin tunnistettava tyyli mikä saa minut viehättymään North Starista. Ehkä kyseessä on molempi parempi. Ja nyt kun minulla on kaksi viikkoa kitaransoittoa takana niin olen tietysti pätevä toteamaan että lopun kitarasoolo on hieno samoin kuin päätös ettei kappale kuitenkaan lopu siihen. Mitään hienoa pop-koukkuahan North Star ei sisällä mutta se onkin enemmän sujuva kokonaisuus. Eri instrumenttien määrä pitää äänimaiseman mielenkiintoisena. North Star on kuin tuttu ruoka jonka reseptiin on lisätty pari yllättävän toimivaa eksoottista lisämaustetta. Maistuu minulle sen verran hyvältä että voisin vaikka ottaa lisää ja jättää jälkiruoan välistä.    

Arvosana: 7,0/10

lauantai 16. tammikuuta 2016

The Porn Kings - Up To No Good

Artisti: The Porn Kings
Kappale: Up to No Good (1996)
Albumi: 20th Century Hits for a New Millennium
Mieleenjäävin lause: "You're diamond dropper of a neighborhood."

Muistiin jääneet asiat valikoituvat usein melko satunnaisesti. Itse muistan kuulleeni Liverpoolista olevan The Porn Kingsin Up to No Good biisin televisiossa jonkun dancekokoelman mainoksessa vuosien 1996-1997 aikana. Kokoelma voisi hyvinkin olla vaikkapa tämä. Itse on ikinä tullut tuolloin ostaneeksi noita irrallisia dancekokoelmia ja jälkikäteenkin olen vain muutaman ostanut kirpputoreilta kun on pikkurahalla saanut. Useimmilla kokoelmilla oli tyypillisesti ne täkybiisit ja loppu oli sekalaista täytettä. Up to No Good voitaneen myös laskea täytteeksi vaikka se mainoksessa soikin, sillä se ei päässyt meillä listoille. Seuraava The Porn Kings single Amour sentään käväisi singlelistamme sijalla 11. vuonna 1997.

Hard houseksi laskettava Up to No Good tuo minulle hieman mieleen tyylin jota JS16 viljeli Stomp to My Beat biisinsä aikoihin. En muista kuulinko kappaletta ikinä baarireissuillani enkä usko että olisin jättänyt tanssilattiata sen aikana mutten olisi myöskään innostunut sen alkutahdit kuultuani. Olen sentään usein sanonut että kaikki missä on rytmi on tanssittavaa. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että toiset biisit tanssittavat paremmin kuin toiset. Up to No Good ei vain ole tarpeeksi menevä värähdelläkseen samalla taajuudella sisäisen tanssijouseni kanssa. Vaikka nostatus ennen kertsiä kuului tämäntyylisissä asiaan niin tällä kertaa kappale polkee tyhjää liian usein ja pitkään. Sitten kun lopulta palkinto pitäisi tulla niin kertosäe jota maustetaan melko näppärällä sahaavalla synabiitillä ei vain iske niin kuin sen pitäisi. Tämä kappaleen paras koukku onkin lainattu Josh Winkin Higher State of Consciousnessistä.

Sanoitus on Up to No Goodissa vain täytteenä eikä siitä voi eikä todellakaan kannata lähteä etsimään syvempiä merkityksiä. Nostalgiakaan ei pelasta tällä kertaa sillä pelkkä mainoksessa kuuleminen ei tuo nostalgiabonusta ja pitäähän nostalgioinnissakin olla tasoa. Eikä tässä ole todellakaan kyseessä osasta teinivuosieni soundtrackia. Lisäksi tämäntyylistä tehtiin omaan makuuni parempaakin 90-luvun puolivälin jälkeen. Mutta varmasti on ysäristejä jotka tästäkin jyystöstä kovasti tykkäävät ja heille se suotakoon.

Arvosana: 4,0/10



lauantai 9. tammikuuta 2016

Luv' - Megamix '93

Artisti: Luv'
Kappale: Megamix '93 (1993)
Albumi: Forever Yours
Mieleenjäävin lause: "Uhuu-ahaa."

Abba Gold kokoelman palautettua Abban suosioon yrittivät monet muutkin 70-luvun suosikit vaihtelevalla menestyksellä löytää uutta myyntiä hittikokoelmilla. Boney M Gold pärjäsi hyvin ja sitä vauhditti myös radiosoittoa saanut hittisikermämiksaus joka näin tämän päin korvin kuulostaa aika puhdittomalta tekekeeltä.

Samaa temppua tietenkin yrittivät myös paikallisemmat suosikit ja Hollannissa sekä muuallakin maailmassa suosiota nauttinut tyttötriö Luv' julkaisi alkuperäisten jäsenten kiertueen kera kokoelman Luv' Gold. Kokoelma antoikin hetkellisen paikallisen nosteen ja listasijoituksen sekä kokoelma-albumille että Luv' Megamix '93 singlelle yhtyeen kotimaassa Hollannissa sekä hollantia puhuvissa Belgian osissa. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita että yhtye julkaisi hittisikermän ensi kertaa jo 1990 mutta silloinen paluuyritys vain yhdellä alkuperäisjäsenellä kuivui kasaan ennen kuin alkoikaan.

Megamix '93 on sikermämiksaus Luv':n hiteistä U.O.Me, Trojan Horse, You're The Greatest Lover, ja Ooh Yes I Do. 70-luvun discoschlager on väännetty lähinnä 90-luvun konepotkun lisäyksellä uudemmalle vuosikymmennelle. Alkuperäisversiot arvostelisin mielelläni mutta tällainen matalalla rimalla tehty sikermä ei herätä minussa intoa. Omistamalleni levylle on lisätty alkuperäisen lyhyemmän radioversion sijasta yli neliminuuttinen pidennetty miksaus joka vielä lisää piinaa. Asiaa ei paranna se että tällainen sikermä kestää todellä nuonosti jatkuvaa soittoa sillä minulla on tietenkin tapana kuunnella blogia kirjoittaessani arvosteltavaa kappaletta jatkuvalla toistolla. Parhaat kappaleet jopa paranevat toistokuuntelussa ja joistakin mielipiteeni on muuttunut tarkemman kuuntelun tuloksena. Ei pelkoa moisesta tässä tapauksessa.

Ne pisteet mitkä Megamix '93 saa ovat alkuperäisten versioiden ansiota sillä niiden charmia ei ole aivan täysin onnistuttu kadottamaan. Mietin että jos olisin kuullut tämän version vuonna 1993 niin olisinkohan innostunut Luv':sta aiemmin? Ehkä, sillä minä olen juuri sitä ryhmää joka innostui Abbasta ja Boney M:stä 90-luvun alun Gold -kokoelma-albumi-ilmiön myötä. Mutten voi antaa plussaa koska minulla ei ole nostalgista sidettä tähän aikansa lapseen. Megamix '93 on tehty herättämään uuden sukupolven kiinnostus ja muistuttamaan vanhoja että nuoruuden suosikit ovat palanneet. Ikävä kyllä tämä tekee hittisikermän kertakäyttömusiikiksi (normaalisti inhoan termiä) ja musiikilliseksi päiväperhoksi.  

Arvosana: 3,5/10