Ace of Base - World Down Under

Artisti: Ace of Base
Kappale: World Down Under (2002)
Albumi: Da Capo
Mieleenjäävin lause: "It's hard to be seen as a person when you play Alice in wonderland."

Monelle pitkään uraansa jatkavalle artistille ja bändille käy ajan kanssa niin, että tarve yrittää pysyä ajan hermolla loppuu. Tai sitten se sormi ei vain enää löydä sitä trendimusiikin pulssia. Tapauksesta riippuen tämä voi johtaa koko uuden tuotannon ehtymiseen tai jopa uuteen nousuun.

Joissakin tapauksissa on vain parasta, että artisti tai yhtye ei enää yritäkään olla in vaan tekee sellaista musiikkia jollaisesta he ovat tulleet tutuksi. Kukaan ei varmaan ikinä olettanutkaan että AC/DC olisi 90-luvulla lisännyt koneita musiikkiinsa tai kutsunut räppäreitä feattaamaan. Tähän ei ollut tarvettakaan sillä AC/DC kuulosti ensimmäisestä albumistaan viimeiseen aina itseltään.

Hankalampaa oli olla danceartisti 90-luvulla sillä niiden elinkaaret jäivät lyhyeksi ja vaikka osa onkin tehnyt jossakin muodossa paluun ysäriretrobuumin nousun myötä niin juuri kukaan ei ole tehnyt enää kuranttia uutta musiikkia. Ace of Base julkaisi toistaiseksi viimeisimmäksi jääneen Golden Ratio albumin 2010, joka kelpasi hyvin minulle muttei saavuttanut kummoistakaan kaupallista menestystä. Hiukan paremmin menestyi viimeiseksi alkuperäiskokoonpanon tekemäksi jäänyt edeltäjä Da Capo, jonka 600 000 kappaleen myynti oli ehkä promootion määrään nähden ok, mutta debyytillään yli 20 miljoonaa myyneelle yhtyeelle pettymys.

Jos Da Capon tarkoituksena oli palata yhtyeelle ominaisempaan soundiin kuten nimikin antaa ymmärtää niin satumainen World Down Under ei toteuta tätä parhaalla mahdollisella tavalla. Toki erilaisista soundiratkaisuista kuulee, että yhtye lainailee omaa historiaansa siellä ja täällä. Hetkittäin kappale tuo mieleen Happy Nationin duurisemman sisaren. Vaikka ruotsalaiseen tyyliin duuria ja mollia hieman sekoitetaankin ja rajoja hämärretään, mutta tämäkin on ollut osa länsinaapurimme kikkapankkia jo Abban ajoista lähtien. Ace of Base osasi parhaimmillaan tehdä onnistuneita hieman höpöjäkin ilopilleribiisejä, mutta World Down Under kuulostaa hieman liikaa uudelleenlämmittelyltä.       

Ehkä sanoituksessa olisi pitänyt selkeämmin tehdä raja siihen, että arkeen ja työntekoon kyllästynyt ihminen haluaa sukeltaa välillä mielikuvitusmaailman suojiin. Nyt tähän on pieniä viittauksia parissa säkeistössä mutta tarinankerronta olisi voinut olla parempaakin. Sääli että Malin Berggren oli tämän levyn aikana mukana lähinnä minimaalisesti sillä hänen kohtalokkaammalla äänellään olisi voinut laulaa nuo arkiset säkeet ja nuorempi sisar Jenny laulaisi iloisemman kertosäkeen. Jennyn ja Malinin äänten käyttö yhdessä ja erikseen oli varsinkin yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla heidän salainen aseensa.

Minulla ei ole mitään iloista höpöpoppia vastaan, mutta minulla on myös oma vaatimustasoni senkin suhteen. Höpöpopin täytyy nostattaa mielialaa ja innostaa sekä jäädä sopivassa määrin päähän soimaan, jotta päänsisäinen jukeboksi voi ottaa sen käyttöön kun tarvitaan henkistä nostatusta. Jos pääni sisällä on Spotifytyylinen soittolista tällaista musiikkia varten niin World Down Under ei sinne mahdu. Ace of Base on itsekin tehnyt sille listalle paljon parempia kipaleita. Toisaalta kappaleen syntilista koostuu vain vanhojen kikkojen kierrätyksestä ja pienistä rikoksista höpöpoppia vastaan. Kyllä tätä kuuntelee muttei ota kuunteluun.
 
Arvosana: 5,0/10

Josefin Nilsson - Where The Whales Have Ceased To Sing

Artisti: Josefin Nilsson
Kappale: Where The Whales Have Ceased To Sing (1993)
Albumi: Shapes
Mieleenjäävin lause: "Making ripples in the ocean where the whales have ceased to sing."

Benny Anderssonin tuottama Josefin Nilssonin ensimmäinen sooloalbumi Shapes kuuluu suosikkilevyjeni joukkoon. Yleissävyltään melankolinen albumi on resonoinut oman alakuloisemman puoliskoni kanssa yhteen siitä lähtien kun kuulin albumin ensi kertaa. Shapes on niitä albumeita, jotka ostin sokkona kun niin monet suosittelivat albumia Abba aiheisella sähköpostituslistalla 90-luvun puolivälin paikkeilla.

Pienellä paikkakunnalla asuvana minulla ei ollut käytössäni levykauppaa jossa koekuunnella levyjä eikä nykyisenkaltaisista multimedia-alustoista pystynyt silloin edes uneksimaan vielä tuolloin. Näin jälkikäteen onkin ihmeellistä, että jokainen levy jonka aikoinaan ostin tuon sähköpostituslistan suositusten perusteella on ollut hankinan arvoinen. Musiikillista vertaistukea parhaimmillaan.

Tunnelmallinen Where The Whales Have Ceased To Sing sisältää varsin monitulkintaisen sanoituksen. Miksi kappaleen päähenkilö haluaa erityisen paljon nähdä siskonsa lapset onnellisina? Miksi hän tuntee elämänsä muuten harmaaksi ja kaikessa on tietynlaista haikeuden maustamaa apeutta? Kuka on mies jonka odottaminen valvottaa laulun naista aamun sarastukseen asti? Vasta kun avain käy ovessa ja tuo mies tulee paikalle seuraa hetkellinen ilon tunne joka kuitenkin on lyhyt kuin perhosen siipien lyönti. Ja minkä vertaiskuva ovat valaat jotka ovat lakanneet laulamasta? Miksi kappale valittiin Shapes albumin kolmanneksi singleksi?

Tällaisissa kappaleissa ei liene oikeata vastausta vaikka toki kappaleen sanoittajaa voi aina pitää sen yhden ainoan tulkinnan herrana. Mutta tässä tapauksessa en löytänyt mainintaa siitä mitä herroilla Ulvaeus ja Andersson on ollut mielessään. Joten saatte tyytyä tulkintaani, mutta teillä on luonnollisesti oikeus omaanne.

Kappaleen nainen elää parisuhteessa jonka läheisyys ja intohimo on hiljalleen kuollut pois. Mies palaa yhä myöhemmin öisiltä retkiltään joidenka selitykset eivät enää ole erityisen uskottavia. Nainen odottaa kuulevansa joka kerta miehen suusta joko totuuden tai valheen josta saada hänet lopullisesti kiinni. Mutta joka kerta hän kuuleekin vain puolivillaisen selityksen ja epäuskottavia pieniä rakkauden sanoja. Ulkoa päin katsoen voi näyttää ettei pariskunnan elämässä ole mitään vialla, mutta tarkkaavaisempi voi huomata pinnan alta merkit joita ei normaalisti pysty näkemään tai kuulemaan. Ihminenkään ei pysty kuulemaan valaiden ääniä ilman teknisiä apuvälineitä. Suhteen tukirakenteet ovat jo rikki ja kasassa on vain kuori joka odottaa murentumistaan.

Pidän Where The Whales Have Ceased To Singistä koska se tuo mieleen Abban Visitors albumin tunnelman ja siinä on myös kaikuja Chess musiikaalista. Benny Anderssonin kyky kuljettaa musiikkia hienovaraisena laulutulkinnan tehosteena on hyvin esillä tässäkin tapauksessa. Kannattaa kuunnella miten musiikki taustalla elää ja sykähtelee Nilssonin laulutulkinnan kanssa vahvistaen toisiaan. Lopussa padot avataan maukkaalla aikuismusiikkikitaralasoololla, joka ikävä kyllä feidataan pois hieman liian aikaisin. Mutta on  hyvä merkki jos biisin ei toivo loppuvan niin pian.

Josefin Nilsson ei ehkä ole monipuolisin tulkitsija joka laulaisi vaikka puhelinluetteloa, mutta kun hän pääsi tuottajan eteen joka osasi käyttää hänen vahvuuksiaan täydellisesti niin tulos on tämän kaltainen pieni mestariteos. Ei ehkä ihan jokaiseen makuun ja minunkin on tunnustettava, että kappale on kasvanut pientä korkoa aina sitä mukaa mitä vanhemmaksi olen tullut.         

Arvosana: 8,0/10

Per Gessle - Elvis in Germany

Artisti: Per Gessle
Kappale: Elvis in Germany (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "Oh boy, did he look good in green, oh boy."

Ei ole epätavallista, että artisti viittaa laulussaan toiseen artistiin tai johonkin historialliseen ajankohtaan musiikin historiassa. Muistelun kohteena voi olla traagisesti menehtynyt rocktähti esimerkkinä vaikkapa A Tribute to Buddy Holly. Tai uudempana esimerkkinä voidaan käyttää johonkin artistiin liittyviä mielikuvia sanoituksessa kuten vaikkapa laulussa Moves Like Jagger.
Toki voidaan yhden artistin tarinan lisäksi namedroppailla sekaan vielä muitakin kuten vaikkapa Per Gessle vuoden 1997 biisillään Elvis in Germany.

En tiedä miksi Gessle päätti soololevyllään The World According to Gessle tarttua biisissään Elvikseen asepalvelusaikaan Saksassa. Elvis siirtyi armeijan vihreisiin lokakuussa 1958 ja Gessle syntyi vuotta myöhemmin Ruotsin Halmstadissa. Mikään ei estä tietenkään tarttumasta historiallisiin aiheisiin, joissa ei itse ole ollut aikalainen kokija ja Elvis on toki yhä universaalisti tunnistettava hahmo. Elvis in Germany ei ole ainoa Elvisviittaus albumilla sillä levyn lopussa on piiloraita jossa kappale Kix tulkitaan imitoiden rokin kuningasta. Muistan, kun hiljaisuuden jälkeen tuo biisi kajahti ensi kertaa ja minä säikähdin sitä silloin ja monta kertaa myöhemminkin. Digiversiot vievät piiloraitojen ilon.

Elvis ei maineestaan ja mammonastaan huolimatta välttynyt asepalvelukselta, mutta hän ei todellakaan palvellut niin kuin keskiverto sotilas. Hän sai pitää hieman palvelusohjetta pidempää tukkaa ja asua parakin sijasta hotellissa. Elvikselle sai armeijassa helpoimmasta päästä olevan homman eli olla jeeppikuski tankkipataljoonassa. Hän suoritti paljon pr-tehtäviä, joista yksi oli koitua hänen kohtalokseen kun hänet määrättiin vartiotyöhon parakin ulkopuolelle jotta osoitettaisiin, että hänellä on samat velvollisuudet kuin muillakin. Tässä ei otettu huomioon fanilaumoja jotka meinasivat repiä tähdeltä päältä niin vaatteet kuin hiuksiakin päästä. Palvelusaika vuosina 1958-1960 oli ainoa kerta kun Elvis matkusti kotimaansa ja Kanadan ulkopuolelle.

Elvis in Germany ei musiikkityylillisesti muistuta rockin kuninkaan tuotantoa vaan on Gesslelle tuttua powerpoppia. Mitään suuria historiallisia kuvia kappale ei maalaile vaan se tyytyy kuvailemaan hetkeä kun Elviksen kone laskeutui Saksaan ja kirkuvat fanit olivat luonnollisesti vastassa. Elettiin vielä ns. viattomampaa aikaa johon kappaleessa viitataan mainitsemalla ettei Sgt. Pepper ollut vielä tullut elämäämme eikä myöskään Major Tom. Ainoa pieni kritiikki on lauseessa jossa kerrotaan, että tässä kohti manageri eversti Parker sai laskea rahojaan vielä yksin. 

Elvis in Germany on niitä biisejä joiden arvosanoittaminen ei ole helppoa. Se ei ole mikään suuri popteos muttei myöskään turhake. Kappaleen iloisnostalginen tunnelma ja Gesslen takuuvarma powerpoppaus toimii vaikkei kertsi ehkä olekaan tekijänsä takuuvarmimpia. Tuskimpa kappaletta on singlebiisiksi sävellettykään vaan yhdeksi albumikokonaisuuden osaksi. Kuunteluväsymystestin Elvis in Germany läpäisee, muttei kasva toistojen aikana korkoa. Huonompiakin musiikillisia välipaloja on kuin viettää vähän yli neliminuuttinen Elviksen kanssa Saksassa.   

Arvosana: 5,5/10