lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sophie Ellis-Bextor - Music Gets the Best of Me

Artisti: Sophie Ellis-Bextor
Kappale: Music Gets the Best of Me (2002)
Albumi: Read My Lips
Mieleenjäävin lause: "If someone held you with a gun you know I'd make you number one."

Kuten varmaan monilla muillakin ensikosketukseni englantilaiseen Sophie Ellis-Bextoriin oli vierailu Spillerin vuoden 2000 hitissä Groovejet. Tunnistettava ääni jäi mieleen ja varsinkin kun ensimmäiseltä soololevyltä lohkottiin mukavia sinkkuja niin levyhyllyni sai täytettä. Alunperin Ellis-Bextor lauloi indie brittipopbändissä theaudience joka pääsi kotimaassaan ensilevyllään ja sinkuillaan jopa listoille mutta kun kakkosalbumin demobiisit saivat levy-yhtiöltä torjuvan vastaanoton bändi hajosi. Sophie Ellis-Bextor ei ole myöhemmillä soololevyillään pystynyt aivan toistamaan ensisooloonsa menestystä mutta saanut silti yhä kappaleitaan ja levyjään listoille kotimaassaan.

Sophie Ellis-Bextorin tekokuituisen pehmeä ääni on tunnistettavuudessaan vahva mutta hän ei tunnu käyttävän ääntään kovin monipuolisesti. Hän onkin artisti jota kuuntelen mieluummin pieninä annoksina. Välipala-artisteissa ei ole mitään vikaa sillä musiikillinen makean nälkäkin pitää tyydyttää. Music Gets the Best of Me lisättiin Read My Lips albumin uudemmalle painokselle vuonna 2002 ja julkaistiin myös neljäntenä singlenä siltä. Muistan että kappale olisi saanut jonkin verran radiosoittoa meilläkin. New Radicals yhtyeestä tutun Gregg Alexanderin tuottama ja yhdessä Ellis-Bextorin ja Matt Rowen kanssa kynäilty dancebiisi saavutti kotomaassaan singlelistan 14. sijan.

Aina kun kappaleessa kuulee sävyjä 70-luvun discosta on se hyvä syötti minulle nielaistavaksi. Ei Music Gets the Best of Me mikään klassikko ole mutta letkeä ja hauska dancebiisi jonka sanoituskaan ei ole liian vakava. Musiikki on monen ensirakkaus ja Sophie laulaa ettei hänen poikaystävällään ole syytä olla siitä mustasukkainen. Jos rakasta uhattaisiin aseella hän valitsisi rakkaansa ennen musiikkia mutta toivottavasti tähän ei ikinä jouduta. Musiikki tekee myös ihmissuhteista parempia monen muun asian lisäksi. Ilman musiikkia ei olisi tätä blogiakaan.

Music Gets the Best of Me on kappale jota tanssisin mieluusti ja sopivassa seurassa saattaisin jopa taputtaa discotyyliin käsiäni sen tahdissa. Toki Ellis-Bextor teki samantyylisen biisin paremmin Murder on the Dancefloorin muodossa mutta ei pieni toisto haittaa vaikka ainahan se toinen pompahdus on yleensä ensimmäistä matalampi. Yksi samantyylinen single menee mutta useampi alkaa jo syömään mielenkiintoa. Music Gets the Best of Me on tyylikästä uusiodiscoa ja sopiikin hyvin kesään jolloin ei päivä paista kuin tv:ssä ja sanoituksissa. Saa tanssia ja tyyli on vapaa.  
       
Arvosana: 6,5/10

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Paradox - S.O.S.

Artisti: Paradox
Kappale: S.O.S. (2001)
Albumi: A Tribute to ABBA
Mieleenjäävin lause: "S.O.S!"

Nykyisenä Youtubeaikana kynnys ostaa Abbacoverlevyjä on hyvin korkea. Jos joku esittää hyvän Abbatulkinnan on se toki muutaman kuuntelukerran arvoinen mutta ei rahan kuluttamisen väärti. Coverlevyt ovatkin eksyneet levyhyllyyni 90-luvulla ja vuosituhannen alussa. Nuclear Blast levy-yhtiön vuonna 2001 julkaisema A Tribute to ABBA metallicoverlevy on paikoitellen yllättävänkin laadukas. Suurin osa bändeistä levyllä on sellaisia ettei niitä muuten levyhyllystäni ikinä löytyisikään. Tämä pätee myös saksalaiseen thrash/speed/powermetal (metallin alagenreistä eivät ole yhtä mieltä aina edes alan harrastajat) bändi Paradoxiin jonka miehistönvaihdoksista saisi oman artikkelinsa. Heidän versionsa Abban S.O.S. hitistä ei ole edes metalli/rockpuolella ainoa laatuaan sillä olen itsekin kuullut ainakin At Vancen ja Fozzyn versiot.

Mikä olisi hyvän rokkaavan Abbacoverin resepti? Kunnioita alkuperäistä mutta tee versiostasi itsesi kuuloinen. Älä tee pilaa mutta älä myöskään pelkää tehdä muutoksia. Tee omasta tulkinnastasi sellainen että se sopii saumattomasti yhteen muun tuotantosi kanssa. Älä coveroi mitään vain koska tuottaja/levy-yhtiö sitä vaatii jos et itse halua tai koe kappaletta omaksesi.

Paradox on purkittanut S.O.S:n lyhyeksi rypistykseksi jonka ongelmat eivät ole tulkinnassa tai tyylissä vaan itse levytyksessä. Ehkä kuiva ja hieman bassoköyhä soundi kuuluu genreen mene ja tiedä sillä en ole kovin kaksinen metallipää. Varsinkin rummut kuulostavat kihiselviltä kurkkupurkeilta mikä voi olla tarkoituksellistakin mutta ne eivät ole omaan makuuni. Miksaus on hieman demomainen soundeiltaan ja laulaja hukkuu ääniaitaan (äänivalliksi kutsuminen olisi liioittelua) tai ei ainakaan erotu joukosta.

On oma viehätyksensä kuulla Abbaa tuplabasareilla ja laukkakompilla mutta tämä ei ole edes genressään paras tulkinta klassikosta. Saan vaikutelman että on vain käyty studiossa rykäisemässä nopeasti biisi levylle ilman sen kummempaa rakkautta alkuperäistä kohtaan. Onhan coveri on tehty levy-yhtiön pyynnöstä kokoelmaa varten. Voi olla että tämä versio antaa enemmän Paradoxin kuin Abban faneille. Enkä usko että kovin moni on sitä mieltä että sanoituksen tarina tulkitaan parhaiten näin. Missä on hätä, missä rakkauden poltteen tukahdutuksen aiheuttama pettymys? Ehkä vihan ja turhautumisen tunteiden tuominen mukaan tulkintaan mitä kappaleen alussa on hitunen mukana olisi tuonut uudenlaista näkemystä mutta se katoaa liian pian pelkän sahauksen alle. Alku lupaa enemmän mutta lupauksia ei lunasteta.

Minulle Paradoxin S.O.S. on hengetön tulkinta klassikosta mutta tiedän että tämä on myös joidenkin makuun ja suotakoon se heille. Musiikista voi olla mielipiteitä mutta ei kiveen hakattuja totuuksia.      
Arvosana: 4,5/10