Frida - Tre kvart från nu

Artisti: Frida
Kappale: Tre kvart från nu (1971)
Albumi: Frida 1967-1972
Mieleenjäävin lause: "Tre kvart från nu."

Joskus levyhyllyyn hankkii levyjä joita ei niinkään hanki kuunneltavaksi vaan kokoelman täydennykseksi. Näin ainakin ajattelin kun ostin joskus 90-luvun lopussa Frida 1967-1972 kokoelman, joka kattaa Fridan levytysuran ennen Abbaa. Abba-fanina olin luonnollisesti utelias kuulemaan miltä suosikkijäseni oli kuulostanut musiikillisesti ennen mahtinelikkoon päätymistään.

Vaikka olin tuolloin lukenut kirjan tai pari Abban ja sen jäsenten historiasta ja olin Abba-aiheisen sähköpostituslistan tilaaja niin taisin olla silti ensikuulemalla kokoelmasta hieman hämmentynyt. Mitä oli tämä jatsahtava iskelmää, easy listeningiä, folkkia ja schlageria sisältävä kokooma biisejä? Levy taisi jäädä pitkälle kuuntelutauolle tuossa kohti. Vuosien varrella olen lämmennyt kokoelman biiseille yksi kerrallaan, mutta luulen etten ikinä tule olemaan kaikkien albumin biisien suurin ystävä.

Tre kvart från nu on lähtöidealtaan kunnianhimoinen jos ei muuta. Otetaan venäläisen säveltäjän Anton Rubinsteinin Melodie in F pianoteos 1800-luvun lopusta, sovitetaan se easy listening popiksi ja tehdään siihen ruotsinkieliset sanat. Jälleen kerraan täytyy todeta, että toinen kotimainen ei ole vahvuuteni, mutta uskoisin että sanoitus on tehty ns. toisen naisen näkökulmasta. Kolme varttia salatun tapaamisen jälkeen mies on kotona ja selittelee vaimolleen olevansa myöhässä ruuhkan takia. Mies juttelee jalkapallosta ystävänsä kanssa olutta nauttien ja katsoo iltauutiset vaimonsa kanssa. Tuona aikana tuo toinen nainen on yksin kotonaan ja miettii miten jaksaa elämäänsä salattuna rakastettuna. Kaikki tuo sopii kappaleen apeaan tunnelmaan.

Melodia on lainattu klassikosta, sanoitus kohtaa sovituksen kanssa ja vokaaleista vastaa aina tulkinnassaan onnistuva Frida. Tämänhän täytyy olla vähintään pieni helmi voisi ajatella. Jollekulle luonnollisesti näin voikin olla sillä onhan musiikista yhtä monta mielipidettä kuin on kuulijaakin. Mutta minua Tre kvart från nu ei tavoita sillä siitä puuttuu se draama mikä teeman ympärille olisi voinut rakentaa. Melodiat soljuvat toisiin tasaisesti ja Fridakin laulaa hyvin hillitysti vaikkakin toki onnistuneesti toisen naisen apeutta kuvastaen. Minulle ei jää tästä kappaleesta mieleen mitään. Luultavasti jos minulta kysyttäisiin siitä jotakin huomenna en välttämättä muistaisi edes nimeä saatika kertosäkeen sanoja tai melodiaa.   

Dynamiikka on pientä, joka saa toki kuulemaan kaikki pienet korostukset laulu- ja soitintulkinnassa mutta en silti saa tästä palkintoa keskittyneestäkään kuuntelusta. Joskus täytyy vain tunnustaa että kappale ei tyylillisesti istu omaan musiikilliseen palettiin joka sentään mielestäni on nykyään suhteellisen laaja. Mutta ainakin on mielenkiintoista ajatella, että kaksi vuotta myöhemmin Frida oli osa lähitulevaisuudessa Abbaksi nimettyä yhtyettä laulamassa jotakin huomattavasti popinpaa. Tre kvart från nu:ta ei pystyisi mitenkään kuvittelemaan osaksi Abban albumeita ja hyvä niin.   

Arvosana: 3,5/10

t.A.T.u. - Friend or Foe

Artisti: t.A.T.u.
Kappale: Friend or Foe (2005)
Albumi: Dangerous and Moving
Mieleenjäävin lause: "Lie under covers so, are you friend or foe."

Jos venäläisen tyttöduo t.A.T.u:n (tästä lähtien pelkkä Tatu) englanninkielinen ensialbumi 200 km/h in the Wrong Lane leikki kielletyn lesborakkauden teemalla niin kakkosalbumi Dangerous and Moving rakennettiin pääosin sen ympärille miten kaksikon välit kestävät kuuluisuuden painetta.

Ajautuuko kaksikkomme väkisin erilleen vai onko ystävyys maagista? Teema ei ehkä ole yhtä klikkiotsikkoystävällinen kuin debyytin, mutta kyllähän julkisuuden henkilöiden keskinäisistä väleistä ja riidoistakin jaksetaan kirjoittaa.

Friend or Foe, jonka tekijätiimissä oli mm. Eurythmicsmies Dave Stewart ja johon Sting soitti bassot julkaistiin Dangerous and Moving albumin toisena singlenä. Jos tässä ei ole tarpeeksi nimienpudottelua yhdelle singlelle niin kansikuvan otti muuan Bryan Adams. Menestystä ei tullut ensisingle All About Us:iin verrattuna, mutta Top 10 listasijoituksia pienemmillä markkina-alueilla sentään jokunen. Laskevan menestyskäyrän vuoksi Friend or Foe jäi yhtyeen viimeiseksi julkaistuksi singleksi sekä Briteissä että USA:ssa.

On oma tulkintani, että Friend or Foe kertoisi kuvitteellisesti Lena Katina ja Julia Volkovan kiristyvistä väleistä mutta jokainen voi toki tehdä oman tulkintansa. Yhtye jonka takana olevat voimat eivät tuntuneet ajattelevan, että voisi olla huonoa julkisuutta tuskin vierastaisivat keksityn vihanpidon käyttöä julkisuustemppuna. Toisaalta Katinan ja Volkovan välit eivät ainakaan myöhemissä vaihessa ole sanotun olevan parhaat mahdolliset, joten olivatko säröt jo tässä vaiheessa todellisia vai tuliko biisistä enne? Ikinä ei voi sanoa varmaksi yhtyeen kohdalla jonka julkisuuskuva oli varsin tarkasti tohtoroitu markkinointimiesten toimesta.

Mutta vaikka spekulointi ja taustat biisien suhteen ovat mielenkiintoisia niin kantaako Friend or Foe puhtaasti biisinä? Kyseessä ei ehkä ole suurimpiin suosikkeihini kuuluva Tatubiisi, mutta ei myöskään missään nimessä heikko teos. Parhaat Tatubiisit ovat itselleni niitä joissa draama ja tunnetaso on vedetty yhteentoista ja vaikka Friend or Foe ei pääse kuin hyvään kouluarvosanaan oikeuttaviin lukuihin tässä kategoriassa se silti perustoimivaa poppia puolitoistavuosikymmentä myöhemminkin.

Friend or Foessa on löydetty hyvä tasapaino elektronisen ja perinteisemmän rockin miksaamisessa yhteen ja siinä on myös varsin toimiva rytmitys. Minua ei häiritse se, että kappale olisi ehkä tyylillisesti sopinut hyvin myös yhtyeen debyyttialbumille sillä minusta sellaiset siltabiisit jotka ikäänkuin liittävät albumit yhteen ovat hyvästä. Vaikka kertosäe onkin varsin tarttuva niin ehkä loppuhuipennukseen olisi voinut satsata enemmänkin. Tämä riisipuuro olisi hyötynyt pienestä pohjaanpolttamisesta.

Harvoin pääsen syyttämään Tatun biisejä liian turvallisesta toteutuksesta, mutta Friend or Foen suhteen minun täytyy niin tehdä. Minulle iso osa yhtyeen charmia olivat sen intensiivisyydessä ja hitusen persoonallisesti alkuperäisista venäjänkielisistä versioista englanniksi käännetyt sanoitukset. Sanoituksessa on toki muutama Tatutyypillinen lause joten tämä puoli on kunnossa. Jos ystävältä joutuu kysymään onko hän ystävä ei ole kyse oikeasta ystävyydestä eikä pop-biisi ole loistava jos sen hyvyyttä joutuu epäilemään. Mutta perusasiat ovat kunnossa vaikka vastausta biisin nimen esittämään kysymykseen ei ikinä annetakaan. I love to hate you? I hate to love you? 

Arvosana: 6,0/10

Movetron - Missä sä oot?

Artisti: Movetron
Kappale: Missä sä oot? (1997)
Albumi: Irtokarkkeja - Makeimmat hitit
Mieleenjäävin lause: "Missä sä oot, sua etsinyt oon koko elämän."

Satunnaissoitto tekee joskus vähemmän arvaamattomissa olevia poimintoja sillä edellisessä Aikakoneen Alla vaahterapuun -kappaleen arvostelussa kirjoitin paljon myös Movetronista. Nyt on siis toisen dancesuuruutemme vuoro, mutta onneksi ei ehkä kuitenkään sentään sillä Alla koivupuun istuskelulla. Sen sijaan tällä kertaa sen toisen osapuolen sijainnista ei olekaan niin selvää aavistusta, vai onko sittenkään?

Missä sä oot julkaistiin neljäntenä singlenä Movetronin toiselta Soittorasia albumilta vuonna 1997. Muistan hämärästi sen soineen joskus hitaana noina teini-ikäni viimeisinä vuosina vaikka toki olin silloin sen verran ujo kaveri, ettei minusta ollut ketään tyttöä tanssiin hakemaan. Musiikin vika se ei toki ollut vaan Missä sä oot olisi käynyt hyvin sen tulevan oikean kanssa keinumiseen tai vaikka sen tulevan entisen oikeankin.

Yleensähän oikeanoppisessa voimaballadissa on loppunostatus kliimaksina, mutta Movetronin tuottajaosapuoli on tässä kohtaa tiennyt Päivi Lepistön persoonallisen äänen rajoitukset eikä ole sellaista väkisin liittänyt mukaan. On viisasta korostaa vahvuuksia ja peittää heikkoudet ja niin on tehty nytkin. Omanlaisensa loppuratkaisu kappaleen tarinaan saadaan sentään lopussa.

Jäin miettimään jääkö tasapaksu poljento tämän balladin vahvuudeksi vai heikkoudeksi, mutta päädyin siihen etten mene kumpaankaan ääripäähän mielipiteessäni. Tasaisuus auttaa usein siinä, että pienikin nostatus lopussa tuntuu suuremmalta kun korvat on totutettu matalammalle tapahtumahorisontille. Tämä tehokeino toimii nytkin muttei ehkä ihan niin hyvin kuin parhaimmissa tapauksissa. Olisikohan tästä voitu tehdä duetto ja saatu siten kappalletta monipuolistettua? Toki soundien kuulaus ja pienet teknologiamausteet tutkineen ja kaikuluotainäänineen tuovat tähän pientä omaa tunnelmaa.

Joskus ei arvostelussa voi välttyä siltä että ihan ok biisi latistuu tason alaspäin jos artisti on pystynyt samassa tyylilajissa parempaankin. Niin käy tässäkin tapauksessa sillä Missä sä oot on vain pikkukiva tunnelmapala verrattuna vaikkapa Lokakuu-Marraskuuhun tai Neliriviseen. Movetron on usein parhaimmillaan itselleni kun se sotkee dancebiitteihin meille kansallisesti tuttuja melankolisia sanoitusaiheita. Mutta myönnetään tämän vahvuudeksi se, että tämä ei ole niitä biisejä jotka esittävät kysymyksiä antamatta yhtään vastausta. Missä sä oot? -Siellä sä oot.

Arvosana: 5,0/10