keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Satunnainen poikkeama I: Vuosikatsaus 2014

Näin vuoden viimeisenä päivänä päätin poiketa normaalista rutiinista ensi kertaa blogin historiassa ja random play nappi jää tällä kertaa painamatta. Sen sijaan käyn läpi omat suosikkini vuoden 2014 musiikillisesta tarjonnasta vaikka moiseen ryhtyminen onkin vielä liian aikaista. Nykytahdillani löydän kuluvan vuoden parhaat jutut yleensä vuoden tai kahden viiveella. Mutta tämä on hyvä tehdä nyt kun vuosi 2014 on vielä tuoreessa muistissa.

Aloitetaan helpoimmasta eli vuoden 2014 parhaasta tulokkaasta. Tässä kategoriassa ei ole suurta kilpailua sillä Brightonista ponnistava rockduo Royal Blood vie tämän kirkkaasti. Voisi kuvitella ettei pelkän basistilaulajan ja rumpalin voimin saisi aikaan kunnon rokkia mutta väärässä olin. Yhtye on rytmikäs, räyhäkäs ja tuo raikkaan tuulahduksen kuulostaen silti jotenkin perinteisiin nojaavalta. Riffit ovat rautaisia ja junttaa on sopivasti ilman että meiningistä tulee monotonista. Toisin kuin monet en ole huolissani siitä mihin yhtye jatkaa tästä sillä eihän kaksihenkisyys estänyt White Stripesiäkään julkaisemasta useata hyvää levyä. Ja vuotena jolloin aloitin bassonsoiton täytyi tietenkin fiksautua bassovetoiseen bändiin.

Royal Blood - Little Monster


Koska tulokas oli helppo otetaan seuraavaksi pohditaan vaikea eli paras kotimainen biisi vuonna 2014. Valitettavasti tämä vuosi ei tule jäämään minulle mieleen kotimaisen musiikin suurvuotena. Toki yksittäisiä kelpo biisejä julkaistiin moneltakin artistilta ja bändiltä mutta laajemmalta rintamalla minua ei tänä vuonna kotimainen tarjonta onnistunut viettelemään. Sentään jouduin miettimään voittajaa muutaman ehdokkaan väliltä mutta voittajaksi päätyi Haloo Helsingin Beibi. Haloo Helsingin sinkuista pidän lähes kaikista menopaloista kun taas himmailuviisut eivät ole niinkään iskeviä. Beibissä ei todellakaan himmailla vaan siinä käytetään tänä vuonna takaisin tullutta breakbeatiä onnistuneesti. Muuta-suuta ja lähden-tähden -tyyliset loppusoinnittelut ovat juuri sitä mitä minä kaipaan.

Haloo Helsinki! - Beibi


Vuoden 2014 paras biisiyhteistyö ei ole niin vaikea kuin kuvittelisi. Siihen on tarvittu vain kahden vanhan suosikkini epäpyhä allianssi joka toimi paremmin kuin odotin. Kyseessä ei ole mikään nykyään yleinen Stara A feat. Stara B with Stara C vaan kahden ruotsalaisbändin Gravitonaksen ja Army of Loversin yhteistön tulos People Are Lonely. Toki kumpaakin kokoonpanoa yhdistää vanha suosikkini Alexander Bard jonka nenäisestä äänestä saa nauttia tässäkin kappaleessa. Tietenkin myös Jean Pierre pääsee henkäilemään ranskaksi kuten vanhoina hyvinä aikoina ikään. Gravitonaksen Andreas Öhrn istuu kokonaisuuteen paremmin kuin luulisi sillä usein (omasta mielestäni) parhaat biisit ovat vaikeasti tasapainoilevia yhdistelmiä huumoria ja tragikomediaa. Ja musiikkivideo on hulvaton.


Gravitonas - People Are Lonely ft. Army of Lovers


Vuoden 2014 paras rockbiisi oli lähinnä sen miettimistä minkä Royal Bloodin singlejulkaisuista valitsisi. Toki Jack Whiten Lazaretto kävi myös hetken mielessä mutta kyllä valinta kohdistuu Royal Bloodin iskevään Figure It Outiin. Samalla saan kätevästi myös toisen kategorian sillä biisin musiikkivideo on myös mielestäni vuoden paras. Figure It Out on uskoni rockmusiikkiin palauttavaa tervaleijonaa joka on soinut päässäni ja soittimissani loppukesästä asti eikä kyllästymispistettä ole vielä saavutettu. Näinä ei niin mieleen jäävien musiikkivideoiden aikakautena myös musiikkivideo kikkailee juuri sopivasti antaen intoa useampaan kertaan katsomiseen. Plussana biisille pidän myös sitä että bändi esittää sen loistavasti myös livenä.

 Royal Blood - Figure It Out

Royal Blood - Figure It Out (Live)


Negatiivinenkin täytyy olla joten vuoden suurin musiikillinen pettymys on Indican Akvaario -albumi. Ainahan sitä on hieman varuillaan kun vanha suosikki palaa tauolta ja kertoo hakeneensa uutta suuntaa. Mutta yleensä kun joskus alan pitämään jostakin niin harvoin päädyn muuttamaan mielipidettäni vaikka tuotannon laatu vähän alkaisikin heilua. Minä etukäteen suoraastaan halusin pitää Indican uudesta musiikista mutta en vain kyennyt. Ja yritin monta kertaa. Ei Indica vuosimallia 2014 ole huonoa tai ärsyttävää musiikkia mutta siitä on jotenkin onnistuttu suodattamaan pois ne asiat joidenka takia bändistä pidin. Minä pidin siitä hieman lapsellisesta keijuilumeingistä ja satufantasioista joita bändin musiikissa aiemmin oli sillä myös tummemmat sävyt olivat mukana. Nyt on jäljellä vain pikkukivaa poprokkia josta ei jää mitään mieleen. Toivottavasti bändi jaksaa vielä yrittää sillä korvaamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut.
 Indica - Suunta on vain ylöspäin (Nimi on toivottavasti enne. -Toim. huom.)


Kuultuani vuoden parhaana pitämäni biisin ensi kertaa olin harvinaisen vaikuttunut ensikuulemalta. Toki minä osasin odottaa jotakin hyvää sillä tämä hyvin tuntemattomaksi toistaiseksi jäänyt artisti julkaisi mielestäni myös vuoden 2013 parhaimman kappaleen. Mutta kun tänä vuonna kuulin: "Do you dare to dream if the dream is bigger than you?" oli se yksinään jo sellainen lause että Helena Johanssonin Faith oli vahvoilla pelkästään sen vuoksi. Julistan Faithin kokonaisuutena mielestäni vuoden 2014 parhaaksi kappaleeksi. Biisi olisi hyvin voitu julkaista jo 90-luvulla josta kappaleen soundillinen hyvä sydän on ammennettu. Tähän kun lisätään minulle henkilökohtaiseksi muodostunut sanoitus sekä erinomainen laulusuoritus niin vuosi 2014 saa tämän takia musiikillisesti paljon anteeksi.
Helena Johansson - Faith


Parasta albumia en pysty vielä nimeämään sillä en ole ostanut vielä ainuttakaan 2014 julkaistua levyä. Ostoslistani mataa aina vuoden tai kaksi jäljessä julkaisuja jotta saan ostettua musiikkini huokeasti midpricenä.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku 2014 eli lupaava mutta vielä raakile artisti jonka toivoisi kehittyvän jatkossa uudeksi suosikikseni. Tätäkin piti miettiä hetki lähinnä käymällä läpi youtubelinkkilistojani tältä vuodelta. Kiitos Mielikuvituksen melodiat blogin tutustuin tänä vuonna Milla Rumi -nimiseen nuoreen naisartistiin joka sopii tähän aihealueeseen täydellisesti. Lupausta on paljon mutta se jokin on vielä löytymättä. Jo tässä vaiheessa on mukana tuttuja sekä persoonallisia elementtejä musiikillisesti mutta artistina Milla Rumi tuntuu vielä etsivän sitä omaa tyyliään. Jos se löytyy niin ehkä minä voin vuoden päästä mainita hänet uudestaan vuoden 2015 parhaimistoon
kuuluvana artistina.


Kiitos vuonna 2014 blogiani seuranneille ja myös niille jotka myöhemmin näille sivuille eksyivät. Kiitos myös kaikille muille musiikkiblogaajille jotka toivat tietooni uutta musiikkia tai oman näkökulmanne jo tuttuihin klassikoihin. Vuonna 2015 Sattuman sanelemat kappaleet jatkaa tutulla linjalla.

lauantai 13. joulukuuta 2014

T. Rex - Telegram Sam

Artisti: T. Rex
Kappale: Telegram Sam (1972)
Albumi: 100 70's Hits
Mieleenjäävin lause: "Telegram Sam, you're my main man."

Vuodenaika vaikuttaa osittain siihen minkäsävyistä musiikkia kuuntelen. Toki on henkilökohtaisia evergreenejä joita voi kuunnella milloin vain mutta esimerkiksi Abban Soldiers soi parhaiten joulukuussa. "In the grip of this cold december.." Musiikkikin on kylmä ja narskahteleva kuin pakkaslumi kenkien alla. Samalla tavalla 70-luvun glamrock ei ole minulle talvisinta musiikkia. Kimallus, poseeraus ja tiukka etukeno ei vain sovi hangessa taivaltamiseen.

Marc Bolan ja T. Rex ei ole minulle se 70-luvun glamrock kokoonpano vaikka minulla ei ole mitään syytä heitä myöskään inhota. Sweet ja Alvin Stardust osuvat paremmin omaan kimallerockhermooni. Telegram Sam oli yksi T. Rexin kaupallisen huippukauden hiteistä ollen listaykkönen vuonna 1972 bändin kotimaassa Englannissa. Kappale tunnetaan parhaiten "main man" sanonnan tunnetuksi tekemisestä jota mm. Sweet myöhemmin käytti myöhemmin Action -hitissään. Telegram Sam on saanut nimensä Sam Alderilta joka toimi musiikkibisnesvastaavana Marc Bolanille. Sam Alder lähetti faksilla tiedon Bolanille että Get It On oli noussut ykköseksi ja samalla syntyi idea seuraavasta ykköshitistä. Hittien teko on helppoa silloin kun on se kuuluisa hittiputki päällä. Tietysti sitä vaikeampaa kun se kultainen kosketus lopulta katoaa jokaiselta hittimaakarilta.

Telegram Sam on perusvarmaa glamrokkia ja se toimii varmasti useimmille genren ystäville. T. Rex on ollut myöhemmin monen bändin innoittajana joten tietenkään biisi ei tänä päivänä kuulosta erityisen raikkaalta tai omaperäiseltä mutta karismaa ei voi kopioida ja sitä Marc Bolanilla oli mukavasti. Liiallisen poseerauksen puute voidaan laskea eduksi vaikka toki sitä tarpeellista keulimista löytyy. Telegram Sam tuo varsinkin loppua kohden mieleen jotkut Electric Light Orchestran biisit ja tokihan Marc Bolan aikoinaan soittikin muutamalla ELO:n biisillä. Jos sie tarviit perusvarmaa glamrockbiisiä niin täs siul o sellane.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 6. joulukuuta 2014

Agnetha Fältskog - Jag ska göra allt

Artisti: Agnetha Fältskog
Kappale: Jag ska göra allt (1970)
Albumi: My Love My Life
Mieleenjäävin lause: "Tack min vän at du gjort mej til kvinna."

Jos olisin voinut tilata jotakin random playlta tähän itsenäisyyspäivään osuneeseen arvosteluuni niin esimerkiksi Sibeliuksen Finlandia olisi ollut täydellinen valinta. Mutta koska blogin idea on satunnaispoiminta kaikista omistamistani levyistä niin sellaista ei tietenkään tapahtunut. Agnetha Fältskogin Jag ska göra allt ei kovin suomalaiseksi muutu mistään päin tarkasteltuna. Toki ruotsi on toinen virallinen kielemme. Kotimaisen musiikin mainio tietokantakaan ei kerro että kukaan kotimainen artisti olisi tämänpäiväistä biisiä versioinut. Joten kunnioittakaamme jokainen Suomen itsenäisyyspäivää omilla tavoillamme, minä teen sen pitämällä yllä tämän blogin vuosia jatkunutta kantavaa ideaa vaikka läpi harmaan levyhyllyn.

On sinänsä harmi että Agnetha Fältskog jätti biisintekovastuun Abbassa lähes kokonaann Bennyn ja Björnin harteille sillä soolourallaan hän osoitti lahjakkuutta sekä säveltäjänä että sanoittajana. Ehkä hänen kappaleensa eivät olleet skaalaltaan kovin monipuolisia mutta ne olivat tekijänsä näköisiä ja vilpittömän oloisia. Vuoden 1970 Som jag är albumilta löytyvä Jag ska göra allt on kaunis parisuhdebiisi joka ei ole pelkkää hattaraa. Mitä enemmän saan ikää, sitä enemmän arvostan realistisiakin parisuhdebiisejä enkä pelkkiä teiniunelmia. Jag ska göra allt on yhdistelmä molempia. Siinä lauletaan ettei elämä voisi jatkua ilman puolisoa elämässä. Silloin viereltä puuttuisi oma läheinen kumppani ja lapsilta isä.

Naisasianaisen näkökulmasta sanoitus ei varmasti ole täysin mieleinen, laulaahan siinä nainen tekevänsä kaiken miehensä eteen. Mutta varmasti anteeksiantamisen ja -pyytämisen tarve parisuhteessa on hyvä aihe laulettavaksi. Alun vahva lause jossa kiitetään toista siitä että hän on tehnyt päähenkilöstä naisen jää parhaiten mieleen.

Musiikillisesti Jag ska göra allt ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin sanoitus. Siitä löytyy hauska pieni loppunostatus mutta sovituksellisestikin painotus on sanoituksessa ja Agnetha tulkinnassa. Eikä siinä ole oikeastaan mitään vikaa vaikka toki joku mieleenjäävä melodianpätkäkin olisi nostanut kokonaisuuden tason vielä muistettavammaksi. Jag ska göra allt on hieno näyttö tuolloin vasta 20-vuotiaan Agnethan lahjakkuudesta. En omista Agnethan soolotuotantoa vain siksi että Abbafanius siihen velvoittaisi vaan myös siksi että sieltä löytyy paljon kuulemisen arvoista musiikkia.

Arvosana: 6,5/10