perjantai 15. kesäkuuta 2012

Bee Gees - Don't Forget To Remember


Artisti: Bee Gees
Kappale: Don't Forget To Remember (1969)
Albumi: The Very Best of the Bee Gees
Mieleenjäävin lause: "Don't forget to remember me."

Nyökkäsin hyväksyvästi kun next napin painallus toi tällä kertaa kohdalle Bee Geesiä. Valitettavasti Gibbin nelihenkisestä veljessarjasta on Robinin hiljattaisen kuoleman jälkeen jäljellä enää vanhin eli Barry. Hienot äänet voivat hiljentyä mutta musiikki jää varmasti elämään. Neljä vuosikymmentä hienoa musiikkia jonka tuotoksia esittivät menestyksekkäästi niin Gibbin veljekset kuin monet muutkin. Oli sitten kyse 60-luvun kauniista balladeista, 70-luvun tanssilattian täyttäjistä tai myöhempien vuosikymmenten yksittäisemmistä hienoista hetkistä niin jokainen noista kolmesta aikakaudesta yksinäänkin riittäisi tekemään Bee Geesistä mainitsemisen arvoisen. Ja kun yhdistetään koko uran saavutukset on heille vaikeaa löytää vertaisia muiden kuin kaikkien ikonisempien popartistien joukosta.

Vaikka veri on vettä sakeampaa löytyy Bee Geesin historiasta riitaisempiakin aikakausia. Yksi tällainen osui 60-luvun loppuun kun Robin Gibb halusi kokeilla riitojen jälkeen soolouraa Barryn ja Mauricen tehdessä Cucumber Castle albumin duona. Veljekset pääsivätkin kilpailemaan listoilla kun Don't Forget To Remember julkaistiin samoihin aikoihin Robinin soolosingle Saved by the Bellin kanssa. Lopputulosta voitaneen pitää tasapelinä sillä molemmat singlet kävivät Englannissa listakakkosina. Musiikkihistoria voisi olla hiukan toisenlainen jos tämän lyhyen eron jälkeen kolmikko ei olisi päätynyt tekemään sovintoa ja levyttämään taas triona.

Don't Forget To Remember ei Robinin puuttumisesta huolimatta eroa suurestikaan muista saman aikakauden Bee Gees hiteistä. Tämä ei toki ole paha asia sillä juuri tällaisissa sentimentaalisen kauniissa balladeissa he olivat tuohon aikaan parhaimmillaan. Don't Forget To Remember ei mielestäni ole esi-disco Bee Geesiä aivan parhaasta päästä mutta kun kyse on tämän tasoisen bändin yhden kultakauden keskivertoa paremmasta tuotoksesta niin hyvä rutiinisuorituskin riittää pitkälle. Kertosäkeessä on voimaa mutta muut osat voisivat tuoda hieman enemmän vaihtelua. Barrylla on kyky laulaa uskottavasti tekstejä jotka voisivat jonkun toisen suusta tulleina kuulostaa korneilta. Tätä kuunnellessa kelpaa muistella vanhoja asioita joita ei voi eikä haluakaan unohtaa.

Arvosana: 7,0/10




lauantai 2. kesäkuuta 2012

Blondie - I'm Gonna Love You Too


Artisti: Blondie
Kappale: I'm Gonna Love You Too (1978)
Albumi: Atomic - The Very Best of Blondie
Mieleenjäävin lause: "Cause I'm gonna love you too."

Blondieen törmäsin ensi kertaa 90-luvun puolivälin tienoilla televisiossa näkyneessä 70-lukudokumentissa. Dokkarissa ollut lyhyt pätkä Heart of Glassia herätti mielenkiintoni vaikka maininta siitä että bändi oli sekoitus discoa ja punkkia hieman arvelutti. Discostahan pidin mutta punkista en niinkään. Pienen paikkakunnan kirjastossa oli huono cd-valikoima mutta vanhoja vinyyleitä oli kokonainen huoneellinen. Niinpä lainasin Parallel Lines -albumin, olinhan nähnyt nimen jollakin parhaat albumit koskaan listalla. Kansi oli raitoineen tyylikäs: siistejä pukumiehiä ja hieman pelottavan näköinen nainen. Joku oli ystävällisesti kirjoittanut levyn taakse mielipiteensä albumin biiseistä vaikken loppujen lopuksi ollutkaan kaikesta samaa mieltä. Omalla tavallaan sääli etten enää omista vinyylisoitinta, vanhoista klassikkoalbumeista saisi kaikkein autenttisimman kuvan alkuperäisformaatissa.

I'm Gonna Love You Too on alunperin Buddy Hollyn levytys vuodelta 1957 mutta Blondien cover lienee kaikkia muita versioita tunnetumpi. 50-luvun alkuperästä kielii kappaleen karvan verran yli 2 minuutin mitta mutten sitä kyllä pidempänä haluaisikaan. Vaikka yleensä pidän simppelistä loppusoinnuttelusta I'm Gonna Love You Toon rytmitys ei vain osu maaliinsa. Kokonaisuudesta jää hätäinen maku. Pidän myös enemmän niistä Blondien biiseistä joissa soitto on hieman tiukempaa kuin tässä.

Vaikka kuulostankin negatiiviselta ei I'm Gonna Love You Too ole silti ärsyttävä. Biisi rullaa kepeästi alusta loppuun ja a-a-aa-aa -lallattelut voivat jopa jäädä päähän soimaan. Ehkä kyseessä on kappale joka toimii paremmin lyhyenä albumin loppupään täytteenä tai omaa enemmän energiaa livenä. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa painoarvoa. Blondien tuotannostä löytyy muutenkin niin paljon helmiä ettei hiekanjyviä kannata jäädä liikaa harmittelemaan.

Arvosana: 5,0/10