lauantai 30. elokuuta 2014

Barry White - You See The Trouble With Me

Artisti: Barry White
Kappale: You See The Trouble With Me (1976)
Albumi: The Ultimate Collection
Mieleenjäävin lause: "I'm like a blind man lost his way."

Toisen tekemät hienot musiikkiblogit olivat sytyke miksi itse aloin aikoinaan tekemään omaani. Sain paljon irti muiden hienoista teksteistä, tutustuin uusiin tuttavuuksiin ja luin myös mielelläni toisia näkökantoja vanhoista tutuista. Jopa sellaiset musiikkiblogit jotka käsittelevät minulle vierampaa musiikkia voivat olla hyvin mielenkiintoisia sillä koskaan ei tiedä jos niistä ei yleensä houkuttelevista genreistä pääsisi poimimaan yksittäisiä musiikillisia herkkupaloja.

Toinen syy oli se että huomasin liian usein kuuntelevani yksiä ja samoja suosikkilevyjäni, vaikka sadoissa muissa albumeissa olisi varmasti tarkemman kuuntelun jälkeen ollut paljon kuuntelemisen arvoista. Nyt ainakin kerran viikossa on mahdollisuus että joku vähälle kuuntelulle jäänyt kappale saa uuden mahdollisuuden. Samalla musiikkitietämykseni kasvaa kun joudun enemmän kuin usein tekemään pientä Wikipedia tai Discogs -selailua saadakseni selville faktoja. Jos haluaisin suurempia lukijamääriä en toteuttaisi blogiani nykyisessä muodossa, mutta olen tyytyväinen siihen että minulla on pieni mutta sisällöstä pitävä lukijakunta. Levyt eivät lopu eikä ainakaan toistaiseksi motivaatio blogin jatkamamiseen.

You See The Trouble With Me tuli minulle alunperin tutuksi Pure Disco 2 -kokoelmalta jotka olivat 90-luvun alkupuolella minulle hyvä tapa tutustua pitämääni 70-luvun discomusiikkiin. Pidin kappaleesta mutta en vielä huomioinut Barry Whitea artistina mitenkään erityisesti. Vasta kun Barry Whiten musiikkia alettiin käyttää Ally McBeal -sarjassa jossa itse artistikin myöhemmin pääsi vierailemaan aloin pitää hänestä laajemmin.

You See The Trouble With Me oli hitti vuonna 1976 ja sen kynäilivät yhdessä Barry White itse ja Ray Parker Jr. Black Legendin coveri pääsi vuonna 2000 jopa UK listaykköseksi kun taas alkuperäinen joutui tyytymään ilmestysmisvuonnaan kakkossijaan. Vaikka kappale taidetaan virallisesti luokitella souliksi pidän sitä itse discona sillä onhan siinä discolle tunnusomainen rytmi ja tanssittavuus.

Barry White osaa vuodattaa tulkinnassaan sydänverensä omintakeisella tavallaan. Hänen äänensä ei ehkä ole kaikkein monipuolisin työkalu mutta vahvimmalla mukavuusalueellaan yksi parhaista. Nykykorvin kuultuna You See The Trouble With Me kuulostaa siltä kuin mies yrittäisi syyllistää naisen palaamaan yhteen. Miehen kurjuus johtuu vain ja ainostaan tuosta yhdestä naisesta joka voisi olla hänelle kaiken onnen avain mutta ilman häntä ruoka ei maistu hyvältä ja vitsi eivät naurata.

Voi olla että kappale ei kolise niille joille tällainen discoilu ei ole omin juttu mutta en voi olla ihastelematta eritoten orkestraatiota jossa on kaikki ne elementit joissa discossa pidän. En siis yritä väittää että You See The Trouble With Me olisi universaali klassikko josta kaikkien täytyisi pitää vaan kerron että siinä on paljon juuri itselleni mieluisia elementtejä. Mielestäni Barry White on parempi hieman siipeensä saaneensa suurena rakastajana kuin varma voitostaan olevava joskin hiukan imelänä casanovana jonka kuiskimat lemmenlorut eivät mene kuuroille korville.

Arvosana: 7,0/10

lauantai 23. elokuuta 2014

Lenny Kravitz - Stand By My Woman

Artisti: Lenny Kravitz
Kappale: Stand By My Woman (1991)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "Cause I can't live my life alone, without a home."

En tiedä onko tummaihoisen amerikkalaisen äidin ja venäjänjuutalaisen isän lapsi Lenny Kravitz koskaan tuntenut ettei kuulu täysin mihinkään etniseen tai kulttuurilliseen taustaan mutta hänen uraan ovat usein värittäneet vastaavanlaiset mielipiteet. Kravitz sai odottaa ensilevytystään varsin pitkään sillä levy-yhtiöt joko sanoivat hänelle ettei hänen musiikkinsa ollut tarpeeksi valkoista tai sitten tarpeeksi mustaa. Kun hän pääsi levyttämään ja menestyi, usein sai lukea mielipiteitä että hän olisi uusia hiilikopiobiisejä vanhoista hiteistä tekevä artisti. Vuosien varrella hän on kuitenkin tuntunut pääsevän tässä suhteessa omilleen. Enää hän ei ole Lenny Kravitz jonka musiikki kuulostaa joltakin vaan toisiakin artisteja on alettu vertaamaan häneen.

Lenny Kravitzin Mama Said albumin neljäs single oli sydäntäraastava balladi Stand By My Woman. Toki tämäkin kappale on tyylillisesti jotakin joka olisi voitu julkaista 70-luvun alussa mutta silti siinä on jotakin leimallisesti Kravitzmaista. Multi-instumentalistit ovat usein hieman ristiriitaisia tapaksia, sillä mielestäni vaatii extrapaljon luovuutta tehdä kokonaisia levytyksiä soittaen lähes kaikki instrumentit itse. Itse kaiken tehden voi helposti jäädä paitsi bändin tuomasta edusta jossa kokonaisuus on yksilöiden summaa suurempi. Mutta soitaalta jotkut artistit eivät ole hyviä jakamaan luovaa energiaansa ja jos heidän yksinäisempi toimintatapansa tuottaa Stand By My Womanin kaltaisia kelpo uusretropaloja niin ei se voi väärinkään olla.

Alun pianointro tuo mieleen monia muita vanhempia kappaleita mutta vaikka tuttuuden tunnetta löytyykin, seisoo Stand By My Woman silti omilla jaloillaan. Sanoitus kiireisestä miehestä joka palaa kotiin kokoamaan hajoamassa olevan suhteensa sirpaleita kasaan toimii. Pidän siitä kuinka liika paisuttelu on jätetty pois ja voima välittyy lähinnä Kravitzin itsensä laulutulkinnasta. Tämänveroisella tulkinnalla moni renttumies voisi saada vielä sen yhden ylimääräisen mahdollisuuden. Yleensä inhoamani torvisoolo on pidetty lyhyenä joten se ei huononna kokonaisuutta. Se viimeinen annos popmagiaa jää puuttumaan sillä kokonaisuus ei aivan nouse sinne ikiklassikoiden tasolle. Stand By My Woman on vahva näyttö Kravitzin kyvystä tulkita.

Arvosana: 6,5/10

lauantai 16. elokuuta 2014

Leila K - I'm Coming To You

Artisti: Leila K
Kappale: I'm Coming To You (1996)
Albumi: Manic Panic
Mieleenjäävin lause: "Do you miss me when I'm gone?"

Joskus comebackkeja odottaa ja joskus ne tulevat yllätyksenä. Sitten on niitä tapauksia joissa ei usko artistin enää ikinä tekevän paluuta tai edes kykenevän siihen. En haluaisi olla näin kyyninen Leila K:n suhteen, mutta viimeisen 15 vuoden aikana en muista kuulleeni hänestä ainuttakaan hyvää uutista. Viimeisin uutinen oli alkuvuodesta jolloin hänet oli tuomittu Ruotsissa neljän kuukauden vankeuteen näpistelyistä ja laittomista uhkauksista. Toki Leila K voisi tehdä paluun ysärinostalgian kautta mutta ensin se vaatisi sitä että hän saisi elämänsä tasapainoon ja se on pitkän syöksykierteen jälkeen helpommin sanottu kun tehty. Mutta olen mieluusti väärässä jos käy toisin kuin arvelen.

Leila K:n kahdesta sooloalbumista pidän enemmän jälkimmäisestä eli Manic Panicsta. Max Martin ja Denniz Pop tekivät albumiin hyvän pohjan mutta ikävä kyllä muiden tekemä lopputäyte ei ollut niin herkullista. Ja juuri tätä täytesälää edustaa I'm Coming To You. Ilman Leila K:n energistä ja persoonallista ulosantia tästä sävellyksestä ei jäisi mieleen mitään muuta kuin korkeintaan ehkä loppupuolen parantuva potku breakbeat rytmiosastolla. Sanoitus on yhdentekevä ja aivan liikaa itseään toistava vaikka toiston tarkoitus on ehkä ollutkin luoda hypnoottista vaikutelmaa. Parhaat hetket koetaan loppupuolella jonne on saatu rakennettua varsin onnistunut kliimaksi joka kuitenkin pilataan palaamalla liikaan toistoon.

Manic Panic albumilla heikoimmat raidat ovat kolme viimeistä ja tämä on kokonaiskuuntelun kannalta hyvä ratkaisu sillä näin sentään yli kaksi kolmannesta albumista on mukavaa kuuntelukokemusta. I'm Coming To You on yksi niistä albumin kolmesta mätämunasta josta paremmalla tuotannolla olisi ehkä voinut saada keskinkertaisen. Itse olisin lopettanut kappaleen puoli minuuttia aikaisemmin ja lyhentänyt alkuintroa. Ehkä apua olisi voinut olla myös vierailevasta laulajasta, tekihän samalla albumilla mm. Jessic Folcker hyvää työtä Electric biisin kertosäkeessä. Mutta valitettavasti I'm Coming To You on filleri eikä minkään muun kuin fiiliksen killeri.

Arvosana: 3,5/10

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Fleetwood Mac - Everywhere

Artisti: Fleetwood Mac
Kappale: Everywhere (1987)
Albumi: Greatest Hits
Mieleenjäävin lause: "I want to be with you everywhere."

Kokoelmat ovat olleet hyvä tapa päästä sisään artisteihin ja bändeihin joista ei ole täysin varma tai joidenka laatuun ei luota albumiartisteina. Onhan toki niinkin että jotkut artistit ovat maineeltaan ns. singleartisteja joidenka singlet ovat vahvoja mutta albumikokonaisuudet eivät niinkään. Tässä kohden täytyy heti sanoa Fleetwood Mac ei käy tästä esimerkistä, ovathan he julkaisseet monia sekä arvostettuja että kaupallisesti menestyneitä albumeita, hittisinglejä toki unohtamatta. Fleetwood Macin kokoelma hankinta on ollut minulla harkinnassa viimeiset kymmenen vuotta mutta vasta vähän aikaa sitten lyömättömän halpa hinta sai minut tarttumaan levyyn. Levyostoslistani on edelleen pitkä ja se lyhenee hieman epäjärjestelmällisesti tarjonnan mukaan.

Everywhere on singlejulkaisu Fleetwood Macin neljänneltätoista studioalbumilta Tango in the Night. Little Lies lienee ko. albumin tunnetuin hitti mutta Everywhere ei jäänyt paljoakaan jälkeen edellämainitusta. Molemmilla kappaleilla on myös sama tekijä, Christine McVie joka myös laulaa päävokaalit Everywheressä. Everywhere on iloinen rakkauslaulu vaikka toki sanoituksessa varaudutaan siihenkin että jokaiseen ihastukseen ei aina saa vastakaikua. Mutta ihastuksen voima on tunteen epävarmuudessa. Ihastunut haluaa kovasti saada vastakaikua ja on valmis laittamaan itsensä altiiksi pilkallekin jotta olotila ratkeaisi suuntaan tai toiseen.

Little Lies ja Everywhere ovat soundillisesti sisaruksia, mutta erilaisia silti kuten sisaruksetkin pakkaavat olemaan. Everywheressä on hieman afrikkalaistyylistä rytmiä joka olikin muodissa 80-luvulla. Ehkä juuri tuo leikkisän pomppiva basso ja sitä mukaileva melodia ovat kappaleen suurimmat vahvuudet. Toki Christine McVienkin ääni sopii kokonaisuuteen vaikkei loistakaan yli muiden osa-alueiden. Everywhere jää hieman liian samaa junnaavaksi, vaikka toki toistossa on hypnoottisuuttakin. Napakampi ja enemmän vaihtelua tuova väliosa olisi voinut vahvistaa kokonaisuutta. Kieltämättä kappaleen hyväntuulisuus ja kepeys ovat tarttuvaa sorttia ja sitä kuuntelee mielellään hyvällä tuulella ollessaan mutten tiedä pystyisikö se karkottamaan henkistä alakuloa.

Arvosana: 6,0/10


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Jenny Berggren - Going Home

Artisti: Jenny Berggren
Kappale: Going Home (2010)
Albumi: My Story
Mieleenjäävin lause: "I have been alone but never lonely."

Edes sisarusbändit eivät ole immuuneja välirikoille. Itseasiassa voisi jopa ajatella että asia voi olla jopa päinvastoin. Suku on pahin eli liene sanontana tullut tyhjästä. Ruotsalainen Ace of Base koostui alunperin kolmesta Berggrenin perheen sisaruksesta (Jonas, Linn ja Jenny) ja heidän ystävästään Ulf Ekbergistä. Ensin Linn vieraantui julkisuudesta ikävien sattumusten vuoksi ja lopulta hänen ilmoitettiin jättäytyneen yhtyeen toiminnasta vuonna 2007. Ei kestänyt kuin pari vuotta lisää ja Jenny ilmoitti keskittyvänsä soolouraansa vaikka pinnan alla ilmeisesti kyti enemmän. Oli huhuja että levy-yhtiö olisi asettanut uuden albumin julkaisulle ehdon että yhtyeen pitää vaihtaa kahteen nuorempaan laulajaan. Oli miten oli, jokin oli vahingoittanut sisarusten välejä sen jälkeen kun uusi Ace of Basen kokoonpano alle kolmikymppisillä naislaulajilla oli kasattu.

Jenny Berggren julkaisi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan soololevynsä vuonna 2010, jolta lohkaistu single Here I Am nousi ruotsissa singlelistan sijalle 14. Itse My Story albumi ei saavuttanut kummoista menestystä mutta Jenny Berggrenin Vinna hela världen muistelmateos myi länsinaapurissamme mukavasti. Mutta koska kyseessä ei ole kirja- vaan biisiarvostelublogi on tarkasteltavana My Story albumin päättävä kappale Going Home. Albumi jonka kappaleet ovat melko omaelämänkerrallisia on hyvä päättyä onnelliseen loppuun. Päähenkilö palaa kotiin rakkaansa viereen sen jälkeen kun kaikki vastoinkäymiset on voitettu. Itse tarina kuulostaa hyvältä pohjalta mutta mikä menee pieleen?

Going Home voisi olla mukava ja rauhallinen biisi joka toisi iloa kuulijalleen. Nyt se ei ole aivan sitä sillä kappale on koottu epäyhteensopivista palasista. Ei täysin vääränlaisista mutta saumoista paistaa läpi asioita joiden ei kuuluisi. Kertosäe on kelpo, se tuo mieleen meilläkin vuosituhannen alussa radioissa soineet positiiviset radiohitit. Johdanto ja kertosäe toimivat mutta kaikki muu ei muodosta yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppunostatus ei toimi sillä se ei rakenna uutta tulemista onnistuneesti ja "Come to me, come to me.." -kohta töksähtää korvaani. Tuotanto on tasapaksua ja kaikki kuulostaa liian turvallisesti kasatulta. Mikään ei ärsytä, innosta tai jää mieleen niin hyvässä kuin pahassakaan.

Ehkä olen tottunut kuulemaan Jenny Berggrenin ääntä vain Ace of Basen biiseissä, sillä jokin hänen fraserauksessaan kertosäkeen ulkopuolella ei toimi. Vaikutteita on otettu amerikkalaisesta laulutavasta kun olisi ollut parempi pysyä omimmassa tyylissä. Toki Going Homen pohjana olleet sävellys ja sanoitus eivät olisi huipusti tuotettunakaan nostaneet kokonaisuutta kovin paljoa keskiverron yläpuolelle mutta nyt osa potentiaalista on hukattu. My Story albumista ei kannata muodostaa mielikuvaa pelkästään tämän kappaleen perusteella.

Arvosana: 4,0/10