sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Maggie MacNeal - Amsterdam

Artisti: Maggie MacNeal
Kappale: Amsterdam (1980)
Albumi: The Singles
Mieleenjäävin lause: "Amsterdam, de stad waar alles kan."

Mukava korkata uusi kieli blogin historiassa hollannin kielen muodossa. Jos kappaleen laulukieli on jokin muu kuin englanti, suomi tai ruotsi niin silloin on todennäköisesti kyse euroviisukappaleesta ja se pätee tähänkin.

Maggie MacNeal tuli parhaiten tunnetuksi Mouth & MacNeal duon toisena puoliskona, jotka tulivat Euroviisuissa kolmanneksi vuonna 1974 kappaleelaan I See a Star. Duon suurimmat hitit olivat Hello A ja How Do You Do. Hajoamisen jälkeen Maggie MacNeal (oikealta nimeltään Sjoukje van't Spijker) siirtyi soolouralle mutta onnistui hankkimaan pientä menestystä lähinnä kotimaassaan. MacNeal pääsi toistamiseen edustamaan kotimaataan viisuissa vuonna 1980 Alankomaiden pääkaupunkia Amsterdamia ylistävällä samannimisellä kappaleella.

Ainakaan meillä suomalaisilla ei ole varaa pilkata Amsterdamin saamaa viidettä sijaa, sillä samana vuonna päätimme jostakin syystä osallistua Vesa-Matti Loirin Huilumiehellä jumbosijan arvoisesti. Itse ainakin kuuntelen Huilumiehen vain jos haluan rypeä Suomen mustimmassa viisumenneisyydessä. Amsterdamin sentään kuuntelen ihan kuulemisen ilosta. Oikeastaan pidän siitä enemmän kuin tuon vuoden voittajasta eli Johnny Loganin viisuklassikosta What's Another Yearista.
Ajalle tyypillisesti menestyneet viisubiisit saivat käännösiskelmäversion ja niin kävi myös Amsterdamille. Meillä sen levytti samannimisenä mm. Katri Helena ja Armi Aavikko. Kotimaisesta sanoituksesta vastasi Juha Vainio.

Ottaen huomioon että Mouth & MacNeal tuli tunnetuksi iloluontoisista ja jopa humoristisista kappaleistaan vaikuttaisi siltä, että soolourallaan Maggie MacNeal pyrki olemaan enemmän vakavastiotettavampi artisti. Ehkei hänen soolotuotantonsa ollut sentään aivan niin iskelmällistä kuin Amsterdam, mutta Euroviisuilla onkin usein tapana muokata artistin tyyliä kilpailulle sopivaksi arveltuun suuntaan. Rakenteellisesti kappale on kasattu oikein. Lyhyt ja tunnelmallinen alkuintro johtaa ilman suurempaa rakentelua mahtipontiseen kertosäkeeseen, jonka jälkeen jatketaan hiljaa-kovaa-hiljaa rytmityksellä nostatusta lopussa unohtamatta. Kappale ei edes käytä hyväkseen täyttä kolmen minuutin viisumittaa vaan tyytyy kahteen ja puoleen minuuttiin. Olisi mielenkiintoista kuulla kappale neljään minuuttiin kasvatettuna sillä nyt draaman kaaren rakentaminen tuntuu jäävän hieman kesken.   

Mietin mielessäni olisiko meillä ollut ikinä pokkaa lähettää viisuihin Helsinkiä ylistävää kappaletta? Tuskin ainakaan niin matkailumainosmaisilla sanoituksilla kuin Amsterdamissa on. Toisaalta Amsterdamillahan on maine sympaattisena kaupunkina joten sen hyödyntäminen lienee luonnollista. Maggie MacNeal selviytyy tulkinnallisesti hyvin varsinkin kertosäkeessä. Mutta väliosissa olisi ehkä ollut käyttöä aavistuksen laajemmin soivalle äänelle. Kun nykypäivänä kuulee hieman liikaa amerikkalaisella tyylillä tulkittua mahtipontista laulua on tämäntyylinen tulkinta mukavaa vaihtelua. Kaikkea ei tuutata täysillä tai venytellen vaan muistetaan kunnioittaa dynamiikkaa. Minulle Amsterdam on näitä sympaattisia ja mieluisia viisujen pieniä helmiä. 

Arvosana: 7,0/10

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Electric Six - Vengeance & Fashion

Artisti: Electric Six
Kappale: Vengeance & Fashion (2003)
Albumi: Fire
Mieleenjäävin lause: "I'm a man, and I am torn between vengeance and fashion"

Amerikkalainen kuusikko Electric Six on niitä bändejä joidenka debyyttialbumi innosti minua, mutta mikään sen jälkeinen tuotanto ei enää niinkään. Eikä kyse ole yrittämisen puutteesta (en tosin väitä kuunnelleeni yhtyeen jokaista omakustannetta) sillä vuoden 2003 debyyttialbumi Firen jälkeen yhtye on laittanut ulos yhteensä kolmetoista muuta albumia. Tähän vielä päälle pari kokoelmaa harvinaisuuksia sekä livelevy. Mutta mikään ei auta, vain Firellä yhtye osui omalla kohdallani maaliinsa tekemällä mielenkiintoisen fuusion rokkia, punkkia ja discorokkia. Yhtyeen huumorikin toimi tai ehkä huumorin ei tarvitse olla niin toimivaa jos musiikki kantaa kokonaisuutta. Vitsit vanhenevat yleensä nopeammin kuin musiikki.

Fire albumi ei juurikaan sisältänyt hitaampia hetkiä ja tämä pätee myös Vengeance & Fashioniin. Yhtyeen laulaja Dick Valentinen laulullinen ulosanti tuo tässä kappaleessa mieleen klassisen piiretyn suden joka iskee silmänsä vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Kappaleen tarinakin istuisi tuohon piirrettyyn hyvin jos anakronistiset tekijät unohdetaan. Jos joku tekisi pikkunäppärän editoinnin ja muodostaisi animaatiosta tämän kappaleen musiikkivideon niin se näyttäisi uskottavalta. Harva kappale, jossa mies kuvailee kuinka superkiimainen hän on samalla kehuen itseään vuolaasti saisi minulta edes loivaa yläpeukkua, mutta koska tässä ei olla tosissaan niin osaanhan minä olla leikissä mukana.

Yhtyeen svengaava fuusiogroove sekä Valentinen täysillä heittäyvä semilimainen laulutyyli on se mikä kantaa Vengeance & Fashionia. Yhtyeellä on tarttuvampaakin materiaalia, mutta on osoitus Fire albumin tasosta että sen rivibiisikään ei ole filleriä. Miksaukseltaan kappale on hitusen tunkkainen, mutta ehkä liiallinen siloitus ei toisi tälle lisäarvoa. Yhtye tiesi, että sen biisien voima pakataan parhaiten vähän alle kolmen minuutin tiukkiin rypistyksiin. Ehkäpä tyyli ennen tarkoitusta sopii hyvin kuvaamaan Electrix Sixin musiikkia, mutta tässä tapauksessa ei tehdä tyylivirhettä, muttei myöskään olla se, jonka puvusta linnan juhlien jälkeen puhutaan.

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Nanne - Viktiga små ord

Artisti: Nanne
Kappale: Viktiga små ord (1998)
Albumi: Cirkus Homo Sapiens
Mieleenjäävin lause: "Svårt att ge beröm och våga säga; "vad jag gillar dig!"."

Olen muutaman kertaan aiemmin maininnutkin, että vaikka tottelen aina random playn valintaa niin samaa biisiä en arvostele kahdesti kuin en myöskään levyjen lyhyitä introja tai outroja. Ruotsalaisen Nanne Grönvallin debyyttialbumin Cirkus Homo Sapiens päättävä Viktiga små ord on kuitenkin puolentoista minuutin pituudestaan huolimatta kokopitkä biisi.

Ei ole sinänsä huono idea päättää albumi lyhyempään kappaleeseen sillä sillä vain parhaat albumit kykenevät pitämään kuulijansa otteessaan alusta loppuun. Tähän joukkoon ei ainakaan omasta mielestäni Cirkus Homo Sapiens kuulu vaikka sillä epätasaisuudestaan huolimatta onkin hetkensä.

Kappale joka alkaa mekaanisen herätyskellon vetämisäänellä tuo heti mielikuvan tuutulaulusta eikä Viktiga små ord yritä tätä ideaa peitellä millään tavoin. Se lauletaan hellän hiljaisesti ja tausta on varsin yksinkertaista kilinää joka tuo mieleen vanhojen lastenlelujen äänet. Tuutulauluissa ei myöskään pohdita elämän suuria filosofisia kysymyksiä tai tunneta maailmantuskaa. Lyhyesti sanottuna kappaleen sanoituksessa on kyse siitä, että muista sanoa niille tärkeille ihmisille että välität heistä. Ehkä tässä todella on jotakin rauhoittavaa vaikutusta sillä kymmenen kertaa toistona läpikuuntelun jälkeen mieleni todella tekisi siirtyä päiväunille.

Viktiga små ordin kaltainen kappale on hieman epäreilussa käsittelyssä näin erikseen poimittuna. Se mikä on kelpo albuminlopetusraita voi olla erikseen melko tylsä. Mutta ei tästä mitenkään erityisen hyvää popkappaletta saa punnituksi. Mutta varmasti tämä olisi aivan kelpo ruotsinkielinen tuutulaulu. Mutta sellaista ei ala laulamaan ruotsin kielen kurssien vuoksi lähes ammattiin valmistumatta jäänyt musabloggari. 

Arvosana: 4,5/10

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

LAB - Trapped

Artisti: LAB
Kappale: Trapped (2000)
Albumi: Porn Beautiful
Mieleenjäävin lause: "You're much sweeter than I'm strong."

Eniten puhtaita osumia kerännyt arvosteluni tässä blogissa ei johtunut siitä, että sanansäiläni olisi viuhunut terävästi ja herättänyt keskustelua vaan se johtui Kylie Minoguen Spinning Around arvosteluun ajattelemattomasti valitsemastani kuvasta. Otin arvosteluun pysäytyskuvan kappaleen musiikkivideosta johon joku oli ottanut monta framea kohdasta jossa Kylie pyörähtää niissä kuuluissa kultaisissa hotpanteissaan. Pian kävi niin, että ilmeisesti kuvasta tuli kuuma Googlen kuvahaun kautta ja siinä missä normaali tekstini saa vuodessa noin 20-200 katselua niin tuo kuva heilautti lukuihin pari uutta nollaa perään. Vaihdoin kuvan hillitympään, sillä en halunnut blogiini ei sen varsinaiseen sisältöön liittyvää liikennettä ja huomiota.

Tämä tuli mieleen nyt kun random play ensi kertaa poimi kappaleen kotimaisen LABin debyyttialbumilta Porn Beautiful. Sana ei tosin esiinny ensi kertaa blogissani, sillä onhan yhtye The Porn Kings ollut jo käsittelyssä aiemmin. Onneksi netistä löytyy aikuisviihdesisältöä niin runsaasti ettei yksi sana sentään tuossa tapauksessa ohjannut tänne ei toivottua liikennettä. Ei mitään aikuisviihderyysistä tänne kiitos.   

Random play tuntuu LABin tapauksessa suosivan albumeiden lopetusbiisejä sillä aiemmin käsittelyssä ollut kakkosalbumin päätösbiisi I Used To Hide saa nyt jatkokseen debyyttialbumi Porn Beautifulin päättävän Trappedin. Trappedissa on omanlaisensa lopetusbiisin tunnelma sillä siinä on jotakin uneliasta hämyisyyttä. Slovari ei ole huono tapa päättää albumi joten siinä mielessä valinta on varsin onnistunut. Mutta kun irrotetaan kappale albumiympäristöstään niin mitä jää käteen?

Trapped ei ole jäänyt minulle erityisen hyvin mieleen, sillä en muistanut biisistä mitään pelkän nimen perusteella. Vasta kertsiin päästyäni sain hämärän muistikuvan siitä, että olen minä tämän joskus kuullut. Mutta annoin kappaleelle silti mahdollisuuden, sillä tämän blogin aikana mielipiteeni joistakin biiseistä on muuttunut arvostelun kirjoittamisen aikana. Tehosoitto erottaa jyvät akanoista ja osoittaa kuuntelukestävät tai hitaammin arvoonsa nousevat tuotokset.

Trapped toimii nimenomaan albumiympäristössään mutta ei ikävä kyllä niinkään hyvin ilman sitä. Toki Anan ääni toimii persoonallisena elementtinä, mutta ehkä LAB on parempi menevämmissä biiseissä tai niissä joissa on enemmän dynaamista vaihtelua. Korvani yrittävät tätäkin riviä kirjoittaessaan löytää Trappedista syitä pitää siitä enemmän, mutta tällä kertaa auraalinen kullanhuuhdonta jättää köyhäksi. 

Mutta se mikä nostaa Trappedin keskinkertaisuuteen on liian simppeliksi jäävän sanoituksen antama lupaus. Narsistin vangiksi suhteeseen jäävästä naisesta olisi saanut enemmänkin kerrottavaa. Kaiken kurjuuden jälkeen annetaan sen verran hyvää ettei tulekaan voimia erota. Tätä kierrettä viedään kerta kerralta vähän syvemmälle kuin heiluri, joka heilahtaa joka kerta vähän lähemmäksi seinää. Yllättävää kyllä tämä superlyhyt sanoitus ei tuntunut lyhyeltä ennen kuin luin lyriikat. Tähän kun olisi rakennettu säkeistö tai pari lisää ja hieman maustettu sovitusta, niin oltaisiin jo varsin mielenkiintoisen lopputuloksen äärellä. Mutta kappale, jonka ajatuksia herättävin puoli on se mitä se olisi voinut olla ei voi olla erityisen hyvä. 

Arvosana: 5,0/10

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Queen - Friends Will Be Friends

Artisti: Queen
Kappale: Friends Will Be Friends (1986)
Albumi: Greatest Hits II
Mieleenjäävin lause: "'Cause friends will be friends, right 'til the end."

Yksi pisimpään odottamistani yhtyeistä pääsi seitsemän blogivuoden jälkeen lopulta käsittelyyn. Siinä missä olen saattanut omistaa joltakin artistilta vain yhden albumin ja siitä on tullut käsiteltyä jo puolet niin satunnaissoitto on taiten väistellyt Queenin biisit tähän asti. Kuka tietää, ehkäpä vuodesta 2018 tulee Queenin vuosi blogissani. Tai sitten seuraavaa saadaan odottaa toiset seitsemän vuotta. Omistan Queenilta vain kolme kokoelmaa (Greatest Hits I+II+III) ja edelleen hiljalleen kasvavasta levykokoelmastani se on toki pieni prosentti.

Queenin 30. single (kotimaassaan) julkaistiin vuonna 1986 ja se oli irrotettu A Kind of Magic albumilta. Kriitikot ottivat albumin tuolloin kädenlämpöisesti vastaan, mutta tämän vuosituhannen arvostelut ovat albumille huomattavasti helläkätisempiä. Live Aidin menestys oli tehnyt yhtyeestä taas kuuman ja A Kind of Magic pärjäsikin mukavasti ja olihan albumi samalla epävirallinen soundtrack Highlander elokuvalle. Friends Will Be Friends ei soinut elokuvassa, mutta se julkaistiin singlenä noussen Top 40 sijoille monissa Euroopan maissa. Kappaleen sävelsivät Freddie Mercury ja John Deacon ensimmäisen vastatessa sanoituksesta.

Friends Will Be Friendsiä kuunnellessa iskee tuttuuden tunne niin hyvässä kuin ehkä vähän pahassakin. Se kuulostaa kevyesti kasarimaustetulta 70-luvun Queenballadilta. Brian Mayn kitarasoundista on vaikea erehtyä ja Mercury löysi aina tulkintaansa jotakin jäljittelemätöntä. Mutta lopputulos on koko yhtyeen osien summa kuten kuuluukin. Queen kävi hajoamisen partaalla 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla kun kaikki alkoivat vetää eri suuntiin, mutta Friends Will Be Friendistäkin kuulee yhtenäisyyden löytyneen taas.

Monille klassisille bändeille tulee se vaihe, että he toteatavat, että on parempi unohtaa popmusiikin trendien perässä juokseminen ja tehdä sitä missä ollaan todistetusti hyviä. Ehkei klassikoita enää synny entiseen tahtiin, mutta hyvää musiikkia kuitenkin. Juuri tällaisen vaiheen tuotokseksi Friends Will Be Friends käy oikein hyvin.

On taas puolinolon tunnustuksen aika. Ennen kuin opin kunnolla englantia luulin, että kohta jossa oikeasti lauletaan "right 'til the end" menisikin "gratulience". Mielenkiintoista kuinka ennen kielen oppimista yrittää "ymmärtää" sanoituksia ja luoda pseudokieltä. Mitään muuta pseudoa Friends Will Be Friendsissä ei onneksi olekaan. Se on digilämmitettyä (A Kind of Magic oli Queenin ensimmäinen digitaalisesti nauhoitettu albumi) Queenia perusasioiden äärellä. Pidän ystävyysbiiseistä yleensäkin, sillä ovathan ystävät tärkeitä elämän peruspilareita. Eikä tämä edes ole yhtyeen ainoa tulkinta aiheesta sillä löytyyhän heiltä ainakin You're My Best Friend ja muitakin.       

En väitä että Friends Will Be Friends olisi ikimuistoisinta Queenia tai heidän suurimpia klassikoitaan, mutta Queenin kaltaisten yhtyeiden vahvuus onkin materiaalin leveydessä. Ei ole vain yhtä tai kahta biisiä joihin palaisi, vaan kun kuuntelee yhden niin yksi biisi johtaa herkästi toiseen ja kohta onkin kuunnellut läpi huomattavasti enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Kyseessä onkin yksi sytykebiiseistä, joka voi johtaa varsinkin kasariQueenin sarjakuunteluun. Kun on kyse Queenin kaltaisesti yhtyeestä vahva perussuoritus on sellaista mihin 90%:ia bändeistä ei pysty edes parhaimillaan. 

Arvosana: 7,0/10

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Savage Garden - Truly Madly Deeply

Artisti: Savage Garden
Kappale: Truly Madly Deeply (1996)
Albumi: Savage Garden
Mieleenjäävin lause: "I wanna stand with you in the mountain, I wanna bathe with you in the sea."

Mukava taas päästä viime vuoden lopun erityisjuttujen jälkeen kirjoittamaan perinteisempää biisiarvostelua. Vielä noilta teinivuosiltani, joidenka musiikista pystyn luultavasti kirjoittamaan henkilökohtaisimmat tekstit. Australialaisduo Savage Gardeniin tutustuin paremmin automatkalla Ropeconiin kesällä 1997 kun 600 kilometrin automatkan ratoksi kaikki kimppakyydissä mukana olleet olivat ottaneet levyjä mukaan.

Yksi kavereistani oli ottanut Savage Gardenin melko tuoreen debyyttialbumin, josta olin toki kuullutkin muutaman singlehitin. Levyn soidessa läpi muutaman kerran matkan aikana innostuin sen verran että ostin levyn itsekin. Kakkosalbumi Affirmation ei ainakaan toistaiseksi ole levyhyllyyni päätynyt sillä sen singlet kadottivat jotakin siitä vilpittömyydestä mitä debyytiltä oli löytynyt. 

Truly Madly Deeply on näitä megaballadeja joita ei 90-luvun loppupuolella voinut olla kuulematta. Kappale rikkoi monia ennätyksiä mm. Billboardin listoilla. Annettiinpa sille jopa sija 35 vuonna 2013 julkaistusta kaikkien aikojen Billboard Top100 listasta. Kyseessä on siis iso hitti joka kesti listoilla pitkään eikä sen kuuleminen tänäkään päivänä retrohtavimmilla radiokanavilla ole harvinaista.

Mutta automaattisesti ei kaikki muuttunut Savage Gardenille kullaksi. Truly Madly Deeplystä kirjoitettiin demoversio kauan ennen debyyttialbumia ja levytyssopimusta nimellä Magical Kisses. Edes ensimmäisenä levytetty versio ei vielä johtanut maailmanlaajuiseen menestykseen vaan Australiassa julkaistua alkuperäismiksausta hienosäädettiin ennen kansainvälistä julkaisua. Suurin ero lienee uudempaan versioon lisätyt konerummut.

Truly Madly Deeplyn lemmenvaloja tihkuva sanoitus ei varsinaisti sisäistä mitään genrelle vierasta, mutta Darren Hayes tulkitsee ne kuin pakahduksissaan oleva ensirakastaja. Mitä rakastunut nuori nainen haluaa kuulla ja tuntea? Hän haluaa kuulla että hän on ainoa ja hän haluaa tuntea että se epävarmuus mikä ihastumisen alussa on tulee väistymään Romeon myötä joka tuo vaikka sen kliseisen kuun taivaalta jos tarvitaan. Herkkä, mutta päättäväisesti rakastava mies ei pelkää julistaa tunteitaan joko maailmalle. Mies lupaa että ne ensihuuman hattarapilvet pysyvät taivaalla nyt ja aina. (Mitä ne eivät tietenkään tee mutta sen kertominen ei ole tämän biisin tehtävä.)

Savage Garden teki hyvää työtä Truly Madly Deeplyn kanssa ja se on klassinen oikeaoppinen voimaballadi, joka yleensä on enemmän naisartistien työmaata. Tässä onkin se ainoa pieni henkilökohtainen ongelmani kappaleen kanssa; minä haluan voimaballadini naisten laulamana. Tämä ei tietenkään saa minua inhoamaan Truly Madly Deeplya, sillä osaan toki arvostaan taiten tehtyä popkappaletta ja onnistunutta tulkintaa. Mutta silti en pääse tunnetasolla aivan yhtä vahvasti mukaan niin paljon kuin pidänkin Darren Hayesista laulajana. Kyseessä on kappale, jota voisi olla mukava oppia tapailemaan kitaralla, mutta ehkä en ottaisi sitä karaokerepertuaariini.     

Arvosana: 6,5/10