lauantai 30. heinäkuuta 2016

Arrival - Just a Notion

Artisti: Arrival
Kappale: Just a Notion (1999)
Albumi: First Flight
Mieleenjäävin lause: "Just a notion, that's all."

Mietin kovasti aloittaisinko kesätauon jälkeisen arvosteluni pohtimalla Abban julkaisemattomia biisejä vai coverbändejä yleisesti. Koska pääni aloitti kirjoittamaan coverbändeistä niin jätän herkullisen julkaisemattomat kappaleet aiheen myöhemmäksi vaikka tämänkertaisen biisivalinnan kanssa sitäkään ei voi täysin sivuuttaa.

Minulla ei ole mitään tribuutti/coverbändejä vastaan. Niin kauan kun ei oleteta että päästäisiin alkuperäisen tasolle ja nämä yhtyeet mitataan omassa sarjassaan ei ongelmia tule. Ehkä coverbändien hyväksyttävyys on kasvanut Youtubeaikakaudella kun artistien läpimurtokin voi alkaa paljon huomiota saavalla tulkinnalla vanhasta klassikosta. Hyvällä coverbändillä pitää olla intoa ja erinomainen alkuperäismateriaalin tuntemus. Soittolistalta pitää löytyä muutakin kuin kymmenen suurinta hittiä ja tulkintojen pitää kuulostaa yhtä aikaa tutuilta mutta omanlaisiltaan. Jos kaikki maneerit, asut ja laulutapa koetetaan matkia täsmälleen ja kaikki näyttää ulkoaharjoitellun robottimaiselta se ei ole viihdyttävää.

Tuntemistani Abba-tribuuttibändeistä ruotsalainen Arrival on mielestäni parhain. Heidän showssaan on tarpeeksi autenttisuutta ilman sataprosenttisen matkimisen jäykistävää vaikutusta. Arrivalin kiertueilla on myös mukana alkuperäisiä Abban kanssa soittaneita muusikoita. Ja kun katsoo Arrivalin vuonna 1999 julkaistua First Flight albumia biisilistan osalta voi vain todeta ettei kyseessä ole Abban Goldin versiointi vaan fanin silmin mielenkiintoisempi coverbiisilevy. Mikä itseäni kiinnosti eniten oli versio Just a Notion kappaleesta jonka kokonaista Abban levyttämää versioita ei ole koskaan julkaistu vaikka huhuja siitä onkin pariin kertaan ollut liikenteessä.

Abban versiota Just a Notionista on julkaistu lyhyt pätkä sikermässä Abba Undeleted joka ensimmäisenä julkaistiin Thank You For The Music boksilla. Noista julkaisemattomista kappaleista Just Like Thatin lisäksi mielikuvitustani kiehtoi ajatus kokonaisesta Just a Notionista. Abba levytti Just a Notionista demoversion 1978 ja sen oli tarkoitus päätyä Voulez-Vous albumille mutta loppujen lopuksi muut kappaleet syrjäyttivät sen. Parhaissa luomisvoimissaan olevilla yhtyeillä on yleensä varaa heittää hyviäkin biisejä yli laidan ja Just a Notion on todiste tästä.

Arrival ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan omassa Just a Notion versioinnissaan ja hyvä niin. Abban basisti Rutger Gunnarsson toimi kappaleen tuottajana ja sovittajana. Jotakin pientä tuotannollista taikaa jää puuttumaan mutta Abba oli mestari hiomaan biisit parhaimmilleen studiossa joten vertailu olisi lähes epäreilua. Agnethan ja Fridan täsmäharmonioiden kanssa eivät Arrivalin laulajattaret myöskään kykene kilpailemaan vaikka heidän pyöreähkö ruotsiaksenttinsa onkin toimiva tässä yhteydessä. Varsinkin just sanan ääntäminen on suorastaan sympaatisen kuuloista.

Kun alkuperäinen sävellys on hyvä ja selvästi yhtyeella on ollut intoa tehdä niin hyvä versiointi kuin he vain osaavat niin voin vain nyökytellä päätäni tyytyväisenä. Niin kauan kuin Abban versioita tästä ei julkaista niin tämä on paras muoto nauttia tästä helmestä. Faniuden yksi merkki on se että kaivaa esiin kaikki soolot, yhteistyöbiisit, demot, julkaisematta jääneet kappaleet ja jopa coverit enkä Abba-faniuttani ole koskaan kieltänytkään. Jos et ole Abba-fani niin et varmaankaan saa Just a Notionista aivan samanlaisia tuntemuksia kuin minä mutta anna kappaleelle mahdollisuus sellaisena kuin se on. Vähän alle neljä minuuttia elämästään voi käyttää paljon huonomminkin.
 
Arvosana: 7,0/10

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Anggun - A Rose in the Wind

Artisti: Anggun
Kappale: A Rose in the Wind (1997)
Albumi: Snow on the Sahara
Mieleenjäävin lause: "What to do with this love that I'm in?"

Mietin vuoden alussa että vuosi 2016 voisi olla se vuosi kun siirryn vaiheittain ostamaan musiikkia digitaalisesti mutta ainakin toistaiseksi on käynyt aivan toisin. Puhalsin pölyt vinyylikokoelmani päältä ja hankin uuden soittimen. CD-levyjäkin on kertynyt sillä niitä löytää helposti halvalla kirpputoreilta ja uusiakin saa huokeahkosti kunhan malttaa hieman odottaa.

Aineetonta on jotenkin niin hankala mieltää keräilevänsä. Youtubet ja Spotifyt sopivat hyvin uuden kuunneltavan etsimiseen mutta yhä sitä vain saa sen tunteen kun saa uuden fyysisen tallenteen käsiinsä. Jossakin vaiheessa tietysti kehitys tekee tehtävänsä ja täytyy alkaa paikkaamaan aukkoja joita ei fyysisenä saa muilla tavoin mutta ehkä sen aika ei ole minulle vielä tänä vuonna.

Indonesialaisen Anggunin albumi on juuri näitä tänä vuonna eurolla tai parilla kirpputorilta ostettuja levyjä. Ostokynnys laskee kummasti kun taloudellinen panostus on mitätön. Ajattelin että on Snow on the Sahara albumilla ainakin nimikappale ja ihan mukiinmenevä Life on Mars versiointi. Kakkossinglenä ison Snow on the Sahara hitin jälkeen julkaistua A Rose in the Windiä en sijaan muistanut kuulleeni. Jos olisinkin sattunut sen kuulemaan niin se ei ole samalla tavalla mieleenjäävä kuin Anggunin edellämainittu tunnetuin hittibiisi.

90-luvulla oli paljon menekkiä maailmanmusiikkimausteiselle new agelle ja sen vastaaville sivugenreille. Näin länsimaalaisen silmistä eksoottinen Anggun onkin onnistunut urallaan ollen eniten Aasian ulkopuolella levyjä myynyt aasialaisartisti. Hän saavutti ensin suosiota kotimaassaan Indonesiassa ja lähti 90-luvun puolivälissä kokeilemaan onneaan Ranskaan josta parin vuoden yrittämisen jälkeen löytyi sopiva yhteistyökumppani Erick Benzin (tehnyt yhteistyötä mm. Celine Dionin kanssa) muodossa.

A Rose in the Windin intron perusteella voisi odottaa eksoottisempaakin mutta ikävä kyllä kappale lähteekin kulkemaan perinteisempiä 90-luvun popbiisipolkuja. Toki maailmanmusiikkimausteet tuodaan hetkittäin mukaan mutta ei tarpeeksi. Kertosäe on voimallinen mutta se ei aukea sillä tavalla kuin vahvan kertosäkeen pitäisi. Kertosäkeen tuloa ei alusteta riittävästi ja meno rauhoittuu liian aikaisin. Hiljaa-kovaa-hiljaa on hyvä kaava mutta tällä kertaa rytmitys ei ainakaan minulle toimi. Lisäksi juuri kertosäkeessä Anggunin artikulaatio tuntuu hieman pyöristyvän ja kertosäe on juuri se kohta jossa sen pitäisi olla terävimmillään. Pidän kyllä Anggunin tavasta ääntää englantia mutta tässä kohti uraa ehkä rahkeet eivät vielä aivan riittäneet pitämään tulkintaa kasassa vieraalla kiellä silloin kun pitää laulaa kovaa.

Minä pidän loppusoinnuista ja jopa niiden ylikäyttämisestä mutta nyt täytyy laittaa yksi säkeistä A Rose in the Windistä esimerkiksi sellaisesta mikä ei minullekaan uppoa:

"I'll be true to you
Flying over the moon
Lying in the bamboo
I'll always know
The light in the window"  

Kappaleessa lauletaan kaipuusta omaa rakasta kohtaan ja sisältä syövästä yksinäisyydestä. On ok aloittaa silloin säe vannomalla omaa uskollisuutta etäsuhteessa. Mutta sitten mennään yli kuun ja maataan bambulla. Tuttu valo ikkunassa on tämän jälkeen ihan kelpo lopetus.

A Rose in the Wind on koottu hyvistä aineksista mutta kokoonpanovaiheessa niitä ei ole saatu parhaimmalla tavalla kasaan. Se muistuttaa hieman sitä miten minulle usein käy kokatessa; saan kyllä varsin hyvänmakuista ruokaa aikaiseksi mutta se on aina ruman näköistä ja maustaa voisi paremminkin. Hukattu potentiaali harmittaa sillä tämä voisi olla hyväkin biisi ja kuunnellessa huomaa toivovansa että pystyisi pitämään siitä enemmän. Mitättömyyteen ei sentään vajota vaan kohtalona on keskinkertaisuus. Onneksi Anggunilta löytyy parempaakin.  

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Studio Killers - Jenny

Artisti: Studio Killers
Kappale: Jenny (2013)
Albumi: Studio Killers
Mieleenjäävin lause: "I wanna ruin our friendship, we should be lovers instead."

Taas on aika saada naapurini ihmettelemään mielenterveyttäni kun kuuntelen samaa biisiä repeatilla 25-50 minuuttia (yleinen blogin kirjoittamiseen menevä aika). Olen maininnut tästä aiemminkin mutta kappaleiden toistokestävyydestä on tullut yksi pieni osatekijä loppuarvosanaan. Toiset biisit eivät kestä omissa korvissani runsasta kuuntelua ja toisiin kyllästymisen riski on olematon. Yleensä osaan sanoa arvosanan heti alussa varsinkin tuttuakin tutummasta musiikista mutta toisinaan toistokerrat laskevat tai nostavat arvosanaa lopussa. Yhden kerran olen kirjoittanut samasta biisistä huolimattomuuttani jo toista arvostelua ja tuosta turhasta työstä jäi käteen se että olisin antanut kummallakin kerralla saman loppuarvosanan.

Englantilais-tanskalais-suomalainen Studio Killers nauttii pienestä salaperäisyyden verhosta vaikka voi toki olla että Teemu Brunilan kuuluminen kokoonpanoon on maailman huonoiten varjeltuja salaisuuksia. 2010-luvulla ei enää herätä kummastusta digitaalista alter egojen käyttökään. Asia ei vaivaa minua sillä lopputulos eli itse musiikki on tärkeintä. Vuosikymmenellä jolloin valtaosa elektronisesta musiikista ei ole tehnyt minuun suurta vaikutusta on ollut silti omat ilonpilkahduksensa joihin Studio Killers raikkaudessaan kuuluu.

Nyt onkin sopiva aika käsitellä kesähitti Jennyä joka tosin kelpasi listamenestyksen muodossa vain meille suomalaisille. (Singlelistan 2. latauslistan 5. ja radiolistan 5.) Syntetisoitu haitari ja steelpan yhdessä Teemu B.. ..Chubby Cherryn äänen kanssa ovat omiaan luomaan kauniin kuulaan kesätunnelman. Ei ehkä kuitenkaan hellepäivän tunnelman vaan juuri sellaisen itselleni sopivan puolipilvisen päivän jolloin lämpö pysyy hellerajan alapuolella ja leppoisa tuulenvire vilvoittaa.

Kepeä kesäbiisi Jenny saa tarvitsemaansa syvyyttä sanoituksessa joka käsittelee tasapainoilua ystävyyden ja rakkauden välillä. Kertoja on Jennyn ystävä jolle on päivä päivältä hankalampaa tasapainoilla sisällään olevien romanttisten mielihalujen kanssa. Yksi pidättelevä tekijä on se että paras ystävä Jenny on niin arvokas että ystävyyttä ei haluaisi pilata mutta toisaalta tunteiden pitäminen salassa vääristää ystävyyttäkin. Loppuratkaisua ei anneta joten se jää jokaisen kuulijan päätettäväksi. Koska olen itsekin tasapainoillut edellämainitunkaltaisten asioiden kanssa saa Jenny luonnollisesti kappaleena samaistumislisäarvoa.    

Jenny on hyvin tuotettua kesäistä dancemusiikkia joka genrelleen epätyypillisesti tavoittaa minut myös sanoituksensa kautta. Ymmärrän että ihmiselle joka ei löydä vastaavaa samaistumiskohtaa ei ehkä pysty arvostamaan tätä yhtä korkealle mutta kenenkään henkilökohtainen mielipide ei ole väärä. Jos saat ihmiset samaistumaan musiikkiisi niin se tehoaa.

Arvosana: 7,0/10