lauantai 9. joulukuuta 2017

Parhaat biisit elämäni ajalta Top 10

Sen kunniaksi että täytin joulukuussa 40 vuotta päätin koota Top 100 listan elämäni aikana julkaistuista parhaista biiseistä. Sääntönä on siis se että kappale on julkaistu aikaisintaan syntymäviikollani. (Ensimmäinen täysi viikko joulukuulta 1977) Lisäksi samalta artistilta tai bändiltä listalle pääsi korkeintaan kaksi biisiä (jotta tulisi variaatiota) eikä sama sävelmä voi olla kuin yhtenä versiona.

Jos muu osa listasta voisi elää runsaastikin jos kokoaisin uuden vaikka vaikka vuoden päästä niin Top 10 on sellaista osastoa ettei se muuttuisi läheskään samaa tahtia. Toki kappaleet voisivat vaihdella paikkoja mutta ydin ei muuttuisi.


10. BAO – Story of a Heart
Puolet Top 10:ni kappaleista on Benny Anderssonin ja Björn Ulvaueksen käsialaa joten luonnollisesti myös aloitetaan sellaisella. Alunperin ruotsinkielisenä versiona nimellä Sommaren du fick julkaistu kappale antaa jonkinlaista ideaa siitä millaista musiikkia Abba saattaisi tällä vuosituhannella tehdä. Kun kuuntelee miten kappale on rakennettu mielikuvaa on mahdotonta paeta. Tämä ei tietenkään haittaa, sillä juuri B&B sävellysjäljellähän minut on musiikillisesti helpointa vietellä.

9. Sheila & B. Devotion – Spacer
Avaruusdiscon kuningasbiisi jota Alcazar samplasi Crying at the Discotequessa. 60-luvulla yé-yé poppari teini-idolina aloittanut ranskatar Sheila halusi kolmikymppisenä uralleen uutta suuntaa ja 70-luvun lopussa disco oli luonnollinen valinta. Heitettyään tarpeeksi rahaa Nile Rodgersin suuntaan saatiin levylle tuottaja ja vaikka ranskattaren englanninkielentaito oli puutteellinen se ei haitannut nimenomaan tässä biisissä. I'm a spacer, starchaser!

8. Gemini – Just Like That
Just Like That on jonkinlainen graalin malja abbafanien keskuudessa. Kappaleesta on olemassa katkelmia ja demoversioita Abban levyttämänä mutta ensimmäinen täyden version levytti ruotsalaisen sisarusduo Gemini jotka nimestään huolimatta eivät ole kaksosia. Karin Glenmark tekee hienoa työtä tässä haastavassa kappaleessa jossa on jälleen kerran kasattu musiikillinen draamankaari kohdalleen.

7. Josefin Nilsson – We Won't Be Going Anywhere
Kaksikko Andersson-Ulvaeus tuotti hienon Shapes albumin Josefin Nilssonille 90-luvun alussa. Hittimielessä soundi ei ehkä ollut ajankohtaisinta mutta siitä huolimatta levy on yksi suosikeistani. Olen myös aina ihmetellyt miten B&B saivat Nilssonista niin paljon enemmän irti kuin kukaan muu. Nilssonin sooloura tai Ainbusk Singers yhtye eivät säväyttäneet ollenkaan samalla tavalla. Tämän kappaleen tilanne olisi itselleni painajainen. Elämäni jakava ihminen ei enää haluakaan elää samoja unelmia kanssani ja miettii sängyssä vieressäni miten kertoisi siitä. Kappale on muutenkin hieno, mutta juuri tämän tilanteen esilletuonti on se mikä nostaa tämän monen muun yläpuolelle.

6. Helena Johansson – Faith
Helena Johanssonin nimi ei varmastikaan soita kelloja suurimmalle osalle eikä se ole ihmekään. Hän on julkaissut muutaman digitaalisen singlen ja kunnostautunut pääosin tuottajana ja säveltäjänä. Mutta hänen Faith kappaleensa on minulle yksi voimallisimmista tsemppausbiiseistä minkä voimalla olen päässyt monien elämäni haasteiden ohi.

5. Celine Dion – All By Myself
Se. pahuksen. loppunostatus. romahduttaa. minut. yhä. 20. vuoden jälkeenkin.

4. Dido – Life for Rent
Monet suosikkibiiseistäni ovat sellaisia joidenka koen hellästi arvostelevan minua. Hieman kuin äiti joka rakastaa lastaan ja uskoo tarkoittavansa parasta silloinkin kun arvostelee lastaan. Näiden biisien ykkönen itselleni on Didon Life for Rent. Tiedän, etten ole kovin aktiivinen siinä tavassa miten elän elämääni. En ota riskejä enkä lähde jahtaamaan unelmiani koska minulla ei niitä oikeastaan edes ole. On hienoa että jossakin kappaleessa tämä puoli minusta tulee ymmärtävästi kritisoiduksi.

3. Gemini – Another You, Another Me
Toisin kuin monet abbafanit en haaveile sitä että tämä olisi päätynyt Agnethan ja Fridan laulettavaksi. Heidän versionsa olisi varmasti ollut hieno mutta minulle tämä on omanlaistaan täydellisyyttä jota ei pysty haastamaan. H&Claire teki hiilikopion tästä vuosituhannen alussa ja vaikka kopio olikin imartelevan hyvä se ei pääse samalla tasolle alkuperäisen kanssa. Jotakin siitä miten paljon pidän tästä voinee päätellä siitä, että lukioikäisenä yritin kehitellä tälle suomenkieliset sanat nimellä "Minulle sinut, sinulle minut". Minusta ei tullut oman elämäni Raul Reimania.

2. Hooverphonic – Eden
Belgialaisen Hooverphonicin Eden on koskettavin ja henkilökohtaisin biisi minkä tiedän. Kuulin kappaleen ensi kertaa Sarah Brightmanin coverina josta pidin kovasti. Onneksi olin tarpeeksi utelias kuunnellakseni alkuperäisen joka nousee siivilleen liversiona jousiorkesterin kanssa. Kyseessä on musiikkia, joka tekee minut onnellisella tavalla surumieliseksi. Mikään muu kappale ei aiheuta samanlaista tunteiden remiksausta kuin Eden.

1. ABBA – The Day Before You Came
Ironista että kappale jota yhtyeen musiikkin ensi kertaa tutustuessani pidin yhtyeen heikompana päätyi vuosien varrella suosikikseni. Mutta juuri aika on se asian avain, sillä The Day Before You Came kertoo juuri aikuisuuden arjesta päivää ennen kuin se jokin mikä muuttaa elämän saapuu. Täytyi siis aikuistua ennen kuin pystyin täysin arvostamaan tätä mestariteosta. Kappale on oikealla tavalla riisuttu olematta silti yksinkertainen. Agnethan ääni saa täyden tilan ja Fridan taustalaulu kummittelee taustalla kauniin eteerisesti. Kohtaanko ikinä parempaa biisiä kuin tämä? Ehkä, mutta se ei tällä hetkellä tunnu realistiselta.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Mike Oldfield - Sailor's Hornpipe

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Sailor's Hornpipe (1973)
Albumi: Platinum Collection
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali"

Vaikka annankin random playn päättää kulloisenkin arvosteltavan kappaleen olen pari kertaa hypännyt muutaman intron ja outron yli sillä niistä ei oikeasti saisi mitään rakentavaa varsinkin jos ne ovat vain muutaman sekunnin mittaisia. Mike Oldfield levytti traditionaalisen Sailor's Hornpipe kappaleen Tubular Bells albumin päättäväksi osioksi ja vaikka sillä on mittaa vain puolitoista minuuttia katson, että se on kuitenkin laskettavissa omaksi itsenäiseksi kappaleekseen. Tubular Bells on merkittävä albumi ja Sailor's Hornpipe kuului säännöllisesti Oldfieldin livesetteihin ainakin 80-luvun alkuun saakka. Pidän varsinkin vuoden 1981 Montreux festivaalin livevedosta. Koko Oldfieldin keikka tuolta on kokonaisuutena hieno eritoten todella kuuman yleisön ansiosta.

Sailor's Hornpipe on alunperin kansansävelmä ja vanhimmat nuotitukset siitä löytyvät 1700-luvun lopulta. Melodia ja siihen liittyvä tanssi yhdistettiin merimiehiin sillä se vaati vain pienen tilan ja sopi siis laivalla keinuttavaksi. Laivoille oli tuolloni tapana palkata yksi musikantti viihdyttämään miehistöä pitkillä ja muutoin yksitoikkoisilla matkoilla. Sailor's Hornpipea tanssittiin matkimalla laivatyössä käytettäviä liikkeitä kuten purjeiden reivaamista jne. Myöhemmin laivoihin ei enää palkattu piipareita soittelemaan ja tanssi katosi muodista väliaikaisesti mutta melodia jäi elämään.

Sailor's Hornpipe niin melodiana kuin tanssinakin pysyi 1900-luvulla elossa eritoten elokuvien ja piirrettyjen käyttäessä sitä varsin usein etenkin koomisena efektinä. Mike Oldfield soitti kappaletta jo ennen soolouraansa toimiessaan Whole World yhtyeen basistina. Jos basson ja kitaran lisäksi alkaisin ikinä opettelemaan mandoliinin soittoa koettaisin varmasti alkaa tapailemaan Sailor's Hornpipea. Jatkuvasti nopeutuva versio ainakin kävisi hyvästä harjoituksesta ja edistymisen huomaisi siitä kuinka pitkälle pääsee ennen kuin soitto karkaa käsistä.

Oldfield levytti mielestäni varsin turhan uusioversion Tubular Bellsistä vuonna 2003 ja siihen kuului myös uusiolevytys Sailor's Hornpipesta. Kuten koko levystä, siitäkin puuttui yli puolet alkuperäisen charmista. Alkuperäinen Tubular Bells ei ehkä ollut levytyksenä täydellinen mutta se ei vähemmän sen arvoa. Oldfieldin 70-luvun albumeilta löytyvät traditionaalisten kappaleiden coverit olivat kaikki varsin sympaattisia tapauksia vaikkei mikään niistä kuulukaan suurimpiin suosikkeihini. Ainakin Sailor's Hornpipe levytettiin oikean mittaiseksi raskasteemaisen albumin keventäväksi päätösosioksi. Kenenkään 30-40 vuotta toimineen artistin koko levytysura ei ole timantteja täynnä, joten hyville täytebiiseille täytyy antaa se arvo mikä niille kuuluu.   
 
Arvosana: 5,5/10

lauantai 18. marraskuuta 2017

Parhaat biisit elämäni ajalta sijat 11-25

Sen kunniaksi että täytän joulukuussa 40 vuotta päätin koota Top 100 listan elämäni aikana julkaistuista parhaista biiseistä. Sääntönä on siis se että kappale on julkaistu aikaisintaan syntymäviikollani. (Ensimmäinen täysi viikko joulukuulta 1977) Lisäksi samalta artistilta tai bändiltä listalle pääsi korkeintaan kaksi biisiä (jotta tulisi variaatiota) eikä sama sävelmä voi olla kuin yhtenä versiona.

On varmasti ymmärrettävää ettei tuollaisessa listassa ole erityisen oleellista onko joku biisi sijalla 89 vai 57. Ja varmasti jos tekisin saman listan vuosi sitten tai vuoden päästä niin juuri nuo alasijat eläisivät kovasti. Top 10 olisi silti varsin järkähtämätön. Koska kyse on elämäni aikaisen musiikin listasta annoin myös painoa sille kuinka merkittävä kappale on minulle ja kuinka paljon minulla on muistoja siitä. Toki ykköspainotus on edelleen itse biisin hyvyydellä joka toki on makuasia jos mikä.

11. t.A.T.u. - Obezyanka Nol
Elämäni alakuloisimman jakson tunnusbiisi, mutta silti hyvää musiikkia.

12. Nightwish – While Your Lips Are Still Red
Tietyt asiat on hyvä tehdä ja kokea nuorena.

13. Sparks – When Do I Get To Sing My Way
Introverttikin haluaa olla joskus huomion keskipisteenä.

14. Cardigans – Hanging Around
Muistuttaa ajasta kun elämäni meinasi jämähtää paikoilleen.

15. Daft Punk – Instant Crush
Ei pidä jäädä jumiin nostalgian katiskoihin.

16. Texas – Summer Son
Täydellinen kesäbiisi.

17. Laleh – Some Die Young
Edesmenneiden muistolle.

18. Ace of Base – All That She Wants
Tämä sai minut innostumaan musiikin kuuntelemisesta luokkaretkellä.

19. Petra Marklund – Handerna mot himlen
Minulle anteeksiannon voimasta kertova tunnelmapala.

20. Nouveau Riche – Oh Lord
Singleversio on on loistava, albumiversio vain hyvä.

21. Enya – Only Time
Aika on kysymys johon ihminen ei osaa loppujen lopuksi vastata.

22. Abba – Chiquitita
Lempibändinsä musiikki oli vaikea rajata kahteen mutta Chiquitita ansaitsee sen outronsa voimalla.

23. PMMP – Tässä elämä on
Kappale jota lainasin siskoni hääpuheessa ansaitsee paikkansa.

24. Mike Oldfield – Man in the Rain
Sopivasti alavireistä persoonani osaa ruokkivaa musiikkia.

25. Indica – 10h myöhässä
Kappale elämäni vaiheesta kun tuntui että kaikki päätökseni tulivat liian myöhässä.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Luv' - Shoes Off (Boots On)

Artisti: Luv'
Kappale: Shoes Off (Boots On) (1979)
Albumi: Lots of Luv'
Mieleenjäävin lause: "La-la-laa."

Vaikka hollantilainen tyttötrio Luv' ei ehkä musiikkinsa puolesta olisi sitä täysin ansainnutkaan omistan yhtyeen kaikki albumit kiitos huokean albumiboksin joka tuli kokoelmalevyä halvemmaksi.

Luv' oli singlepainotteinen yhtye ja albumeista kuulee selvän eron singlebiisien ja albumintäytteen välillä. Yhtyeen fanikunta oli nuorta ja tuohon aikaan teinit ostivat sinkkuja eivätkä albumeita. Tämä näkyy Luv':n listamenestyksestä joka oli enimmäkseen singlepainotteista. Mutta ehkäpä tänään olisi sattumalta osunut kohdalle pieni helmi yhtyeen toiselta Lots of Luv' albumilta?

Murskaan toiveet heti ja totean että ainakin omasta mielestäni Shoes Off (Boots On) on toki iloinen mutta varsin yhdentekevä täytebiisi. Kappale kertoo siitä kuinka naispäähenkilö kiskoo miehensä discoon vaikka tämä haluaisi mieluummin jäädä nyhjöttämään kotiin. Mutta naisen veri vetää tanssimaan ja hän haluaa myös hellyyttä ja huomiota mieheltään. Luonnollisestikaan tarinalle ei kerrota ratkaisua ja tuskin mihinkään syvällisempään on edes pyritty. Mutta sen voin kertoa että jos naiselle sanoo pari kertaa ei edellämainitunlaisessa tilanteessa vaihtuu mies pian naisen paremmin huomiovaan.

Luv':lle tyypillisesti kappaleeseen on hienovaraisesti sotkettu eri genrejä vaikka tässäkin yhtyeen takana oleva tuottajapari Janschen & Janschens on onnistunut paremmin. Itseasiassa kappale kuulostaakin heidän aiemman hittinsä Trojan Horsen ideoiden kierrätykseltä, mutta Shoes Off:n pistävähkö vihellysmelodia jää Trojan Horsen säkkipillien varjoon.

Ei Shoes Off täysin ilman ansioita ole. Sen melko taustalle miksattu bassokuvio toimii hyvin ja onhan kappaleessa Luv':lle tyypillistä joviaalia yläpilveä. Kertosäe on reipas, mutta ei sellainen joka jäisi mieleen erityisesti. Ehkä tanssikenkien jalkaan laittamisesta kertovan biisin pitäisi olla hivenen tanssittavampi. Mutta eihän tällaista schlageriloittelua voi vihatakaan. On pyhä keskinkertaisuus usein kääritty ikävämpiinkin kuoriin.   
 
Arvosana: 5,0/10

lauantai 4. marraskuuta 2017

Parhaat biisit elämäni ajalta sijat 26-50

Sen kunniaksi että täytän joulukuussa 40 vuotta päätin koota Top 100 listan elämäni aikana julkaistuista parhaista biiseistä. Sääntönä on siis se että kappale on julkaistu aikaisintaan syntymäviikollani. (Ensimmäinen täysi viikko joulukuulta 1977) Lisäksi samalta artistilta tai bändiltä listalle pääsi korkeintaan kaksi biisiä (jotta tulisi variaatiota) eikä sama sävelmä voi olla kuin yhtenä versiona.

On varmasti ymmärrettävää ettei tuollaisessa listassa ole erityisen oleellista onko joku biisi sijalla 89 vai 57. Ja varmasti jos tekisin saman listan vuosi sitten tai vuoden päästä niin juuri nuo alasijat eläisivät kovasti. Top 10 olisi silti varsin järkähtämätön. Koska kyse on elämäni aikaisen musiikin listasta annoin myös painoa sille kuinka merkittävä kappale on minulle ja kuinka paljon minulla on muistoja siitä. Toki ykköspainotus on edelleen itse biisin hyvyydellä joka toki on makuasia jos mikä.

Sijat 26-50

26. Robert Miles – One and One
Puolikas tarvitsee toisen puolikkaan.

27. The Ark – It Takes a Fool To Remain Sane
Aikalaiskritiikkiä joka on yhtä ajankohtaista kuin 17 vuotta sitten.

28. Duran Duran – Ordinary World
Vielä minä joskus tämän bassolla saan haltuun.

29. Melanie C – I Turn To You
Tämä tuo mieleen kaikki minulle tärkeät ihmiset.

30. The White Stripes – You Don’t Know What Love Is
Kappale joka kritisoi minua itseäni hellävaroen.

31. Vacuum – Six Billion Voices
Kaikkien edesmenneiden läheisteni muistolle.

32. PMMP – Joutsenet
Kauniisti suomenkielellä siitä kuinka aika ei odota ketään.

33. BAO – You Are My Man
Jos oma rakkaani ajattelisi minusta näin niin se olisi hyvä.

34. Tori Amos – Crucify
Niin, miksi me niin helposti ristiinnaulitsemme itsemme?

35. Olive – You’re Not Alone
Muistoja ajalta jolloin hetkittäin musiikki oli ainoa ystävä.

36. Irina – Miten valmiiksi tullaan
Ihminen ei ole ikinä valmis.

37. Cardigans – Don't Blame Your Daughter
Loppujen lopuksi ratkaisut löytyvät meistä itsestämme, eivät muista.

38. Sarah Brightman – So Many Things
Kappale mielen kaukokaipuuseen.

39. La Roux – Bulletproof
Oma voimabiisini.

40. Alanis Morissette – Uninvited
Miksi en tunne kuuluvani joukkoon on ollut tunteeni yli puolet elämästäni.

41. Frida – Även en Blomma
Ruotsinkielisen popin avulla selvisin läpi lukion ja AMK:n ruotsinkursseista.

42. Meja – Spirits
Edesmenneille ystäville.

43. Laleh – Big City Love
En tunne kaukokaipuuta enkä halua suuriin kaupunkeihin.

44. Johnny Cash – Hurt
Loppuun asti tulkintavoimaisen Cashin mestariteos.

45. Kylie Minogue – Can't Get You Out of My Head
Popgasm.

46. The Corrs – Radio
Muistona niistä ajoista kun minäkin tein radiotyötä.

47. Raconteurs – Steady, as She Goes
Pidän Jack Whitesta ja vakaasta elämästä.

48. Leevi and the Leavings – Jos taivaalta sataisi rahaa
Jossittelun varaan ei pidä varata elämäänsä.

49. Muse – Knights of Cydonia
Vieläkin parempi musiikkivideon kanssa.

50. Mike Oldfield – Innocent
Lapsuuden ylistys.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Tom Jones - All Mine (with The Divine Comedy)

Artisti: Tom Jones
Kappale: All Mine (1999)
Albumi: Reload
Mieleenjäävin lause: "All mineeeeeee!"

Se että Tom Jones julkaisi uransa myydyimmän albumin 59-vuotiaana vuonna 1999 on varsin merkittävä saavutus. Menestys pop-musiikissa on yleensä nuorten ihmisten vastuulla sillä he seuraavat karkeasti ottaen oman sukupolvensa ikähaarukassa olevia artisteja.

Walesin ylpeys ei ole ikinä pelännyt mukautua showbisneksen vaatimuksiin ja tämä piti hänet leivässä niinäkin kuivina vuosina kun menestys häntä kartteli. Toinen myöhemmän menestyksen syy oli että on teki yhteistyötä nuorempien artistien kanssa. Näiden kautta hän tavoitti uutta yleisöä ja olipa hänellä onneakin mukana sillä vuosituhannen vaihde oli otollista aikaa monelle vanhalle konkarille palata parrasvaloihin.

Reload albumillaan Tom Jones duetoi tai teki jokaisella raidalla yhteistyötä itseään nuoremman artistin, tuottajan tai bändin kanssa. Pidän levystä sillä se on yllättävän yhtenäinen kokonaisuus vaikka aivan jokainen yhteistyö ei kanna yhtä pitkälle kuin toiset. Wales ja Pohjois-Irlanti löivät kättä kun Tom Jones versioi Portisheadin All Minen yhdessä The Divine Comedy kamaripopyhtyeen kanssa. Divine Comedy on jäänyt minulle tätä yhteistyötä lukuunottamatta varsin tuntemattomaksi yhtyeeksi mutta suurimman menestyksensä 90-luvulla saanut ryhmä on yhä aktiivinen.

Tom Jones ei ole joutunut tyylillisesti venymään yhtä paljon All Minen suhteen kuin monien muiden Reload albumin kappaleiden kanssa. Vain hieman kiillotetumpi tuotantojälki kantelee sen ettei kyse ole 60-70-lukunen taitteen kappaleesta. Mahtipontinen on sopiva sana kuvaamaan All Minea ja se pätee niin orkesterin soundiin kuin Jonesin ja Divine Comedyn Neil Hannonin laulusuorituksiinkin. Se mitä mahtipontisuuden jälkeen jää käteen onkin sitten toinen juttu.

James Bond tunnarit mieleen tuova torvi-intro johtaa alkutunnelmoinnoin kautta mahtipontiseen kertosäkeeseen. Hiljaa-kovaa-hiljaa kaavaa voi soveltaa myös tällaisessa musiikissa. Tom Jonesin luontainen karisma kantaa lähes mitä tahansa ja niinpä All Minekin pysyy paremmalla puolella popkenttää. Mutta vain niukasti sillä itselleni kyseessä on iso kuumailmapallo jolla on kokoa ja näyttävyyttä muttei kunnon sisältöä. Neil Hannon jää Tom Jonesin jalkoihin vaikka onnistuukin tuomaan hieman kaivattua vaihtelua. Myös alussa hyvin toiminut hiljaa-kovaa -vaihtelu unohdetaan loppua kohti ja paisuttelun teho katoaa hyvän aikaa ennen loppua. Tom Jones on duetoinut paljon paremminkin lopputuloksin.   

Arvosana: 5,0/10

lauantai 14. lokakuuta 2017

Parhaat biisit elämäni ajalta sijat 51-75

Sen kunniaksi että täytän joulukuussa 40 vuotta päätin koota Top 100 listan elämäni aikana julkaistuista parhaista biiseistä. Sääntönä on siis se että kappale on julkaistu aikaisintaan syntymäviikollani. (Ensimmäinen täysi viikko joulukuulta 1977) Lisäksi samalta artistilta tai bändiltä listalle pääsi korkeintaan kaksi biisiä (jotta tulisi variaatiota) eikä sama sävelmä voi olla kuin yhtenä versiona.

On varmasti ymmärrettävää ettei tuollaisessa listassa ole erityisen oleellista onko joku biisi sijalla 89 vai 57. Ja varmasti jos tekisin saman listan vuosi sitten tai vuoden päästä niin juuri nuo alasijat eläisivät kovasti. Top 10 olisi silti varsin järkähtämätön. Koska kyse on elämäni aikaisen musiikin listasta annoin myös painoa sille kuinka merkittävä kappale on minulle ja kuinka paljon minulla on muistoja siitä. Toki ykköspainotus on edelleen itse biisin hyvyydellä joka toki on makuasia jos mikä.

Sijat 51-75

51. Stella – Aamun kuiskaus
Kappaleita joidenka vuoksi on helpompi uskoa huomiseen.

52. Kim Wilde – Second Time (Go For It)
Tämä pyöri 20 vuotta arvoituksena mielessä kunnes Youtubeaikakauden tultua lopultakin arvoitus selvisi.

53. Mistral – Starship 109
Avaruusdiscoa Hollannista, melkein parasta sellaista.

54. Renee – High Time He Went
Täytyyhän tällaisella listalla olla vajaan nelikymppisen ikäkriisistä kertova biisi.

55. Shania Twain – You're Still the One
Sille omalla mielitietylle joka on jaksanut minua jo 18 vuotta.

56. Laura Branigan – Satisfaction
Enemmän kuin tyydyttävä suoritus.

57. Royal Blood – Figure It Out
Tällä vuosikymmenellä rokki pelastetaan ilman kitaraa.

58. Pat Benatar – No You Don't
Silloin kun keittää kelpaa Benataria levysoittimeen heittää.

59. t.A.T.u. - How Soon Is Now?
Tämä kappale todisti ainoaa pientä erävoittoa intissä.

60. Lambretta – Absolutely Nothing
Kepeää ylistysrokkia ystävyydelle.

61. Ricky Martin feat Meja – Private Emotion
Erinomainen duetto josta Meja ei ole saanut tarpeeksi huomiota.

62. Queen – Don’t Stop Me Now
Älkää kertoko minulle kun minulla menee lujaa.

63. Bee Gees – Tragedy
Bee Gees olisi korkeammalla jos ei olisi aikarajoitetta mutta tämäkin on takuukomeaa Gibbin veljesten discoilua.

64. Cranberries – Stars
Rakasta muita sellaisina kuin he ovat.

65. Roxette – Beautiful Things
Roxette näyttää miten albumi lopetetaan oikein.

66. Sahara Hotnights – In Private
Suurin dilemma oli laittaako tämä vai Dustyn alkuperäisversio.

67. The Ting Tings – Shut Up and Let Me Go
Aloitan bassotreenit yleensä tällä biisillä ja syystä.

68. Tight Fit – Fantasy Island
Yleensä inhoan jos jostakin sanotaan että kuulostaa Abbalta mutta tämä on sen verran hyvä pastissi ettei se haittaa.

69. Sweet – Love is Like Oxygen
Hieno kolmiosainen teos albumiversiona.

70. Tiisu – Elämältä turpiin sain
Tähän tiivistyy yksi elämänfilosofioistani.

71. Vacuum – Chant Like A Mantra
Musiikin historian parhaita aloituslauseita.

72. The Breeders – Cannonball
Kolme minuuttia hallittua kaaosta.

73. Taiska – Aamulla yksin
Styxin Riveristä on moneksi mutta Taiska vetää minulle pisimmän korren.

74. Whitney Houston & George Michael – If I Told You That
Ystävä vai rakas, sitä olen miettinyt joskus minäkin.

75. Titiyo – Come Along
Biisi jota rakastin mutta albumilta jota ennen inhosin.