sunnuntai 28. elokuuta 2016

Bee Gees - Miracles Happen

Artisti: Bee Gees
Kappale: Miracles Happen (1997)
Albumi: Still Waters
Mieleenjäävin lause: "Miracles happen."

Top10 hittejä neljällä vuosikymmenellä on saavutus johon harva yhtye on pystynyt. Yhdenkin hitin saaminen on saavutus johon suurin osa ei pysty mutta jos kykenee löytämään hitinmentävän aukon vuosikymmenestä toiseen niin se on osoitus suuruudesta. Vaikkei Bee Gees ikinä yltänytkään 60- ja 70-lukujen kaltaiseen suuruuteen 80- ja 90-luvuilla niin yhtyeen fanina pystyy kyllä löytämään helmiä myöhemmästäkin tuotannosta. Vuoden 1997 Still Waters oli tasalaatuinen kokonaisuus hyvin tuotettua aikuispoppia vaikkei mitään täysosumabiisejä sisältänytkään. Albumi möi mukavat neljä miljoonaa kappaletta ja siltä lohkaistu Alone oli 90-luvun suurimpia Bee Gees hittejä.

Miracles Happen tehtiin alunperin vuoden 1994 Joulu Manhattanilla (Miracle on 34th street) elokuvaa varten mutta kun elokuvassa päätettiin käyttää vain klassisia joululauluja kappale päätyi Still Waters albumin rivibiisiksi. Hyvä että kappale päätettiin kuitenkin julkaista sillä se on kelpo ysärityylinen Bee Gees balladi joka olisi voinut olla jonkinmoinen hittikin pienellä lisätyöstämisellä. Kappale alkaa hieman Queenin Show Must Go On tyylisillä kosketinsoundeilla mutta tämä mielikuva ei onneksi kestä pitkään. Lapsikuoron käyttö on aina pieni riski mutta sen osuus on tässä tapauksessa niin lyhyt ettei se pääse vaikuttamaan suuntaan tai toiseen. Toistuva kuuntelu saa minut miettimään onko kappale ylituotettu vai ovatko kaikki sen ysärislovarikoukut vain liian tuttuja muistakin yhteyksistä.

Pidän siitä miten Miracles Happen puhkeaa hiljalleen eloon mutta se palkinto eli kunnon nostattava kertosäe ei tarjoa jättipottia maksaen kuitenkin pienen koron vaivanpalkaksi kuuntelusta. Kun kliimaksi saavutetaan aivan lopussa niin homma viedäänkin finaaliin heti. Minulla ei ole mitään pientä mehustelua vastaan kunhan asioista ei tehdä liian turpeita. Vesi on märkää eli Gibbin veljesten harmoniat ovat virheettömiä vaikka ehkä omaan makuuni piirun verran liian taustalle miksattuja. Bee Gees toimii jopa 90-luvun tuotantomuottiin sovitettuna vaikka Miracles Happen kaipaisi kaiken krominkiiltonsa heijastuksiin analogisempaa lämpöä. Jos tämän olisi tehnyt joku muu kuin Bee Gees arvosana voisi olla korkeampikin mutta Bee Geesin katalogi on niin tasokas ettei sitä voi olla ottamatta huomioon.        

Arvosana: 6,0/10

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Bill Conti - Gonna Fly Now (Theme from Rocky)

Artisti: Bill Conti
Kappale: Gonna Fly Now (1977)
Albumi: Absolute Cinema
Mieleenjäävin lause: "Trying hard now."

Haluatko treenata kovaa? Juosta portaita? Luoda täydellisen harjoittelumontaasin pelkän musiikin avulla? Vastaus löytyy tämänkertaisesta random playn valinnasta. Jos olet ihminen joka ei tunne Bill Contin alunperin Rockyn soundtrackille säveltämää elokuvamusiikkiklassikkoa niin ei syytä häpeään mutta haluaisin silti tietää miten olet onnistunut tämän kuulemisen välttämään. Gonna Fly Nowta on käytetty urheilujoukkueiden tunnusmusiikkina, treenimusiikkina ja kaikin muinkin mahdollisin tavoin ja nykyään sen käyttö on tietenkin oma meeminsä yhdessä Rockyn klassisen porrastreenikohtauksen kanssa. Tällaisista kappaleista kirjoittaessa tuntuu että niistä on jo kaikki mahdollinen sanottu mutta täytyy silti yrittää sillä onhan Gonna Fly Nowkin musiikkia johon ei kyllästy.

Kevyesti discohtava Gonna Fly Now tarttuu kuulijaan kiinni jo eeppisestä alkuintrostaan lähtien. Torvisektioaloituksen jälkeen tietää mitä on tulossa samalla tavoin kuin aina kuullessaan vaikkapa Imperial Marchin alkusäkeet. Yksinkertainen sanoitus on vain yksi instrumentti muiden joukossa ja tarinaa ei tarvitse kertoa pitkin säkeistöin. Nykyajan helmasynti olisi tehdä tämänkaltaisesta mahtipontisesta teoksesta liian paisutettu yli viisiminuuttinen, ylisiloiteltu ja persoonaton mammutti kun Euroviisutkin tietävät että kolme minuuttia riittää. Tymäkkä intro, rullaava pääosa, rauhallisempi fiilistelyväliosa, kokonaisuuteen istuva kitarasoolo ja nostatus ennen loppua. Ei tähän voisi lisätä mitään joka voisi parantaa kokonaisuutta.

Musiikin tärkein tehtävä on luoda tunteita tai vaikuttaa niihin. Kukapa ei ainakaan mielessään lähde juoksemaan kuulleessaan Gonna Fly Nown? Haasteet tuntuvat mahdollisemmilta suorittaa ainakin sen vajaan kolmen minuutin ajan kun sinulle vakuutetaan että kova työ luo onnistumisen pohjan. Kaikki myöhemmät versiot kadottavat jotakin alkuperäisversion mukavan orgaanisesta toteutuksesta. Toisaalta sävellys itsessään on niin vahva että tuntisin pientä halua lähteä juoksemaan vaikka kuulisin kappaleen puolihumalaisen humppabändin versiona Kärsämäen Katajan lavalla. (Minulla ei sinänsä ole mitään puolihumalaisia humppabändejä tai Kärsämäen Katajaa vastaan vaikka päihtyneenä esiintyminen onkin epäammattimaista.)

Kaikesta pitää jotakin huonoakin yrittää sanoa joten Gonna Fly Now on hivenen assosiaatioiden vanki. On hyvin vaikea tulkita ja nähdä kappaleta muuten kuin alkuperäisessä yhteydessään. Kuten aina näin suositun kappaleen kanssa niin onhan sille altistuminen ollut runsasta mutta samaan hengenvetoon on sanottava että klassikot kestävät aikaa ja kulutusta. Mutta nyt kun olen kuunnellut kappaleen läpi yli kymmenen kertaa tämän arvostelun kirjoituksen aikana oloni on kuin yliladatulla akulla ja on pakko vetää juoksuverkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan lähimpiä portaita kohti. Going hard now! Getting strong now!

Arvosana: 8,0/10

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Bee Gees - Tragedy

Artisti: Bee Gees
Kappale: Tragedy (1979)
Albumi: Spirits Having Flown
Mieleenjäävin lause: "I really should be holding you, holding you, loving you, loving you."

Bee Geesin discokauden menestysputken loppupäätä edustanut Tragedy syntyi samoissa kirjoitussessioissa joissa tehtiin myös Too Much Heaven ja Andy veljelle annettu Shadow Dancing. Kolme ykköshittiä yhdessä päivässä siinäpä osoitus siitä miten terävä Gibbin veljesten hittikynä oli vielä tässä kohden. Toki on väärin sanoa että heidän hittikynänsä olisi täysin tylsistynyt tämänkään jälkeen mutta Bee Gees oli disco sucks -liikkeen vihollinen numero yksi eikä discobuumin kaaduttua heidän musiikkiaan haluttu soittaa. Gibbin veljesten muille artisteille tekemät kappaleet löysivät tiensä listoille yhä 80-luvullakin ja toki he itsekin saivat vielä listamenestyksiä mutteivat enää 60- ja 70-luvun mittakaavassa.  

90-luvulla poikabändit menestyivät Bee Gees covereilla mutta listäykköseksi Tragedyllä ylsi myös kotimaassaan englantilainen Steps vuonna 1998. Mutta tämä coveri olkoon toisen kerran aihe sillä nyt käsitellään alkuperäisversiota. Spirits Having Flown albumi osoitti että Bee Gees halusi viedä soundiaan eteenpäin suurmenestyksen tuoneen Saturday Night Fever soundtrackin hittien jälkeen. Kysymys on oliko yritystä ja kunnianhimoa välillä liikaakin mutta ainakin Tragedystä on vaikea sanoa mitään pahaa. Barryn tunnistettava falsetti on pääosassa ja hän saa tuttua taustatukea veljiltään. Kun lauluharmonioista on kyse niin Bee Gees ei pettänyt ikinä. Veljekset olivat toisiaan täydentävä kolminaisuus ja soolotuotantoja kuunnellessa tuntuu aina että jotakin jää puuttumaan.

Tragedyn kliimaksi on räjähdysefekti joka on tehty laittamalla kädet kuppiin mikrofonin ympärille ja tekemällä suulla räjähdysääni. Tätä on toistettu monta kertaa ja miksattu sitten yhteen yhdeksi isoksi räjähdysääneksi.

Kun lauletaan tragediasta niin siltä pitää myös kuulostaa. Eikä voi sanoa että laulutulkinta tai sovitus ei tätä mielikuvaa täydentäisi silläkin uhalla että Tragedy taiteilee sillä hienoisella veitsenterällä että millikin överimpään suuntaan olisi tehnyt siitä kornin. Ehkäpä Tragedy onkin discokauden Bee Gees biisien huipentuma tässä suhteessa. Ei ehkä se paras biisinä mutta se jossa ilmapallo on puhallettu niin täyteen että se on yhtä henkosta vaille puhki. Tämä tekee muuten harmittomasta biisistä ehkä jopa hivenen vaarallisen.

Tämän jälkeen luonnollisesti on vaikeaa enää mennä samaa tietä eteenpäin ja näin myös kävikin. Mutta tämä ei estä nauttimasta Tragedysta yhtenä Bee Geesin parhaimmistoon kuuluvista kappaleista. Siinä ei ole 60-luvun kappaleiden herkkyyttä ja haurautta eikä Saturday Night Fever hittien tanssittavuutta mutta se on kuitenkin sokerisin kaikista päätymättä hattaraksi.

Arvosana: 7,5/10

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Per Gessle - Kix

Artisti: Per Gessle
Kappale: Kix (1997)
Albumi: The World According to Gessle
Mieleenjäävin lause: "Just a notion, that's all."

Roxetten jäätyä muutaman vuoden tauolle 1996 sekä Per Gessle että Marie Fredriksson julkaisivat sooloalbumit. Gesslen The World According to Gessle albumi ei saanut menestystä Ruotsin ulkopuolella jossa se sentään myi kultaa ja siitä lohkaistiin yksi ykkösingle (Do You Wanna Be My Baby). Minulle kyseinen albumi on paikkansa levyhyllyssäni ansainnut vaikka siltä ei löydykään mitään erityistä suosikkia. Tasalaatuinen albumi Gesslepoppia kelpaa kyllä minulle.

Muista nähneeni edellämainitun albumin kakkossingle Kix:n Jonas Åkerlundin ohjaaman musiikkivideon aikoinaan soitossa MTV:llä mutta en ennen uusintakatselua muista kuin että siinä oli paljon kohellusta ja edestakaisin heiluva Gessle. Minulla oli tuohon aikaan tapana antaa ystävilleni tunnuskappaleita jotka toivat minulle heidät mieleen. Juuri Kix muistutti minua tytöstä jolla oli kova haluu elää ja nähdä maailmaa ja päästä mahdollisimman pian pois pieneltä paikkakunnalta jossa asuimme silloin. Hän halusi myös tehdä asioista joista sai "kiksejä" jotka olivat joskus harmittomia ja joskus johtivat ongelmiin. Tyttö pääsi maailmalle lukion jälkeen ja rauhoittui myöhemmin hiukan tultuaan vanhemmaksi. Niinhän siinä usein pakkaa käymään.

Gesslen englanninkielisesta soolotuotannosta juuri Kix ja ehkäpä myös Stupid ovat eniten niitä joidenka voisi pienellä säädöllä kuvitella olevan Roxettea. Tai ehkä se pieni säätö olisi Marie. Kix on albuminsa parhaimmistoa ja kuulostaa charmantisti omansa aikansa ysärituotteelta. Tämä johtunee juuri ajalle tyypillistä konesoundeista. Vaikka kitarat eivät nousekaan pintaan niitä ei ole onneksi jätetty pois ja jopa huuliharppu on mukava lisämauste. Kappale laukkaa tasaisesti alusta loppuun ja vaikka bensavalo ei vilkukaan niin vielä enemmän vaihtelua olisi ollut hyvästä. Pieniä sivukoukkuja on kyllä ripoteltu tasaisesti ja hyvä niin.

Sormen pitäminen ajan hittipulssilla on hankalaa ja se on pieni taakka tässä tapauksessa. Selvästi sovituksessa on koetettu olla freesejä ja ajan hermoilla eikä siinä ole onnistuttu hassummin. Mutta siinä vaiheessa kun lähdetään seuraamaan trendejä eikä olemaan enää niitä luomassa taso yleensä laskee pykälän tai kaksi. Vaikka vertaaminen onkin epäreilua niin Kixissä ei ole sitä tarttuvuutta kuin Roxetten kultakauden menobiiseissä. Mutta jos tämän vertailun jättää taka-alalle ja sattuu vielä olemaan ysärinostalgikko niin Kixistä voi pitää sellaisena kuin se on.

 Arvosana: 6,0/10

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Arrival - Just a Notion

Artisti: Arrival
Kappale: Just a Notion (1999)
Albumi: First Flight
Mieleenjäävin lause: "Just a notion, that's all."

Mietin kovasti aloittaisinko kesätauon jälkeisen arvosteluni pohtimalla Abban julkaisemattomia biisejä vai coverbändejä yleisesti. Koska pääni aloitti kirjoittamaan coverbändeistä niin jätän herkullisen julkaisemattomat kappaleet aiheen myöhemmäksi vaikka tämänkertaisen biisivalinnan kanssa sitäkään ei voi täysin sivuuttaa.

Minulla ei ole mitään tribuutti/coverbändejä vastaan. Niin kauan kun ei oleteta että päästäisiin alkuperäisen tasolle ja nämä yhtyeet mitataan omassa sarjassaan ei ongelmia tule. Ehkä coverbändien hyväksyttävyys on kasvanut Youtubeaikakaudella kun artistien läpimurtokin voi alkaa paljon huomiota saavalla tulkinnalla vanhasta klassikosta. Hyvällä coverbändillä pitää olla intoa ja erinomainen alkuperäismateriaalin tuntemus. Soittolistalta pitää löytyä muutakin kuin kymmenen suurinta hittiä ja tulkintojen pitää kuulostaa yhtä aikaa tutuilta mutta omanlaisiltaan. Jos kaikki maneerit, asut ja laulutapa koetetaan matkia täsmälleen ja kaikki näyttää ulkoaharjoitellun robottimaiselta se ei ole viihdyttävää.

Tuntemistani Abba-tribuuttibändeistä ruotsalainen Arrival on mielestäni parhain. Heidän showssaan on tarpeeksi autenttisuutta ilman sataprosenttisen matkimisen jäykistävää vaikutusta. Arrivalin kiertueilla on myös mukana alkuperäisiä Abban kanssa soittaneita muusikoita. Ja kun katsoo Arrivalin vuonna 1999 julkaistua First Flight albumia biisilistan osalta voi vain todeta ettei kyseessä ole Abban Goldin versiointi vaan fanin silmin mielenkiintoisempi coverbiisilevy. Mikä itseäni kiinnosti eniten oli versio Just a Notion kappaleesta jonka kokonaista Abban levyttämää versioita ei ole koskaan julkaistu vaikka huhuja siitä onkin pariin kertaan ollut liikenteessä.

Abban versiota Just a Notionista on julkaistu lyhyt pätkä sikermässä Abba Undeleted joka ensimmäisenä julkaistiin Thank You For The Music boksilla. Noista julkaisemattomista kappaleista Just Like Thatin lisäksi mielikuvitustani kiehtoi ajatus kokonaisesta Just a Notionista. Abba levytti Just a Notionista demoversion 1978 ja sen oli tarkoitus päätyä Voulez-Vous albumille mutta loppujen lopuksi muut kappaleet syrjäyttivät sen. Parhaissa luomisvoimissaan olevilla yhtyeillä on yleensä varaa heittää hyviäkin biisejä yli laidan ja Just a Notion on todiste tästä.

Arrival ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan omassa Just a Notion versioinnissaan ja hyvä niin. Abban basisti Rutger Gunnarsson toimi kappaleen tuottajana ja sovittajana. Jotakin pientä tuotannollista taikaa jää puuttumaan mutta Abba oli mestari hiomaan biisit parhaimmilleen studiossa joten vertailu olisi lähes epäreilua. Agnethan ja Fridan täsmäharmonioiden kanssa eivät Arrivalin laulajattaret myöskään kykene kilpailemaan vaikka heidän pyöreähkö ruotsiaksenttinsa onkin toimiva tässä yhteydessä. Varsinkin just sanan ääntäminen on suorastaan sympaatisen kuuloista.

Kun alkuperäinen sävellys on hyvä ja selvästi yhtyeella on ollut intoa tehdä niin hyvä versiointi kuin he vain osaavat niin voin vain nyökytellä päätäni tyytyväisenä. Niin kauan kuin Abban versioita tästä ei julkaista niin tämä on paras muoto nauttia tästä helmestä. Faniuden yksi merkki on se että kaivaa esiin kaikki soolot, yhteistyöbiisit, demot, julkaisematta jääneet kappaleet ja jopa coverit enkä Abba-faniuttani ole koskaan kieltänytkään. Jos et ole Abba-fani niin et varmaankaan saa Just a Notionista aivan samanlaisia tuntemuksia kuin minä mutta anna kappaleelle mahdollisuus sellaisena kuin se on. Vähän alle neljä minuuttia elämästään voi käyttää paljon huonomminkin.
 
Arvosana: 7,0/10

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Anggun - A Rose in the Wind

Artisti: Anggun
Kappale: A Rose in the Wind (1997)
Albumi: Snow on the Sahara
Mieleenjäävin lause: "What to do with this love that I'm in?"

Mietin vuoden alussa että vuosi 2016 voisi olla se vuosi kun siirryn vaiheittain ostamaan musiikkia digitaalisesti mutta ainakin toistaiseksi on käynyt aivan toisin. Puhalsin pölyt vinyylikokoelmani päältä ja hankin uuden soittimen. CD-levyjäkin on kertynyt sillä niitä löytää helposti halvalla kirpputoreilta ja uusiakin saa huokeahkosti kunhan malttaa hieman odottaa.

Aineetonta on jotenkin niin hankala mieltää keräilevänsä. Youtubet ja Spotifyt sopivat hyvin uuden kuunneltavan etsimiseen mutta yhä sitä vain saa sen tunteen kun saa uuden fyysisen tallenteen käsiinsä. Jossakin vaiheessa tietysti kehitys tekee tehtävänsä ja täytyy alkaa paikkaamaan aukkoja joita ei fyysisenä saa muilla tavoin mutta ehkä sen aika ei ole minulle vielä tänä vuonna.

Indonesialaisen Anggunin albumi on juuri näitä tänä vuonna eurolla tai parilla kirpputorilta ostettuja levyjä. Ostokynnys laskee kummasti kun taloudellinen panostus on mitätön. Ajattelin että on Snow on the Sahara albumilla ainakin nimikappale ja ihan mukiinmenevä Life on Mars versiointi. Kakkossinglenä ison Snow on the Sahara hitin jälkeen julkaistua A Rose in the Windiä en sijaan muistanut kuulleeni. Jos olisinkin sattunut sen kuulemaan niin se ei ole samalla tavalla mieleenjäävä kuin Anggunin edellämainittu tunnetuin hittibiisi.

90-luvulla oli paljon menekkiä maailmanmusiikkimausteiselle new agelle ja sen vastaaville sivugenreille. Näin länsimaalaisen silmistä eksoottinen Anggun onkin onnistunut urallaan ollen eniten Aasian ulkopuolella levyjä myynyt aasialaisartisti. Hän saavutti ensin suosiota kotimaassaan Indonesiassa ja lähti 90-luvun puolivälissä kokeilemaan onneaan Ranskaan josta parin vuoden yrittämisen jälkeen löytyi sopiva yhteistyökumppani Erick Benzin (tehnyt yhteistyötä mm. Celine Dionin kanssa) muodossa.

A Rose in the Windin intron perusteella voisi odottaa eksoottisempaakin mutta ikävä kyllä kappale lähteekin kulkemaan perinteisempiä 90-luvun popbiisipolkuja. Toki maailmanmusiikkimausteet tuodaan hetkittäin mukaan mutta ei tarpeeksi. Kertosäe on voimallinen mutta se ei aukea sillä tavalla kuin vahvan kertosäkeen pitäisi. Kertosäkeen tuloa ei alusteta riittävästi ja meno rauhoittuu liian aikaisin. Hiljaa-kovaa-hiljaa on hyvä kaava mutta tällä kertaa rytmitys ei ainakaan minulle toimi. Lisäksi juuri kertosäkeessä Anggunin artikulaatio tuntuu hieman pyöristyvän ja kertosäe on juuri se kohta jossa sen pitäisi olla terävimmillään. Pidän kyllä Anggunin tavasta ääntää englantia mutta tässä kohti uraa ehkä rahkeet eivät vielä aivan riittäneet pitämään tulkintaa kasassa vieraalla kiellä silloin kun pitää laulaa kovaa.

Minä pidän loppusoinnuista ja jopa niiden ylikäyttämisestä mutta nyt täytyy laittaa yksi säkeistä A Rose in the Windistä esimerkiksi sellaisesta mikä ei minullekaan uppoa:

"I'll be true to you
Flying over the moon
Lying in the bamboo
I'll always know
The light in the window"  

Kappaleessa lauletaan kaipuusta omaa rakasta kohtaan ja sisältä syövästä yksinäisyydestä. On ok aloittaa silloin säe vannomalla omaa uskollisuutta etäsuhteessa. Mutta sitten mennään yli kuun ja maataan bambulla. Tuttu valo ikkunassa on tämän jälkeen ihan kelpo lopetus.

A Rose in the Wind on koottu hyvistä aineksista mutta kokoonpanovaiheessa niitä ei ole saatu parhaimmalla tavalla kasaan. Se muistuttaa hieman sitä miten minulle usein käy kokatessa; saan kyllä varsin hyvänmakuista ruokaa aikaiseksi mutta se on aina ruman näköistä ja maustaa voisi paremminkin. Hukattu potentiaali harmittaa sillä tämä voisi olla hyväkin biisi ja kuunnellessa huomaa toivovansa että pystyisi pitämään siitä enemmän. Mitättömyyteen ei sentään vajota vaan kohtalona on keskinkertaisuus. Onneksi Anggunilta löytyy parempaakin.  

Arvosana: 5,5/10

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Studio Killers - Jenny

Artisti: Studio Killers
Kappale: Jenny (2013)
Albumi: Studio Killers
Mieleenjäävin lause: "I wanna ruin our friendship, we should be lovers instead."

Taas on aika saada naapurini ihmettelemään mielenterveyttäni kun kuuntelen samaa biisiä repeatilla 25-50 minuuttia (yleinen blogin kirjoittamiseen menevä aika). Olen maininnut tästä aiemminkin mutta kappaleiden toistokestävyydestä on tullut yksi pieni osatekijä loppuarvosanaan. Toiset biisit eivät kestä omissa korvissani runsasta kuuntelua ja toisiin kyllästymisen riski on olematon. Yleensä osaan sanoa arvosanan heti alussa varsinkin tuttuakin tutummasta musiikista mutta toisinaan toistokerrat laskevat tai nostavat arvosanaa lopussa. Yhden kerran olen kirjoittanut samasta biisistä huolimattomuuttani jo toista arvostelua ja tuosta turhasta työstä jäi käteen se että olisin antanut kummallakin kerralla saman loppuarvosanan.

Englantilais-tanskalais-suomalainen Studio Killers nauttii pienestä salaperäisyyden verhosta vaikka voi toki olla että Teemu Brunilan kuuluminen kokoonpanoon on maailman huonoiten varjeltuja salaisuuksia. 2010-luvulla ei enää herätä kummastusta digitaalista alter egojen käyttökään. Asia ei vaivaa minua sillä lopputulos eli itse musiikki on tärkeintä. Vuosikymmenellä jolloin valtaosa elektronisesta musiikista ei ole tehnyt minuun suurta vaikutusta on ollut silti omat ilonpilkahduksensa joihin Studio Killers raikkaudessaan kuuluu.

Nyt onkin sopiva aika käsitellä kesähitti Jennyä joka tosin kelpasi listamenestyksen muodossa vain meille suomalaisille. (Singlelistan 2. latauslistan 5. ja radiolistan 5.) Syntetisoitu haitari ja steelpan yhdessä Teemu B.. ..Chubby Cherryn äänen kanssa ovat omiaan luomaan kauniin kuulaan kesätunnelman. Ei ehkä kuitenkaan hellepäivän tunnelman vaan juuri sellaisen itselleni sopivan puolipilvisen päivän jolloin lämpö pysyy hellerajan alapuolella ja leppoisa tuulenvire vilvoittaa.

Kepeä kesäbiisi Jenny saa tarvitsemaansa syvyyttä sanoituksessa joka käsittelee tasapainoilua ystävyyden ja rakkauden välillä. Kertoja on Jennyn ystävä jolle on päivä päivältä hankalampaa tasapainoilla sisällään olevien romanttisten mielihalujen kanssa. Yksi pidättelevä tekijä on se että paras ystävä Jenny on niin arvokas että ystävyyttä ei haluaisi pilata mutta toisaalta tunteiden pitäminen salassa vääristää ystävyyttäkin. Loppuratkaisua ei anneta joten se jää jokaisen kuulijan päätettäväksi. Koska olen itsekin tasapainoillut edellämainitunkaltaisten asioiden kanssa saa Jenny luonnollisesti kappaleena samaistumislisäarvoa.    

Jenny on hyvin tuotettua kesäistä dancemusiikkia joka genrelleen epätyypillisesti tavoittaa minut myös sanoituksensa kautta. Ymmärrän että ihmiselle joka ei löydä vastaavaa samaistumiskohtaa ei ehkä pysty arvostamaan tätä yhtä korkealle mutta kenenkään henkilökohtainen mielipide ei ole väärä. Jos saat ihmiset samaistumaan musiikkiisi niin se tehoaa.

Arvosana: 7,0/10