lauantai 18. maaliskuuta 2017

Leevi and the Leavings - Vaaleanpunainen asuntovaunu

Artisti: Leevi and the Leavings
Kappale: Vaaleanpunainen asuntovaunu (1991)
Albumi: Torstai... 40 seuraavaa hittiä
Mieleenjäävin lause: "Jalassa tangat tai pelkät lenkkarit ja aurinko hymyilee."

Vasta täytettyäni 30 vuotta ja oman kuolevaisuuteni ymmärtäneenä aloin pitää Leevi and the Leavingsistä. Tämäkin tapahtui hiljalleen ja kappale kerrallaan. Kouluaikoina pidin Leevi and the Leavingsiä yhtyeenä josta tuntuivat pitävän vain kaikki koulun "hönöimmät" tyypit. En siis ollut erityisen innokas tutustumaan yhtyeen tuotantoon vaikka toki sitä oli vaikeaa olla 90-luvulla kuulemattakaan.

Göstan radioshow Koe-eläinpuisto ei huumorinsa puolesta vedonnut minuun mutta se oli harvoja ohjelmia joista saattoi kuulla hyviä vanhoja pophittejä joten kuunneltavahan se oli. En varmasti ikinä tule pitämään yhtyeen tuotannosta kauttaaltaan mutta sen parhaat hetket ovat kotimaisen musiikin kärkipäätä. Ei voi myöskään olla puhumatta siitä vaikutuksesta mikä Göstan ja kumppaneiden musiikilla on ollut muutamiin suosikkiyhtyeisiini.

Olisin toivonut että Leevien ensiesiintyminen blogissa olisi tullut paremman kappaleen kautta mutta random play ei laskelmoi. Vuoden 1991 Raparperitaivas on monen mielestä yhtyeen parhaimmistoon kuuluva albumi mutta harmiton (ja hampaaton) Vaaleanpunainen asuntovaunu ei tee sille oikeutta. Soundillinen kepeys ei estänyt yhtyettä tekemästä kelpo leavingspoppia mutta verrattaessa vaikka auraalisesti samanhenkiseen Vasara ja nauloja -kappaleeseen koukuttomuus korostuu.

Vaaleanpunainen asuntovaunu kuvaa työssä puurtavan ihmisen haaveilua kesälomalle. On sinänsä hyvin suomalaista että lomamatkaa suunnitellaan pitkään ja haastaasti mutta rima asetetaan niin korkealle että mukavahkokin loma tulee maistumaan pettymykseltä. Mutta tämän biisin haaveiltu loma on vielä siinä täydellisessä mietintävaiheessa. Jopa sadekuuro antaa vain tekosyyn siirtyä vaaleanpunaiseen asuntovanuun lemmenleikkejä tekemään. Gösta on siis kyllä jälleen kerran ymmärtänyt hyvin suomalaista mielenlaatua. Mutta samalla minä suomalaisena olisin halunnut saada vastauksen siihen kaatuivatko haaveet vai ei.

Jopa silloin kun Leavingsien biisi ärsyttää niin se on silti mieleenjäävää ärsytystä. Vaaleanpunainen asuntovaunu ei tarjoa ärsytystä eikä popneroutta. Ymmärrän hyväntahtoisen Göstamaisen naljailun meidän lomakulttuuristamme mutta siitä olisi voinut saada enemmänkin irti. En voi inhota tätä sillä perusasiat ovat kuitenkin kunnossa ja voisi tämä varsinkin kesällä hetkittäin toimiakin. Mutta silti olo on kuin lapsena kun päätit ottaa riskin ja ostaa jäätelökojusta rommirusinajäätelötötterön ja pettymyksen jälkeen toivoi että olisi pitäytynyt vanhassa kunnon mintussa tai edes suklaassa. (Mangomelonikin on hyvää.)    

Arvosana: 4,5/10




lauantai 11. maaliskuuta 2017

Soft Cell - Tainted Love

Artisti: Soft Cell
Kappale: Tainted Love (1981)
Albumi: The Best of Techno & Classics
Mieleenjäävin lause: "Once I ran to you, now I'll run from you."

Olen joskus miettinyt missä kohti tuli mahdolliseksi pienellä budjetilla ja kotioloissa tehty hittibiisi. Tuliko se mahdolliseksi punkin myötä 70-luvun lopussa? Vai oliko se halvat syntetisaattorit 80-luvulla? Normaalihintaisilla tietokoneilla musiikin tekeminen 90-luvun alussa? Internetin mahdollistama nollakynnyksen julkaisu tällä vuosituhannella? Oli miten oli asia palautui taas mieleeni kun tällä kertaa random play poimi englantilaisen Soft Cell synapopduon jättihitin vuodelta 1981.

Yhtyeen debyyttilevy tehtiin halvalla ja enimmäkseen lainavälineillä. Ensisinglen flopattua levy-yhtiö antoi uhkavaatimuksen; kakkossinglen on menestyttävä tai yhtyeen levytysura loppuu siihen. Levy-yhtiö valitsi kakkossingleksi coverin alunperin Gloria Jonesin 1965 levyttämän soulbiisin Tainted Loven. Jonesin versio ei ollut hitti omana aikanaan mutta se oli myöhemmin tavoittanut ns. northern soul piirien huomion 70-luvulla.

Tainted Love levytettiin puolessatoista päivässä ja siinä käytettiin laulaja Marc Almondin ensimmäistä lauluottoa. Kuulostaa tutulta hitin kaavalta mutta samalla unohdetaan ne miljoonat samalla tavalla tehdyt biisit jotka eivät menestyneet ollenkaan. Mutta jotakin maagista lopputuloksessa oli sillä siitä tuli vuoden myydyin single yhtyeen kotimaassa ja viettipä se ennätyspitkän ajan myös Top100 listalla rapakon takana. Soft Cell onnistui ison hittinsä vanavedessä tekemään pienempiä hittejä mutta jäivät silti sen ison biisinsä vangeiksi. Tainted Lovea on coveroitu ja samplailtu runsaasti ja on Soft Cell itsekin julkaissut siitä uudempia versioita.

Itse muistan kappaleen mm. Ally McBealin jaksosta jossa sen esitti Tracey Ullman. En löytänyt kohtauksesta videopätkää Youtubesta mutta IMDB sentään varmisti muistikuvani oikeaksi. Voi kumpa muistini olisi muissakin asioissa yhtä hyvä kuin musiikin suhteen. Niin mutta Soft Cellin Tainted Lovestahan minun pitäisi arvostelu kirjoittaa..

Mietin miksi Tainted Love on jäänyt elämään yli monen aikansa synapophitin. Ehkä kyseessä on ajattomampi mutta samalla kuitenkin aikaan sidottu kappale. Sen tunnistaa kyllä 80-luvun biisiksi mutta siinä on historiansa vuoksi myös muita vaikutteita. Sanoituksen teemat kipeää tekevästä rakkaudesta ovat samoja mitä jokainen sukupolvi kokee vuorollaan. Kappale on yksinkertainen, mutta napakka, dramaattinen mutta silti leikkisä. Tainted Lovessa on musikaalimaisuutta tavalla joka on kuin hahmo laulaisi yleisölle tarinaansa samalla tanssien ympäriinsä. Riisuttu synatausta antaa sanojen ja tulkinnan tulla esiin. Tai ehkä salaisuus on vain siinä että Tainted Love on hyvä popbiisi.          

Arvosana: 7,5/10


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Beastie Boys - Fight For Your Right

Artisti: Beastie Boys
Kappale: Fight For Your Right (1986)
Albumi: Licensed To Ill
Mieleenjäävin lause: "Now your mom threw away your best porno mag."

Ironia on yksi huumorin vaikeimmista osa-alueista ja sen sai kokea myös Beastie Boys mutta he sentään saivat nauraa erehdykselleen matkalla pankkiin. Licensed To Ill albumin neljäntenä singlenä julkaistun Fight For Your Rightin piti olla parodia partyhenkisille biiseille kuten I Wanna Rock tai Smokin' in the Boys Room mutta niinhän siinä kävi että se enimmäkseen otettiin todesta. Ehkäpä Beastiet eivät alleviivanneet parodiaa tarpeeksi sillä minäkin pidin Fight For Your Rightia partybiisinä. Miksipä sitä ei toki voi siihen tarkoitukseen käyttääkin sillä onhan tulkinta jokaisen kuulijan korvien välissä. Kun artisti päästää hengentuotteensa maailmalle ei voi koskaan sanoa varmaksi onko kohtelu sellaista kuin toivoisi.

Run-D.M.C. ja Beastie Boys yhdistivät molemmat räppiä ja rokkia kappaleissaan tavalla mikä voi nykyään tuntua normaalilta mutta sen on täytynyt 80-luvun puolivälissä suututtaa ainakin rokkipoliisit. Toisaalta rokkipoliisien kuuluu virkansakin puolesta loukkaantua enemmän tai vähemmän kaikesta. On vaikuttavaa miten Beastie Boysin onnistui päästä myöhemmin ensilevyn hönöimagosta ja nousta arvostettujen bändien joukkoon.

Fight For Your Right pelaa tyypillisillä stereotypioilla kuten parodiabiisin kuuluukin. Koulu on teinille pakkopullaa, opettajat idiootteja, vanhemmat kalkkiksia ja siistejä juttuja ovat pornolehdet, Beastie Boys ja juhlinta. Loppusoinnuttelut ovat ilmeisimpiä mutta silti omalla tavallaan nokkelia. Tämänkaltaisen biisin ei kuulukaan olla mitään progea joten taustakin on pidetty yksinkertaisena. Vuoden kitaraa treenanneena uskoisin soittavani biisin kitaraosuuden tunnistettavasti (en toki hyvänkuuloisesti) parin päivän harjoittelulla vaikka soolo onkin lyhyydestä huolimatta hieman muuta perusriffittelyä vaikeampi. Minulle yksinkertaisuus ei ole synti vaan on sitä hienompaa mitä yksinkertaisimmista aineksista saa kasattua hyvänkuuloisen biisin.

Tiedän että enimmäkseen pidän Fight For Your Rightista. Se on vähän kuin sellainen vanha kaveri joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi ja jonka kanssa on ok hengailla hieman aina silloin tällöin mutta jonka jatkuva seura kävisi kestämättömäksi. Ja tämä tekeekin arvosanan päättämisen vaikeaksi. Mutta tämä onkin ehkä se tieto minkä tarvitsen. Jos kappale ei kestä jatkuvaa kuuntelua eikä herätä halua ottaa sitä erityisesti kuunteluun se on omalla arvosana-asteikollani aina alle 7,5 arvoinen. Mutta siitä huolmatta minua ei koskaan harmita kun kuulen kappaleen aloittavan Kick it! -huudahduksen.  

Arvosana: 6,5/10

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kim Wilde - Love Blonde

Artisti: Kim Wilde
Kappale: Love Blonde (1983)
Albumi: The Very Best of Kim Wilde
Mieleenjäävin lause: "She's got that sensuality for love."

Ei ole harvinaista että artisti tai bändi tekee biisin joka kommentoi heistä luotuja stereotypioita. Kim Wilde teki tämän jo kolmannella albumillaan Catch as Catch Can vuonna 1983 kappaleella Love Blonde. Vaalea hiusväri on seurannut Wildea koko uran ja medialla on ollut tapana kuvata näyttävät vaaleaveriköt hieman yksinkertaisina. Ricky Wilde ja Marty Wilde eivät tehneet pilaa siskostaan ja tyttärestään kun sävelsivät kappaleen vaan tekivät kasari-swing hybridin jossa on yllättävänkin paljon iskua ja asennetta. Kim itse ei olisi kappaleen nimen kuultuaan kuullakaan koko kappaleesta mutta isän jämäkkä asenne muutti hänen mielensä. Tämänkin jälkeen hän mietti onko viisasta käydä käsiksi teemaan jonka "uhri" hän itsekin on ollut mutta päätti silti julkaista kappaleen singlenä.

En osaa sanoa onko Love Blondessa parasta sen blondistereotypioita pilkkaava asenne vai todella groovesti kulkeva pystybassottelu. On hyvä että kaiken empimisen jälkeen Kim Wilde päätti heittäytyä täysillä kappaleen teemaan mukaan mikä näkyy musiikkivideossakin. Jos haluat ajaa jotakin asiaa ei sitä kannata tehdä toinen jalka vedessä ja toinen varmuuden vuoksi rannalla. Love Blonden blondi on itsenäinen, ihailtu ja iloisen elämänasenteen omaava. Hän tietää miten hyödyntää lahjojaan, milloin olla esillä ja milloin olla pois parrasvaloista. Sopii varmasti artistin omaksi kuvaksi tässä tapauksessa.

Pidän siis kappaleen asenteesta ja pystybassottelusta mutta mitä puuttuu? Aina voi miettiä onko Love Blonde tyylillisesti kovin yhtenäinen Kim Wilden 80-luvun singlejulkaisujen joukossa mutta toisaalta alkupään albumitkin olivat tyyllisesti kirjavia. Ei Love Blonde suurin Kim Wilde suosikkini ole, ne löytyvät hänen elektronisemmista biiseistään 80-luvulta. Mutta olen silti iloinen että päädyin tämän arvostelun vuoksi kuuntelemana tätä biisiä puoli tuntia repeatilla sillä löysin samalla tämän kappaleen idean ja jujun. Musiikista lisää oppiminen ja sen ymmärtäminen ovat tärkeimpiä syitä tämän blogin pitämiseen sen lisäksi että haluan jakaa mielipiteeni ja tuoda kappaleita toisten löydettäviksi. Anna korviesi päättää onko "lemmemblondi" sinun juttusi ja muista että blondeillakin on älyä, sielua ja sisua.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 18. helmikuuta 2017

Earth, Wind & Fire - Devotion

Artisti: Earth, Wind & Fire
Kappale: Devotion (1974)
Albumi: The Dutch Collection
Mieleenjäävin lause: "Thru devotion, blessed are the children."

Musiikkimakuni ei missään nimessä ole maailman laajin mutta se ei myöskään ole suppeimmasta päästä. Aloitin kuten lähes kaikki muutkin innostumalla yhdestä tyylistä (omalla kohdalla ruotsalainen ysäripop) ja myöhemmin laajentamalla siitä eri genrehaaroihin sitä mukaan kun uutta mieleistä musiikkia tuli vastaan. Klassisen suhteen makuuni sisältyy lähinnä ne tunnetuimmat mainstream klassikot ja jazz on lähinnä sivusosumia jatsahtavista kappaleista. Blues ja bluesrock eivät myöskään ole omimpia genrejäni vaikka sieltäkin muutamia kelpo biisejä löytyy. Proge kelpaa tietyissä muodoissaan.

Yllätyin kun luin että Amerikan R&B-soul-funk-disco ylpeys Earth, Wind & Fire on yhä aktiivinen. Kultakauden jäseniäkin löytyy vielä kokoonpanosta muutama. Uutta musiikkiakin on julkaistu niinkin vasta kuin vuonna 2014. Yli 40 vuoden katalogista on varmasti vaikea koostaa sellaista keikkasettiä että kaikki fanit kuulisivat lempibiisinsä. En tiedä kuuluuko vuoden 1974 pienehkö hitti Devotion nykyiseen soittolistaan muttei se mahdotontakaan ole. Varmasti leppoisa ja sanoitukseltaan kannustava R&B keinutus sopisi menobiisien väliin antamaan veteraaneille hieman aikaa vetää henkeä. Itselleni kappale ei edusta ikimuistoisinta EW&F tuotantoa mutta onhan komeille laulusuorituksille annettava arvoa.

Jos Devotion olisi hieman hikisempi ja sokerisempi sen voisi kuvitella soivan Tarantinon elokuvien soundtrackeilla. Nyt kuitenkin liikutaan puhtaammissa teemoissa eikä se ole minulle mikään ongelma. Instumentaalina Devotionilla ei olisi paljoakaan tarjottavaa ja voima tuleekin harmonioista sekä komeasta mieskirkaisusta joka antaa sen pienen tarvittavan särmän. Pitäkseen tästä täytyy olla 70-luvun alkupuolen R&B musiikin ystävä muttei ole vaikea keksiä miten tästä pienellä sovituksella voisi tulla myös 90-lukumainen Boyz to Men versio. Devotion ei tartu kuulijaan kiinni lujasti vaan keinuttaa mukana vähän alle viisi minuuttia ja päästää sitten suosiolla menemään. Mitään erityistä ei jää mieleen sillä suuria koukkuja ei ole. Tyylikästä, mielyttävää muttei erityisen särmikästä tai jännittävää. Toimii kun mielentila on sopivan melto.      

Arvosana: 5,5/10

lauantai 11. helmikuuta 2017

The Bangles - Manic Monday

Artisti: The Bangles
Kappale: Manic Monday (1986)
Albumi: Best of Bangles
Mieleenjäävin lause: "It's just another manic monday."

Olen maanantailapsi. Johtuneeko siitä etten erityisesti inhoa maanantaita. Kyllästyn usein jo viikonlopun aikana ja kaipaan takaisin arkirutiineihin. Maanantaina riittää hyvin energiaa kaikkeen toisin kuin vaikkapa perjantaina. Olen nähnyt tutkimuksen jonka mukaan työteho laskee tasaisesti työviikon aikana. Johtuuko inho maanantaita kohtaan niistä jotka juhlivat viikonlopun eivätkä ehdi kunnolla toipua maanantaihin mennessä? Mene ja tiedä mutta ainakin maanantai on innoittanut kelpo musiikkiteoksiin kuten vaikkapa suosikkini Rainy Days and Mondays (Carpenters), Monday Monday (Mamas and Papas), I Don't Like Mondays (Boomtown Rats) ja Blue Monday (New Order).

Tarkoituksella jätin mainitsematta tämänkertaisen random playn valinnan eli amerikkalaisen The Banglesin ensimmäisen ison hitin Manic Mondayn. Kappale on vuonna 2016 toisten ulottuvuuksien konserttisaleihin poistuneen Princen kynästä lähtöisin. Princen tarkoitti kappaleen alunperin luomalleen naistrio Apollonia 6:lle mutta projektin mentyä mönkään hän Banglesin debyyttialbumista pitäneenä tarjosi sitä heille ja kulunutta fraasia käyttäen lopputulos on historiaa. Toisen version mukaan Prince tarjosi kappaletta päästäkseen Banglesin komppikitaristi Susanna Hoffsin kanssa intiimimpään yhteyteen. "Minulla olisi bändillesi biisejä tarjolla.", kuulostaa ainakin paremmalta iskurepliikilta kuin moni muu. Mene ja tiedä mikä on totta mutta hyvä tarina on aina kertomisen arvoinen.

En viitsi rankaista Manic Mondayta siitä että se on taas yksi monista maanantaita mustamaalaavista kappaleista. Maanantai on samalla tavalla väärinymmärrätetty kuin me maanantailapsetkin. Päivä menee pilalle jo herätessä kun sanoituksen naisen romanttinen uni jossa oli Rudolpf Valentino keskeytyy herätyskellon pirinään. Vaatteiden valinnasta ei meinaa tulla mitään ja julkisilla matkustamisen haasteista selviämisen jälkeen ollaan armotta myöhässä töistä. Maaninen maanantai tuntuu raskaalta suussasulavan sunnuntain jälkeen.

Kuuntelin Princen ja Apollonia 6:n alkuperäisen demoversion sen perusteella kappale on sovitettu Banglesille juuri oikein. Sovitukset eivät aina saa ansaitsemaansa kiitosta ja tässä kohden se kuuluu antaa. Onhan Manic Monday kelpo popbiisi muutenkin. Tarttuva kertosäe, hyvät lauluharmoniat, oikea kolmen minuutin mitta, 60-lukua 80-lukumaisesti lainaava sovitus ja samaistuttava (suurimmalle osalle) aihe. Mutta lupaan että jos blogiin joskus päätyy kappale joka ylistää maanantain hienoutta niin annan sillle tuntuvat lisäpisteet. Kaikista ei tule maanantailapsia mutta maanantai tulee aina kaikille.

Arvosana: 7,5/10

tiistai 31. tammikuuta 2017

Blondie - One Way or Another

Artisti: Blondie
Kappale: One Way or Another (1979)
Albumi: Atomic: The Very Best of Blondie
Mieleenjäävin lause: "I'm gonna getcha getcha getcha."

Ehkä Blondien toinen tuleminen 90-luvulla olisi ollut onnistuneempi jos yhtye olisi julkaissut vain erinomaisen Maria -singlen ja pistänyt taas pillit pussiin. Toki tiedän että on yhtyeen faneja jotka pitävät uudemmastakin tuotannosta mutta itse en kuulu siihen joukkoon. Kun jokin tekijä katoaa yhtälöstä ei lopputulos enää ole sitä mitä odottaa. Toki yhtyeiden joidenka katalogista löytyy klassikkoalbumi kuten vaikka Blondien tapauksessa Parallel Lines on lähes mahdotonta myöhemmin enää pistää paremmaksi. Jos vaihtoehtona on yhteensopiva kokonaisuus vähän keskinkertaista parempia kappaleita tai levy jossa on pari killeriä ja loppu on menettelevää filleriä niin valitsen jälkimmäisen. Olkoonkin että muutama suosikkialbumeistani voidaan lukea myös ensimmäiseen kategoriaan.

One Way or Another julkaistiin USA:ssa ja Kanadassa Parallel Lines albumin neljäntenä singlenä vuonna 1979. Sanoitukseen Debbie Harry oli saanut innoituksen ex-poikaystävästä jolla oli ollut kyttääjän taipumuksia eron jälkeen. Kappale voisi olla hypnoottinen ellei se samalla olisi mielenkiintoisesti tunneladattu Debbie Harryn tulkinnan vuoksi. Harry laulaa vuorotellen aggressiivisesti, ilkikurisesti, ilkeästi ja tympääntyneesti tai kaikkia edellämainittuja sekoittaen. Aina ei ole kyse siitä millainen ääni laulajalla on vaan miten sitä käytetään. One Way or Another kuuluu myös kappaleisiin jotka onnistuneesti käyttävät läl-läl-lieru tyylistä koulunpihalällätystä. (Jos tekisin top-listoja niin tuostakin saisi varmasti jonkinlaisen listan.)

Jos laulutulkinta on hieman jakomielitautinen niin sitä on onneksi myös muun bändin ulosanti. Suosikkini bändin soittajista on aina ollut rumpali Clem Burke vaikkei toki muissakaan mitään vikaa ole. One Way or Another on sitä tarkasti soitettua mutta silti energistä bändisoittoa mitä Blondielta odottaakin. Hienoinen jäykkyys sopii tässä tapauksessa komppaamaan biisin tekstiä. Eikä onneksi koko matkaa toisteta samoja kuvioita vaan välillä myös groovataan ja tietenkin loppunostatuksen kautta viedään biisi onnistuneesti maaliin.

Ei One Way or Another ole ehkä itselleni aivan parasta Blondieta mutta kelpo biisi kuitenkin ja osoitus siitä että parhaassa tikissä ollessaan yhtye ei juuri huteja levyille laittanut. Se mikä puuttuu se on tekijä x mikä saa biisin soimaan päässä yllättävillä hetkillä tai herättää halun kuunnella juuri sitä tiettyä biisiä juuri nyt. Blondien tuotannosta löytyy muutama sellainenkin biisi mutta tavalla tai toisella se ei ole One Way or Another.    

Arvosana: 6,0/10