lauantai 30. maaliskuuta 2013

Chubby Checker - The Twist


Artisti: Chubby Checker
Kappale: The Twist (1960)
Albumi: The 60's
Mieleenjäävin lause: "Come on baby, let's do the twist."

Tanssibiisivillitykset ovat olleet olemassa yhtä pitkään kuin popmusiikkikin ja ehkä sitäkin pidempään. Oli kyse sitten Charlestonista tai Harlem Shakesta muotitanssi ei synny ilman musiikkia. En osaa sanoa voiko muotitanssivillityksen saada aikaan tarkoituksella, mutta varmasti jokaista onnistujaa kohden on satoja epäonnistujia. Muotitanssin varaan on myös heikkoa rakentaa kokonaista uraa sillä ensihitin jälkeen saatua leimaa on erittäin hankala pyyhkiä pois.

The Twistista ei tullut jättihittiä ensiyrittämällä, sillä se oli alunperin Hank Ballard and the Midnightersin sinkun b-puoli vuonna 1959. Vuotta myöhemmin vasta 18-vuotias Chubby Checker puolestaan räjäytti pankin samaisella biisillä eikä hänen uransa enää ollut ikinä entisellään. Chubby on itse haastattelussa maininnut että The Twistin takia häntä ei ikinä otettu vakavasti artistina. Toisaalta hän itse rakensi ensihittinsä jälkeisen uran juuri erilaisten tanssiaiheisten biisien (Let's Twist Again, Limbo Rock jne.) varaan takoen rautaa kun se oli kuumaa. Ketään toista artistia ei ole siunattu hitillä joka nousee ykköseksi kahtena eri vuotena eikä Chubby Checker toki jäänyt yhden hitin ihmeeksikään. Ja tokihan Billboard nimesi The Twistin kaikkien aikojen suurimmaksi listahitiksi vuonna 2008. Oma ensikosketuksini Chubbyyn taitaa olla Aikahypyn (Quantum Leap) jaksosta jossa hän esitti itseään.

The Twistissä ei tuhlata aikaa pitkiin alkuintroihin vaan tanssittavaksi tehty biisi lähtee täyteen hölkkään lähes heti ja meno jatkuun loppuun saakka. Mitään syvällistä ei tietenkään ole sanoitukseen laitettu, kunhan kehotetaan tanssimaan twistiä ja mainitaan että sitä on hyvä tehdä kun äiti on poissa ja isä unten mailla. Pikkusiskokin on saanut tanssikärpäsen pureman ja osaa rockata ja twistata. Selvästi teini-ikäisille suunnattua siis. The Twist on vielä rockin viattomuuden ajan tuotos ja tietenkin sitä materiaalia joka on syntynyt paljon ennen omaa aikaani. Se ei ole oman aikakautensa suurimpia henkilökohtaisia suosikkejani, mutta toisaalta siinä on myös tietynlaista positiivista charmia. Simppeliä, menevää ja ajassa kestäväksi patinoitunutta poppia. Voin kuunnella mutten tanssia.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Muse - Knights of Cydonia


Artisti: Muse
Kappale: Knights of Cydonia (2006)
Albumi: Black Holes and Revelations
Mieleenjäävin lause: "Don't waste your time or time will waste you."

Mitä tehdä kun inhokkibändi tekeekin hyvän biisin ja vieläpä hyvän levynkin? Minun tapauksessani se levy ostetaan hyllyyn ja jatketaan sen hyvää edeltävän tuotannon inhoamista. Olen iloinen että satunnaissoitto päätti valita juuri Knights of Cydonian sillä tämä oli juuri se vaa'ankielibiisi joka käänsi Musekelkkani. Siinä missä 90-luvulla tuntui että hyviä biisejä tuli radiostakin tämän tästä, niin 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen tuntui pahimmallaan lähes masentavalta. Niinpä muistan sitäkin selkeämmin kun ulkona kävellessä kuuntelin taskuradiosta YleX:ää ja juontaja kertoi että nyt tulee seuraava uutuussingle Muselta. Onneksi minulla oli vanhanmallinen taskuradio josta olisi ollut työlästä vaihtaa kanavaa, sillä inhoamani bändin nimen kuullessani olisin voinut sen tehkäkin. Sitten seurasi se harvinainen mutta niin hieno hyvän biisin ensikuulemishetki.

Ennen Knights of Cydonian kuulemista pidin Musea ruikutusrokkia soittavana kenkiintuijottelubändinä. Ehkä 90-luvulla marinoitu musiikkimakunikaan ei oikein ollut yhteensopiva 2000-luvun alun musiikillisille suuntauksille. Mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon takapuolessa kuten sanonta kuuluu ja vuosikymmenen puoliväliin mennessä ne hyvätkin jutut alkoivat löytyä. Mike Oldfieldin 70-luvun tuotannon kautta olin myös löytänyt jonkinlaisen rajatun alueen progesta josta pidin ja ehkäpä Knights of Cydonia osuu juuri tuolle alueelle. Sillä onhan kyseessä yllättävänkin progressiivisen kuuloinen kappale, mutta onneksi ilman kaiken edelle menevää teknistä pätemistä ja popkoukkujen välttelyä.

Mutta ennen kaikkea Knights of Cydonia on onnistunut sekoitus erilaisia tyylejä ja vaikutteita. Se ei ole tyypillinen Musebiisi ainakaan sinkkujulkaisuihin verrattaessa. Jos nykymusiikoilla on jokin etu verrattuna aiempiin sukupolviin on se, että heillä on niin monta vuosikymmentä joista poimia vaikutteita ja se kuuluu myös tässä tapauksessa. Mutta onneksi mitään suoraa mielleyhtymää mihinkään toiseen biisiin ei synny. Surfvaikutteinen kitarointi tuo hieman mieleen Dick Dalen mutta tämäkin on juuri sitä vaikutteiden poimimista eikä plagiointia.

Minulle Knights of Cydonia on oman vuosikymmensä Top 3 biisi. Kappaleen musiikkivideo on mielestäni tämän vuosituhannen parhaita. On eri asia sekoilla satunnaisesti ilman päämäärää ja vaikuttaa oudolta mutta Knights of Cydonia on hallittua kaaosta ja sellainen popnerouden purkaus johon Muse ei välttämättä pysty toiste. Eikä tarvitsekaan, sillä ei olisi kohtuullista vaatia bändiltä jota inhosi toista täysosumaa.

Arvosana: 9,0/10

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Macy Gray - I Try


Artisti: Macy Gray
Kappale: I Try (1999)
Albumi: Woman Vol. 2
Mieleenjäävin lause: "I try to say goodbye and I choke."

Tämän kertainen sattuman sanelema on niitä biisejä jotka sijoittuvat hyvin tarkasti muistoissani sinne vuosituhannen vaihteeseen. Macy Grayn jonkun muun biisin muistaminen on vaikeaa vaikka muistankin että kyllä hänen muutkin biisinsä jonkin verran soittoaikaa saivat. Toisaalta ehkä yhden hitin ihmeen leima ei ole niin vääräkään, sillä onhan I Try esimerkiksi hänen ainoa Top 40 singlehittinsä Billboardin listalla. Tästä huolimatta Grayn ura on jatkunut vilkkaana ja hän on pitänyt monta rautaa tulessa esiintymällä niin elokuvissa/televisiossa kuin vierailemalla muiden artistien levyillä. 

I Tryn kaltainen laulu on hankala arvostella sillä sen on aikoinaan kuullut monen monta kertaa eikä se myöskään ole päässyt unohtumaan vuosien varrella missään vaiheessa. Suurin osa kuuntelukerroista ei ole ollut omavalintaisia, vaikka näköjään biisi löytyykin minulta kokoelman kautta. Macy Grayn ääni on personaallinen, muttei sillä tavalla jota mielellään kuuntelisin kokonaista levyllistä. Tämä Amerikan Teemu Brunila kuuluu varmasti niihin artisteihin joita joko rakastaa tai vihaa. Itselleni Macy Gray on kuin joku eksoottinen mauste jota tekee kerran pari vuodessa mieli mutta jo heti aterian jälkeen ajattelee etten kyllä halua tätä lisää vähään aikaa. 

Ajoitus on tärkeää hitille ja siinä I Try onnistuikin lähes oikein, sillä se julkaistiin alun perin jo vuonna 1997 mutta hitti siitä tuli vasta Grayn debyyttialbumin toisena singlenä vuonna 1999. Ikävöivän rakkauden vaikeudesta kertova sanoitus ei ole erityisen mieleenjäävä mutta Grayn persoonallinen ulosanti pelastaa paljon. Vasta nyt tätä arvostelua kirjoittaessani sain tietää mitä kertosäkeessä lauletaan, sillä en ollut aiemmin saanut persoonallisesti äännetystä choke -sanasta selvää. (Omiin korviini se oli aina vain mitääntarkoittamaton "tsuk".) Voi toki olla että tällainen kaipailubiisi toimisi parhaiten silloin kun itse kärvistelee ikävissään, joten sellaisessa tilanteessa olevien kannattaa lisätä arvosanaan 1-2 pistettä lisää. I Try on minulle biisinä muistettava muttei ikimuistoinen.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 9. maaliskuuta 2013

2 Unlimited - The Real Thing


Artisti: 2 Unlimited
Kappale: The Real Thing (1994)
Albumi: Hits Unlimited
Mieleenjäävin lause: "It's a real thing that makes your body swing, open your ears for techno rap sing."

Yksi viidestä ensimmäisestä omistamastani cd-levystä oli 2 Unlimitedin Hits Unlited kokoelma. Sain levyn joululahjaksi muistaakseni jouluna 1995 samalla kun perheeseen tuli romppuasemallinen pc joka toimi monta vuotta cd-levyjen soittolaitteenani. Olin jo ennakkoon ostanut cd-levyjä mutta joutunut tekemään niistä kasettikopion kaverin luona kunnes pystyin niitä tuolla edellämainitulla tietokoneella kuuntelemaan. En ehkä pidä 2 Unlimitedista aivan yhtä paljon kuin 90-luvulla, mutta se on mukavaa ysärinostalgiaa ja kestänyt paremmin aikaa kuin monet muut aikansa danceprojektit joita tuli ja meni tiuhaan.

The Real Thingin oma juttu on Bachin Toccata ja fuuga d-mollin lainaus mikä ei toki ollut ainutkertainen idea mutta toimii varsin hyvin. Ainakin niin hyvin että kappale nousi meillä aina virallisen singlelistan paalupaikalle. Muuten kappaleen kaava on tuttua 2 Unlimitedia; Ray vetäisee omat reteät räppinsä ja Anita lataa kertosäkeen ilmoille täydellä voimalla. Minulla oli (saattaa olla yhä jos vaivaituisin käymään läpi pari muovikassillista vanhoja nauhoja) tv:stä vhs:lle nauhoitettu Smash Hits Poll Winners Party vuodelta 1994 jossa 2 Unlimited veti playbackinä juuri The Real Thingin. Värikkäät alkuasukastaustatanssijat ovat jääneet mieleeni esityksestä, samoin Rayn erikoinen tanssityyli jossa potkittiin yhdellä jalalla ilmaan. Itse Smash Hits -lehti näkyy kokeneen Suosikin kohtalon ja lehti on lopetettu vuonna 2006.

The Real Thingin ongelmaksi muodostuu lähinnä se että sen tarttuvin osa ei ole sinäänsä ihan ok kertosäe vaan juuri tuo Bachilta lainattu melodia. Kyseessä ei myöskään ole aivan terävin täsmähitti bändin singlejen joukosta, sillä The Real Thing edusti ensimmäisenä pientä muutosta bändin soundeissa. Hieman kevyempi ja leppoisampi 2 Unlimited on vähemmän mieleeni kuin Get Ready! ja No Limits aikojen tuotanto. Myös oman gimmickin loppuunkäyttö alkoi painaa tässä vaiheessa, mikä olikin monien danceprojektibändien ongelma. Mutta The Real Thing on silti ihan kuuneltavaa 2 Unlimitedia ja lisäarvoa sille antaa juuri se että se tuo mieleen tietyt ajat teinivuosilta. Nostalgian voima on suuri, se alkaa jylläämään kun on täyttänyt 30 vuotta ja vain kasvaa siitä eteenpäin. Senkään voimalla tästä ei jää käyteen kuin pikkukivaa ysäridancea, mutta jaksaisin silti innostua jos kuulisin tämän vaikkapa ostoskeskuksessa.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tony Hadley - Lost in Your Love


Artisti: Tony Hadley
Kappale: Lost in Your Love (1992)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium: 1990-1994
Mieleenjäävin lause: "I'm lost with my heart up in flame."

Aina yhtä mielenkiintoisena hetkenä kun painan ohjelmassa next -nappia saadakseni tätä blogia varten seuraavan käsiteltävän biisin on ensireaktio hyvin merkitsevä. Tällä kertaa en muistanut ennen ensitahtien kuulemista mikä biisi oli kyseessä. Sitäkään en tiennyt kuka Tony Hadley on. Mutta osa tämän blogin pitämisen hauskuutta onkin se että oppii oman levyhyllynsä sisällöstä uutta. Tony Hadley oli 80-luvun maineikkaan synabändin Spandau Balletin laulaja ja Lost in Your Love oli hänen debyyttisooloalbuminsa ensimmäinen single vuonna 1992. Spandau Balletia minulta ei löydy kuin kokoelmilta parin suurimman hitin verran ja Tony Hadleyn soolotuotantoa vain tämän kappaleen verran.

Se mielikuva mikä minulla parin biisin perusteella on Spandau Balletin tuotannosta antaa sellaisen vaikutelman ettei ainakaan ensisoolosinglellään Tony Hadley ole halunnut juurikaan kuulostaa silloin hajonneen (SB palasi yhteen 2009) bändinsä kaltaiselta. Lost in Your Love kuulostaa radioystävälliseltä aikuisrockilta josta saan Foreigner fiiliksiä. Useammassa kohden iskee tuttuuden tunne jossa mieli alkaa hakemaan biisiä jossa oli kohta joka kuulosti samanlaiselta. Suorasta kopioinnista ei liene kyse, vain yleisten ja hyväksihavaittujen tehokeinojen käytöstä. Voi olla että kappale on ollut soundillisesti hieman vanhahtava 80-lukumaisuudessaan julkaisuvuonna 1992, mutta tämä ei ole ongelma enää vuonna 2013.

Jos vedän vertailun Mike Oldfieldiin joka 80-luvulla teki levy-yhtiön painostuksesta mutta myös alunperin omasta vaihtlelunhalustaankin erilaista musiikkia kuin alku-urallaan niin hän onnistui mielestäni muuntautumisessa paremmin kuin Tony Hadley. Hadleyn laulu kuulosti persoonallisemmalta Spandau Balletin riveissä kuin tässä muottiin valetussa soolosinglessään. Vaikka sanoissa lauletaan mahtipontisesti liekeistä ja lemmentuskasta niin laulaja ei tässä formaatissa pääse oikeuksiinsa niiden tulkitsemisessa. Pidän lopun nana-naa hyräilystä sillä olenhan aina ollut helppojen (mutta toimivien) tehokeinojen ystävä. Lost in Your Love tehtiin alunperin liian myöhään, liian turvallisesti ja aina kun pienen hetken alkaa tuntua että nyt kappale voisi lähteä lentoon niin silloinkin mennään vain vaakaliitoa. Ei harmita muttei innostakaan.  

Arvosana: 5,0/10