lauantai 27. elokuuta 2011

Pilot - January


Artisti: Pilot
Kappale: January (1975)
Albumi: Millennium: 40 Hits 1975-1979
Mieleenjäävin lause: "Life gets me higher."

Skotlanti ei ole erityisen vahvasti edustettuna levyhyllyssäni. En saa suoralta kädeltä päähäni ainuttakaan kokonaista albumia skotlantaiselta artistilta tai bändiltä, mutta muistini voi toki pettää. Esim. Garbagea tuskin kukaan pitää puhtaana skottibändinä hehkeästä keulakuvastaan huolimatta. En voinut kuitenkaan olla käymättä läpi Wikipedian listaa ja jouduin toteamaan muistini pettäneen; Miten saatoin unohtaa Texasin ja Sharleen Spiterin ja jopa Maggie Reillya minulta löytyy albumillinen. 

Skottibändi Pilot sai pari hittiä vuodet 1973-1977 kestäneen uransa aikana joista January vietti ironisesti helmikuussa 1975 kolme viikkoa UK singlelistan ykkösenä. David Paton ja Billy Lyall olivat olleet alkuaikojen Bay City Rollersissa ja kaikki Pilotin jäsenet vaikuttivat Alan Parsons Projectissa enemmän tai vähemmän aikaa. Januaryssa ei lauleta kuukaudesta vaan tytöstä, vaikka toki kuukausiin liittyvillä viittauksilla sanoituksessa hieman leikitelläänkin. Kappale on huoletonta poprokkia jossa on kevyttä haikeutta ilman tummempia sävyjä.

Pidän Januaryn kitaroista sillä ne tuovat kaivattua särmää muuten hieman sokeriseen kokonaisuuteen. Taputusten käyttö on harvoin omissa korvissani hutikuti eikä niin käy nytkään. Taustalla soiva huilu on hyvä lisä Januaryn soundimaailmaan. January on "parempien aikojen" musiikkia eli sellaista mitä juuri ja juuri ei itse ole ehtinyt elää johon siksi suhtautuu ihailevan nostalgisesti. Mutta ilman varhaislapsuuden 70-lukunostalgiaakin kyseessä on silti kelpo poppia, ei aivan sitä terävintä; sillä päähän tämä ei jää soimaan, mutta ilokseen joka kerta kuuntelee.

Arvosana: 6,5/10

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Nanne - Nannes sommarvisa


Artisti: Nanne
Kappale: Nannes sommarvisa (1998)
Albumi: Cirkus homo sapiens
Mieleenjäävin lause: "Dy-dy-dyy-dyy-dy-dyd-dy-dyy."


Ruotsin kieli on aina ollut itselleni hyvin kaksijakoinen asia. Länsinaapuristamme tulee paljon laadukasta pop-musiikkia mutta toisaalta olen joutunut kärsimään pakkoruotsista siihen pisteeseen asti että se on uhannut jopa ammattiin valmistumista. Kun en useinkaan saanut itseäni avaamaan oppikirjaa ainoa vaihtoehto oli kuunnella niitä muutamaa ruotsinkielistä albumia jotka omistin. Sillä tavalla sentään päähän jäi joitakin sanoja ja lauseenpätkiä joita saattoi kokeissa hyödyntää. Kun päästä löytyvät kielliset rakennuspalikat ovat vähissä ei liian ohutta oljenkortta olekaan.

Nannen kesälaulu eli Nannes sommarvisa on kesäbiisi kuten nimestäkin pystyy päättelemään. Nanne Grönvall on ruotsalainen laulajatar joka on mm. tullut kolmanneksi Euroviisuissa osana One More Time -yhtyettä vuonna 1996 kappaleella Den Vilda. Hän on naimisissa Benny Anderssonin pojan Peter Grönvallin kanssa. Nannes sommarvisa oli Nannen soolodebyyttialbumin kolmas singlejulkaisu kesällä 1998. Nannessa on parhaimillaan hurjaa naisenergiaa ja iloisuutta mutta tämä kappale ei ole hänen parhaimpiaan. Kesäbiisin täytyy joko olla erittäin kesäinen tai osua hittinä kesäaikaan ja ainakaan ensimmäistä ehtoa Nannes sommarvisa ei mielestäni täytä.

Kaikesta huolimatta Nanne on se tekijä joka pitää tämän muuten alle keskitason kappaleen juuri ja juuri vajoamasta kuuntelukelvottomuuteen. Nanne tekee minkä tehtävissä on omalla vilpittömällä laulusuorituksellaan ja dy-dy-dyy -kohta on jopa hivenen tarttuva. Biisiä vaivaa "joululauluefekti" eli sitä ei halua kuunnella kuin tiettyyn aikaan tai tietynlaisessa mielentilassa jos silloinkaan. En myöskään pidä kappaleen kasarisoundeja ysärituotannolla tyylisistä konetaustoista. Nannes sommarvisa ei tee kesälle kunniaa tekemällä kesästä kesäisemmän tai saa talvella kuultuma kaipaamaan vihreitä kesälaitumia.

Arvosana: 4,5/10

lauantai 20. elokuuta 2011

Mike Oldfield - Dark Island


Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Dark Island (1996)
Albumi: Voyager
Mieleenjäävin lause: Instrumentaali

Moni artisti palaa jossakin vaiheessa juurilleen, usein siinä vaiheessa kun trendien seuraaminen ei enää kiinnosta tai ei onnistu. Mike Oldfieldin kolme ensimmäistä albumia ammensivat paljon vaikutteita kansanmusiikista ja myöhemmissäkin levytyksissä on paljon poimintoja samasta lähteestä. 

Kun Oldfield 1996 julkaisi levyllisen omia kelttiläistyylisiä tulkintojaan Voyager albumilla hän kuitenkin sai kritiikkiä trendillä ratsastamisesta. Myös Oldfieldin tuolloinen levy-yhtiö Warner pisti kapuloita rattaisiin vaatien muutoksia alun perin akustisesti levytetylle albumillle. Oldfield lisäsi levylle hieman new age henkistä konemattoa ja tämä riitti miellyttämään levy-yhtiön. Albumin musiikki on onneksi kornia kantta parempaa.

Dark Islandia voisi ensikuulemalla luulla perinteiseksi kansansävelmäksi, mutta kyse on alunperin Iain Maclachlanin vuonna 1958 säveltämästä kappaleesta. Oldfieldin sovituksessa on paljon samaa tyyliä kuin hänen uransa alkuaikojen levytyksissä, mutta nyt kaikki kuulostaa puhtaammalta ja hiotummalta. Tämä on mielestäni jopa heikkous, sillä esimerkiksi Tubular Bells mielestäni hyötyy hieman rosoisesta levytyksestä joka luo  tunnelmaa. Dark Island on toki kaunis melodia ja Oldfieldin kitaratyöskentely on ensiluokkaista ja persoonallista kuten aina.

Lähes kuuteen minuuttiin yltävä kesto ei ole Dark Islandin ongelma, edellä mainittu särmän puute ja liiallinen siloittelu sen sijaan on. Mutta parhaina hetkinään kappale saavuttaa jotakin keskiarvoaan suurempaa, erityisesti kohdissa joissa rytmisoittimet nousevat esiin on klassista Oldfield tenhoa. Tällainen musiikki on sopivinta rentoutumiseen ja fiilistelyyn. Dark Island on parhaimmillaan kun sulkee silmänsä ja antaa mielensä kulkea musiikin synnyttämissä sielunmaisemissa. 

Arvosana: 5,5/10


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Josefin Nilsson - High Hopes And Heartaches


Artisti: Josefin Nilsson
Kappale: High Hopes And Heartaches (1993)
Albumi: Shapes
Mieleenjäävin lause: "Ooh baby I try too much, no trust in a magic touch."

Täytynee mainita heti alkuun että tämä on blogin syyskaudella jo kolmas peräkkäinen kappale jonka takana on kaksikko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Samalla kappale on tämän blogin historian jo kolmas poiminta Josefin Nilssonin suhteellisen pienelle huomiolle jääneeltä Shapes -albumilta. Tuo pääosin melankolissävytteinen levy jota olen käsitellyt aiemminkin on yksi henkilökohtaisia suokkialbumeitani jonka vahvuus on niin kokonaisuudessa kuin yksittäisissä kappaleissakin.

Milloin ihminen on kiinnostunut oikeasti jostakin? -Silloin kun hän välittää. Urheilu on tylsää seurattavaa jos ei välitä lopputuloksesta tai urheilijoista. Milloin ihminen rakastaa oikeasti? Silloin kun hän todella välittää toisesta ja toisella on suuri merkitys omalle elämälle ja jopa henkiselle hyvinvoinnille. Mikä saakaan ihmisen pelkäämään enemmän kuin se tilanne että itse välittäisi toisesta oikein kovasti mutta ei saakaan välittämiselleen vastakaikua? Tämän ylipitkän alustuksen jälkeen onkin helppo arvata mistä High Hopes And Heartaches kertoo.

Josefin Nilsson on hyvä laulaja oikeissa käsissä mutta Shapes levyn ulkopuolella en ole löytänyt hänen soolouraltaan mitään muuta mielenkiintoista. High Hopes And Heartaches tuo laulajan vahvuudet hyvin esiin ja pitää piilossa heikkoudet. Kappaleen rauhallista introa seuraa huomattavasti nopeatempoisempi jatko ja taustalla sykkivä bassokuvio on kovasti mieleeni. Hetkittäin Josefin yrittää ehkä hieman liikaakin saada energiaa tulkintaansa, mutta nämä yliladatut kohdat jäävät onneksi lyhyiksi. (Alla olevassa videoversiossa juuri näitä huutokohtia on ikävä kyllä lisätty.) High Hopes And Heartaches on hyvä kappale johon on saatu mukava sekoitus tunnetiloja, se ei ole pelkästään surullinen, iloinen, toiveikas tai toivoton vaan kaikkia niitä.   

Arvosana: 7,5/10

lauantai 13. elokuuta 2011

Elaine Paige - Heaven Help My Heart


Artisti: Elaine Paige
Kappale: Heaven Help My Heart (1984)
Albumi: Chess Pieces
Mieleenjäävin lause: "What if he saw my whole existence turning around a word, a smile, a touch."

Ei ole mikään ihme että usein tässä blogissa arvosteltavaksi päätyy musiikkia joka liittyy Abbaan tai sen jäseniin. Lempibändistään tulee ajan kanssa käytyä läpi kaikki tekemiset, soolourat, sivuprojektit, vierailut ja kaikki mikä liittyy musiikkiin. Tämänkertainen Sattuman Sanelema on Chess -musikaalista ja kappaleen takana kuten koko musikaalinkin takana ovat kolmikko Tim Rice, Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Itse kappaleessakin on tavallista enemmän Abba -yhteyksiä sillä ennen musiikaaliin päätymistään kappale oli demomuodossa Agnetha Fältskogin laulamana nimellä Every Good Man.

Benny ja Björn ovat valinneet aina erinomaiset laulajat kappaleitaan esittämään eikä Heaven Help My Heartin esittävä Elaine Paige ole poikkeus. Biisi itsessään ei mielestäni ole Chess musikaalin aivan parasta antia, se ei ole yhtä iskevä kuin One Night In Bangkok tai yhtä koskettava kuin Pity The Child. Mutta se ei tarkoita että kappale olisi huono, ei missään tapauksessa. Sanoitus joka käsittelee suhteen arkipäiväistymistä ja siihen liittyviä pelkoja on hyvin tehty. Heaven Help My Heart ei yritä liikaa, siitä on jätetty pois kaikenlaiset laskelmoivat nostatukset joita on usein liikaa musikaaleissa. Pienikin muutos tuntuu suurelta kun kokonaisuus pidetään pienieleisenä.

Otetaan piano, kaunista ja tunteikasta naislaulua, hieman syntikkamattoa ja sokeroidaan se kevyesti unohtamatta paria pisaraa sitruunaa. Näistä aineksista on Heaven Help My Heart tehty. Ainekset ovat hyvät ja niistä on kokattu kasaan hyvä arkikeitos muttei juhlaruokaa. 

Arvosana: 6,5/10

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Gemini - Mio min Mio

Artisti: Gemini
Kappale: Mio min Mio (1987)
Albumi: Det bästa med Karin och Anders Glenmark
Mieleenjäävin lause: "Mio min Mio."

Lapsena olin varsinainen lukutoukka ja kannoinkin kirjastosta usein repullisen kirjoja luettavaksi. Kaikesta lukemastani en enää muista edes puoliakaan, mutta Astrid Lindgrenin kirjat voisin kuvitella lukevani mielelläni tänäkin päivänä. Mio, poikani Mio oli yksi noista klassikkokirjoista josta tehtiin elokuvaversio vuonna 1987. Joskus aiemmat ja myöhemmät suosikit nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen ja edellämainitun elokuvan soundtrackille teki kappaleen ruotsalainen sisarusduo Gemini jonka taustalla vaikuttivat Abbasta tutut Benny Andersson ja Björn Ulvaeus. Mio min Mio levytettiin myös englanniksi nimellä Mio My Mio, mutta tällä kertaa käsittelyyn pääsee ruotsinkielinen versio joka oli kohtalainen hitti länsinaapurissamme.

Mio min Mio kuulostaa kauniille ja satumaiselle heti ensitahdeista alkaen ja kirjan lukenut tai elokuvan katsonut varmasti saakin päähänsä heti visuaalisia mielikuvia niistä. Klassisen laulajakoulutuksen saanut Karin Glenmark on kappaleessa päälauluvastuussa veljensä Andersin kuuluaessa vain vaivoin taustalta. Kappale kuvastaa hyvin kirjan ja elokuvan hieman surumielisen kaunista tunnelmaa. Mielenkiintoisesti Karin laulaa Mion suulla mutta tämä ei häiritse missään vaiheessa.

Olen aina ihaillut Bennyn ja Björnin hienoa kykyä rakentaa kappaleita joissa kaikki osat ovat juuri oikeilla paikoillaan. Mio min Mion tausta on varsin pelkistetty ja pääpaino on laululla mutta mieleen jää myös kappaleen panhuilua muistuttava elektroninen huilusoundi. Jonkun toisen biisin kohdalla tuo soundi jättäisi kylmäksi mutta ei tässä tapauksessa. Pidän myös hienosta kepeästi sykkivästä bassosta joka kuljettaa biisiä eteenpäin niin kuin tuuli kuljettaa höyhentä. Mio min Mio on Geminiä paremmasta päästä ja hieno neliminuuttinen fantasiamatka sadun maailmaan.

Arvosana: 8,0/10

lauantai 6. elokuuta 2011

Ace of Base - Whispers In Blindness


Artisti: Ace of Base
Kappale: Whispers In Blindness (1995)
Albumi: The Bridge
Mieleenjäävin lause: "Swedish summer nights are hot."

Sattuman sanelemat palaa kesätauolta "rakkaan" länsinaapurimme tuottamalla hempeilybiisllä mikä ei minun tapauksessani ole paha asia. Ace of Base oli minulle se bändi joka teininä teki minusta musiikin kuuntelijan ja avasi oven kaikelle sille muulle musiikille mitä tässäkin blogissa pääsen kappale kerrallaan esittelemään. Vuoden 1993 debyyttialbumi Happy Nation on minulle hyvin merkityksellinen ja vuonna 1995 ilmestynyt seuraaja The Bridge on varmaankin se albumi jonka olen kuunnellut useimman kerran läpi elämäni aikana. (Tai sitten Abban The Visitors.)

The Bridge on siitä harvinaislaatuinen dancepopalbumi että sen sävellys- ja sanoitustyöhön ovat osallistuneet kaikki bändin jäsenet. Useinhan dancelevyt ovat joko jonkun tuottajan projekteja tai sitten sävellystyö on yhden tai kahden jäsenen heiniä. Whispers In Blindness on yhtyeen ehkä mieleenjäävimmän jäsenen eli Linn Berggrenin (se vaaleampi) säveltämä ja sanoittama. Ace of Base on julkaissut harvoin sloveita singleinä vaikka mielestäni heidän levyiltään olisi löytynyt monia hyviä julkaisuehdokkaita Don't Turn Aroundin ja vain radiopromona rapakon takana julkaistun Everytime It Rainsin lisäksi.

Ace of Basen hyvin puhtoisessa ja siistissä julkaisuhistoriassa Whispers In Blindness kuuluu siihen sensuelleimpaan ja intiimeimpään päähän. Ei sillä että tämäkään teksti saisi edes 12-vuotiasta teinityttöä punastumaan mutta kaikkihan on aina suhteellista. Kappaleessa on mukavia itämaisia mausteita muuten hieman tasaisehkon konepoljennon keskellä ja Linnin persoonallinen ääni saa ansaitsemansa tilan. Kappaleen sanoitus noudattaa samaa klassista teemaa kuin esimerkiksi Will You Still Love Me Tomorrow. Tyttö  olisi valmis antamaan kaikkensa pojan kanssa kunhan poika vain pystyisi vakuuttamaan hänet siitä että kyse on muustakin kuin yhden kerran jutusta.

Whispers In Blindess on esimerkki kappaleesta jollaisen olen kuvaillut tässä blogissa monta kertaa aiemminkin. The Bridge on hyvä albumikokonaisuus jonka osana Whispers In Blindness toimii huomattavasti paremmin kuin näin irralleen nostettuna. Erinomaisen albumin heikoimmasta päästä oleva kappale on useimmiten parempi kuin keskivertoalbumin parhaimmisto. Whispers In Blindess kaipaisi jonkin koukun jotta se nousisi sen tietyn maagisen rajan yli kappaleeksi jonka haluaisi erikseen kuunnella. Mukava biisi mutta ei yhtä kuuma kuin ruotsalaiset kesäyöt.

Arvosana: 6,0/10