keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Beastie Boys - Twenty Questions

Artisti: Beastie Boys
Kappale: Twenty Questions (1999)
Albumi: Beastie Boys Anthology: The Sounds of Science
Mieleenjäävin lause: "So how can anyone be an island on their own?"

Beastie Boys ei koskaan ollut itseään liian vakasti ottava bändi ja vaikka heillä onkin paljon hyvää musiikkia josta pidän ovat he myös tehneet paljon sietämätöntä sontaa. Ostin aikoinaan Hello Nastyn Intergalacticin ja Body Movinin innostamana ja albumi paljastui todella kamalaksi sillisalaatiksi. Kahden edellämainitun kappaleen lisäksi pidin albumilla vain Remote Controlista. Hello Nasty päätyi The Sounds of Science kokoelman tultua ainoaksi ostamakseni albumiksi josta olen hankkiutunut eroon. Ehkä minun pitäisi hankkiutua eroon myös Blondien The Curse of Blondiesta mutta sen suhteen minussa elää vielä toivonkipinä siitä että albumi kasvaisi vuosien varrella paremmaksi. Olenhan oppinut hyväksymään The Corrsin aikoinaan alkupettymyksen tuottaneen In Blue albumin "vain" keskivertoa paremmaksi albumiksi.

Beastie Boys ei kaihtanut kokeiluja eikä tyylinvaihdoksia mutta edes heiltä ei olisi odottanut bossa novaa. Hello Nastyn sessioista yli jäänyt Twenty Questions julkaistiin The Sounds of Science kokoelmalla ollen itselleni iloinen uusi tuttavuus. Twenty Questions on hivenen kieli poskessa tehty bossa nova jossa duetoivat Adam "MCA" Yauch ja Cibo Matto yhtyeen Miho Hatori. Toisin sanoen amerikkalainen buddhisti ja japanilaisnainen esittävät 60-lukumaista brasialiastyylistä bossa novaa. Yauch halusi Hello Nastyn levytysten aikoihin kokeilla brasialialaisia rytmejä vaikka hänellä ei ollutkaan suuria luuloja itsestään. Hän vertasi biisin tekoa siihen että hän olisi pelkästään sen perusteella että on nähnyt Michael Jordanin pelaamassa halunnut päästä pelaamaan Chicago Bullsiin.

Twenty Questionista kuulee että Yaunch on kyllä ymmärtänyt mistä bossa novassa on periaatteessa kyse eikä hän ole edes yrittänyt mitään sen suurempaa. Eron innoittaneeseen musiikkiin huomaa juuri pienessä pilkkeessä esittäjien silmäkulmissa ja kappaleen hieman tökkivästä kulusta. Keinuvien rytmien pehmeys ei ole niin sujuvaa kuin voisi olla mutta ehkä se on myös tarkoituksellista. Valkoinen mies ei osaa hypätä eikä tehdä silkinpehmeitä latinorytmejä. (Brasilialaiset bossanovailevat tykimmin?) Leikkisästä sanoituksesta löytää kaikenlaista pientä kivaa mutta samalla tavalla kuin Jesse Kaikuranta Yaunch ja Hatori osaavat kyllä esittää paljon kysymyksiä vastaamatta yhteenkään. Twenty Questions saa hyvälle mielelle ja on mukavan erilainen osa Beastie Boysin tuotantoa. Joten tämä lasi on hieman enemmän kuin puoleksi täynnä.

Arvosana: 6,0/10

lauantai 25. toukokuuta 2013

Elvis Presley - That's All Right


Artisti: Elvis Presley
Kappale: That's All Right (1954)
Albumi: Elvis Golden Records Volume 1
Mieleenjäävin lause: "That's all right now mama, anyway you do."

Aina kun puhutaan 50- ja 60-lukujen rock- ja popklassikoista tunnen olevani väärä mies niistä kertomaan. 50-luvulla edes äitini ei ollut edes vielä syntynyt joten näkökulmani ei todallakaan ole aikalaisen. Mutta aikakaudesta riippumatta pätee sama periaateeni mitä musiikkiin tulee, ei ole väliä milloin se on tehty, mitä  tyyliä se edustaa tai onko se ollut suosittua, riittää jos pidän kuulemastani. Jos olinkin musiikin kuuntelua aloittaessani aika kapea-alainen niin vuosien varrella olen poiminut kaikesta kuulemastani sen mikä on kuulostanut hyvältä. Elviksen löysin joskus vuosituhannen alun jälkeen ja täkyinä joihin tartuin olivat In the Ghetto ja Suspicious Minds. Omistan kaksi Elviskokoelmaa joista toinen kattaa alku-uran ja toinen comebackistä kuolemaan. En ole niinkään kiinnostunut elokuvatähtikauden Elvismusiikista vaikka sieltäkin voisi pari kelpo biisiä valita.

That's All Right on tärkeä biisi rockin historiassa. Elviksen ensimmäinen kaupallinen single ja Rolling Stone -lehden mielestä jopa kaikkien aikojen ensimmäinen rock and roll levy. Ensimmäisyyksistä voidaan aina väitellä maailman tappiin, mutta Elviksen ensisinglen merkityksestä rockille ei. Kuten monet muutkin merkkiteokset That's All Right syntyi studiossa lähes itsestään Elviksen alkaessa soittamaan leikkisää ja nopeaa versiota Arthur Crudupin That's All Right Mamasta. Asiansa osaavana tuottajana Sam Phillips tietenkin haistoi uudessa tavassa jotakin mielenkiinoista ja loppu on historiaa. Toki rock olisi syntynyt vaikka Elvis olisi lähetetty studiolta kotiin turhan "pelleilyn" vuoksi mutta onhan tarina toki parempi näin ja rock-historia tarvitsi Elviksensä.

Olisi mielenkiintoista jos voisi kuulla That's All Rightin neitseellisillä korvilla ilman mitään tietoa kappaleen historiasta tai tietämättä mitään Elviksestä. Olisiko kappale silloin vain "jotakin vanhaa rockbillya" vai silti letkeää retrorokkia? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa 50-luvun rock-Elviksen huippuhetki tämä ei silti vielä ollut. Tulkitsijana hän oli mielestäni parhaimmillaan toisen tulemisensa jälkeen ennen kuin kuluttava elämä alkoi näkyä ja vähän kuuluakin. Koska historiallinen merkittävyys ei näy tämän blogin pisteytyksessä on todettava kyseessä olevan mielestäni vain vähän keskiverron yläpuolella olevan esityksen. Onnistunut prototyyppi on tärkeä mutta tärkeintä on siitä johdettu lopputulos. But Elvis is all right, anyway he did.

Arvosana: 5,5/10

lauantai 18. toukokuuta 2013

Michael Jackson - Will You Be There


Artisti: Michael Jackson
Kappale: Will You Be There (1991)
Albumi: Essential
Mieleenjäävin lause: "But they told me a man should be faithful."

Michael Jackson oli sen verran merkittävä popartisti etten voinut välttyä häneltä edes ennen kuin aloin aktiviisesti kuuntelemaan musiikkia. Äitini oli nauhoittanut radiosta mieleisiään biisejä autossa kuunneltavaksi ja luulin lähes 10 vuotta että Murray Headin One Night In Bangkok on Michael Jacksonin esittämä koska äitini väitti minulle niin. Toinen aiheettomasti Jacksonin biisiksi luulemani oli Ray Parker Jr:n Ghostbusters. Mutta tämä on vain yksi esimerkki siitä kuin merkittävä ja tunnettu hahmo Jackson oli. Tunnetut ihmiset saavat tililleen niin aiheettomia kuin aiheellisiakin ansioita. 

Muistan Will You Be Theren koska se julkaistiin singlenä itselleni musiikillisesti tärkeänä vuonna 1993. Se oli tässä blogissa jo monesti mainittu vuosi jolloin aloin kuuntelemaan musiikkia. Vaikkei biisi tehnyt silloin suurempaa vaikutusta niin muistan sen musiikkivideon siivekkäine taustatanssijoineen. Will You Be There oli Dangerous -albumin kahdeksas single ja yllättäen myöhäisestä julkaisujärjestyksestä huolimatta yksi albumin suurimpia hittejä. Vetoapua biisi sai Free Willyn soundtrackille ja samalla koko elokuvan pääteemaksi pääsystä. Will You Be There ammentaa gospelperinteestä niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin ja kuoro onkin siinä melkein yhtä suuressa roolissa kuin Jackson itse. Ehkä on jopa hyväksi että kappale on osittain karsittu Jacksonin biisimaneereista jotka jo tuossa vaiheessa alkoivat tulla hivenen liian tutuiksi. 

Mutta pidän enemmän juuri siitä menevämmästä Jacksonista en niinkään hänen hitaammasta tuotannostaan. Toinen ongelma on Will You Be Theren sanoitus sillä kun minun piti poimia alkuun se mieleenjäävin lause en saanut sitä päähäni ilman sanoitussivustolla vierailua. Tarttuvuus on tärkeää ja jos sanoituksesta ei jää 20 vuoden jälkeen mieleen kuin kappaleen nimi niin sitä jotakin puuttuu. Pidän kappaleen tuotannosta, kaikki on miksattu mukavasti paikoilleen eikä mikään ylikorostu. Huippukohdan puute vaivaa Will You Be Therea, tasainen poljento olisi vaatinut isomman vaihteen pistämistä silmään edes hetkeksi. Kyseessä ei ole missään nimessä suosikkini Michael Jacksonin laajasta tuotannosta mutta koska en hyppäisi tätä yli satunnaissoittokuuntelussa niin rima heiluu muttei putoa.   

Arvosana: 5,0/10