sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Top 40 vuosilta 1977-1954 sija 8: Anne-Marie David - Tu te reconnaîtras

Artisti: Anne-Marie David
Kappale: Tu te reconnaîtras (1973)
Mieleenjäävin lause: "Tu verras, tu te reconnaîtras."

Olen aina vaikean paikan edessä jos minulta kysytään suosikki Euroviisuani 70-luvulta. Jokainen päivä voi tuoda eri vastauksen tietystä joukosta erinomaisia viisuklassikoita. Tätä listaa kasatessani tiesin, että muutama viisubiisi kuuluu ehdottomasti mukaan.

L'oiseau et l'enfant tuli 70-luvun viisusuosikeistani jo aiemmin tällä listalla. Abban Waterloo voisi myös olla hyvä valinta, mutta se ei ole suurin suosikkini heiltä. Apres Toi olisi voinut olla myös hieno valinta tai miksei myös Ding-A-Dong tai I See a Star. Un banc, un arbre, une rue ei olisi hassumpi poiminta myös tai.. ..ehkä on parempi etten pidennä enää listaa vaan alan kertomaan siitä tällä kertaa valituksi tulleesta viisubiisistä.

Vuoden 1973 Euroviisut voitti Luxemburg Anne-Marie Davidin esittämällä kappaleella Tu te reconnaîtras (suom. tunnista itsesi). David on ranskalainen laulaja, joka yritti myöhemmin Euroviisuissa uudestaan, mutta heikommalla menestyksellä. Hän edusti kotimaataan Ranskaa vuonna 1979 tullen kuitenkin varsin kunniallisesti kolmanneksi. Kaikki eivät voi olla Johnny Loganeita.

70-luvun Euroviisut tunnistaa taustaorkesterista, jonka hyödyntäminen oli ainakin jossakin määrin lähes pakollista. Viisufaneissa ollaan monta mieltä oliko singbackesityksiin siirtyminen hyvä vai huono päätös, mutta minusta kyseessä on toimiva aikakaudellinen vedenjakaja.

Lapsena kuulin varmasti Tu te reconnaîtraksen useammin Katri Helenan käännösiskelmänä Nuoruus on seikkailu kuin alkuperäisversiona. Eikä siinä mitään, käännösbiisit olivat ajan henki ja Nuoruus on seikkailu on viisukäännöksiä sieltä paremmasta päästä. Sanoituksellisesti käännösversio sivuaa alkuperäisen teemaa, mutta on silti varsin erilainen.

Tu te reconnaîtraksen sanoituksen pääidea on siinä, että tunnistamme itsemme itseämme nuoremmista ihmisistä, etenkin lapsista. Nähdessämme lapsen vaikkapa itkemässä kuolleen pikkulinnun vuoksi muistamme kuinka itse olimme joskus samanlaisia. Teini-ikäisen angsti ja suuntaansa vielä etsivä energia voi olla samanlainen muistot omaan menneisyyteen palauttava asia. Emme tunnista itseämme vanhemmissa ihmisissä, sillä emme ole vielä itse päässeet sinne asti. Nuoruus ei usko tulevansa ikinä vanhaksi.

Kun kappale on yhdistelmä kauneutta, kaipuuta, nostalgiaa, voimaa ja maustettu terveellisellä annoksella melankoliaa niin se yleensä vetoaa minuun. Tu te reconnaîtras ei ole poikkeus vaan yksi vahvimmista säännön alleviivaajista. Davidin ponnekas tulkinta saa suuresta orkesterista huolimatta tarpeeksi tilaa sovituksen ollessa onnistunut. Tämänkaltaista biisiä ei tule laulaa kenkiin tuijotellen anteeksipyytävästi vaan ennemmin vaikka hivenen yli kuin ali. Ei nuoruus mene nuorissa hukkaan vaan pieleen menevät ne, jotka ajattelevat jonkun elämänvaiheen olevan toista parempi.

Tuskin kukaan muistaa, mutta olen aiemmin arvostellut tämän jo blogissani mutta halusin kirjoittaa tätä varten uuden tekstin.

(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti