Kappale: My Love, My Life (1976)
Albumi: Arrival
Mieleenjäävin lause: "But I know I don't possess you, so go away, god bless you."
Kun aloin suunnitella tätä Top40 listaa tiesin kaksi ensimmäistä sijaa heti. Tai oikeastaan melkein sillä laitoin Abban heti kakkossijalle ja päätin valita biisin myöhemmin. Tein valinnan vasta tunti sitten ja vaistoni olivat olleet oikeassa sillä juuri oikea kakkossijahan heidän tuotannostaan löytyikin ilman suurta etsimisen vaivaa. Täytyi vain löytää se kappale jolla on suurin tunteellinen vaikutus minuun ja hieman yhteistä historiaakin.
Ei valinta toki aivan päivänselvä ollut vaikka sitä helpotti hieman se, että The Album julkaistiin tasan viikko syntymäni jälkeen, joten sen kappaleet eivät olleet valittavissa. Move On ja nyt valitsemani kappale olisivatkin käyneet kovan taiston valinnasta, mutta onneksi siltä nyt vältyttiin. Oli Abban neljän ensimmäisen albuminkin biisien joukossa mietittävää. Tähän lisäksi kokoelman bonusbiisi sekä singlejen B-puolet jotka eivät löytyneet albumeilta.
Mutta miksi ehkä hieman vähemmän tunnettu My Love, My Life paremmin tunnettujen hittien sijasta. Kaikki kunnia Waterloolle, Mamma Mialle, Dancing Queenille, Knowing Me Knowing Youlle, SOS:lle ja monille muille Abbaklassikoille, mutta eikö jonkun asian fanittajan tunnista juuri siitä että hänen suosikkinsa ei osu välmättämättä siihen ilmeisimpään? Eikä tämän listan vuosilta ole yhtään toista biisiä jonka aikana olisin itkenyt. Eikä voitto silti tullut kyynelten mitalla vaan lähes täydellisestä popkappaleesta johtuen.
My Love, My Life (joka oli demonimeltään Monsieur, Monsieur) oli viimeisiä levytettyjä biisejä Abban neljännelle Arrival albumille. Benny ja Björn ovat haastattelussa maininneet, että kappale kuuluu sävellyksellisesti heidän suosikkeihinsa ja että Agnethan tulkinta on hänen parhaitaan. Mutta samalla he totesivat, että eivät mielestään ikinä saaneet sovitusta aivan niin hyväksi kuin olisivat halunneet. Voi olla että kappaleesta puuttuu hitunen sitä täydellisen popkappaleen kultapölyä mitä Abba osasi sirotella suurimpiin hitteihinsä mutta minusta se kääntyy My Love My Lifen voitoksi.
Se aivan viimeisen hiomisen poisjäänti tekee My Love, My Lifesta mielestäni inhimillisemmän ja kosketuspinnaltaan suuremman. Vaikka kuinka pitäisin Fridasta hivenen Agnethaa enemmän ei voi kuin ihailla Agnethan kykyä tulkita melankolisia särkyneen rakkauden lauluja. Alun pidätelty tulkinta valmistaa kuulijan siihen hetkeen kun kertosäe aukeaa kuin kesäinen sadekuuro. Mutta sadekuuro on vasta alku sillä kastuminen on vasta sen tajuamista, että omista haaveista ei tullutkaan mitään. Kurjempaa on olla hetkeä myöhemmin täysin surun ja epätoivon kastelema. Järkytys, asian kieltäminen ja murskaava toivottomuus seuraavat toisiaan. Onneksi vain teini-iässä ja lauluissa asiat ovat näin ehdottomia.
Koska tapana on ollut mainita käännösiskelmäversiot kappaleista jos sellainen löytyy niin ketään ei yllättänet että tästäkin on tehty peräti kaksi erilaisella sanoituksella olevaa versiota. Barbarelan Silmäs kaiken heijastaa ei ole minulle tuttu, enkä löytänyt sitä kuultavaksi, mutta useamman Abbabiisit suomeksi esittänyt Monica Aspeludin versio Ainut mulle oot on varsin pätevä coverointi. On aina riski lähteä sovituksellisesti hieman omille teilleen, mutta tässä tapauksessa se toimii vaikka tietenkään alkuperäisen kanssa ei katsella edes samaan horisonttiin.
Minulla oli joskus kirjaston vinyyleiltä nauhoitettu autokasetti, jossa toisella puolella oli Arrival albumi ja toisella puolella The Album. Ajoin treffeille ja laitoin jo valmiiksi kohdille soittimeen My Love, My Lifen. Kuvastaa hyvin kuinka vähän uskoin itseeni ja mahdollisuuksiini teini-ikäisenä. En miettinyt sekuntiakaan mikä biisi sopisi jos asiat olisivat menneet hyvin, mutta olin jo tehnyt soundtrackin epäonnistumiselleni.
Kun uskoo niin vähän itseensä niin mahdollisuudet ovat silloin lähellä nollaa, mutta sen opin vasta hieman myöhemmin. Odotukseni täyttyivät ja palasin autoon ja laitoin My Love, My Lifen soimaan ja itkin hetken verran pettymystäni. Kuunneltuani biisin päätin kääntää kasetin, mutta sieltä lähtikin soimaan toinen tilannetta alleviivaava sentimentaalinen biisi One Man, One Woman. (Joka myös olisi voinut taistella paikasta tällä listalla jos ei olisi tullut julkaistuksi viikkoa liian myöhään.) Satunnaissoitolla on joskus pirullista ironiantajua.
Kun ennen tämän kirjoittamista kävin Abban biisiehdokkaita kuunnellen läpi tuo edellämainittu muisto palasi mieleen ja olin taas hetken siinä autossa. Silloin tiesin että valinta osuu My Love, My Lifeen. Yli 20 vuotta myöhemmin tuo sama biisi tavoittaa jotakin minussa niin kuin silloinkin. Osaan edelleen pedata itselleni epäonnistumista, mutta onneksi paljon vähemmän kun tuolloin.
My Love, My Life on kappale, joka toimisi vaikka pelkkänä puhtaana Agnethan lauluraitana. Mutta kaikki siinä ympärillä yhdessä sen kanssa luovat sen täydellisen draaman kaaren mitä rakastan popmusiikissa. Minä välitän tästä biisistä ja vaikkei se rationaalisesti ajateltuna ole totta niin sekin välittää minusta. Olen iloinen, että tämä on osa oman elämäni soundtrackia.
(Annan blogissani arvosanat vain random playn arpomille kappaleille, en näille spesiaaliarvosteluille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti