sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mike Oldfield - Ringscape

Artisti: Mike Oldfield
Kappale: Ringscape (2005)
Albumi: Light + Shade
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."

Mike Oldfield ei tähänastisen uransa aikana ole luultavasti ikinä kuulostanut synteettisemmältä kuin vuoden 2005 Light + Shade albumilla. Tupla-albumin ykköslevy Light sisälsi leppeämpiä sävellyksiä kun taas kakkoslevy Shade oli tummempisävyinen. Elektroninen ja new age sävytteinen levy ei sisältänyt luonnollista ihmisääntä vaan kaikki vokaaliosuudet oli toteutettu Vocaloid laulusyntetisointiohjelmistolla. Ehkä Oldfield katsoi tämän levyn myötä tulleensa yhden tien päähän sillä seurannut Music of the Spheres albumi vei toiseen suuntaan klassisen musiikin epäsynteettiseen maailmaan.

Vocaloid ohjelmiston laulua emme kuule Ringscape kappaleessa jonka kosketinosuuksien sovituksesta vastasi monessa muussakin yhteydessä Oldfieldin kanssa yhteistyötä tehnyt säveltäjä-sovittaja-kapellimestari Robin Smith. Juuri koskettimet yhdessä Oldfieldin aina yhtä tunnistettavan kitaroinnin ovat ne elementit jotka saavat Ringscapen hengittämään orgaanisemmin kuin monet muut saman albumin kappaleet. Oldfield ei eksy mukavuusalueensa ulkopuolelle sillä hetkittäin Ringscape kuulostaa siltä kuin se olisi 11 vuotta vanhemmalta The Songs of Distant Earth albumilta pois jäänyt raita. Kehumani kitarointi pelastaa paljon sillä ilman sitä lopputulos olisi liian leppoisa ja tasapaksu mukavasta ääniavaruudesta huolimatta. Valitettavasti se se korkein vaihde jää löytymättä sillä kappale loppuu juuri kun odottaisi vielä sitä viimeistä nostatusta.

Light+Shade albumin suurin heikkous on mielestäni epäonnistunut ajoitus, sillä Ringscapenkin kaltainen newage olisi varmasti löytänyt enemmän yleisöä 90-luvulla. Lisäksi yhdyn niihin kriitikoihin joidenka mielestä Oldfieldin kaltaisen instrumenttitaiturin lahjat menevät hukkaan näin koneellisessa musiikissa. Mutta kuten jokainen kappale tässä blogissa, tämänkertainenkin pyritään arvostelemaan omana irtonaisena tuotoksenaan. Jäähän Ringscape toki Oldfieldin laajassa tuotannossa keskitason alapuolelle, mutta se on kuitenkin tarpeeksi sympaattinen tapaus jotta se pysyy pinnalla. Sopii satunnaissoittoon mutta viikko tai parin tämän arvostelun jälkeen tuskin saisin kysyttäessä kappaleesta mitään muuta mieleen kuin albumin nimen ja ehkä puoliskon jolta se löytyy. (Shade)

Arvosana: 5,5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti