Kappale: Part four (1978)
Albumi: Incantations
Mieleenjäävin lause: "Hesper us entreats thy light, goddess excellently bright."
Ei ole yllättävää että tälläkin kertaa käsiteltäväkseni arpoutui Mike Oldfieldin tuotantoa sillä onhan hän levyhyllystäni suurimman pinta-alan rohmunnut artisti. Enkä omista edes hänen täyttä tuotantoaan vaan loput tulen hankkimaan sitä mukaa kun niitä sopuhintaan eteeni tulee. Kuten olen usein maininnut levyostoslistastani on pitkä kuin nälkävuosi ja pyrin hankkimaan haluamani levyt niin kustannustehokkaasi kuin pystyn. Esimerkkinä tästä on Didon Life for Rent albumi jonka viime viikolla lopultakin ostin vaikka olen harkinnut sen ostamista jo albumin ilmestymisvuodesta 2003 lähtien. 11 vuotta jokin muu tarjous houkutteli enemmän mutta Life For Rent ei silti unohtunut mielestäni. Kannattiko odottaa niin pitkään? Ehkä ei sillä varmasti sen aikaisemminkin olisin saanut seitsemällä eurolla.
Incantations oli julkaisunsa aikana vuonna 1978 tuplavinyyli mutta cd-tekniikan kehityttyä se on nykymuodossa vain yhden levyn mittainen 72 minuutin pituudestaan huolimatta. Part four oli alkuperäisessä vinyylijulkaisussa kakkosvinyylin b-puoli täyttäen sen kohtuullisesti 17 minuutin mitallaan. Incantations oli tyylillisesti minimalistinen albumi jonka kappeet tuovat uudet teemat esiin hitaahkosti. Kyseessä on eräänlaista esi new agea. Levyn teon aikana Oldfield kävi Exegesis vaihtoehtoterapiassa mikä vaikutti Incantationsin musiikkiin ja sai esiintymispelkoisen artistin lähtemään kiertueelle.
Part four on yhtä aikaa rauhallinen, mystinen ja mahtipontinen ja luo itselleni tunteen lentämisestä. Edellämainittu 17 minuutin mitta mahdollistaa rauhallisen maalailun ja varsinkin alku voi väsyttää tottumattoman kuulijan. Tuntuu kuin samat teemat toistuisivat vaihtuen hitaasti vain toisiin yhtä paljon toistuviin. Mutta kärsivällinen tai maalailevampaan musiikkiin tottunut kuulija saa palkinnon jo kauan ennen loppua. Vasta lopussa kuullaan laulua kun Sally Oldfield pääsee ääneen englantilaiskirjailija Ben Jonsonin näytelmään perustuvin lyriikoin.
Jälkimmäisempi puolisko onkin Part fourista mieleisempi minulle sillä siellä tapahtuu enemmän ja Oldfieldin kitarointi on Sallyn laulun lisäksi kappaleen kantavimpia voimia. Part four kuten koko Incantations albumi ei ole jokaisen hetken musiikkia mutta silloin kun on aikaa kuunnella paneutuen se toimii.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti