sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sharleen Spiteri - Francoise

Artisti: Sharleen Spiteri
Kappale: Francoise (2008)
Albumi: Melody
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "To say, what you wanted was mine."

Ja näin saamme blogin ensimmäisten kertojen teemaviikon kunnialla päätöksen, sillä kyseessä on ensimmäinen sattuman sanelema joka on levynsä päätösraita. Teemaviikot tulevat varmasti aina vain hankalimmiksi saada aikaan, mutta hyvä että saimme ainakin yhden.

Kyynisempi olisi voinut voinut Texasista tutun Sharleen Spiterin Melody albumia laskelmoituna, olihan retrosoul kovassa nosteessa kiitos Amy Winehousen ja Duffyn. Mutta oikeastaan Sharleen on esittänyt blue eyed soulia jo Texasin alkuajujoista eli 80-luvulta lähtien. Kyse on siis enemmänkin hetkestä jolloin se artistin omin juttui sattui olemaan muodissa eikä pelkästä kyynisestä laskelmoinnista. 

Kappaleen nimi on Francoise mutta nimeä ei mainitaan kappaleen sanoituksessa ollenkaan. Teksti antanee kuitenkin olettaa että Francoise on toinen osapuoli suhteessa joka on päättynyt tai päättymässä. Kahden ihmisen halut ja tarpeet eivät kohdanneet tarpeeksi hyvin; on aika ensin surra ja toipua ja vasta sitten suunnata kohta uusia kuvioita.  Kappale kuvaa hetkeä jolloin kipu on vielä voimakkaana läsnä, tapahtunut ero on vasta tajuttu peruuttamattomaksi. Päähenkilön olo on vielä surumielinen ja turta.

Fracoise on siis Melody albumin päätösraita ja siinä onkin tietynlaista tuutulaulun makua. Kappale on hyvin rauhallinen, tausta koostuu pienistä ja hiljaisista soitinelementeistä ja pääosan saa Sharleenin rauhallinen laulanta. Kappale kulkee koko ajan samaa rauhallista tahtiaan ilman sen suurempia nostatuksia tai kikkailuja. Pientä ja kaivattua vaihtelua tuo lopussa mukaan tuleva mieslaulaja joka on kuin kappaleen päättyvän rakkaustarinan toinen osapuoli. Kappaleen parhaita puolia ovat Sharleenin laulu ja hetkittäin 60-lukumaista hittimelodiaa tapaileva melodiakulku jonka melkein uskoo tunnistavansa ilman että siitä kuitenkaan saa kiinni.

Francoise ei ole huono kappale, mutta ei myöskään loistokas. Se myös vaatii oikeanlaisen mielentilan jotta siihen voisi samaistua. Pieni apeus tai hiljaiset yöhön kääntyvät illat lienevät ominta aikaa kappaleen kuunteluun. Ja läsnäoleva syksykin auttaa. 

Arvosana: 5,5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti