Kappale: Poppa Joe (1972)
Albumi: Blockbuster! The Best of Sweet
Mieleenjäävin lause: "Poppa rumbo rumbo, hey Poppa Joe coconut."
Kun miettii nykyistä hyvin genrepirstaloitunutta mp3 -kuuntelun aikakautta alkaa välillä kaivata yksinkertaisempia aikoja. Äitini nuoruudessa kuunneltiin joko "jytää" tai "purkkaa". Näissäkin oli varmasti omat alaryhmänsä mutta tuollaisena 50-50 jakoperusteena se ei ollut ollenkaan hassumpi. Mutta aina ei ole helppoa karsinoida musiikkia vaikka karsinoita olisi vain kaksi. The Sweet (myöhemmin pelkka Sweet) on tästä hyvä esimerkki. Tämänpäiväinen sattuman sanelema kappale Poppa Joe on päivänselvää purkkaa mutta ei tarvitse mennä monta vuotta bändin tuotannossa eteenpäin ja miettiä vaikkapa kappaletta Set Me Free niin ollaan jo hyvin jytääviä. Loppujen lopuksi kaikenlainen genrerajoitteisuus on vain typerää ja parempi olisi jos jokainen kuuntelisi kaikkea sitä mikä itsestä kuulostaa hyvältä.
Nicky Chinn ja Mike Chapman kynäilivät valtaosan The Sweetin hiteistä joihin Poppa Joekin kuuluu. Hitin saaminen on varmasti tuntunut bändistä hyvältä vaikka mieltä on varmasti hieman kaihertanut se että kappaleen ovat purkittaneet studiomuusikot eikä bändi itse. Poppa Joe ei kuulosta samalta kuin pari vuotta myöhemmin tulleet glamrockhitit ollen huomattavasti purkkapopimpi kaikin tavoin. Steelpania en muista kovin monessa pophitissä käytetyn mutta se soi varsin mukiinmenevästi tässä muutenkin hieman karibialaiselta kuulostavassa kappaleessa.
Minun musiikillisessa maailmassani on aina tilaa hyväntuuliselle ja harmittomalle popmusiikille joidenka sanoituksia ei kannata edes alkaa analysoimaan. Aivan kirkkaimpaan kärkeen eivät Poppa Joen eväät aivan riitä, mutta mukavaa kuunneltavaa se on joka tapauksessa. Persoonallinen karibialaissovitus pelastaa kappaleen keskinkertaisuuden mustasta aukosta. Poppa rumbo rumbo!
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti