Kappale: Empyrean (2008)
Albumi: Music of the Spheres
Mieleenjäävin lause kappaleesta: Instrumentaali
Viikon naisputken katkaisee kappalemääräisesti eniten musiikkia levyhyllyyni saanut artisti Mike Oldfield. Music of the Spheres on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Oldfieldin klassista musiikkia oleva albumi. Aiemmin tässä blogissa ko. albumista on jo käsittelyssä ollut Aurora.
Empyrean on lyhyt, pituudeltaan vain 1:37 oleva kappale mutta toisin kuin jotkut introt tai outrot, se kuulostaa silti kokonaiselta. Kappale on melko mahtipontinen ja se tuo elokuvamaisuudessaan mieleen 50-luvun suuret historialliset spektaakkelielokuvat. Hetkittäin mieleen tulevat myös Basil Poledouriksen Conan -elokuvien sävellykset. Sana empyrean tulee latinan kielen empyreus sanasta joka tarkoittaa taivasta.
Empyreanin mieleenjäävin instrumentti lienevät torvet. Ne soivat hillityn komeasti. Kevyen naputtavat rummut tuovat juuri sopivasti ryhtiä muuten hyvin ilmavaan äänimaailmaan. Olisiko kuoron käyttö saattanut tehdä kappaleesta paremman jää arvoitukseksi. Silloin kun kappaleesta tulee enimmäkseen mieleen monia muita samankuuloisia teoksia se ei voi olla kaikkein omaperäisin. Empyrean ei kuitenkaan kuulosta liian tutulta koska siinä ei ole mitään yksittäistä tuttua elementtiä josta saisi liian vahvasti kiinni. Viime vuosikymmenen aikana on varsinkin elokuviin tehty liikaa klassista musiikkia Carmina Burana (O Fortuna) -vaikuttein ja on piristävää kuulla hieman muunkinlaista lähestymistapaa.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti