Kappale: Woodhenge (1979)
Albumi: Platinum
Mieleenjäävin lause: "Instrumentaali."
Mike Oldfieldin tuotannon tiheä arpoutuminen sattuman sanelemaksi ei ole puhdasta sattumaa sillä kuten olen saattanut jo aiemmin mainitakin, minulla on määrällisesti eniten hänen albumeitaan levyhyllyssäni. Tämänpäivinen kappale on vuonna 1979 julkaistulta Platinum albumilta. Vuosikymmenen vaihde oli tuolloin hyvin tuotteliasta aikaa Oldfieldille; vuosina 78-80 hän julkaisi neljä albumia, joista tosin yksi (Exposed) oli live. Liekö tuotteliaisuuteen vaikuttanut exegesis -vaihtoehtoterapian läpikäyminen vuonna 1977 joka purki artistin pahimpia lapsuuden traumoja ja patoutumia.
Woodhenge on Stonehengen kaltainen muinainen muodostelma, joka on tehty puusta. Liekö tämä inspiroinut kappaleen hyvin eteerisen ja mystisen tunnelman? Kelttiläiset sävyt eivät toki koskaan ole olleet Oldfieldin tuotannolle vieraita. Olikin huvittavaa kun häntä kritisotiin 90-luvulla new age musiikin kelkkaan hyppäämisestä vaikka juuri hän oli yksi tyylisuunnan varhaisista pioneereista 70-luvulla tai ainakin yksi siihen eniten ennen 90-lukua vaikutteita antaneista artisteista.
Woodhenge voisi olla parhaimmillaan kuunnellessa joko rentoutumismusiikkina tai juuri ennen nukahtamista. Kappale on hyvin rauhallinen ja pienimuotoinen mutta toisaalta se sisältää kyllä monia pieniä yksityiskohtia jotka palkitsevat tarkkaavaisen kuuntelijan. Oldfieldin persoonallinen ja tunnistettava kitaratyöskentely jää parhaiten mieleen samoin kuin erilaiset kello- ja tiukusoundit. Woodhenge ei ehkä ole Oldfieldin laajan tuotannon suurimpia suosikkejani, mutta se on kappale jolle on aikansa ja paikkansa. Hieno äänimaailma ja mielikuvia synnyttävä kokonaisuus joka liian aktiivisessa mielentilassa voi mennä ohi.
Arvosana: 5,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti