Kappale: Waterloo (Taltiointi tehty 1979, julkaistu levyllä ensi kertaa 1986)
Albumi: ABBA Live
Mieleenjäävin lause: "I feel like I win when I lose."
Abba Live on hieman orpolapsen asemaan jäänyt julkaisu Abban virallisessa katalogissa. Albumi julkaistiin 1986 eli aikana jollon Abban suosio oli ehkä kaikkein alhaisimmillaan. Benny ja Björn olivat enemmän kiinnostuineita Chess musikaalista ja muista tulevista projekteistaan ja Agnetha ja Frida pyörittivät kansainvälisiä soolouriaan. Toisin kuin aiemmat Abba-julkaisut, Abba live ei käynyt läpi samaa tiukkaa seulaa ja niinpä levyn toteutus jättää paljon toivomisen varaa. Levyllä on tehty jopa livelevyksi liikaa jälkieditointia eikä mukaan päästetty live-esiintymisten spesiaalikappaleita vaan pitäydyttiin suurimmat hitit linjalla. Abba Live onkin saanut vain kaksi cd-painosta ja parista viimeisimmästä remasterkierroksesta se on jätetty kokonaan pois. -Mikä kuvaakin hyvin nykysuhtautumista ko. albumiin.
Waterloo on klassikko, kaikkien aikojen Euroviisu ja paljon muuta mutta koska kohdalle sattui kappaleen live versio keskityn enemmän tähän näkökulmaan. Toisin kuin monet aikoinaan ja tänäkin päivänä väittävät, Abba oli hyvä livebändi. Live-esiintyminen ei ole vain soitto- ja laulutaidolla pätemistä vaan katsojille pitää pystyä tarjoamaan jotakin mitä olohuoneessa levyä kuunnellessa ei voi saada. Artistin täytyy pystyä tarjoamaan hyvä show, luotiin se sitten intiimillä tunnelmalla tai sitten pyrojen räiskeellä ja ylilatautuneella paahtamisella. Vuosien 1977 ja 1979 -kiertueillaan Abballa oli tarjota värikkäät puitteet, loistava setti biisejä ja kaksi karismaattista keulakuvaa. (Kaikki kunnia toki Bennylle ja Björnillekin.) Toki bändin jäsenille kiertäminen ja keikat olivat alun jälkeen vain välttämätön paha, mutta sen ei tarvinnut näkyä itse lavalla.
Waterloon vuonna 1979 taltioitu liveversio on hieman levyversiota rokimpi ja vauhdikkaampi. Onneksi kappaleen olennainen koukku eli lähes tavaramerkkimäinen Bennyn pianotyöskentely on mukana myös livenä. Livetaltioinniksi äänimaailma tuntuu jotenkin suppealta ja kapealta. Waterloo venyy albumiversiota hieman yli puoli minuuttia pidemmäksi mikä johtuu lähinnä loppupuolen kitarasoolosta. Fridan ääni pääsee hieman enemmän esiin tässä versiossa, mutta yhteislaulu pelaa erinomaisesti.
On varmasti ollut oikea ratkaisu vetää kappale jo viisi vuotta viisuvoiton jälkeen hieman rempseämmin, sillä 1974 ja glamrock olivat vuonna 1979 "so last season". Livenä Waterloo ei hyvyydestään huolimatta pärjää alkuperäiselle versiolle, mutta tässä tapauksessa kappaleen sanoja mukaillen se voi hävitessäänkin silti tuntea voittaneensa.
On varmasti ollut oikea ratkaisu vetää kappale jo viisi vuotta viisuvoiton jälkeen hieman rempseämmin, sillä 1974 ja glamrock olivat vuonna 1979 "so last season". Livenä Waterloo ei hyvyydestään huolimatta pärjää alkuperäiselle versiolle, mutta tässä tapauksessa kappaleen sanoja mukaillen se voi hävitessäänkin silti tuntea voittaneensa.
Arvosana: 7,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti