Kappale: Only Love Can Break Your Heart (1986)
Albumi: 20th Century Hits For a New Millennium: 1985-1989
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "I have a friend I've never seen."
Monet klassikkobiisit saavat vuosien varrella niin monia versiointeja että suurin osa jää väkisinkin unholaan tai niistä tulee vain hetken sävelmiä. The Mint Julepsin vuoden 1986 versiolle Neal Young klassikosta Only Love Can Break Your Heartista on käynyt juuri näin. Paremmin tunnetun coverversion kappaleesta on tehnyt Saint Etienne ja The Corrsinkin versio lienee tunnetumpi.
The Mint Juleps jonka nimi tulee drinkistä oli englantilainen neljästä sisaruksesta ja heidän kahdesta ystävästään koostunut naisbändi jonka suurimmat saavutukset olivat lähinnä suurempien tähtien taustalla olemista. He kiersivät Sister Sledgen lämppärinä ja lauloivat taustoja Bob Geldoffille, The Belle Starsille ja Dr. Feelgoodille. Heidän alkuaikojen r&b musiikkinsa muuttui 90-luvulla Salt-n-Pepa tyyliseksi rapiksi.
Only Love Can Break Your Heart on saanut The Mint Julepsilta hyvin kasarimaisen slovarikäsittelyn. Tämä tarkoittaa myös sitä että tietynlaista aitoutta ja vilpittömyyttä jää puuttumaan. Paisuttelu on sentään pidetty kohtuullisissa mitoissa.
Suurimman lauluvastuun saava laulajatar kuulostaa kyllä riittävän hyvältä ja muiden naisten yhteislaulussa on parhaimmillaan jopa vetoa mutta lentoon tämä kappale ei näillä eväillä silti lähde. Toteutus on kelvollinen mutta se jokin jää kuitenkin uupumaan. Samoista aineksista kasattiin tuohon aikaan parempaakin. Ei tätä kannata silti kelvottomaksikaan tuomita, kyseessä on vain keskinkertainen oman aikansa näkemys klassikosta. Ehkäpä tämä toimii parhaiten niille jotka voivat juuri tätä versiota nostalgisesti muistella nuoruudestaan. Itse en tätä 80-luvulta muista joten nostalgiapisteitä ei ole luvassa.
Suurimman lauluvastuun saava laulajatar kuulostaa kyllä riittävän hyvältä ja muiden naisten yhteislaulussa on parhaimmillaan jopa vetoa mutta lentoon tämä kappale ei näillä eväillä silti lähde. Toteutus on kelvollinen mutta se jokin jää kuitenkin uupumaan. Samoista aineksista kasattiin tuohon aikaan parempaakin. Ei tätä kannata silti kelvottomaksikaan tuomita, kyseessä on vain keskinkertainen oman aikansa näkemys klassikosta. Ehkäpä tämä toimii parhaiten niille jotka voivat juuri tätä versiota nostalgisesti muistella nuoruudestaan. Itse en tätä 80-luvulta muista joten nostalgiapisteitä ei ole luvassa.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti