Kappale: He Ain't Heavy, He's My Brother (1969)
Albumi: 20th Century Hits For A New Millenium 1965-1969
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "He ain't heavy, he's my brother."
The Hollies on yksi harvoista Beatlesien ja Rolling Stonesien aikalaisbrittibändeistä joka on jatkanut toimintaansa näihin päiviin saakka. Heidän kultakauttaan oli 60-luku ja 70-luvun alkupuoli. Kuten monien muiden pitkäikäisten bändien kohdalla miehistönvaihdoksia on vuosien varrelle mahtunut monia, mutta aivan tunnistamattomaksi The Hollies ei sentään ole päätynyt. Liian moni bändi on tahrannut oman perintönsä jatkamalla liian pitkään ja esiintymällä kokoonpanoilla joilla ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa.
Klassikko ei ole neutraali sana musiikista puhuttaessa, mutta uskon kuitenkin että tämän kappaleen kohdalla voin sitä turvallisesti käyttää. Klassikko kestää aikaa, sitä versioidaan paljon muiden artistien toimesta mutta silti alkuperäinen ei häviä minnekään. Klassikko voidaan jopa kaupallistaa ja käyttää mainoksissa mutta tämä vain kasvattaa sen tunnettavuutta viemättä siltä arvoa kuin korkeintaan hetkellisesti. Klassikko on kappale johon muita kappaleita usein verrataan käyttäen sanoja "..tämä on melkein yhtä hyvä kuin se..". Ja harva loukkaantuu kuullessaan moisen vertailun, päinvastoin.
Mitä voin siis sanoa He Ain't Heavy, He's My Brotherin kaltaisesta biisistä, josta varmasti on jo kirjoitettu tätä ennen kaikki mahdollinen? En varmaankaan mitään uutta, vain oman pienen mielipiteeni. On paljon musiikkia jota löytyy säännöllisesti erilaisilta musiikin top-äänestyslistoilta, mutta joista en henkilökohtaisesti silti suuremmin välitä. Siksi on mukavaa kun joskus voi olla myös samaa mieltä yleisimmän mielipiteen kanssa. Onhan kyseessä sentään omasta mielestänikin yksi parhaista kappaleista omassa lajissaan.
Usein pyrin löytämään jokaisesta kappaleesta jotakin hyvää ja jotakin huonoa kun kirjoitan niistä tähän blogiin. Tämänpäiväisen kappaleen suhteen kaikki huonot asiat jotka siitä voisin keksiä olisivat niin pikkusieluista saivartelua etten päästä niitä valumaan näppäistöni kautta maailmalle. Miksi etsiä väkisin tällaisesta mestariteoksesta sellaista mitä siinä ei oikeasti ole? He Ain't Heavy on joka suhteessa mestariteos, Elton Johnin vierailua pianon takana myöten. Kappaleen sanoma lähimmäisenrakkaudesta olisi voinut helposti päätyä liian sokeroiduksi tai teennäiseksi, mutta ainakin itse koen sen aidoksi ja tunteisiini vetoavaksi. Klassikko on todellakin paras sana kuvaamaan päivän sattuman sanelemaa.
Usein pyrin löytämään jokaisesta kappaleesta jotakin hyvää ja jotakin huonoa kun kirjoitan niistä tähän blogiin. Tämänpäiväisen kappaleen suhteen kaikki huonot asiat jotka siitä voisin keksiä olisivat niin pikkusieluista saivartelua etten päästä niitä valumaan näppäistöni kautta maailmalle. Miksi etsiä väkisin tällaisesta mestariteoksesta sellaista mitä siinä ei oikeasti ole? He Ain't Heavy on joka suhteessa mestariteos, Elton Johnin vierailua pianon takana myöten. Kappaleen sanoma lähimmäisenrakkaudesta olisi voinut helposti päätyä liian sokeroiduksi tai teennäiseksi, mutta ainakin itse koen sen aidoksi ja tunteisiini vetoavaksi. Klassikko on todellakin paras sana kuvaamaan päivän sattuman sanelemaa.
Arvosana: 9,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti