Kappale: Chic Cheer (1978)
Albumi: Dance, Dance, Dance: The Best of Chic
Mieleenjäävin lause kappaleesta: "Chic, chic, chic."
70-luvun loppupuolella harvojen sormet olivat niin hyvin discomusiikin pulssilla kuin Nile Rodgersilla ja Bernard Edwardsilla. Chic:n discomusiikki keskittyi olennaiseen. Musiikki oli yksinkertaista mutta todella tarttuvaa. Ja vaikka musiikki olikin yksinkertaisen kuuloista, moni artisti olisi ollut valmis luopumaan paljosta jos olisi keksinyt samat koukuttavat bassokuviot ja rytmit. Ja ne jotka eivät keksineet olivat valmiit kopioimaan niitä myöhemmin luvan kanssa tai ilman. Suotta ei sanota että kopiointi on yksi suurimmista imartelun muodoista.
Chic Cheer on vuonna 1978 ilmestyneen C'est Chic albumin avausraita. Sitä pidetään yhtenä Chic:n tunnusbiiseistä, vaikka kappaletta ei julkaistukaan singlenä. (Ennen kuin vasta 1984 remiksattuna.) Näin albumiversiona kappaleesta jää puuttumaan jotakin, se tuntuu jotenkin riisutulta eikä tarpeeksi iskevältä. Kuitenkin juuri kaiken epäolennaisen riisuminen oli yleensä Chic:n suurin vahvuus. Pari kertaa kappaletta kuunneltuani keksin puuttuvan tekijän. Chic Cheer on selvästi yleisönhuudatusbiisi joka näin albumiversiona jää ilman sitä tärkeintä elementtiä eli mukana laulavaa yleisöä. Albumiversiokin alkaa ja päättyy yleisön ääniin mutta todellista liveversiota se ei tästä tee, mutta osoittaa että bändi itsekin tiesi mihin tilanteeseen kappale parhaiten sopi.
Onhan kappaleessa tässäkin muodossa silti puolensa. Kaikessa nykivyydessään se onnistuu olemaan hetkittäin hypnoottisen kuuloinen eikä Edwardsin bassottelu ikinä ole kuulostanut huonolta. Chic Cheer on erinomainen kappale siihen tarkoitukseen mihin se lienee pääosin suunniteltu, mutta tässä muodossa se on vain "ihan kiva" kuunteluelämys.
Arvosana: 6,0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti