Kappale: Not a Sinner nor a Saint (2003)
Albumi: Alcazarized
Mieleenjäävin lause: "I'm not sinner nor a saint."
Kun näin ruotsalaisen dancepumppu Alcazarin valikoituneen tämänkertaiseksi arvosteltavaksi olin aivan varma että sitä olisi jo käsitelty aiemmin blogini historiassa. Muistelin jopa että kyseessä olisi ollut Funky Feet kappale mutta näköjään tämän on Alcazarin debyytti tässä blogissa.
Euroviisujen lähestyessä onkin omalla tavallaan sopivaa että yhtye joka on yrittänyt monen monen kertaa päästä viisuihin ja on ollut pari kertaa aika lähelläkin pääsee käsittelyyn. Viisi yritystä osoittaa sitkeyttä tai sitä että länsinaapurissamme Melodifestivalen on niin tärkeä näkyvyyden kannalta että sitä ei voi jättää käyttämättä. Vaikkei viisuvoittoa tullutkaan niin tuli sentään pari listaykköstä Ruotsissa (Not a Sinner nor a Saint ja Alcastar) ja pari Top10 hittiä päälle. Yhtyeen suurin kansainvälinen hitti oli Crying at the Discoteque joka ansiokkaasti samplasi discoklassikko Spaceria joka on yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani.
Vaikka Crying at the Discoteque onkin Alcazarin suurin hitti maailmalla niin kotimaassaan heidän suurin hittinsa oli vuoden 2003 Melodifestivalen kolmonen Not a Sinner nor a Saint. Voittomahdollisuudet menivät jo keräilyerien kautta finaaliin pääsemisessä mutta tuloksena oli myös yhtyeen suurin hitti Amerikassa. On hieman yllättävää että rapakon takana oli kiinnostusta näinkin viisukaavaiselle kappaleelle. Minua viisukaava ei haittaa kunhan itse kappale on kunnossa ja tässä tapauksessa näin on vaikka suurin Alcazar suosikkini ei olekaan kyseessä.
Huomaan Not a Sinner nor Saintia tätä kirjoittaessani toistolla kuunnellessa ettei se ole kaikkein kuuntelukestävin biisi ja se olisi parempi live-esityksen kanssa nähtynä. Mutta viisubiisin tehtävä onkin tehdä vaikutus nopeasti sillä tilaisuuksia vakuuttaa katsova yleisö ei ole monta. Toki innokkaimmat viisufanit ovat perillä jo hyvissä ajoin mutta he muodostavat loppujen lopuksi varsin pienen ytimen kaikista katsojista. Kuuntelen tätä kappaletta väärällä tavalla sillä se on parhaimmillaan pari kertaa vuodessa kuunneltuna jolloin se tuo mieleen minulle sen ajanjakson kun Melodifestavalen oli mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Etten veisi kaikkia ansioita on toki tunnustettava että Not a Sinner nor Saintin paatoksellisuus ja omalla tavalla halvatkin koukut uppoavat yhä lihaani mutteivat yhtä syvälle kuin aikoinaan. Kertosäe on vahvahko mutta sitä olisi voinut varioida tai nostattaa vieläkin enemmän lopussa. Ja onhan kyseessä se paras nelihenkinen versio yhtyeessä vaikka ehkä debyyttilevyn trio oli heidän parhaan albuminsa (Casino) takana.
Synniksi on mainittava Abba-tyylisen kosketinmausteen käyttö yhdessä ra-ta-ta-ta lopetuksen kanssa. Yksi kliselaina on viisuissa ok mutta kaksi on mielikuvituksen puutetta. (Tai sitten toinen laina pitää käyttää esityksessä eikä biisissä.) Olen kuitenkin helppo miellyttää kun tällaisilla eväillä ollaan liikenteessä ja niinpä olkapäälläni istuvista pienestä enkelistä ja paholaisesta se valkosiipinen saa enemmän tahtoaan arvosanassa läpi.
Arvosana: 6,0/10
Bonuksena liveversio vuosimallia 2015:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti