Kappale: Riding On The Stars (1999)
Albumi: Breakfast
Mieleenjäävin lause: "If only I had a dream to share with you."
Jos yhtye tai artisti julkaisee vain yhden albumin ei siitä pysty luomaan kovinkaan ihmeellistä kehitystarinaa. Ruotsalainen Lambretta ehti julkaista kolme albumia vuosien 1999-2005 välillä. Breakfast oli lupaava debyytti vaikka Linda Sundblad etsikin vielä tyyliään ja oli ääneltään vielä keskeneräinen. Kakkosalbumi Lambretta sisälsi yhtyeen tunnetuimman hitin Bimbo ja oli debyyttiä huomattavasti hiotumpi kokonaisuus. Kolmosalbumi Fight vei yhtyettä raskaampaan suuntaan mutta jostakin syystä levy floppasi ja yhtyeen tie päättyi siihen. Kaikilla kolmella levyllä on muutama huippuraita mutta kakkosalbumilla niitä on mielestäni eniten. Kolmosalbumi Fight on Lambrettan albumeista kuitenkin se joka useimmiten päätyy kuunteluuni. Se on kypsä ja ehjä kokonaisuus vaikkei sisälläkään yhtä suurta huippubiisiä. Ehkä juuri sen hyvän läpikuunneltavuuden vuoksi Fight onkin suosikkialbumini Lambrettalta.
Riding On The Stars on hyvä esimerkki siitä kuinka Lambrettan debyyttilevy Breakfastin rivibiiseiltä puuttui persoonallisuutta ja särmää. Leppoisa poprokki voi parhaimmillaan pistää hymyn huulille ja pään keikkumaan mukana mutta tähän ei tässä tapauksessa päästä. Linda Sundblad oli vasta 18-vuotias tämän biisin purkituksen aikaan ja sen kuuleekin hänen äänensä epäkypsyytenä, tosin vika voi olla myös tuotannossa. Ehkä ei olisi ollut pahitteeksi nostaa hieman biisin tempoa tai sitten lisätä lyriikoihin hieman leikittelevää ilkikurisuutta jota paremmista Lambrettan biiseistä löytyy. Nyt kappaleen teiniunelmalyriikat eivät tavoita kuulijaa eikä taustalauluissakaan ole yrityksestä huolimatta vetoa.
Riding On The Stars ei ole mielestäni kuitenkaan huono biisi vaan keskinkertainen. Lyhyt ja leppoisa kitarasoolo ei ole hassumpi ja niinä hetkinä kun Linda ei särje ääntään hänen laulunsa on mukiinmenevää. Näistä aineksista ei mitenkään saisi huippubiisiä sillä kappaletta kuunnellessa tulee samanlainen olo kuin kuullessa iskelmäbändin soittavan rokkia; Vauhti ja vaaralliset tilanteet loistavat poissaolollaan. Onneksi biisin mitta on maltettu pitää karvan verran alle kolmessa minuutissa vaikka ehkä kaksi ja puoli olisi ollut sopivin. Vetovoiman puutteen huomaa siitäkin että 20 minuutin putkeen kuuntelun jälkeen Riding On The Stars alkaa kuulostamaan enemmän ja enemmän ärsyttävältä. Onneksi Lambretta pystyi paljon tätä parempaan.
Arvosana: 4,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti