Kappale: City of Delusion (2006)
Albumi: Black Holes and Revelations
Mieleenjäävin lause: "Destroy this city of delusion."
Muse on niitä yhtyeitä joidenka suhteen käänsin kelkkani totaalisesti. Black Holes and Revelations albumiin asti inhosin yhtyettä mutta Knights of Cydonia avasi korvani yhtyeen musiikille. Ehkä onkin niin ettei lopullisia mielipiteitä kannatakaan ikinä musiikin suhteen muodostaa. On vain se tämänhetkinen mielipide joka pidetään alttiina mahdollisille hienosäädöille ja muutoksille. Mietin parista youtubevideosta idean saaneena että koetan työstää sadan suosikkibiisini listan ihan ajan kanssa. Samalla mietin kuinka paljon tuollainen lista eläisi jos sen tekisi joka vuosi. Tietyt ikisuosikit varmasti säilyisivät mutta samalla varmasti tulisi myös vaihtelua. Lista varmaan eläisi vaikka sen miettisi joka päivä.
Vuoden 2006 Black Holes and Revelations on suosikkini Musen albumeista. Mielestäni tuolla albumilla biisimateriaali on parasta ja tasaisinta ja albumikokonaisuus kuulostaa yhtenäisimmältä. Jopa pienet tempoilut tyyleistä toiseen istuvat kokonaisuuteen hieman samaan tamaan kuin Tarantino keittää elokuvansa kokoon erilaisista saamistaan vaikutteista. City of Delusion edustaa tässä tapauksessa erinomaisen albumin laadukasta rivibiisiä. Kyseessä on myös albumin henkeen sopivasti erilaisilla tyyleillä maustettu kokonaisuus. Lähi-itä, Itä-Eurooppa ja Etelä-Amerikka lyövät musiikkivaikutteellisesti kättä eikä lopputulos ole sekametelisoppa. Itse sanoitus on perustavaraa mistä Museen tulee; anarkisti joka vannoo kostoa ei ole uutta bändin lyriikkakatalogissa.
Ikävä nurista tästä jokaisen Black Holes and Revelations albumin biisin kohdalla mutta City of Delusion kärsii loudness wars ilmiön aiheuttamasta dynamiikan puutteesta. Ehkä juuri tämä kappale on hienoine jousineen se joka kärsii eniten. Nyt kaikki puuroutuu yhdeksi äänimassaksi ja poistaa dynamiikan ja suureellisuuden tunnun. Tästä huolimatta kappale ei mene pilalle mikä on osoitus sen laadusta. Alunperin kappaleesta kaavailtiin akustista mutta yhtye päätti kuitenkin tehdä siitä raskaamman ja lisätä siihen vielä jouset. Toisenlaista versiota kuulematta on vaikea sanoa oliko päätös oikea vai väärä ja koska masteroinnissa kärsinyt kappale kuulostaa heikoimmalta juuri eeppisimmissä kohdissaan ja parhaimmalta riisutuimmissaan niin ehkä valinta olisi kallistunut tästä syystä akustiseen versioon.
Olen taipuvainen pitämään kappaleista joissa on sekoiteltu vaikutteita ja tyylejä ja City of Delusion on mielestäni onnistunut tyylihybridi. Masteroinnissa tehdyt väärät ratkaisut ovat luku sinänsä ja olisi mielenkiinoista kuulla kappale vaikkapa vinyyliversiona. (Tai LP:nä niille jotka vastustavat vinyyliä sanana.) En pidä monesta kappaleesta jossa on meksikolaisvaikutteista torvisoittoa mutta on hyvä että poikkeuksiakin sääntöön löytyy.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti