Kappale: Beyond (2013)
Albumi: Random Access Memories
Mieleenjäävin lause: "There's no such thing as competition."
Daft Punk oli vuosikymmenen minulle sellainen yhtye joka oli aina hilkulla päätyä levyhyllyyni mutta joutui aina odotuslistalle muiden nimikkeiden mennessä ohi. Kun opiskeluaikoina rahavarat olivat rajalliset täytyi usein tehdä koviakin päätöksiä varsinkin kun tietyt ykkössuosikit piti ehdottomasti hankkia ennen muita.
Discoveryn ostin vasta pari vuotta sitten samalla kun Random Access Memories lopulta mursi Daft Punkin ostamisen raja-aidat. Omasta mielestäni retroileva Random Access Memories on vuoden 2013 paras albumi vaikka se ei kovin kovan kilpailun kohteeksi tuona vuonna joutunutkaan. Tarkasteli albumia sitten kokonaisuutena tai singlejulkaisujen kautta niin taso on kova. Jopa niin kova että täyteraidatkin ovat kelpo biisejä.
Beyond voi olla täyteraita mutta se on toisaalta tärkeä albumin lähes täydellisen flown kannalta. Ei ehkä ole muodikasta puhua albumikokonaisuuksista vuonna 2016 kun yksittäiset biisijulkaisut ovat vahvimmassa asemassa ehkä sitten 60-luvun alun. Mutta yksittäinen kappale niin hyvä kuin se parhaimmillaan voi ollakin ei voi olla parempi kuin hyvän albumikokonaisuuden summa joka on suurempi kuin kaikki sen sisältö erikseen. Ensimmäinen asia minkä tein kun aloin ensi kertaa tätä arvostelua varten kuuntelemaan Beyondia oli äänenvoimakkuuden nosto. Tätä tulee tehtyä harvoin mutta se on aina hyvän biisin merkki.
Se mikä Beyondista puuttuu verrattuna vaikka Get Luckyyn on tarttuva kertosäe eikä sen groove napsahda aivan yhtä syvälle aivojen tanssimusiikkipoimuihin. Sen sanoitus ei ole yhtä henkilökohtainen kuin Instant Crushin sillä Beyondin vocoderisoitu laulu on enemmänkin yksi instrumentti muiden joukossa. Alun fanfaarit sopivat mielestäni paremmin erilaisen biisin introksi. Itse olisin aloittanut biisin välittömästi ensimmäisestä laulusäkeestä.
Pidempään blogiani lukeneet tietävät etten ole autotunen ystävä mutta myös sen ettei minulla ole mitään vocoderia tai vastaavankuuloisia lauluefektejä vastaan. Niinpä minulla ei ole mitään ongelmaa Beyondin vähemmän luonnollisesten vokaalien suhteen. 80-luvun alusta lainattu semielektroninen äänimaailma ei kuulosta siltä kuin jotakin olisi matkittu hengettömästi se vain sattuu olemaan se kuorrutus joka tähän kappaleeseen parhaiten sopii. Usein tulen haukkuneeksi nykylevyjen loudness warille uhrattua dynamiikkaa mutta Daft Punk onnistuu tässäkin paremmin kuin suurin osa. Se on myös yksi syy miksi äänenvoimakkuutta tekee mieli nostaa mukavasti potkivan bassoalueen lisäksi. Jos pidät Beyondista etkä ole kuullut Random Access Memories albumia niin voin luvata että sieltä löytyy vielä jotakin parempaakin.
Arvosana: 6,5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti